GT 5. Sivut 156-189

(Muokattu 5.6.2021)
Tuorista ja Gondolinista kertovan tarinan viimeinen versio on noin vuodelta 1951. J. R. R. Tolkien oli saanut ”Sormusten herran” suurin piirtein valmiiksi, ja täydensi nyt varhaisempia, esiajoista kertovia tarinoitaan siinä toivossa, että kustantaja suostuisi julkaisemaan ne yhtenä kokonaisuutena ”Sormusten herran” kanssa. Tämä kesken jäänyt Tuor-versio päättyy Tuorin saapumiseen Gondoliniin, ja on julkaistu aiemmin suomeksi Kersti Juvan kääntämässä ”Keskeneräisten tarujen kirjassa”. Käännöstä on joissain kohdin tarkastettu (Kankaanpään vai Juvan itsensä toimesta?) Tarinan alku, sivut 156-160 menevät tosin mielestäni sanasta sanaan samalla tavalla kuin KTK:ssa.

Tarinan runko ja jotkin yksityiskohdatkin ovat melko samanlaisia kuin jo kolmekymmentäviisi vuotta aikaisemmin. Tuor on nyt yhdistetty sukulaisuuden kautta muihin esiaikojen ihmisten päälliköihin ja hänestä on tehty hienostuneempi ja vakavampi hahmo. Tuor ei laula ”karhealla äänellä” vaan ”kirkkaalla äänellä”, hän ei saavu Gondoliniin karhuntaljoihin vaan haltiahaarniskaan pukeutuneena.

Tämän viimeisen tarinaversion alussa sotaorvoksi jäänyt Tuor elää ensimmäiset kuusitoista elinvuottaan erämaassa piileskelevien harmaahaltioiden kasvattina, sitten itäläisten orjana (kuin Conan Kimmerialainen ikään) kolme vuotta, sitten neljä vuotta yksinäisenä henkipattona (saman ajan kuin Beren). Sitten Tuor hylkää synnynmaansa ja lähtee etsimään suurempaa kohtaloa, seuraten melko konkreettista merkkiä, eteensä äkkiä puhjennutta puroa. Puro laajenee kolmessa päivässä joeksi (kuin vertauskuva Tuorin omasta tulevasta urakehityksestä), ja virtaa sitten sisään eteen kohonneessa vuorenseinämässä olevasta aukosta. Tuor viettää ankean yön uskaltamatta seurata jokea.

”Oli vasta Súlime -kuu, eikä kevään tuulahduskaan ollut vielä ehtinyt tuohon pohjoiseen maahan ja idästä puhalsi pureva viima”. Toimittaja ei ole tehnyt tähän viitettä, vaan on luotettu siihen että Sormusten herran liitteiden kalenterit – jotka Tolkien laati juuri samoihin aikoihin kuin tämän tarinan – ovat lukijoilla hallinnassa, tai että lukija osaa katsoa GT:n takana olevaa ”Luetteloa nimistä”. Súlime olisi siis ainakin kolmannella ajalla helmikuun lopulta maaliskuun lopulle sijoittuva kuukausi.

Varhaisessa versiossa Tuor, Pelegin poika, porskuttelee reippaasti sisään, ja kohtaa tunnelissa haltioita, jotka opastavat hänet loppumatkan tunnelin läpi. Tässä myöhemmässä versiossa Tuor sensijaan kohtaa tunnelin ulkopuolella haltioita – Nargothrondiin matkalla olleet Arminasin ja Gelmirin (jotka siellä kohtaavat Turinin joka tekee heihin epäsuotuisamman vaikutuksen kuin Tuor). Tässä myöhemmässä versiossa nämä haltiat opastavat Tuoria vähän matkaa tunnelin sisään ennen kuin kääntyvät pois, ja Tuor selviää yksin loppuosuudesta. Tunnelin, ”Noldorin portin” toisella puolella, vuorten takana, on leudompi rannikkoalue, jossa Tuor, ehkä ensimmäisenä ihmisenä, näkee meren. Tuor tapaa merenjumala Ulmon, joka antaa hänelle tehtävän mennä Gondoliniin. Lähtiessään Ulmo antaa hyökyaallon heittää Tuorille vielä oppaaksi gondolinilaisen haltia Voronwën. Voronwë on ollut suljetun kaupunkinsa ulkopuolella kuninkaansa lähettämänä hoitamassa tärkeää, joskin tähän asti heikosti sujunutta tehtävää, etsimässä apua jumalilta. Jumalien apu odottaakin luultua lähempänä, Tuorin hahmossa. Pienten keskustelujen jälkeen epäröivä Voronwë lähtee opastamaa Tuoria kohti Gondolinia.

Eräitä kohtia, joissa tämän uuden "Gondolinin tuho" -laitoksen käännös poikkeaa Keskeneräisten tarujen kirjassa julkaistusta. Minulla ei ole tämän uuden ”Gondolinin tuhon” englanninkielistä versiota, vaan vertauskohteena on ”Unfinished Tales” (kovakantinen painos vuodelta 2006). Käsittääkseni GT:ssä pitäisi olla ”viimeisen version” osalta sama teksti.

KTK 33: Sirionin Suu
GT 161: Sirionin suisto
UF 21: the Mouths of Sirion

KTK 33: ”Tuor istui puron rannalla aivan sen luolan lähellä, jossa hän asui”
GT 161: ”Tuor istui lähteellä, joka pulppusi lähellä hänen kotiluolansa oviaukkoa ”.
UF 22: Tuor sat by a spring that trickled forth near to the door of the cave where he dwelt”
- Asiallisesti tarpeellinen käännös. KTK:ssa on outoa miten Tuor jo istuu puron rannalla, mutta sitten hänen edessään olevasta lähteestä pulpahtaa virtaamaan puro.

KTK 35: ”meidät on lähetetty takaisin maille joilta lähdimme tärkeän työn tähden”
GT 163: ”meidät on tärkeän työn tähden lähetetty takaisin maille joilta pakenimme”
UF 23: for we are sent back to the lands whence we fled upon an urgent errand

KTK 36: ”Vaan minä olen kuullut että Vesien Valtiaan suosio on sinun huoneesi päällä”
GT 165: “ Olen kuullut että Vesien valtiaan suosio on sinun huoneesi päällä”
UF 24: Yet I have heard that your House has the favour of the Lord of Waters.

KTK 36: Anar kaluva tielyanna! [viite: 'Aurinko paistakoon polullasi’]
GT 165: Anar kaluva tielyanna! [Aurinko on paistava polullesi!]
UF 24: Anar kaluva tielyanna! [viite: ‘The sun shall shine upon your path.’]

KTK 38: ”Se on haltiaääni”
GT 167: “Se on keijukaisen ääni”
UF 25: It is a fay-voice

KTK 41: “kuolevaisten rantoja”
GT 171: “kuolevaisia rantoja”
UF 28: to the mortal shores

KTK 42: “haarniska”
GT 173: “panssaripaita”
UF 28: a great hauberk

KTK 43: ”laskivat pitkät nokkansa kivelle”
GT 174: “laskivat pitkät kaulansa kivelle”
UF 29: laying their long necks upon the stone
- Tässä kohdassa ensimmäisessä suomennoksessa oli selvä virhe

KTK 45: ”olen vain yksi kuolevainen ihminen monien Lännen ylhäisten ja uljaiden keskellä”
GT 177: ”olen vain yksi kuolevainen ihminen Lännen korkean kansan monien ylhäisten ja uljaiden keskellä”
UF 31: I..., a mortal man alone, among so many and so valiant of the High Folk of the West

KTK 48: Ihmeissään huusi silloin Voronwë
GT 182: Peloissaan ja ihmeissään huusi silloin Voronwë
UF 33: Then in fear and wonder Voronwë cried

KTK 48: ”Mutta minne minun on sinut opastettava?
GT 182: ”Mutta minne minun on opastettava sinut, herra?”
UF 33: But whither should I guide you, lord?

KTK 49: olen pannut päälleni puvun joka oli minulle valmistettu
GT 183: olen nyt varusteissa jotka oli minulle valmistettu
UF 33: I am arrayed thus in the gear that was prepared for me

KTK 51: ”Siellä kasvaa haltiain luku”
GT 185: “Siellä kasvaa eldarin luku”
UF 35: There now the numbers of Eldar increase

KTK 51: kun Turgon myöhemmin kuuli Falasin ryöstämisestä ja Laivanrakentajien muinaisten Satamien hävittämisestä
GT 186: kun Turgon myöhemmin kuuli Falasin hävittämisestä ja Laivanrakentajien ikiaikaisten Satamien ryöstöstä
UF 35: when later Turgon heard of the ravaging of the Falas and the sack of the ancient Havens of the Shipwrights.
- Tässä en ole varma miksi käännöstä on haluttu muuttaa.

Telimektar sanoi:

Nargothrondiin matkalla olleet Arminasin ja Gelmirin

Click to expand...

Ihmettelinkin lukiessani, mitä he oikein olivat menossa tekemään, ja vasta nyt huomasin, että lopun nimiluettelo kertoo sen. Ehkä tekstin oli tarkoituskin jättää lukija Tuorin tapaan ihmettelemään sitä, mutta Súlime-kuun tapaan tässäkin olisi voinut olla alaviite.

Tässä kohdassa on nykylukijalle hauska yksityiskohta: haltioiden lamputhan ovat selvästi kylmän valkoisia LED-valoja! säteili se kirkasta sinistä valoa valkoiseen kristalliin vangitusta liekistä

Tämän version pitkä Tuorin matka on minusta yksi parhaimpia Tolkienin luontokuvauksia. Melkein kuin vaelluskertomus! Jäin oikein miettimään, mitä linnut olivat - harmaalokkeja ja laulujoutsenia ehkä?

Edellisiin versioihin verrattuna Vinyamar oli minusta hyvä lisä tarinaan. Alan Leen kuvaa (s. 172) katsoessa jäin kuitenkin miettimään, oliko täällä vain tämä yksi linna vai kokonaisen kaupungin rauniot - ei kai Turgon täällä yksin palvelusväkensä kanssa asunut? Mutta tekstissäkään ei taideta mainita muuta kuin tämä linna. Asuiko muu Turgonin kansa siis kauempana linnasta, esimerkiksi niissä poukamissa, joita Tuor näki?

Linnaan tullessaan Tuor kulki vihreiden kumpujen ja kallistuneiden kivien keskellä. Mitähän nämä kivet olivat, hautakumpuja ja hautakiviäkö?

Ulmon puheesta löysin viitteitä moneen suuntaan. Kohtalon muurissa on aina rako voisi melkein olla kommentti Eddan tai Béowulfin fatalismille (josta Wikipediassa on muutama esimerkki). Mutta vielä enemmän ajattelin Sormuksen viejiä: Gandalfhan sanoi, että Bilbon ja Frodon oli tarkoitus saada Sormus, ja että tarkoitus ei ollut lähtöisin Sormuksen tekijästä. Mistä sitten? Olin ennen ajatellut Erua, mutta nyt jäin miettimään, olisiko taustavaikuttajana ollut sittenkin Ulmo? Lännen valtiaathan eivät silloinkaan halunneet itse ryhtyä avoimeen sotaan Sauronia vastaan.

Myös vain viimeinen toivo on jäljellä, toivo jota he eivät ole etsineet sopisi omalla tavallaan Sormuksen tuhoamiseen, ainakin Gondorin näkökulmasta. Ulmon fraaseissa taas oli minusta raamatullisia tai "jouluisia" kaikuja, varsinkin valo joka puhkaisee pimeyden ja se että puhe alkaa älä pelkää.

Mitähän Tuorin Ulmolta saamalle viitalle lopulta tapahtui? Sehän oli harvoja ihmisten tai haltioiden suoraan valarilta saamia esineitä (onko edes muita?).

Puheen jälkeen Tuorin saama näky Taniquetilista ja uni Númenorista (niin ne ymmärsin) olivat myös hienoja, samoin kuin myrsky-yön kuvaus. Siitä minulle taas tuli jostain syystä mieleen jokin muumikirja, ehkä Muumipapan urotyöt, vaikka eipä kai näillä voi olla mitään yhteyttä.

Luvailin sanoi:

Linnaan tullessaan Tuor kulki vihreiden kumpujen ja kallistuneiden kivien keskellä. Mitähän nämä kivet olivat, hautakumpuja ja hautakiviäkö?

Click to expand...

he passed amid green mounds and leaning stones (UF, 28).

Collins Concise Dictionary -sanakirja antaa "mound" -sanalle useita merkityksiä:
Substantiiveja 1. a raised mass of earth, debris, etc., 2. any heap or pile. 3. a small natural hill. 4. an artificial ridge of earth, stone, etc., as used for defence... Verbejä... 6. to cover or surround with a mound: "to mound a grave...

Tolkien näyttää käyttävän tätä sanaa useissa kohdin hautakummuista. Sormusten herran liitteissä, "Annaalit kuninkaista ja hallitsijoista" :
Some say that the mound in which the Ring-bearer was imprisoned had been the grave of the last prince of Cardolan. A, I, (iii)
ja
Théoden...laid in the eighth mound of his line at Edoras. A, II.

Keskeneräisten tarujen kirjassa Sarumanin kukistumisen jälkeen Orthancia tutkittaessa hänen huomattiin keränneen arvoesineitä from mounds and tombs far and wide (UF, 264), suomennos "hautakummuista ja hautakammioista laajoilta alueilta" (KTK, 379; onkohan "mounds" tässä tosiaan vain "tombs": in toistoa, vai voisiko se itse asiassa viitata myös erilaisiin rauniokasoihin tms).

Hautakummut ja hautakivet tulevat tällaisen paikan kuvauksessa kieltämättä ensimmäisenä mieleen, ja ehkä olivat tulleet (alitajuisesti?) myös Tolkienin mieleen hänen kirjoittaessaan, mutta kun paikassa oli asunut kuolematon kansa?
Kyseessä voisi sanakirjan perusteella olla myös linnoituksen etuvarustusten jäänteitä, tai ehkä sellaisten pienempien talojen raunioita, joissa Turgonin [harmaahaltia?] -alamaiset olivat asuneet, ja muita asutuksen jäänteitä.

Samassa virkkeessä sanottiin, että Tuor kulki unohdetun tien raunioille, varmaankin siis tietä pitkin. Mietin, voisivatko kummut ja kivet olla jonkinlaisia suuren tien reunarakennelmia, mutta ei se tuntunut oikealta: miksi tien lähelle tarvittaisiin kumpuja, suojaksi joltain? Ja "kallistuneet kivetkin" kuulostavat isommilta kiviltä kuin mitä esimerkiksi tien reunan kaiteessa olisi tarpeen.

Jos ne ovat hautakumpuja, miksi tie kulkee niiden keskeltä tai välistä? Edorasiin vievän tien varrella taisi olla Rohanin kuninkaiden hautoja kummallakin puolella tietä, joten ehkä se voisi tarkoittaa, että haudatut olisivat erityisen arvostettuja. Mutta tosiaan keitä? Ehkä taisteluissa kuolleita haltiaruhtinaita, jos Vinyamarin asukkaat joutuivat puolustamaan itseään? Mutta oliko haltioilla muuallakaan ylipäätään hautakumpuja?

Jonkinlaiset talojen rauniot sopisivat kyllä siihen, että muuten tässä ei mainittu mitään muita asuinpaikkoja kuin Turgonin linna. Ainakin tällä hetkellä taidan kannattaa sitä teoriaa...

Muutamia haltioiden hautoja tunnetaan. Nämä muistuivat mieleen:

• Kadonneitten tarujen kirjassa Fëanor teki isälleen (tuolloin nimeltään Bruithwir, ei vielä Finwë, joka silloin ei ollut sukua Fëanorille) hautakummun, jonka nimi oli Mound of the First Sorrow.
• Turgon kasasi kivistä hautaröykkiön (engl. cairn) isälleen Fingolfinille.
• Lúthien ja Beren laativat Finrodille haudan Tol-in-Gaurhothille ja tuo "vehreä hauta (the green grave) säilyi koskemattomana siihen asti kunnes maa muuttui ja murtui ja vajosi vyöryvien vetten alle".
• Finduilaskin sai hautakummun mutta sen tekivät Brethilin ihmiset.
• Ja örkit kasasivat kummun Anfauglithille Nirnaethin jälkeen.

Monet haltiaruhtinaat kaatuivat taisteluissa, joiden jälkeen ei hautoja laadittu, etenkin Nirnaethissa. Mutta en muista ainakaan mainintoja Thingolin haudasta tai kohta pian sen jälkeen Toisessa sukusurmassa kuolleiden Diorin, Nimlothin ja muutaman Fëanorin pojan haudasta. Eikä sen koommin liene kerrottu, miten teleri hautasivat Alqualondën sukusurmassa kaatuneet. Minne haudattiin Gil-galad, joka kaatui Barad-dûrin luona?

Liekö Vinyamarin haltioilla ollut paljon tarvetta haudoille, kun eivät yleensä ottaen kuolleet, eikä Vinyamariin hyökätty kertaakaan. Varhaisissa Beleriandin taisteluissa heitä kyllä varmaankin kaatui, esimerkiksi Dagor Aglarebissa vuonna 60 av., muutama vuosi ennen kuin väki muutti Gondoliniin. Ties vaikka olisivat tuoneet sankarivainajat kotiin, mutta sellaisesta ei tietääkseni ole mainintoja.

Meidän maailmamme muinaiset roomalaiset (ainakin he) tapasivat haudata vainajansa kaupunginmuurien ulkopuolelle kaupunkiin johtavien teiden varsille.

Vielä eräs huomio tästä jaksosta: noldorin silmistä säteilee jonkinlaista valoa, joka on heti ensi näkemältä havaittavissa ja saattaa olla pelottavaa. Juuri ennen Tuor-tarinan tämän version kirjoittamista Tolkien oli askarrellut "Sormusten herran" ja sen hohtavien haltioiden parissa, ehkä idea oli siirtynyt sieltä.

[Tuor] ihmetteli, sillä he olivat kauniimpia ja kauheampia katsella silmiensä valon tähden kuin mitkään haltiat joita hän sitä ennen oli tavannut. (GT, 162)

...for they were fairer and more fell to look upon, because of the light of their eyes, than any of the Elven-folk that he yet had known. (UF, 23)

Myöskin: Silloin haltia kääntyi ja katsoi ylös ja Tuor kohtasi hänen merenharmaiden silmiensä läpitunkevan katseen ja tiesi että hän kuului noldorin korkeaan kansaan. (GT, 181)

...Tuor met the piercing glance of his sea-grey eyes, and knew that he was of the high folk of the Noldor. (UF, 33)

(Muoks. Ja toisinpäin, Elemmakil Voronwëlle: Mutta sinä olet paljastanut Tien kuolevaiselle ihmiselle - sillä hänen silmistään näen hänen sukunsa. (GT, 204)

Mitä tämä valo oikein olisi fysikaalisesti voinut olla. Kiilsivätkö noldojen silmät hämärissä kuin kissoilla, yönäkökykyä vahvistavan valonheijastuksen ansiosta? Mutta luulisi että tällainen kyky olisi ollut hyödyllisempi monta Aikaa tähtivalon alla eläneille pimento- ja harmaahaltioille, joilla sitä kuitenkaan ei ollut.

Vai oliko kahden Puun valo ollut jotenkin niin voimakkaasti säteilevää, että sitä oli varastoitunut suurhaltioiden elimistöön, säteillen sitten vuosisatojen jälkeenkin takaisin nimenomaan silmien kautta?

Klonkunkin silmät olivat omavaloiset, samoin isojen hämähäkkien. Tämä on jokin Ardan olentojen fysiologiaan kuulunut juttu. Hengen palo, hyvän tai pahan, saattoi sytyttää silmät.

Toisaalta silmien valoon viitataan välillä muussakin kirjallisuudessa, ja silloin se yleensä tarkoittaa pikemminkin katseen terävyyttä ja elävyyttä kuin varsinaista valaisuominaisuutta. Myös mielialan synkistymistä ja kuolemaakin olen nähnyt kuvattavan sanomalla, että jonkun silmät "sammuvat". Läpitunkeva katsekin viittaa yleensä terminä siihen, että katsojan mielenkiinto ja keskittyminen on vahvasti katseen takana, ei niinkään siihen, että jonkinlaiset lamput loimahtaisivat silmäluomien alta.

Luvailin sanoi:

Mitähän Tuorin Ulmolta saamalle viitalle lopulta tapahtui?

Click to expand...

Tämä kerrotaan Keskeneräisten tarujen kirjan vastaavan tarinan loppuviitteessä 31:
"Eräistä muista irrallisista muistiinpanoista voi päätellä että tarinaan piti sisältyä Gondolinin kuvaus sellaisena kuin Tuor sen näki kaukaa; Ulmon viitta häviää kun Tuor lausuu viestinsä Turgonille; sitten selitetään, miksi Gondolinissa ei ollut kuningatarta..." (KTK, s.79)
...that Ulmo' s cloak would vanish when Tuor spoke the message of Turgon...(UF, 56).

Gondolinin tuho -kirjassa "Viimeisen version" lopun huomautuksissa, jotka ovat lyhennetty versio KTK:n vastaavan kohdan viitteistä, Christopher jättää juuri tämän viitankatoamiskohdan pois.
"Yhden merkinnän mukaan tarkoitus oli kuvata kaupunki myös sellaisena kuin Tuor näki sen etäältä ja selittää, miksi Gondolinissa ei ollut kuningatarta." (GT, 215)

Telimektar sanoi:

Eräitä kohtia, joissa Kankaanpään käännös poikkeaa Juvasta.

Click to expand...

Tuota, Gondolinin tuhossa ei missän mainita, että Jaakko Kankaanpää olisi kääntänyt tätä Keskeneräisissä taruissa julkaistua tekstiä, vaan kirjan alkulehdillä nimenomaan todetaan, että Kersti Juva on kääntänyt "Viimeisen version", joten muutokset/korjaukset ovat nähtävästi peräisin häneltä itseltään/kirjan toimitukselta.

Verrata täytyisi (jos jaksaisi) jotta voisi sanoa, onko The Fall of Gondolinissa sama teksti kuin Unfinished Talesissa, mutta ensisijaisesti pitänee olettaa, että suomennoksessa on huomioitu The Fallin teksti, joka on toki ainakin päältä katsoen jokseenkin sama kuin Unfinishedissä, mutta siinä voi hyvinkin olla joitakin Christopherin tekemiä korjauksia/muutoksia (ja HarperCollinsilta huomaamatta jääneitä painovirheitä).

Tik sanoi:

kirjan alkulehdillä nimenomaan todetaan, että Kersti Juva on kääntänyt "Viimeisen version"

Click to expand...

No voi Melkorin mällit, niinpä onkin.
"Suomentanut Jaakko Kankaanpää, paitsi luvun 'Viimeinen versio' (s. 156-214) suomentanut Kersti Juva."
Teen tarpeelliset muutoksen ketjun avausviestiin.

Kiinnostava muuten tuo samalla alkulehdellä oleva huomautus: Sitaatit Quenta Noldorinwasta, Quenta Silmarillionista ja Beleriandin annaaleista (Harmaista annaaleista) osittain Kersti Juvan suomennoksen pohjalta Jaakko Kankaanpää. Näiden sitaattien etsimisessä ja eri käännösversioiden vertailussa olisikin jonkinlainen puhdetyö.