Isilmírë
Kuukivi
En ala ruotia viitteitä yksityiskohtaisesti, totean vain, että niistä oli lukiessa paljon iloa. En tosin tajunnut turvautua niihin heti alkuun vaan tulin googlettaneeksi erinäisiä asioita - kuten Gilesin hienojen latinankielisten nimien merkitykset - ennen kuin ymmärsin kaipaamieni tietojen löytyvän kirjan omien kansien välistä. Luin myös tarinan päätyttyä viitteet vielä kertaalleen läpi ja totesin, että nippelitieto ilahduttaa ihan sellaisenaankin.
Kuvituksen puolesta uusi, laajempi laitos kirjasta on ilahduttava, koska tekstin lisäksi myös kuvien määrä on selkeästi aiempaa runsaampi. Ihastuin itse Baynesin tyyliin jo pienenä tutkaillessani äidin seinälle laittaman Bilbo's Last song -julisteen hienoja yksityiskohtia, mutten aikanaan Maamiestä ja lohikäärmettä ensi kertaa lukiessani osannut yhdistää sen mainioita keskiaikaistyylisiä piirroskuvia herkillä sävyillä toteutetun satumaisen maalauksen tekijään. Vaan tässä kirjassapa pääsee ihailemaan sekä Baynesin piirros- että maalausjälkeä.
Olisi hauska tietää, mitä kaikkia keskiaikaisia käsikirjoituksia Baynes on aikoinaan käynyt läpi uniikkia tyyliään kehitellessään. Itselleni tulee hänen kuvitustavastaan mieleen lähinnä Codex Manesse, mutta hän on varmasti tutkinut vaikka mitä mielenkiintoisia opuksia. Olivat lähteet mitä tahansa, tuloksena oli lopulta kertakaikkisen mainio ja omintakeinen tyyli, yksityiskohtainen, sulavalinjainen, elävä ja humoristinen, ja maalauksissa värit jotka onnistuvat olemaan yhtä aikaa heleät ja ilmavan hillityt.
Summittaisen keskiaikaiseen miljööseen sijoittuvaan ja humoristisella otteella kirjoitettuun Maamiehen ja lohikäärmeen tarinaan Baynesin tyyli sopii loistavasti. Näkee, että hän on lukenut tarinan tarkasti, sillä kuvissa toistuvat monet tekstissä mainitut yksityiskohdat. Lisäksi ne korostavat monien tarinan tapahtumien hupaisuutta: varsinkin Gilesin ensimmäinen kohtaaminen Chrysophylaxin kanssa on ilmeisesti inspiroinut Baynesia, koska siitä on kirjaankin päätynyt kolme erilaista kuvaa, kahdessa niistä juuri tammansa satulasta selälleen maahan kellahtanut Giles ja henkensä hädässä pakeneva Garm sekä tapahtumia huvittuneena seuraava Chrysophylax.
Itse en haluaisi lukea Maamiestä ja lohikäärmettä ilman Baynesin kuvia, niin oleellinen tarinakokonaisuuden osa ne minulle ovat. En toki menisi niin pitkälle kuin Tolkienin ystävät, jotka vinoilivat kuvituksen hienouden typistävän itse tarinan pelkäksi kuvakommentaariksi, mutta vilkaistuani Alan Leen kuvittamaa laitosta totesin sen ainakin omissa silmissäni ikään kuin puutteelliseksi. Tarina on toki sellaisenakin hauska ja satumainen, mutta ilman Baynesin kuvituksen antamaa kaikupohjaa nämä ominaisuudet jäävät vaimeammiksi. Olen siis erittäin tyytyväinen tähän uuteen, runsaasti Baynesin tekemiä kuvia sisältävään laitokseen.
Last edited: