Telimektar
Fundamentalisti
Maamies ja lohikäärme
”Ensimmäinen versio”. Maamies ja lohikäärme, laajennettu laitos, sivut 143-183
Maamiehen ja lohikäärmeen tarina kehittyi useana perättäisenä versiona yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Tyyli muuttui perheen omille lapsille kerrotusta, improvisoidusta sadusta enemmän aikuisia, akateemisia lukijoita puhuttelevaksi. Tarinan perusrunko ei kuitenkaan juuri muuttunut, teksti vain piteni, hioutui ja sai lisää yksityiskohtia, samalla kun sen satiirinen sävy terävöityi. Pois jäivät lähinnä ne kohdat joissa kertoja oli kesken tapahtumien puhutellut suoraan lukijoita (tai kuulijoita), ja esimerkiksi esittänyt näille kysymyksiä tai ilmaissut epävarmuuttaan jostain tarinan yksityiskohdasta. Tämän kertojan ja kuulijoiden vuorovaikutuksen tilalle tuli tarinan sisäinen johdanto, jossa historioitsija esitteli kääntämäänsä ja julkaisemaansa keskiaikaista tekstiä. Itse tarinan kerronnassa ensimmäiselle versiolle tyypilliset parafraasit henkilöiden puheista ja aikomuksista korvautuivat yhä enemmän suorilla sitaateilla tai kirjallisilla dokumenteilla.
Lopullisen, vuonna 1949 julkaistun tekstin rinnalle on tähän laajennettuun laitokseen otettu kaikkein varhaisin säilynyt (käsin kirjoitettu) versio. Esipuheessaan Hammond ja Scull arvelevat, että tämä ensimmäinen versio voisi tyylinsä ja Tolkienin lasten muistikuvien perusteella olla syntynyt noin vuosina 1926-1927 (s.8).
Tämä ”ensimmäinen versio” vaikuttaa tosiaan suullisesti kerrotulta ja improvisoidulta. Kertoja ei esimerkiksi näytä aina muistavan, mitä hän on aiemmin sanonut, vaikkapa toteamuksissa jättiläisen myöhemmistä vaiheista. Tai sitten varhaisempia kohtia ei ole muistettu korjata myöhempien kirjoittamisen jälkeen:
Kukapa tietää, mitä hänelle [jättiläiselle] sen jälkeen tapahtui. Ilmeisesti hän jollakin konstilla löysi loppujen lopuksi kotiin. Ainakaan hän ei enää palannut maamies Gilesin vaivoiksi. (147)
luultavasti se [lohikäärmeen ilmaantuminen] johtui kuitenkin jättiläisestä. Lyönpä vaikka vetoa, että jättiläinen alkoi kotiin vuorille päästyään puhua maasta alhaalla vuorien juurella, ja siitä miten siellä oli syötävää vaikka millä mitalla. (151)
Kauan sen jälkeen lohikäärme sattui tapaamaan jättiläisen, joka oli pannut alulle kaikki nämä harmit herättämällä maamies (ei vaan siis kuningas) Gilesin kesken unien eräänä heinäkuisena yönä (182-183)
Vai onko ensimmäisen kohdan epätietoisuus vain ovelasti teeskenneltyä, jännityksen kasvattamiseksi?
Suulliseen esitystilanteeseen sopivaan tapaan ”ensimmäinen versio” alkaa suoralla toiminnalla. Uhka esitetään välittömästi. ”Olipa kerran jättiläinen, ja hän oli hyvin suuri”. Kerrotaan, minkälaista tuhoa tällainen jättiläinen saa aikaan tallatessaan ja törmätessään – ”jos hän olisi törmännyt meidän taloomme”, ja että juuri nyt hän lähestyy maamies Gilesin maatilaa. Giles esitellään vasta tämän jälkeen. Lopullisessa, vuoden 1949 versiossa sen sijaan aloitetaan hyvinkin paljon (samaan aikaan viimeistelyvaiheessa olleen) Sormusten herran tapaan ensin muinaiseen käsikirjoitukseen viittaamalla ja sitten uneliasta maalaisidylliä kuvailemalla. Uhka hiipii esiin vasta vähitellen. Maamiehen ensimmäisen version alun välittömyys on sen sijaan rinnastettavissa Ainulindalën alkuun: ”Oli Eru, Yksi, jonka nimi Ardassa oli Ilúvatar ”
Katsotaan joitain sisällöllisiä eroja.
Ensimmäisessä versiossa jättiläistä ei kuvailla erityisen likinäköiseksi, puolikuuroksi tai keskivertojättiläistäkin typerämmäksi. Jättiläisen pohjaan palavaa kuparipataa ei myöskään mainita (olisiko tällainen kattilan puhkipalaminen ennemmin kaasuliesien ajan ongelma?).
Maamies Gilesin vaimoa ei ensimmäisessä versiossa mainita lainkaan. Toinen voimakas, naispuolinen asioita eteenpäin vievä henkilö, Gilesin harmaa tamma, on sen sijaan jo lopullisessa roolissaan. (”Maamieheen” ehkä vertautuvassa ”Hobitissa” sen sijaan ei taida olla ole ainuttakaan tapahtumiin osallistuvaa naispuolista henkilöä, ellei kenties joku hämähäkeistä.) Julkaistussakaan versiossa Gilesillä ei taida olla lapsia vielä tarinan tapahtumahetkellä. (”Tule takaisin sänkyyn siitä äläkä hölmöile!” sanoi hänen vaimonsa.)
Kuninkaan kiitoskirje on kirjoitettu kultaisella musteella, lopullisessa versiossa punaisella musteella valkoiselle pergamentille.
Kuninkaan Gilesille lähettämä, hovissa epämuodikas miekka oli ”painava miekka”(149), lopullisessa versiossa ”suora lyömämiekka”(56). Tosin ero voi olla suuremman tuntuinen suomennoksessa kuin alkutekstissä. Vuoden 1949 laitoksen englanninkielisessä tekstissä sanotaan nimittäin ”Plain heavy swords of that kind were out of fashion at court just then, so the King thought it the very thing for a present to a rustic. (“Tales from the Perilous Realm”, s.113). ”Ensimmäisen version” englanninkielistä tekstiä minulla ei valitettavasti ole. Mutta olivatko kuningas ja hänen ritarinsa degeneroitunutta väkeä, joista ei ollut enää heiluttelemaan esi-isien painavia miekkoja? Vai onko pääpaino sanassa ”plain”, siis simppeli, koristelematon miekka?
Ensimmäisessä versiossa pastori ei pyydä Gilesin miekkaa lainaksi tutkiakseen sitä, vaan jäljentää merkit muistikirjaansa (155).
Gilesin varusteita kasattaessa seppä ei – ensin vastusteltuaan ja tuhoa ennustettuaan – ole niin vastahakoinen kuin lopullisessa versiossa, vaan keksii itse miten valmistaa improvisoitu haarniska (s.157). Lopullisessa versiossa mylläri ja muut kyläläiset joutuvat ideoimaan tämän.
Kuningasta ja ritareita ei ensimmäisessä versiossa esitetä aluksi niin kriittisessä valossa kuin julkaistussa versiossa. Kuningas näyttää maksavan seurueensa ruokailut oikealla rahalla (166), kuninkaan pitäessä isänmaallista puhetta ritarit juttelevat keskenään metsästyksestä (165) eikä julkaistun version tapaan hattumuodista. Julkaistussa versiossa todetaan että ritarit halusivat varta vasten kiusata Gilesiä lähtemällä liikkeelle välittömästi tämän saavuttua (107), ensimmäisessä versiossa näin ei sanota (168). Gilesin myöhemmin vaatiessa kuninkaan kruunua ensimmäisessä versiossa sanotaan että kuningas oli tästä ”oikeutetusti raivoissaan” (180), julkaistussa versiossa tätä oikeutusta ei tunnusteta.
Tolkienin käsitys tarinan eri tapahtumapaikkojen keskinäisestä sijainnista näyttää eri versioissa eroavan. Ensimmäisessä versiossa aarretta kantavan lohikäärmeen kanssa kotiin palaava Giles kääntyi vuorten juurella vasempaan eivätkä [he] menneet lähellekään kuninkaan hovia (177). Jos lohikäärme oli tässäkin tarinassa tullut lännestä, Walesista, niin Gilesin koti oli siis vuorten juurelta pohjoiseen. Sen sijaan julkaistussa versiossa vuorilta palaava maamies poikkesi pian etelään päin ja suuntasi kohti omaa kotiaan (125).
Julkaistussa versiossa Gilesin oman valtakunnan itsenäistymisprosessi arvonimien asteittaisine kohoamisineen oli monivaiheisempi, ja siihen liittyi välivaiheessa muodollinen veronmaksu kuninkaalle, ensimmäisessä versiossa veronmaksua ei ole. Toisaalta ensimmäisessä versiossa jää hiukan epäselväksi kutsuiko Giles koskaan itseään kuninkaaksi. ”Lopulta Gilesistä tuli kansan suussa kuningas – kuningas joen takana, kuten sanottiin” (182).
Tapahtumat ajoittuvat julkaistussa versiossa muutamaa päivää myöhemmäksi kuin ensimmäisessä versiossa. Ensimmäisessä versiossa Gilesin ja Chrysophylaxin ensimmäinen yhteenotto tapahtuu tammikuun toisena päivänä, tappion kärsineen lieron on määrä tulla luovuttamaan aarteensa loppiaisena (6.1), ja kamppailu lohikäärmeen kotiluolan edessä käydään kynttelinpäivän aatonaattona (31.1.). Julkaistussa versiossa Giles kohtaa lohikäärmeen loppiaisena, minkä jälkeen lohikäärmeen on määrä luovuttaa aarteensa 14.1., ja taistelu lohikäärmeen luolan edessä käydään kynttelinpäivänä (2.2.). Onko näiden muutosten takana jotain päivämääriin liittyviä symbolisia syitä, sen sanomiseen kompetenssini ei riitä.
”Ensimmäinen versio”. Maamies ja lohikäärme, laajennettu laitos, sivut 143-183
Maamiehen ja lohikäärmeen tarina kehittyi useana perättäisenä versiona yli kahdenkymmenen vuoden aikana. Tyyli muuttui perheen omille lapsille kerrotusta, improvisoidusta sadusta enemmän aikuisia, akateemisia lukijoita puhuttelevaksi. Tarinan perusrunko ei kuitenkaan juuri muuttunut, teksti vain piteni, hioutui ja sai lisää yksityiskohtia, samalla kun sen satiirinen sävy terävöityi. Pois jäivät lähinnä ne kohdat joissa kertoja oli kesken tapahtumien puhutellut suoraan lukijoita (tai kuulijoita), ja esimerkiksi esittänyt näille kysymyksiä tai ilmaissut epävarmuuttaan jostain tarinan yksityiskohdasta. Tämän kertojan ja kuulijoiden vuorovaikutuksen tilalle tuli tarinan sisäinen johdanto, jossa historioitsija esitteli kääntämäänsä ja julkaisemaansa keskiaikaista tekstiä. Itse tarinan kerronnassa ensimmäiselle versiolle tyypilliset parafraasit henkilöiden puheista ja aikomuksista korvautuivat yhä enemmän suorilla sitaateilla tai kirjallisilla dokumenteilla.
Lopullisen, vuonna 1949 julkaistun tekstin rinnalle on tähän laajennettuun laitokseen otettu kaikkein varhaisin säilynyt (käsin kirjoitettu) versio. Esipuheessaan Hammond ja Scull arvelevat, että tämä ensimmäinen versio voisi tyylinsä ja Tolkienin lasten muistikuvien perusteella olla syntynyt noin vuosina 1926-1927 (s.8).
Tämä ”ensimmäinen versio” vaikuttaa tosiaan suullisesti kerrotulta ja improvisoidulta. Kertoja ei esimerkiksi näytä aina muistavan, mitä hän on aiemmin sanonut, vaikkapa toteamuksissa jättiläisen myöhemmistä vaiheista. Tai sitten varhaisempia kohtia ei ole muistettu korjata myöhempien kirjoittamisen jälkeen:
Kukapa tietää, mitä hänelle [jättiläiselle] sen jälkeen tapahtui. Ilmeisesti hän jollakin konstilla löysi loppujen lopuksi kotiin. Ainakaan hän ei enää palannut maamies Gilesin vaivoiksi. (147)
luultavasti se [lohikäärmeen ilmaantuminen] johtui kuitenkin jättiläisestä. Lyönpä vaikka vetoa, että jättiläinen alkoi kotiin vuorille päästyään puhua maasta alhaalla vuorien juurella, ja siitä miten siellä oli syötävää vaikka millä mitalla. (151)
Kauan sen jälkeen lohikäärme sattui tapaamaan jättiläisen, joka oli pannut alulle kaikki nämä harmit herättämällä maamies (ei vaan siis kuningas) Gilesin kesken unien eräänä heinäkuisena yönä (182-183)
Vai onko ensimmäisen kohdan epätietoisuus vain ovelasti teeskenneltyä, jännityksen kasvattamiseksi?
Suulliseen esitystilanteeseen sopivaan tapaan ”ensimmäinen versio” alkaa suoralla toiminnalla. Uhka esitetään välittömästi. ”Olipa kerran jättiläinen, ja hän oli hyvin suuri”. Kerrotaan, minkälaista tuhoa tällainen jättiläinen saa aikaan tallatessaan ja törmätessään – ”jos hän olisi törmännyt meidän taloomme”, ja että juuri nyt hän lähestyy maamies Gilesin maatilaa. Giles esitellään vasta tämän jälkeen. Lopullisessa, vuoden 1949 versiossa sen sijaan aloitetaan hyvinkin paljon (samaan aikaan viimeistelyvaiheessa olleen) Sormusten herran tapaan ensin muinaiseen käsikirjoitukseen viittaamalla ja sitten uneliasta maalaisidylliä kuvailemalla. Uhka hiipii esiin vasta vähitellen. Maamiehen ensimmäisen version alun välittömyys on sen sijaan rinnastettavissa Ainulindalën alkuun: ”Oli Eru, Yksi, jonka nimi Ardassa oli Ilúvatar ”
Katsotaan joitain sisällöllisiä eroja.
Ensimmäisessä versiossa jättiläistä ei kuvailla erityisen likinäköiseksi, puolikuuroksi tai keskivertojättiläistäkin typerämmäksi. Jättiläisen pohjaan palavaa kuparipataa ei myöskään mainita (olisiko tällainen kattilan puhkipalaminen ennemmin kaasuliesien ajan ongelma?).
Maamies Gilesin vaimoa ei ensimmäisessä versiossa mainita lainkaan. Toinen voimakas, naispuolinen asioita eteenpäin vievä henkilö, Gilesin harmaa tamma, on sen sijaan jo lopullisessa roolissaan. (”Maamieheen” ehkä vertautuvassa ”Hobitissa” sen sijaan ei taida olla ole ainuttakaan tapahtumiin osallistuvaa naispuolista henkilöä, ellei kenties joku hämähäkeistä.) Julkaistussakaan versiossa Gilesillä ei taida olla lapsia vielä tarinan tapahtumahetkellä. (”Tule takaisin sänkyyn siitä äläkä hölmöile!” sanoi hänen vaimonsa.)
Kuninkaan kiitoskirje on kirjoitettu kultaisella musteella, lopullisessa versiossa punaisella musteella valkoiselle pergamentille.
Kuninkaan Gilesille lähettämä, hovissa epämuodikas miekka oli ”painava miekka”(149), lopullisessa versiossa ”suora lyömämiekka”(56). Tosin ero voi olla suuremman tuntuinen suomennoksessa kuin alkutekstissä. Vuoden 1949 laitoksen englanninkielisessä tekstissä sanotaan nimittäin ”Plain heavy swords of that kind were out of fashion at court just then, so the King thought it the very thing for a present to a rustic. (“Tales from the Perilous Realm”, s.113). ”Ensimmäisen version” englanninkielistä tekstiä minulla ei valitettavasti ole. Mutta olivatko kuningas ja hänen ritarinsa degeneroitunutta väkeä, joista ei ollut enää heiluttelemaan esi-isien painavia miekkoja? Vai onko pääpaino sanassa ”plain”, siis simppeli, koristelematon miekka?
Ensimmäisessä versiossa pastori ei pyydä Gilesin miekkaa lainaksi tutkiakseen sitä, vaan jäljentää merkit muistikirjaansa (155).
Gilesin varusteita kasattaessa seppä ei – ensin vastusteltuaan ja tuhoa ennustettuaan – ole niin vastahakoinen kuin lopullisessa versiossa, vaan keksii itse miten valmistaa improvisoitu haarniska (s.157). Lopullisessa versiossa mylläri ja muut kyläläiset joutuvat ideoimaan tämän.
Kuningasta ja ritareita ei ensimmäisessä versiossa esitetä aluksi niin kriittisessä valossa kuin julkaistussa versiossa. Kuningas näyttää maksavan seurueensa ruokailut oikealla rahalla (166), kuninkaan pitäessä isänmaallista puhetta ritarit juttelevat keskenään metsästyksestä (165) eikä julkaistun version tapaan hattumuodista. Julkaistussa versiossa todetaan että ritarit halusivat varta vasten kiusata Gilesiä lähtemällä liikkeelle välittömästi tämän saavuttua (107), ensimmäisessä versiossa näin ei sanota (168). Gilesin myöhemmin vaatiessa kuninkaan kruunua ensimmäisessä versiossa sanotaan että kuningas oli tästä ”oikeutetusti raivoissaan” (180), julkaistussa versiossa tätä oikeutusta ei tunnusteta.
Tolkienin käsitys tarinan eri tapahtumapaikkojen keskinäisestä sijainnista näyttää eri versioissa eroavan. Ensimmäisessä versiossa aarretta kantavan lohikäärmeen kanssa kotiin palaava Giles kääntyi vuorten juurella vasempaan eivätkä [he] menneet lähellekään kuninkaan hovia (177). Jos lohikäärme oli tässäkin tarinassa tullut lännestä, Walesista, niin Gilesin koti oli siis vuorten juurelta pohjoiseen. Sen sijaan julkaistussa versiossa vuorilta palaava maamies poikkesi pian etelään päin ja suuntasi kohti omaa kotiaan (125).
Julkaistussa versiossa Gilesin oman valtakunnan itsenäistymisprosessi arvonimien asteittaisine kohoamisineen oli monivaiheisempi, ja siihen liittyi välivaiheessa muodollinen veronmaksu kuninkaalle, ensimmäisessä versiossa veronmaksua ei ole. Toisaalta ensimmäisessä versiossa jää hiukan epäselväksi kutsuiko Giles koskaan itseään kuninkaaksi. ”Lopulta Gilesistä tuli kansan suussa kuningas – kuningas joen takana, kuten sanottiin” (182).
Tapahtumat ajoittuvat julkaistussa versiossa muutamaa päivää myöhemmäksi kuin ensimmäisessä versiossa. Ensimmäisessä versiossa Gilesin ja Chrysophylaxin ensimmäinen yhteenotto tapahtuu tammikuun toisena päivänä, tappion kärsineen lieron on määrä tulla luovuttamaan aarteensa loppiaisena (6.1), ja kamppailu lohikäärmeen kotiluolan edessä käydään kynttelinpäivän aatonaattona (31.1.). Julkaistussa versiossa Giles kohtaa lohikäärmeen loppiaisena, minkä jälkeen lohikäärmeen on määrä luovuttaa aarteensa 14.1., ja taistelu lohikäärmeen luolan edessä käydään kynttelinpäivänä (2.2.). Onko näiden muutosten takana jotain päivämääriin liittyviä symbolisia syitä, sen sanomiseen kompetenssini ei riitä.
Last edited:
