Telimektar
Fundamentalisti
Loppukeskustelun alustuksessa olisi ehkä hyvä esittää yhteenveto kaikesta edellisillä kierroksilla sanotusta, mutta sen saa minun puolestani kukin aiemmin keskusteluihin osallistunut tehdä itse omalta osaltaan, jos niin haluaa.
Kertaan joitakin huomioita tarinan eri versioista ja niiden suhteesta aiemmin julkaistuun Silmarillioniin, sekä Tuorin ja Túrinin tarinoiden suhteesta. Sitten yritän sanoa jotain kokoavaa Ulmon roolista tarinassa, sekä Ulmon puheen väitetystä merkityksestä Tolkienin kohtaloa ja vapaata tahtoa koskevien käsitysten valottajana.
Toivon tietysti että tämän alustuksentapaiseni jälkeen viriäisi edes jotain keskustelua, joko minun esittämiini erityisiin pointteihin liittyen, tai mitä tahansa muuta Tuoria ja Gondolinia koskevaa tai kaukaakin sivuavaa.
Vuoden 1977 Silmarillionissa ”Tuor ja Gondolinin tuho” -luku on varsin lyhyt verrattuna esimerkiksi ”Beren ja Lúthien” tai ”Túrin Turambar” -lukuihin, vaikka Tolkienilla oli kirjoitettuna Tuorista ja Gondolinista varsin paljonkin materiaalia. Ilmeisesti syy, miksi Christopher Tolkien tyytyi tuolloin esittämään Tuorin tarinasta lyhyen version, oli hänen pyrkimyksensä mahdollisimman yhtenäiseen tyyliin ja tarinan etenemiseen kunkin päätarinan sisällä. Suurin osa Tuoria koskevasta aineistosta, kuten tästä uudesta kirjasta näemme, jakaantui kuitenkin kahteen, yli 30 vuoden välein kirjoitettuun jaksoon, jotka poikkesivat tyyliltään ja ideoiltaan toisistaan melkoisesti. Niiden liitoskohdasta olisi tullut erittäin töksähtävä. Niinpä Christopher Tolkien jätti nämä molemmat osuudet suurimmalta osalta pois Silmarillionista.
Nythän Silmarillionissa loppupuolen luvut ovat järjestyksessä 19. Beren ja Lúthien, 20. Viides taistelu, 21. Túrin Turambar, 22. Doriathin tuho, 23. Tuor ja Gondolinin tuho ja 24. Eärendilin matka ja Vihan sota.
Jos tehtävänä olisi koota noin 50% pidempi versio vuoden 1977 Silmarillionista, niin minä käyttäisin Tuor-materiaalia niin, että viidettä taistelua käsitelleen luvun jälkeen olisi Tuorin tulo Gondoliniin, eli tämä viisikymmenluvun alun tarina ja sen jatkeena pari lyhyemmin kerrottua sivua Tuorin ja Idrilin häihin asti. Tämän jälkeen tulisi Túrinin tarina, sitten Doriathin tuho ja sitten Gondolinin tuho pitkänä versiona varhaisen Kadonneiden tarujen kirjan mukaan, ehkä kieleltään hiukan modernisoituna ja taistelukuvauksilta muutaman sivun verran lyhennettynä.
Muuten, onkohan J. R. R. Tolkienilla itsellään missään ilmausta the three ’Great Tales’ of the Elder Days(The Children of Húrinin esipuhe, s.10), vai onko tämä Christopher Tolkienin keksintö? Christopher viittaa Tolkienin kirjeeseen 131 Milton Waldmanille, mutta kyseisessä kohdassa (Letters, s. 150) Tolkien mainitsee neljäntenä (Lúthienin, Túrinin ja Tuorin rinnalla) tarinan ”Earendil the Wanderer”. Tästähän Tolkien ei tosin koskaan kirjoittanut pitkää versiota.
Serkusten Tuorin ja Túrinin tarinat voidaan nähdä jonkinlaisena vastaparina. Kummankin kohtalo joutuu jumalallisten voimien täsmäohjaukseen. Tuor on Ulmon suojeluksessa, Túrin Morgothin kirouksen alaisena. Entä jos Morgoth olisi kironnut Húrinin pojan ja tyttären lisäksi myös tämän veljenpojan Tuorin? Olisiko Ulmon vai Morgothin vaikutus voittanut Tuorin kohdalla? Vai tarvitsiko Morgoth kirouksen kohdistamista varten käsiinsä kirottavan perheenjäsenen? Tai jos Húrin olisi kaatunut ja Huor joutunut vangiksi?
Vaikuttaa siltä, että Ulmo tai Morgoth voi suunnitella jonkun ihmisen varalle hyvän tai huonon kohtalon ja edesauttaa sitä erilaisin keinoin, mutta ihminen voi kuitenkin itse vastustaa tai edistää tämän toteutumista. ”The Children of Húrin”, s. 147:
Yet he [Morgoth] began to fear that Túrin would grow to such power that the curse that he had laid upon him would become void, and he would escape the doom that had been designed for him…
Douglas Kane (“Arda Reconstructed”, s.224) harmittelee että Ulmon puhe Tuorille jätettiin pois Silmarillionista. Kanen mielestä kyseinen kohta (kohtalon muurin halkeamineen) selventää erityisen hyvin Tolkienin käsityksiä kohtalon ja vapaan tahdon suhteesta. (nowhere in all of Tolkien’s writings does he make more explicit his views on the relationship between fate and free will…). Minä en osaa nähdä kyseistä kohtaa niin valaisevana. Siinähän Ulmo lähinnä selittää että noldorin tuomio ei ole sinetöity koska hän vastustaa muiden valar in tahtoa. Ihmisten tai haltioiden vapaan tahdon luonnetta ei tässä käsitellä. Ainulindalessa asiasta puhutaan valarin soiton eri teemojen yhteydessä, mutta vapaa tahto-keskustelun selvin kohta Tolkienilla on luullakseni Sormusten herrassa. (”Saattue hajoaa”)
”Ja äkkiä hän tunsi Silmän. Mustassa tornissa oli silmä joka valvoi. Hän tajusi, että se oli tullut tietoiseksi hänen katseestaan…pian se saisi hänet kiinni, se tietäisi täsmälleen missä hän oli…Hän kuuli oman äänensä huutavan. Ei! Ei milloinkaan! Vai huusiko hän: Totisesti minä tulen, tulen varmasti! Hän ei tiennyt. Sitten kuin välähdyksenä jostakin toisesta voiman keskuksesta hänen mieleensä tuli toinen ajatus: Ota se pois! Ota se pois! Hullu, ota se pois! Ota Sormus pois! Nuo kaksi voimaa taistelivat hänessä…Äkkiä hän tuli taas tietoiseksi itsestään. Frodo – ei Ääni eikä Silmä – oli vapaa valitsemaan ja oli vain hetki aikaa. Hän otti Sormuksen sormestaan.
Vastaavasti Ulmo kysyy Tuorilta: ”…Otatko vastaan tehtävän jonka sinulle annan?”
”Otan, herra”, Tuor sanoi.
(GT, 176)
Last edited: