Isilmírë
Kuukivi
Tässä vaiheessa kirjaa on tultu jo niin silmarillionmaisiin tunnelmiin, että lukeminen alkaa olla minulle vähän raskasta. Taakse jäänyttä on kaikki hilpeys ja satumaisuus, nyt ollaan vakavan epiikan parissa.
Se, että Tuor ylipäätään selviytyy talvisesta retkestään erämaan halki, tuntuu hiukan epäuskottavalta hänen varustustaan ajatellen. Tai ehkä hän metsästi matkalla jonkin ison, paksuturkkisen eläimen ja askarteli sen turkista talvitamineet itselleen ja haltioppaalleen, mutta sitä ei vain mainita. Tai sitten Tolkien ei brittiläisen leudon ilmaston lapsena vain osannut kuvitella, miten nopeasti kylmä syö ihmisen energian ja vie hypotermiaan, jos hänellä ei ole kylliksi lämmintä vaatetta päällä.
Túrinin pikaisesta tapaamisesta pidin jo lapsena Silmaa lukiessani, ja edelleen Mustamiekan vierailu ohimennen serkkunsa tarinassa jaksaa hymyilyttää, vaikkei sillä itse tarinan kannalta ole mitään merkistystä. Ylipäätään koko Ivrin-kohtaus tuntuu vähän irralliselta osalta Tuorin tarinaa, mutta ehkä se palvelee tarkoitustaan, jos se auttaa lukijaa hahmottamaan varhaisen Keski-Maan eri tarinoiden ja tapahtumien limittäisyyttä.
Luonnon kuvauksessa Tolkien oli kyllä haka. Sillä ei mitenkään mässäillä, kuten joillain muilla kirjoittajilla on tapana, vaan muutamalla sanalla luodaan elävä kuva siitä, millaisissa maisemissa ja ilmasto-olosuhteissa liikutaan. Gondolinia lähetyttäessä kasvillisuuskin kertoo, että ollaan siirtymässä maagisempiin maisemiin, koska arkisemmat tosimaailman kasvit väistyvät Tolkienin itse kehittämien ihmeellisempien kukkasten tieltä.
Vaikka vahvasti eepisellä asenteella ollaankin jo liikkeellä, Gondolinin porttien sarja on kuitenkin kuin suoraan satukirjan sivuilta eri elementti-, väri- ja taivaankappaleteemoineen. Mieleen nousee herkästi esimerkiksi kulta-, hopea- ja kristallimetsien kautta kulkeva salainen reitti maanalaiselle järvelle ja sen keskellä olevalle linnalle sadussa Kaksitoista tanssivaa prinsessaa. Jäin myös miettimään porttien ja niiden vartijoiden hierarkiaa. Mtä ilmeisimmin Puuportti on vaatimattomin ja vähäarvoisin, Teräsportti taas vahvin ja arvossa korkein. Onkohan palvelus portinvartijana siis alkanut Puuportilta, ja sieltä on sitten ollut mahdollisuus vähitellen yletä portilta toiselle, jos on suoritunut hyvin? Hopeaportin ja Kultaportin järjestys myös mietityttää, sillä kertomus antaa olettaa sisempänä sijaitsevan portin olevan aina vaikuttavampi ja arvokkaampi kuin ulompi. Kautta kakkien tarinoidensa Tolkien tuntuu yleensä arvostavan hopeaa enemmän kuin kultaa, ja Valinorin puista, jotka ovat tarjonneet teemat näille kahdelle portille, Telperion on vanhempi ja haltioille rakkaampi ja se, josta heille tehtiin kopio Galathilionin muodossa. Kuitenkin Laurelinin portti on Telperionin porttia sisempänä.
Toki siinä mielessä seitsemän portin sarja vartijajoukkoineen on vähemmän satumainen kuin varhaisversion lumottu oviaukko ja sokkeloiset käytävät, että se jättää vähemmän sattuman ja onnen varaan ja kertoo haltioiden oikeasti vartioivan valtakuntaansa valppaasti. Niiden prameus vartijoiden univormuja myöten vain herättää kysymyksen, ovatko he hyökkäystä odottaessaan keskittyneet enemmän koristeluun kuin varsinaisten sotataitojen harjoittamiseen. Myöskin mietityttää, mistä kaikki tarvittavat raaka-aineet on saatu, kun mukana on kasoittain jalometalleja, jalokiviä ja meren helmiä. Kyseessähän on kätketty kaupunki, joka ei käy kauppaa kenenkään kanssa.
Last edited:
