Giles #2: Giles ja jättiläinen

Nyt käsiteltävä kirja on saanut suomenkielisen nimen ”Maamies ja lohikäärme”. Alkuteoksen nimi ”Farmer Giles of Ham” on sikäli parempi, että lohikäärmeen lisäksi punapartainen maamies Giles kohtaa kirjassa kaksi muutakin, etukäteen itseään vahvemmalta vaikuttavaa vastustajaa, joista ensimmäisenä näyttämölle astuu jättiläinen. (Jättiläisen nimi oltaisiin paljastettu kirjan jatko-osassa.)

Jättiläisiä on Englannin ja myös monen muun maan kansanperinteessä, usein sankarien vastustajina, mutta joskus myös ihmisten auttajina, palkkiota vastaan tai tahattomasti. Suurten, oudosti sijaitsevien luonnonkivien ym., massiivisten esihistoriallisten raunioiden ja muiden sentapaisten muodostelmien synnyn selittäjinä erilaiset jättiläiset olivat epäilemättä helposti mieleen tuleva ratkaisu. Näin oli myös Keski-Maan folkloressa (joka ei toki sinänsä liity Farmer Giles -tarinaan):

Joen uomassa kohosi suuri kallio ja se kiersi molemmin puolin tuon kivisen mäen joka oli kuin kaukaisten vuorten etuvartio, jonkun jättiläisten jättiläisen tasangolle viskoma.
(”Hobitti”, 3. laitos, s. 127; Kummallinen koti.)

Ja sen ulos työntyneellä penkereellä kohosi Vartioitu kaupunki ja sen seitsemän kivimuuria, jotka olivat niin vahvat ja vanhat että näytti kuin kaupunkia ei olisi rakennettu vaan sen olisivat jättiläiset muotoilleet maan luista.
(”Kuninkaan paluu”, tarkistettu laitos vuodelta 2002, s. 14)

Tolkienin luonnoksessa Sormusten herran ”Nomenclature” -selityksiin on maininta ”Tarlangin niska” -paikannimestä, joka esiintyy Kuninkaan paluun luvussa ”Harmaa komppania”, (”He ohittivat Tarlangin niskan ja saapuivat Lamedoniin”).
”Tarlang in local legend was the name of a giant of ‘long ago’ of one of the giants who in ‘ancient days’ had built the White Mountains as a wall to keep Men out of their land by the Sea…”
(The Lord of the Rings – A Reader’ s Companion”, s. 536)

“Leithianin laulussa” Lúthien, ryhtyessään kasvattamaan tukkaansa, luettelee loitsulaulussaan mahdollisimman pitkien asioiden nimiä:
…and sang the Glend the sword of Nan; of Gilim the Giant of Eruman,…
(HoME, III, s. 205)

“Hobitissa” jättiläiset eivät ole vain kansanperinnettä vaan myös elävää todellisuutta:

Kun hän kurkisti huovan alta, hän näki salaman leimausten valossa että laakson toisella puolella olivat kivijättiläiset liikkeellä: ne heittelivät järkäleitä toisiaan kohti pilan päiten ja ottivat koppeja ja viskoivat kiviä pimeyteen missä ne jossakin alhaalla rysähtivät puiden sekaan tai särkyivät pieniksi siruiksi hirveästi pamahtaen…He kuulivat jättiläisten hohotusta ja huutoja joka puolelta. ’Tämä ei vetele’ sanoi Thorin. ’Jos tuuli ei lennätä meitä alas, emmekä huku vedenpaljouteen tai saa salamaa niskaamme, niin joku jättiläinen tulee ja potkaisee meidät taivaisiin potkupallonaan!´
(s.68)

’Täytyy katsoa löytyisikö joku jotakuinkin kunnollinen jättiläinen sulkemaan se’ [hiisien takaportti], sanoi Gandalf, ’tai pian käy niin ettei kenelläkään ole asiaa vuorten yli’ (s.107)

’Jotkut sanovat että hän on karhu ja polveutuu muinaisista suurista karhuista jotka asuivat vuorilla ennen kuin jättiläiset tulivat.’ (s. 130; ”hän” siis Beorn)

Sormusten herraan jättiläisiä ei tullut aktiivisiksi henkilöhahmoiksi, mutta vähältä piti. Varhaisessa luonnoksessa Gandalf selittää viivästymistään Elrondin taloon selvinneelle Frodolle:
There are many powers greater than mine, for good and evil, in the world. I was caught in Fangorn and spent many weary days as a prisoner of the Giant Treebeard.
(HoME, VI, s.363).

Vielä hiukan myöhemmässäkin versiossa puhutaan ”jättiläisistä” Puuparran yhteydessä:
Merry and Pippin…come to Entwash and the Topless Forest, and fall in with Treebeard and his Three Giants.
(HoME, VII, s.210)

Monien esikuviensa tapaan myös Farmer Gilesin jättiläinen tulee vuorilta. Jättiläisen kerrotaan olevan likinäköinen ja melko kuuro. Jättiläiset ovat tarinoissa usein melko tyhmiä ja kömpelöitä, muuten ne olisivat ehkä liian vaarallisia ja hallitsevia vastustajia. Jättiläiset saattavat olla tarinoissa myös impulsiivisen väkivaltaisia, ja harventaa tehokkaasti omaa joukkoaan. (Näin esimerkiksi Tylypahka-universumin jättiläiset.)

Gilesin tarinan jättiläinen poimii lampaita matkaevääkseen mutta tuottaa suurempaa tuhoa tahattomasti, talloessaan kaikenlaisia asioita ja törmäillessään niihin. Maamies Gilesin lempilehmä Galathea litistyy kuin ihmisen jalkoihin jäänyt koppakuoriainen. Jos jättiläinen kävelee ihmisen tyyliin, nostelematta mitenkään erityisesti jalkojaan, niin jättiläisen täytyy olla valtavan suuri, jotta lehmä jäisi huomaamatta sen jalan alle. Kuinka korkea? Sata metriä? Giles puolustaa päättäväisesti omaisuuttaan, ja säikäyttää jättiläisen pois alkeellisen tuliaseen, väkipyssyn, avulla. Miksi kylässä juuri Gilesilla mutta vain hänellä on tällainen ase? Väkipyssy ei esiinny enää tarinan myöhemmissä vaiheissa. Olisiko sille ollut jotain käyttöä? Tai mikä olisi ollut Gilesille vaihtoehtoinen tapa karkottaa jättiläinen ilman ruutiasetta? Joka tapauksessa tämä episodi tekee Gilesistä paikallisen sankarin, jonka maine kantautuu myös kuninkaan korviin. Toisaalla jättiläinen,vuorille palattuaan, kertoo siellä asuville hirmuille alamaiden mehevistä karjalaitumista, ja saa uusia ryöstelijöitä liikkeelle.

Luin aikanaan ”Maamies ja lohikäärme” -kirjaa lapsilleni, ja esimerkiksi kohta jossa väkipyssyyn tungetaan ´kaikenlaista roinaa´, teki pidempiaikaisen vaikutuksen. Itselleni tästä luvusta jäi mieleen pari sanomusta, joita olen joskus käyttänyt muissakin yhteyksissä:
elämänviisaus ”Aamuyön hetkinä jättiläiset tuntuvat tavallista todennäköisemmiltä”;
ja jättiläisen toteamus ”Ilmeisen iljettävää ja epäterveellistä seutua”.

Kiitos erinomaisesta johdannosta jättiläistietoon niin Keski-Maassa kuin täälläkin!

Totean vain että tämä jättiläinen tuli Walesista, ja se on varsin asiallista, sillä Walesin kansanperinteessä jättiläiset ovat Se Juttu ja niitä on ollut siellä paljon


P.S. Suokoon T anteeksi kajoamisen viestiinsä: lisäsin siihen saman otsikon joka oli edellisessä eli linkki projektin sivulle.

Väkipyssystä voisi ehkä lausua vielä sanan tai pari. Tai itse asiassa Tolkien voisi lausua, hän nimittäin kirjoitti Naomi Mitchisonille joulukuussa 1949 Maamiehestä mm. seuraavaa:

Toisin sanoen Tolkien kertoilee tässä suunnilleen samaa, mitä mainitaan Maamiehen uuden laitoksen viitteissä sivulla 200: Oxenfordin viisaat pappismiehet olivat itse asiassa Oxford English Dictionaryn neljä tunnettua päätoimittajaa joista yksi oli James A. H. Murray (vrt. yllä "murraymaista"). Tolkien kuului sanakirjan toimituskuntaan vuosina 1919-1920, joten hänellä oli hyvä henkilökohtainen syy tähän pilaan, jota ei muuten ollut vielä tarinan ensimmäisessä versiossa. Siinä tarinan kuuntelija kysyy kertojalta ("isältä") mikä väkipyssy on ja tämä vastaa pappismiehiin viittaamatta: "Väkipyssy on sellainen oikein iso pyssy, jonka piippu avautuu niin kuin suppilo, ja siitä kuuluu kauhea pamahdus ja joskus sillä voi osua siihen mihin tähtää." (Maamies 2020, s. 146).

Tästä näkee, miten tarinan tyyli muuttui alkuperäisestä, selvästi lapsille osoitetusta, aikuismaisemmaksi, ja kuten Tolkien itsekin tunnustaa, hieman "akateemiselta haiskahtavaksi". Eipä niin, että siitä olisi haittaa, uskoisin että lapsiakin viehättää vähempi lässytys.

Jos väkipyssyyn oltaisiin vielä haluttu kertalleen viitata kertomuksen myöhemmissä vaiheissa, niin oltaisiin esimerkiksi voitu sanoa, että Giles jätti sen (myöhemmin lohikäärmejahtiin lähtiessään) kotiin vaimonsa käytettäväksi, siltä varalta että tämän olisi pitänyt suojella taloa sen isännän poissa ollessa. Toisaalta, jos väkipyssyt (mutta ei mitään muita ruutiaseita) oltaisiin haluttu tuoda selkeämmäksi osaksi tarinan kvasikeskiaikaista maailma, niin esimerkiksi Gilesin vartiostokseen kokoamat kaksitoista rotevaa nuorukaista olisivat voineet komeilla koreiden ja värikkäiden asujensa lisäksi varustukseensa kuuluvilla väkipyssyillä.

Uuden suomenkielisen laitoksen viitteessä alkusanoissa (ss. 191-192) mainitaan, että Tolkienin ensimmäisessä luonnoksessa oltiin, Britannian levottoman varhaishistorian kuvailun yhteydessä lainattu keskiaikaista runoa "Sir Gawain and the Green Knight", kohtaa

"Where werre and wrake and wonder/ Bi styles has won't therinne/ And oft bothe bliss and blunder/ Ful skete has shifted sinne..."
("Siellä viha, vaino ja vaivat/ vuoroin pyyhkivät ylitse maan./ Kuohut, onnetkin hetkensä saivat/ sitten painuivat unholaan..")

Tolkien oli sitten jatkanut "On houkutteleva mutta epätodennäköinen ajatus, että sana blunder olisi tarkoitettu viittaukseksi maamies Gilesin ensimmäiseen seikkailuun tai hänen käyttämäänsä aseeseen..."[englanniksi blunderbuss]. (s.192)

Vielä pari huomiota nyt käsiteltävänä olleen tekstiosuuden loppupuolelta. Giles käytti joskus runsaasti alkoholia. "Seuraavien markkinoiden aikana hänelle tarjottiin niin runsaasti juotavaa että hän olisi mahtunut uimaan siinä; toisin sanoen hän sai sitä melkein tarpeeksi asti, ja niin hän saapui kotiin vanhoja sankarilauluja hoilaten". (Vertaa myöhemmin Gilesin ryypiskelyyn ennen ensimmäiseen lohikäärmejahtiin lähtöä.) Isäntä (ja hänen vaimonsa) olivat myös taipuvaisia väkivaltaan, ainakin koiraansa kohtaan ja todennäköisesti muulloinkin.

Näissä suhteissa Giles on toisenlainen kuin Hobitin ja Sormusten herran siloitellut sankarit. Pari salohaltiaa juo itsensä Hobitissa sammuksiin, mutta Sormusten herran varsinaisista sankareista vain annetaan ymmärtää, että Pippin Pomppivassa Ponissa ja Sam Faramirin luona tulevat puhuneeksi liikaa oluen tai viininjuonnin rentouttamina.

Koko tarinaa ajatellen Gilesin lähin vertauskohta varsinaisen legendariumin sankareista on Bilbo. Molemmat ovat lohikäärmejahtiin joutuneita epätodennäköisiä sankareita, joilla on onnekseen hallussaan pari "tasoittajaa": Bilbolla Sormus ja erikoisominaisuuksia omaava miekka, Gilesillä väkipyssy ja erikoisominaisuuksia omaava miekka. Luonteenlaadultaan Giles olisi ehkä kuitenkin lähempänä joitakin Thorinin saattueeeseen kuuluneita kääpiöitä.

Nimet ovat aina olleet Tolkienille tärkeitä, sehän on nähty ja koettu. Tässä kirjassa on monien latinankielisten nimien ja tittelien lisäksi ehkä enemmän kreikkalaisia nimiä kuin missään muualla Tolkienin teoksissa. Legendariumin opuksissahan latinaa ja kreikkaa ei juuri suvaita (Tom Bombadilin seikkailuissa on jättikilppari Fastitocalon, jonka nimi on hieman korruptoitunutta kreikkaa), joten keskiaikaan sijoittuva Giles on senkin puoleen otollinen alusta gresismeille, vaikka oikeastihan kreikan tuntemus ja käyttö Länsi-Euroopassa oli aika vähäistä keskiajalla. Jotakin kuitenkin länteen suodattui, ja Keskivaltakunnassa kreikan taito olisi pikkuluokan anakronismi.

Mitä kreikkalaisia nimiä siis? Ainakin nämä:

• Galathea / Γαλάτεια (lehmä), merkitys 'maidon jumalatar', lehmälle täysin nappiin osuva nimi, jota voisi hyvin käyttää nykylehmilläkin.
• Agatha / Ἀγαθή (Gilesin vaimo), merkitys 'hyvä', joka on ehkä hieman ironiaan päin kallistuva, kun ottaa huomioon esimerkiksi sen, että Agatha kehotti miestään hukuttamaan yöllä metelöivän koiran heti aamutuimaan.
• Chrysophylax / Χρυσοφύλαξ (lohikäärme), merkitys 'kullanvartija', jälleen hyvin puhuva nimi; emme ole häntä vielä tavanneet, mutta voinee jo tässä spoilata, että Chrysophylaxin luolassa oli melkoinen aarre, jota se lohikäärmeiden perinteiseen tapaan vartioi mustasukkaisesti, kunnes...
• Georgius / Γεώργιος (Gilesin poika), merkitys 'talonpoika, maanviljelijä', eli hän se olisi nimensä puolesta kirjan varsinainen Maamies.
• Giles eli Aegidius / Αιγιδιος (päähenkilö), jonka nimi on tullut englantiin ranskan (Gilles) kautta myös kirjassa tiuhaan esiintyvästä latinankielisestä nimestä Aegidius, joka puolestaan on kreikkalaista alkuperää; siinä esiintyy kreikan sana αἰγίς, joka tarkoittaa kirjaimellisesti vuohen taljaa. mutta erityisesti ylijumala Zeuksen kilpeä (tai hänen tyttärensä Pallas Athenen viittaa), joka on siis äärimmäinen suojus. Aegidius voisi siis perimmiltään tarkoittaa 'suojelijaa'. Ja siihen virkaanhan Giles kirjassa joutuu. Liekö ollut enteitä mukana, kun hänen vanhempansa nimestä päättivät.

Lisäksi voisi sanoa, että kuningas Augustus Bonifaciuksen titteleistä tyrannus (τύραννος 'yksinvaltias') ja basileus (βασιλεύς 'kuningas') ovat enemmän kreikkaa kuin latinaa.