GT 9: Luettelo nimistä / Selityksiä / Sukupuut (s. 278-312)

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti

Ohhoijaa, ehdinpä saada alustukseni valmiiksi maanantain puolella. Ja koska kyseessä on alustus, en aio tietää juuri mitään esille ottamistani asioista vaan keskityn esittämään kysymyksiä keskustelun pohjaksi.

Nimiluettelo ja selitykset ovat ehkä tavanomaista hakemistoa laajempia ja niitä kannattaa ehkä selata erikseenkin.

Luettelo nimistä: muutamia erityistapauksia pohdittavaksi ja tutkittavaksi niille, joille tämmöinen huvi nappaa:

Amnon: Tässä kerrotaan hyvin hämäräperäisestä hahmosta ja Christopher viittaa isänsä muistiinpanoihin. Ne saattavat löytyä Kadonneitten tarujen kirjasta, mutta jos eivät löydy, täytyy vain ihmetellä, mistä papereista tieto on peräisin.

Arlisgion:
"Tuntuu mahdottomalta jäljittää reittiä..." Eikö tämä ole selvä haaste?

Bablon, Ninwi, Trui, Rûm:
Tässä siteerataan muistiinpanoa, joka kuuluu "Bablon oli ihmisten kaupunki..." Missäköhän tämäkin muistiinpano on julkaistu, vai onko julkaistu ollenkaan?

Cuiviénen:
Siteerattu teksti "tumma järvi mahtavien kallioiden sylissä..." on jälleen peräisin jostakin tekstistä, jonka alkuperää ei kerrota.

Falasquil:
"Isäni laatimassa kartassa varmaankin nimeämätön pieni lahti..." Onko tämä siis painetussa Silmarillionissa julkaistu kartta?

Idril:
"Hyvin myöhäisessä muistiinpanossa sanotaan..." Olisi jälleen mielenkiintoista jäljittää tämä muistiinpano, joka alkaa sanoilla "Turgon kävi itsekin liki kuolemaa..."

Ingwë:
Tässä siteerataan Quenta Noldorinwaa, kohtaa jota ei tietenkään ole tämän kirjan tekstissä.

Jäärauma:
"...eräs kuvaus siitä kuuluu näin" -- melko pitkäkin kuvaus, mutta lähdettä ei tietenkään mainita. Kuten huomaatte, koetan usuttaa teitä koko ajan tonkimaan The History of Middle-earthia pitkin ja poikin. Miksi? Mitä hyötyä tai iloa siitä on? Ei niin mitään, ellei sitten ala tonkia.

maahiset:
"Sanan 'maahinen' (gnome) selityksestä ks. Beren and Lúthien, s. 32--33." Olisiko tämä vallan kattava selitys?

Mandos:
Siteerattu kohta Valaquentasta löytyy Silmarillionin vuoden 2018 laitoksesta sivulta 16. (Mutta näitä Valaquenta-sitaatteja on niin monta ja kaikki painetusta Silmarillionista, ettei niihin kannattane tässä erikseen kiinnittää huomiota).

Melian:
Tässä siteerattu teksti on peräisin Silmarillionista, s. 88, vaikka sitä ei erikseen mainita.

Pienisydän:
eli Littleheart, tässä kuvaus jonka kerrotaan olevan peräisin Kadonneitten tarujen kirjasta. Vielä jos viitsisi etsiä kohdan käsiinsä, voisi sanoa olevansa ahkera.

Tuor:
Meille on annettu jälleen pätkä Leithianin laulua (niiden säkeiden lisäksi, jotka on julkaistu Silmarillionissa luvussa 19), joten ehkä suomennos vielä vähitellen kokoontuu. Muutama tuhat säettä vielä puuttuu, mutta missähän kohdassa nämä säkeet alkutekstissä ovat? Vastaus kysymykseen löytynee kirjasta nimeltään The Lays of Beleriand, tai sitten kirjasta Beren and Lúthien.

Ulko-Ulappa:
Jäljittämisestä kiinnostuneille todettakoon jälleen, että tämän Ambarkantan tekstin pitäisi löytyä The History of Middle-earthin neljännestä osasta The Shaping of Middle-earth. Ja Rúmilin sanojen puolestaan The Book of Lost Tales 1:stä.

Ungoliant:
Vielä yksi sitaatti Quenta Noldorinwasta, joka on julkaistu samassa The Shaping of Middle-earth -teoksessa kuin Ambarkantakin.

Yön ovi:
Kas, toinenkin sitaatti Ambarkantasta. Tässä on mielenkiintoinen termi Ulkopimeä, joka ei tietääkseni esiinny muissa suomennetuissa teksteissä. Mikähän se on englanniksi?

örkit
: Mikä siis lienee tämäkin "tätä sanaa koskeva muistiinpano", josta örkkikuvaus on peräisin: "Kansa, jonka Morgoth muovasi..."


Selityksiä: Nämä ovat siis ne "seitsemän pidempää selitystä, joihin joistakin luettelon nimistä viitataan".

Ainur: "Tätä vanhempaa versiota siteeraan seuraavassa hyvin lyhyessä selostuksessa" sanoo Christopher. Olenko ymmärtänyt oikein, että tämä "hyvin lyhyt selostus" on Christopherin laatima? Mutta mistä Ainulindalën versiosta se kertoo? Mukana on myös suora sitaatti "Ja jo Ilúvatarin puhuessa..." Kyseessä ei ainakaan ole lainaus painetun Silmarillionin tekstistä Ainulindalë. Eikä ole toinenkaan sitaatti, joka alkaa "Jo heidän katsellessaan..." vaikka Christopher kirjoittaa "Jälleen kerran Ainulindalëa siteeratakseni". Mahdollisesti tämäkin teksti löytyy The History of Middle-earthin syövereistä.

Húrin ja Gondolin: Kertoessaan Húrinin ja Huorin nuoruudenseikkailusta Christopher siis antaa parafraasin Harmaista annaaleista, joka löytyy The History of Middle-earthin osasta 11 (The War of the Jewels), ja jota hän käytti paljon hyväkseen kootessaan omaa Silmarillioniaan. Itse asiassa tämä kertomus on kovin paljon samannäköinen kuin Silmarillionin luvussa 18 esitetty.

Yhteenveto Húrinin viimeisistä kiusauksista perustuu jälleen Harmaisiin annaaleihin. Niistä lienee myös laskettu tieto, että Húrin kesti kidutusta Thangorodrimin tuolissa 28 vuotta. Ja jälleen tämä teksti on ollut paljolti painetun Silmarillionin pohjana. Siinähän on lähinnä Christopherin itsensä muotoilema teksti, josta on jätetty pois yhtä ja toista, jotta se on saatu yhteensopivaksi muiden tarinoiden kanssa. Huomattavimpana näistä Húrinin käynti Brethilissä.

Mikä lienee muuten "lisäys", jonka J. R. R. teki "käsikirjoituksen tähän kohtaan"? Varmaan löytyisi Harmaista annaaleista sekin.

Rautavuoret: Nyt tajuan, että tässä ollaan ilmeisesti jonkin monimutkaisen jutun äärellä, ja tajutakseni, mistä oikeastaan on kysymys, koko selitys pitää lukea vielä kerran jos toisenkin uudestaan.

Nirnaeth Arnoediad: Jälleen jännittävällä tavalla kurotaan yhteen Harmaita annaaleja ja Quenta Noldorinwaa. Kyseessähän ovat kuitenkin melko eri-ikäiset tekstit.

Sanokaa nyt vielä, mikä tarkalleen ottaen on se selityksen lopussa mainittu tuho, jonka "Turgon hänelle [Morgothille] tuottaisi tulevien aikojen hämärässä"?

Eärendelin alkuperä: Vaikka selitys on tietysti kiinnostavaa luettavaa kokonaisuudessaan, haluaisin jotenkin tietää, mistä pitkästä kirjeestä vuodelta 1967 tämä sitaatti on peräisin. Aivan offtopiikillisena kysymyksenä esittäisin: ovatko anglosaksi ja muinaisenglanti tosiaan sama asia?

Mandosin profetia: Miksi tässä siteerataan Valinorin annaaleja eikä Harmaita annaaleja tai jotakin muuta myöhäisempää tekstiä? Eikö niissä ollut vastaavaa kohtaa lainkaan?

Haltioiden kolme sukukuntaa Hobitissa: Siteerattu Hobitin kohta on siis viittaus Silmarillionin tilaan 1930-luvulla ja siinä kuvataan haltioiden matkaa sinne (Valinor) ja takaisin (Keski-Maa) ilmeisesti Quenta Noldorinwan mukaan. Vai olisiko kyseessä vuoden 1937 Quenta Silmarillion? Vai peräti jokin välitila kehityksessä edellisestä jälkimmäiseen? En ole tullut ajatelleeksi, käyttääkö Tolkien Hobitissa sellaisia nimityksiä haltiaheimoista, jotka eivät esiinny / esiintyvät tuon ajan Silmarillion-käsikirjoituksissa.


Sukupuut: Näistä minulla ei ole mitään sanottavaa. Ei kai niissä ole juuri mitään uutta tai erilaista (paitsi nimi Isfin Aredhelin tilalla). Mutta kuitenkin Fëanorin poikien kuittaaminen sanoilla "seitsemän poikaa" toi mieleeni hullun ajatuksen (onko kukaan muu saanut sellaista päähänsä?) eli: miksi juuri seitsemän poikaa? Ja jatkokysymyksen: Tiesikö J. R. R. Tolkien, kuka oli Aleksis Kivi? Vai oliko hän kiinnostunut pelkästään Kalevalasta? Eihän meillä ole minkäänlaista vihiä myöskään siitä, tunsiko hän Z. Topeliuksen Välskärin kertomukset ihmesormuksineen.
 
Last edited:
miksi juuri seitsemän poikaa?
Ja miksi - ainakin legendariumin myöhemmissä versioissa - Valarin seitsemän valtiasta tai kääpiöiden seitsemän isää?

Saattaa olla, että kyse ei ole Aleksis Kiven vaikutuksesta Tolkieniin vaan molempien yhteisestä taustavaikutuksesta, juutalais-kristillisestä perinteestä jossa luku seitsemän yhdistyy usein täydellisyyteen (seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi). Seitsemän planeettaa, seitsemän päähyvettä ja -syntiä jne. Johanneksen ilmestyskirjassa on muun muassa seitsemän seurakuntaa, seitsemän enkeliä, seitsemän pasuunaa, seitsemän kuningasta jne. Seitsenpäinen veljessarja oli ehkä jollain tavoin täydellisen kattava, vaikka suurempiakin veljessarjoja toki tiedetään.

(Toinen Makkabilaiskirja, luku 7 (!): Seitsemän veljeksen marttyyrikuolema. Apostolien teot, 19:14, ylipappi Skeuaksen seitsemän poikaa.)

Se, että Gondoliniin korostetusti yhdistyvät sekä luvut seitsemän että kaksitoista, mielestäni vahvistaa Gondolin-tarinoiden raamatullista vivahdetta.
 
Last edited:
(Sain luettua kirjan loppuun vasta pari päivää sitten. Nimiluettelo oli vähän tylsää luettavaa...)

Tosiaan @Tik kiinnitti huomiomme siihen, että tässä luettelossa Christopher on yhdistellyt ja toimittanut lähteitään aika vapaasti. Melkein kuin julkaistussa Silmassa? Itse kiinnitin jälleen huomiota siihen, että viittaukset julkaistuun Silmaan puuttuvat - ehkä tarkoituksella? Luulisi, että monia lukijoita auttaisi, jos vaikka Melianin kohdalla viitattaisiin Harmaiden annaalien lisäksi "katso Silmarillionin luku 4"...

Muuten nimiluettelo oli mukavan kattava, ja oli jollain tavalla kiva nähdä suoria viittauksia esimerkiksi näihin annaaleihin myös HoME:n ulkopuolella. Ehkä itse olisin vielä lisännyt kirjan loppuun sivun, jossa kerrottaisiin, missä HoME:n osassa nämä annaalit ym. lähteet on julkaistu ("mainokseksi" niille, jotka pohtivat HoME:n lukemista). Me voimme toki selata Kontuwikin sisällysluetteloita.

Lopussa olevat pidemmät selitykset sen sijaan tuntuivat minusta aika irrallisilta. Eikö ne olisi voinut siirtää aiemmaksi joihinkin tarinan eri versioiden väleihin? Muut olivat ihan valaisevia, ja pidin erityisesti Hobitti-lainauksesta valo-, mestari- ja merihaltioista, mutta pitkä lyhennelmä Ainurin soitosta ei minusta tuntunut tämän kirjan kannalta tarpeelliselta. Olisi voinut vain mainita, että Silmarillionin alusta löytyy koko Ainulindalë.
 
Ylös