Luvailin
Kontulainen
Tässä osassa on siis kolme (tai neljäänkin voi halutessaan laskea) lyhyttä versiota Gondolinin tarinasta. Varhaisimmassa katkelmassa minusta oli jännää, että ilmeisesti koko Gondolinin tarun alkuunpanija oli Eöl - siis henkilö ja hänen epäonninen rakkautensa. Ilman tätä katkelmaa olisin kuvitellut, että Tolkien olisi ensin "löytänyt" vuorten ympäröimän piilotetun haltiakaupungin ja sitten vasta keksinyt tarinan sen asukkaista ja tuhosta. Toki tästä katkelmasta ei näe, miten Gondolin syntyi tai liittikö Tolkien Eöl/Meglinin ja Isfin/Idrilin siihen heti alkuun. Mitään tämän katkelman ja aiemmin lukemamme version välistä ei taida olla säilynyt?
Turlin-versiossa korostuu Ulmon rooli ja hänen omapäisyytensä muihin valariin verrattuna. Tuor on edelleen erakko, joka kulkee yksin Mithrim-järven rannalla, ja minusta aika yllättäen lähtee pois synnyinmaastaan sen enempää suunnittelematta tai hyvästelemättä. Jäiköhän tämä versio kesken siksi, että se oli oikeastaan aika samanlainen kuin edellinen?
Muut kaksi versiota ovat tarinana toisenlaista luettavaa, koska kumpikin on osa pidempää "Silmarillionia". Tyyli on tiivis ja eeppinen, ja tämä osa tarinasta alkaa kuvauksella Sirionista sekä Gondolinin perustamisesta. Teille jotka ette pidä "Silmarillion-tyylistä": olivatko nämä kaksi versiota yhtään kivempaa luettavaa kuin julkaistu Silmarillion? Itse pidän siitäkin, joten en osaa sanoa.
Minusta tuntui, että Luonnoksessa mytologiasta Tuor ei ole oikeastaan ollenkaan tarinan päähenkilö, ja Quenta Noldorinwassakin vasta tarinan loppuosa kerrotaan enimmäkseen Tuorin näkökulmasta. Näissä versioissa näkyy minusta myös aiempaa selvemmin yhteys Mandosin ennustukseen: Turgon ei halua lähteä Fëanorin poikien avuksi ja Gondolininkin tuhoon johtaa petos (vaikka vaihteeksi petos ei liity suoraan Silmarileihin!). Kirjan loppupuolella nämä molemmat versiot tulevat vielä jatkumaan Eärendilin tarinalla.
Luonnoksessa mytologiasta on kerrankin selitys sille, miksi iso alue Beleriandissa oli asumaton: maahiset pelkäsivät örkkien hyökkäyksiä ja örkit taas Ulmon voimaa.
Kukahan pystytti Fingolfinin hautaröykkiön - Gondolinin perustajatko? Jos se oli joku muu, eikö hän tullut katsoneeksi vuorten toiselle puolen ja löytänyt tämän kätketyn laakson etuajassa? Vai oliko hautaröykkiö niin lähellä vuorten ulkoreunaa eikä korkeimmalla huipulla, niin ettei sieltä vielä näkynyt laaksoa?
Quenta-versio kertoo Thorondorista, että hän asui ennen Ympärysvuoria Thangorodrimilla. Melko ja hänen saleistaan sisään ja ulos liikkuneet örkit mahtoivat huokaista helpotuksesta, kun kotkat viimein muuttivat kauemmas... Muistelen, että tästä olisi kerrottu myös jossain muualla Kadonneissa taruissa, eli että muutto ei olisi tämän Quenta-version uutuus.
Näissä kahdessa versiossa Ulmo suunnitteli Tuorille lisätehtävää hakea ihmiset (pohjoisesta tai idästä) mukaan taisteluun, johon Turgonin piti ryhtyä. Se olisi kai tarkoittanut, ettei Tuor olisi ollenkaan asettunut aloilleen ennen tätä suurta taistelua - kertomus olisi siis ollut kovin erilainen. Tämä suunnitelma taisi kadota tarinan myöhemmistä versioista?
Quenta-versiossa Morgothilla meni seitsemän vuotta valmistautua taisteluun, ja hän lähetti balrogit ja örkit ja käärmeet. Eikö siis enää mekaanisia aluksia? Mutta kiinnitin huomiota sanaan 'tehty': ne oli tehty juuri tuon kaupungin valtausta varten. Alkutekstissä - - his Orcs and his Balrogs and his serpents; and of these, dragons of many and dire shapes were new devised for the taking of the city. Minkähänlaista tämä tekeminen tai luominen oli ja olivatko nämä siis eläviä lohikäärmeitä? Minulle tekstistä tulee mieleen elokuvien Saruman, mutta ehkä Tolkien ei ihan sellaista ajatellut.
Sivun 146 kuva Sateenkaarirotkosta ei oikein vastannut omaa mielikuvaani. Sateenkaarenhan piti olla rotkon pohjalla virran kuohuissa - ei kai noin korkealla ollut jatkuvasti vesipisaroita (tai Tuor olisi läpimärkä vaellettuaan siellä päiväkausia)? Mutta muuten nämä Alan Leen kuvat ovat olleet minusta onnistuneita, ja varsinkin mustavalkoisista pikkukuvista olen pitänyt (kunhan huomasin katsoa niitä tarkemmin!).
Mitä piditte tästä rakenteesta, että sama tarina kerrotaan monena eri versiona peräkkäin? Minusta se toimi aika hyvin, kun versiot olivat näinkin lyhyitä, mutta monta samankaltaista pitempää tarinaa alkaisi jo kyllästyttää...
Jos piditte tästä, niin kerronpa, että History of Middle-earth on jossain määrin saman tapainen. Tosin useimmiten saman tarinan eri versiot eivät ole näin lähekkäin, vaan esimerkiksi koko Luonnos mytologiasta ja koko Quenta ovat omissa luvuissaan (HoME:n osassa IV). Sieltä löytyy näköjään myös Christopherin tässä mainitsema Q I -versio, jos se tuntuu kiinnostavan. Lisäksi melkein kaikissa HoME-teksteissä on iso joukko alaviitteitä, jotka joko selittävät tekstiä tai kertovat tekstissä olevista Tolkienin korjauksista.
