Häät ja polttarit

Tiedän jossain olevan jo keskustelun avoliitto/avioliitto, mutta jos virittäisi keskustelua siitä millaisissa häissä olette olleet? Tai millaiset häät haluaisitte joskus omalle kohdallenne? Kirkossa vai kotona vai puutarhassa? Prinsessa puku vai jotain yksinkertaisempaa?

Ja nimimerkillä "epätoivoinen polttareiden järjestäjä" otan vastaan topikissa myös ideoita polttareista! siis älkää luulko että olen täysin mielikuvitukseton, mutta sitä on hyvä kerätä ideoita sieltä mistä niitä saa... :wink: Muutenkin, mitä mieltä viimeisestä poikamies illasta olette? Ja oletteko kuulleet kauhuterinoita övereiksi menneistä polttareista tms.?

Olen ollut kaksissa häissä. Ensimmäisissä joskus muksuna. Tungin muiden muksujen kanssa tupakantumppeja morsiamen hääpuvun rusetin taakse, joten ei enempää niistä häistä. ops:
Parivuotta sitten olin äitini tuttavien häissä. Oli tylsää, mutta ainakin kakku oli hyvää.

Itse en halua suuria häitä. Pienet, jossain pikkukirkossa riittäisi.Vihaan järjestämistä ja huomiota. Puvuksi ottaisin jonkin yksinkertaisen, mutta kauniin.

Viime kesänä kuvasimme ystäväni kanssa sen veljen polttareita. Kyseinen sulho ajeli todella pienelle pyörällä, jossa oli pitkä viiri(työpaikan hitsarivaatteet päällä)kyllä ihmiset tuijotti, kun sillon sillä ei ollut polttariporukkaakaan mukana.

Myöhemmin sulhanen vaihtoi vaatteet keskellä Porin vilkkainta terassialuetta(sai kalavaatteet) ja alkoi kaupitella pyörää ohikulkijoille. Sai tuottoa peräti 10.e. Aina pitää myydä jotain.

Kannattaa laittaa uhri myös huutamana jotain sekavaa ja suorittamaan tehtäviä, kuten keräämään nimiä johonkin pelastakaa Helsingin pulut addressiin.

Tulikin mieleen kertomus:
Olipa kerran polttarit, joiden ajaksi sulhaselle laitettiin tekoparta. Myöhemmin saunassa sulhanen sitten ihmetteli, miksi kaikki kaverit olivat ajaneet kriittisten alueidensa karvoituksen pois.

Itsepä pyysitte...

Perjantaina tulee sopivasti puoli vuotta häistämme, joten muistelot käyntiin. Menimme vihille maistraatissa, jossa todistajina olivat vain molempien perheet ja kolme läheistä ystävää. Frankilla oli perustuttu tumma puku, itselläni hyvin yksinkertainen mutta kaunis tummanvihreä leninki. En halunnut mitään prinsessahörhelöä, ei sellainen ole minua.

Sieltä siirryimme pieneen ravintolaan syömään, jonne tulivat myös läheisimmät sukulaiset ja ystävät. Emme siis kutsuneet molempien koko sukua tai kaikkia ystäviämme, vaan rajoitimme vierasmäärää melko tehokkaasti. Halusimme pienet ja mukavat häät, emme mitään sadan hengen megakutsuja. Syönnin lomassa ystäväni järjestivät pari pientä leikkiä ja kuuntelimme appiukkojen, kaason sekä bestmanin puheet. Söpöä oli.

Syönnin jälkeen vanhempi vierasväki siirtyi koteihinsa/hotelliin, kun me nuoremmat kävimme vielä muutamalla oluella. Päivä vain oli ollut jo niin pitkä, että hääpari poistui paikalta nopeasti. Kotiin menimme, mitäpä sitä opiskelijapari mihinkään suureelliselle häämatkalle lähtisi.

Polttareista osaan kertoa vain omistani. Teineinä kävimme kolmen rakkaan ystäväni kanssa usein Tampereella viettämässä railakkaita kesäpäiviä, joten polttaritkin järjestettiin sitten siellä. Olin sanonut tytöille, etten halua heidän stressaavan polttareistani mitään sen kummempaa, ja tarkoituksena olikin lähteä muistelemaan menneitä kaikessa rauhassa. Mutta perillä odottikin yllätys. Sain kiertää Tamperetta ja ratkoa nuoruuteeni liittyviä "trivial pursuit" -kysymyksiä, tytöt olivat järjestäneet kaiken viimeisen päälle. Hauskaa oli, välillä kävimme syömässä hyvin ja illalla jatkoimme juhlintaa tutuissa baareissa. Hotellilla taisimme olla jo vähän puolen yön jälkeen. Mitään nolaustemppuja ei ollut, vain nokkelaa hauskanpitoa ja menneiden muistelua. Edelleen hämmästelen sitä, miten kolmella opiskelijatytöllä oli varaa maksaa minulle ruoat, yöpymiset ja juomat, mutta olihan se kivaa olla passattavana yhden päivän ajan.

Siippa saikin sitten enemmän rymistelyä omissa polttareissaan, mutta mitäs sitä nyt voi odottaa, jos iltaa lähdetään viettämään reserviläisjärjestön mökille...

Vinkiksi voin sanoa, että jos olette polttareita järjestämässä, kannattaa polttarisankari tuntea hyvin ja kuunnella hänen toiveitaan. Haluaako hän isot bileet vai onko mieluummin ilman koko touhua? On turha pistää ujoa laulamaan torilla pikkutuhmia lauluja tai muuta vastaavaa. Juhlien olisi kuitenkin tarkoitus olla hauska tapahtuma, ja joskus sellaiseen riittää ihan yksinkertainenkin idea, kuten ystävilläni oli.

Häistä en uskalla ketään sen kummemmin neuvoa. Meille riitti hauska päivä läheisten ihmisten parissa, mutta ehkäpä joku toinen tuntee omakseen kalliimmat ja näyttävämmät häät. Olipahan vain hauska lukea sivua www.naimisiin.info. Siellä osataan kiskoa paniikkia jopa siitä, millaiset postimerkit käyvät kutsukortteihin. Omien häiden "järjestely" sai kummasti perspektiiviä.


Muokkispuokkis. Tuo FireSoulin kertoma tekoparta-juttu tehtiin tuttavalleni. Ei ollut kovin ilahtunut. Enkä kyllä olisi ollut minäkään.

vähän offia:Luin sen jutun partajutun Citystä muistaakseni. Minusta se oli hauska, tosin joskus mietin miten ei voinut olla huomaamatta parran erikoislaatuisuutta

Isäni meni uudelleen naimisiin puolitoista vuotta sitten. Koska sekä hän että vaimonsa ovat Viron ystäviä menivät he naimisiin Virossa viroksi. Sukulaisia ja ystäviä oli paikalla parikymmentä henkeä, olimme Tallinssa viikonlopun. Vieraat maksoivat itse matkansa, meidän lasten ei onneksi tarvinnut maksaa. Seremonia oli hyvin yksinkertainen (tosin siitä ei ymmärtänyt juuri mitään, mutta vihkijä oli hyvä esiintyjä), se järjestettiin Estonia-teatterin talvipuutarhahuoneessa (isäni tuttu Virossa sai suhteillaan järjestettyä kaikenlaista) ja koko juhla erilainen ja onnistunut. Seuraavana päivänä kävimme vielä Tallinnan kiertoajelulla.
Lapsena minulla oli lähinnä painajaisia kirkkohäistä ja tulin siihen tulokseen etten mene koskaan naimisiin. Viimeaikoina häät ovat alkaneet kuitenkin tuntua minusta hyvältä seremonialta, niitä ei ole koskaan liikaa. Kirkossa en usko kuitenkaan meneväni naimisiin, kun en edes kuulu kirkkoon. Thalin häät kuulostavat hyvältä, luulen etten välttämättä haluaisi kaikkien vieraiden näkevän itse vihkimistä. toinen hyvä vaihtoehto voisi olla maistraatin vihkijän suorittama vihkiminen jossain muualla. Prinsessahäitä en haluaisi missään nimessä, en mitään valkoista tai vaaleanpunaista. Mieluummin metsähenkiset vihreät häät.
Äitini työkaveri oli mennyt naimisiin Arwen-henkisessä puvussa, sellainen taitaa vaatia jotain ruumiinrakenteeltakin.

Hmmm? Ymmärsinkö tuon tekoparta-jutun nyt oikein? Nimittäin jos ymmärsin niin pidän sitä erittäin mauttomana ja typeränä juttuna. Mutta eikös suurinosa polttareista ole juuri typeriä ja mauttomia?

Polttarit ovat kummallinen "instituutio". Tietenkin ne VOI tehdä järkevästi ja "arvokkaasti", mutta kun siihen harvoin edes pyritään niin tulos on mitä on. Mikähän ihme siinä on että polttarit muuttuvat yleensä teekkarimaisiksi pelleily, nolaus ja ryyppäjäisjuhliksi?

No, minä olen ollut mukana vain yksissä polttareissa. Ne tosin eivät mitkään varsinaiset polttarit olleetkaan. Lähinnä normaalit illanistujaiset. Ei ollut strippareita, eikä ollut munakarvapartoja. Sinänäsä niissä ei ollut mitään mikä varsinaisesti olisi edes viitannut polttareihin, olivat vaan istujaiset.

Olen ollut aika monenlaisissa häissä, koska minulla on onni olla neljän itseäni vanhemman ihmisen sisko ja ainakin 42 ihmisen serkku ja sekä äitini että isäni suvussa on harrastettu isoja häitä, joihin kutsutaan kaikki sukulaiset läheltä ja kaukaa. Useimmat ovat olleet ihan tavanomaisia juttuja, ensin vihkiminen kirkossa, sitten juhla jossain tapahtumaa varten vuokratussa isossa tilassa tai morsiamen vanhempien luona. Ohjelmana on yleensä ollut laulua ja soittoa, lausuntaa ja puheita ja tarjoomuksina ne tavalliset lämmin ruoka ja kakkukahvit.

Hiukan poikkeavaa linjaa edustivat keskimmäisen enoni kahden lapsen häät. Kyseisellä enolla ei ole pätäkästä puutetta, ja koska hänen peruideologiansa on "köyhät kyykkyyn", häät olivat sen mukaiset. Serkkutytön vihkikirkkoa en kyllä enää muista (Helsingissä se kuitenkin oli), mutta sieltä siirryttiin tarkoitusta varten vuokratulla ja koristellulla siipirataslaivalla Särkälle älyttömän ylelliselle hääaterialle, jota seurasi tanssi yms. pakolliset ohjelmanumerot. Ja koko ruljanssia olivat kuvaamassa ammatti-ihmiset hirmuisen laitearsenaalin kanssa. Mitenkään omaperäiset juhlat ne eivät kyllä olleet, niihin oli vain laitettu järkyttävä määrä rahaa.

Samaisen enon poika meni vähän myöhemmin naimisiin Pirre Pasasen kanssa, ja kuulin jotain sipinää siihen suuntaan, että Spede olisi ihan tarkoituksella päättänyt järjestää tyttärensä häistä vielä ylellisemmät kuin tämän tulevan kälyn häät olivat olleet. Niinpä Helsingin Johanneksen kirkossa tapahtuneen vihkimisen jälkeen vieraat kyydittiin kahdella tarkoitusta varten vuokratulla ja koristellulla vanhanaikaisella raitiovaunulla (matkalla oli sampanjatarjoilu) Kaupunginpuutarhaan, joka oli kokonaisuudessaan varattu hääjuhlaa varten. Päydät oli sijoiteltu hauskasti pitkin käytäviä kasvien katveeseen ja tarjoomukset olivat taas ylenpalttiset. Vieraiden viihtyvyydestä huolehti osaava tarjoiluhenkilökunta ja musiikkiyhtye, ja paikalla olivat tietysti myös ammattikuvaajat.

Mutta vaikka molemmat edellä kuvatut häät olivat todella hienot, niissä oli kuitenkin aika tylsää. Paljon hauskempaa on ollut pienemmissä, ei niin muodollisissa häissä, kuten omien vanhempieni ja sisarusteni pippaloissa. (Tosin vanhin veikkani meni "salaa" naimisiin niin että paikalla olivat vain minun vanhempani, morsiamen äiti ja morsiusparin kaksi parasta ystävää. Niin ja pappi.)Molempien siskojeni häissä sain lisäksi kunnian toimia morsiusneitona.

Oma lukunsa ovat tietysti omat hääni. Niillä oli jopa epämääräinen keskiaika/ renessanssi/ fantasiateema, jota omat pukumme ja myös vieraista suuren osan puvut noudattelivat. Pikku yksityiskohtana päällemme heiteltiin riisin sijasta keskiaikaiseen tyyliin vehnää. Vihkiminen taphtui Espoon vanhassa kirkossa ja juhla pidettiin Hvittorpissa Kirkkonummella. Ohjelmassa oli lähinnä syömistä - ei lämmintä ruokaa, voileipäkakkuja vain ja muuta sellaista plus tietysti kakkua ja muuta makeaa kahvin kanssa - ja juomista, "keskiaikaista" tanssia jota osa vieraista oli käynyt etukäteen harjoittelemassa SCA-kylämme viikottaisissa harjoituksissa, saunomista (uintikin oli mahdollista, mutta sattui olemaan kylmä ja sateinen päivä), isäni pitämä puhe, äitini lausuma Kantelettaren pätkä ja jonkun äkillisestä päähänpistosta järjestetty morsiamen ryöstö. Jatkot pidettiin vanhempieni luona. Ja epäkohteliaina ihmisinä emme kutsuneet paikalle kaikkia sukulaisia, vaan ainoastaan omat vanhempamme ja sisaruksemme perheineen, ystävämme ja kaikki kynnelle kykenevät kummit. Siinäkin oli kyllä jo riittämiin väkeä, meillä kun on yhteensä seitsemän siskoa ja veljeä, jotka kaikki ovat naimisissa ja joista neljällä on lapsia. Eikä niitä ystäviäkään ihan vähän ollut, vaikka läheskään kaikki eivät tulleetkaan.

Nyt en ole varmaan pariin vuoteen käynyt yksissäkään häissä, kaikki sisarukset, serkut ja ystävät kun tuntuvat jo olevan naimisissa, mikä on suuri harmi. Pohdiskelimmekin juuri erään opiskelukaverin kanssa, olisisko joku ryhmässämme mahdollisesti menossa pian naimisiin ja olisiko meillä siinä tapauksessa toivoa päästä häihin =)

Muoks Jos jotakuta kiinnostaa, niin osoitteessa www.edu.stadia.fi/~0202291/1.jpg on kolme pukukuvaa häistämme.

Minusta polttariporukan pitäisi laittaa itsensä peliin. Eihän se käy jos vain sulho/morsian on pukeutunut hassusti ja muut ovat tavallisissa juhlakuteissa.

Eräs morsian työskenteli opettajana ala-asteella kun kesken tunnin luokkaan ryntäsi lauma haukkuvia dalmatialaispentuja... jotka tarkemmin tarkasteltuina paljastuivat hänen koiriksi pukeutuneiksi ystävikseen. Riemuitsevan luokan edessä opettajatar puettiin ja meikattiin Julmia Juoniseksi ja sitten lähdettiin kaupungille toteuttamaan väljästi 101 dalmatialaista -sarjakuvan tapahtumia. Kaikki tapahtumat kuvattiin ja niistä tehtiin tekstillinen kuva-albumi sarjakuvaviittauksineen. Minä en ollut tietoinen polttareista, mutta sattumalta näin niistä vilauksen kun Hämeenkadun päässä joku mies suuteli keskittyneesti dalmatialaista.

Yksissä polttareissa olin peräti mukanakin. Sulhoa kävelytettiin pitkin Suomenlinnaa rengaspaidassa rastilta rastille ja ratkaiseva taistelu ryöstetyn morsiamen vapauttamiseksi pidettiin Itäkeskuksen Megazonessa. Sodin urheasti hyvien puolella, mutta häpeäksemme ryöstäjät voittivat.

Itse vältyin nolaamasta itseäni julkisesti aktiivisen kaveripiirin puutteessa. Häissämmekään minua ei pakotettu laulamaan tms. Sitä kai eniten jännitin koko touhussa. Hääjärjestelyissä ei ollut mitään erikoista paitsi ehkä häävalssin kohdalla: morsiamen ystävä soitti sen haitarilla ja bestman lauloi.

Darth Ari, olemme ilmeisesti olleet samoissa polttareissa, tosin eri puolilla, minä nimittäin liityin porukkaan Megazonessa ja tietysti pahisten puolelle =). Hauskimmat polttarit missä ikinä olen ollut - eli siis hauskemmat kuin ne toiset, joihin osallistuin pari vuotta sitten ja jotka olivat hyvin perinteiset tyyliin "morsian viedään hierottavaksi aromaterapeutille, mennään Megazoneen (sekin on käsittääkseni nykyisin varsin tavallinen polttariohjelmanumero, tosin ei nyt sitten ehkä kuitenkaan tyttöjen polttareissa...), käydään yhdessä saunomassa vartavasten varatussa julkisessa saunassa ja lähdetään sitten ravintolaan syömään ja juomaan".

Hm, tutun oloisia polttarimuisteloita, minäkin olin noissa samoissa polttareissa (kuin Darth Ari ja Isilmerë) pahiksena. Hyvä me! Hauskat polttarit olivat kyllä!

Itse olen ollut monissa polttareissa, sekä miesten että naisten, ja ne ovat kaikki olleet varsin "action-painotteisia": jousiammuntaa, yleistä saunaa, megazonea, haulikkoammuntaa (no kun oli Cthulhu-teemaiset polttarit!). hohtokeilailua ja se sellaista. On ollut sitä perinteisempääkin hierontaa ja saunomista, mutta aika vähän ja jos se on se juttu, mitä sulhanen/morsian haluaa, niin mikäpä siinä. Aika monissa polttareissa on ollut joku teema tai jopa "juoni". Nolauspoltterihin en ole onneksi joutunut, ehkä omassa kaveripiirissäni ei ole sellaiseen taipumusta. Darth Arin kanssa olen kyllä samaa mieltä siitä, että polttareiden järjestäjien olisi syytä laittaa itsensäkin peliin, ja esim. noissa Cthulhu-polttareissa koko porukka oli pukeutunut 20-luvun tyyliin ja päivä aloitettiin aamiaisella eräässä vanhassa hotellissa. Sulhanen oli porukasta ainoa normaalivaatteissa oleva vielä tässä vaiheessa. Herätimme hieman huomiota...

Pääasia kuitenkin, että polttarit ovat "kohteensa" näköiset.

pois

Äskettäin yhdellä puolitutulla miehellä oli ollut sellaiset perinteiset railakkaanpuoleiset polttarit, joidenka jälkeen sulhon krapula oli hädin tuskin selvinnyt maanantaiaamuksi. Kuulemma (ja näemmä) oli parta ja viikset ajeltu ja hiukset värjätty punaisiksi. En saanut selvää, tehtiinkö tämä kokonaan vasten tahtoa ja millaisen promillemäärän vallitessa. En ole oikein koskaan ymmärtänyt nolaus- ja remuamispolttareita. Mieluummin loppuun asti ajateltuja ja .. no, älykkäitä.

Omalle kohdalleni polttareita ei välttämättä tule, kun kaveripiirissä ei ole sellaisia läheisiä ystäviä, jotka järjestäisivät. Häistäni en ehkä saa ihan täysin haluamiani, kun niihin kuuluisi puun istuttaminen, vehreä lehto ym. hassuuksia. Sulhon suvun konservatiivisuuteen nähden se voisi olla vähän ongelmallista. Kirkkoa mietitään vielä, kun en tahtoisi vannoa mitään valoja minulle vieraan jumalan huoneessa.

Tähän mennessä mukavimpia häitä ovat olleet pienet, tunnelmaltaan rentoutuneet jutut. En ole ollut kovin monissa, mutta suurissa, hyvin perinteisissä häissä minulla on ollut tylsää.

Jahas, olemme sitten Ja Main kanssa samassa tilanteessa. Olen siis siskoni kaaso ja minuakin on mietityttänyt polttarit. Neuvot ovat todella tervetulleita, koska en ole ollut yksissäkään mukana ja aika vähän olen niistä myös kuullut. Pitäisi myös miettiä jotakin hauskoja "leikkejä" sitten varsinaiseen h-hetkeen.

Minusta polttarit pitää olla hyvissä ajoin ennen häitä. Jos polttareita vietetään häitä edeltävänä päivänä niin ei ole välttämättä kiva olla krapulassa tärkeänä päivänä. Ihan fiksustihan niitä voi myös viettää. Minusta ei nolaaminenkaan ole kovin hauskaa. Pitäähän polttareiden olla hauskat morsmaikkoon tai sulkun mielestä.

Meitä kaasoja on onneksi kaksi, jottei kaikki ole minun kontallani. Onneksi tämä toinen kaaso on kokeneempi, koska hänen häitään vietettiin viime kesänä ja hän on käynyt useissa polttareissa.

Tältä sivulta on ihan kiva lukea polttarikokemuksia:
http://www.lapland.fi/audia/haaopas/polttarit.html

Olen ollut yksissä polttareissa ja neljässä eri vihkitilaisuudessa.

Polttarit olivat kylläkin enemmän illanistujaiset tyttöjen kesken, olimme ravintolassa syömässä ja juomassa (vähäisissä määrin) sekä nauttimassa keskusteluseurasta. Illasta jäi kuitenkin rento ja hyvä fiilis, muistelen iltaa aina silloin tällöin.

Kaikki häät ovat olleet kirkkotilaisuuksia juhlineen päivineen.
Ensimmäisistä en muista oikeastaan mitään, olin aika natiainen silloin.
Kolmet häät olivat tuttavapariskuntien ja yhdet siskon. Siskon häät olivat siinä mielessä erikoiset, että olisin jättänyt menemättä, jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää. On helppo jossitella näin jälkikäteen .
Muista tilaisuuksista on jäänyt hyvät muistot.

Nyt kaikkia juttuja muisteleekin enemmän, koska olen menossa naimisiin keväällä. Tosin menemme maistraatissa emmekä pidä mitään juhlia, teemme siitä omanlaisemme tilaisuuden. Yön kuitenkin vietämme hotellissa, saamme sen häälahjaksi ystäväpariskunnalta. Asujen valinta on vielä hiukan vaiheessa.

Totta kai, olen toivonut perinteisiä kirkkohäitä juhlineen päivineen mutta en ole sen tyyppinen ihminen, että haluaisin olla kaiken keskipisteenä koko päivän.

Polttareista en sitten tiedäkään mitään, onko tulossa vai ei. Saa nähdä mitä tapahtuu...

Olen ollut odottakaas... neljissä häissä elämäni aikana. Kirkkohäitä kaikki. Parhaiten muistuu mieleen kymmenne vuoden takainen tapaus. Kirkkohäät Keuruulla. Olin kuuden vanha, joten en todellakaan muista paljoa, mutta kerron kaiken mitä voin. Oli lämmin, kesäinen päivä. Kirkon jälkeinen juhlinta tapahtui morsiamen kotona, isolla maatilalla. Siellä oli lehtoja yms. pihalla ja suuri nurmikenttä, jolla me lapset saimme leikkiä. Ruokaa oli riittämiin ja kakkuakin. Ohjelmaan kuului pomppiminen kokon ympärillä ja laulu. Mitään ns. perinteistä ei löytynyt. Oli hauskaa. Nyt nautin häistä tosissani, jos vaikka itsekin joskus menisin naimisiin...

Unelmana olisi sellaiset pienet kirkkohäät (miusta tulloo itsestäni pastori joten...) ja sitten jatkot maaseudulla musiikin soidessa ja tanssittais (lähes) läpi koko yön keskiaikatyylisiä tansseja.
Puvuksi haluaisin jonkun keskiaikatyylisen. En mitään kamalaa prinsessamekkoa (en pue päälleni!). Hiukset simppelillä kampauksella ja meikkiä saa olla, mutta ei liikaa.

Olen ollut vain yksissä haissa elämäni aikana ja niissäkin olin n.4-5 vuotias.
(Muistaakseni) Ne olivat kirkkohäät, vihkimisen jälkeen lähdettiin hääjuhliin morsiammen(tätini) vanhempien luo. Päivä oli aurinkoinen ja juhlat olivat ulkona.
Polttareista haluaisin sanoa vain sen, että mitään liian mauttomia juttuja ei kannata morsiammella/sulhasella teettää, siitä jää vain kiusaantunut olo juhlakalulle ja katselijoille. Ei ole kovin mukavaa olla kaupungilla kun yhtäkkiä jostain ilmestyy kovaääninen ja muita tahallaan ärsyttävä polttariporukka.

Minä olen aina ihmetellyt tätä polttariperinnettä. Varsinkin sitä omituisesti pukeutumista ja jopa nolaamista. Voin olla tiukkapipoinen, mutta minä ainakin suuttuisin, jos minut pakotettaisiin vaaleanpunaiseen pupuasuun (esimerkiksi) ja raahattaisiin torille myymään jotain. Voihan siitä joku saada hienoja muistoja, mutta minua hävettää tuntemattomienkin puolesta.
En tiedä liekö oikeasti miten yleistä tämä elokuvissa esiintyvä strippari / ilotyttö -ilmiö miesten polttareissa. Toivottavasti ei kuitenkaan. Minä henkilökohtaisesti peruisin häät, jos sulho kävisi vieraissa polttareissaan.

Häissä olen ollut vain kahdesti ja molemmat tilaisuudet olivat siellaiset hyvin perinteiset kirkkohäät. Ei oikeastaan mitään erityisen mieleenpainuvaa.
Mahdollisia omia häitäni olen joskus yrittänyt suunnitella, mutta vähän huonolla menestyksellä. Haluaisin hyvin pienimuotoisen tilaisuuden, mutta kuitenkin juhlia sukulaisten ja ystävien kanssa.

Sorilea sanoi:

Minä olen aina ihmetellyt tätä polttariperinnettä. Varsinkin sitä omituisesti pukeutumista ja jopa nolaamista. -- Voihan siitä joku saada hienoja muistoja, mutta minua hävettää tuntemattomienkin puolesta.
En tiedä liekö oikeasti miten yleistä tämä elokuvissa esiintyvä strippari / ilotyttö -ilmiö miesten polttareissa. Toivottavasti ei kuitenkaan. Minä henkilökohtaisesti peruisin häät, jos sulho kävisi vieraissa polttareissaan.

Click to expand...

Minä myös. En oikein tajua kuviota. Tarkoituksena juhlia "viimeistä iltaa vapaana", niin kai se perinne menee. Minusta siinä ei ole mitään järkeä. Yleensähän sitä ollaan ennen naimisiinmenoa oltu varattuna jo vaikka kuinka pitkän aikaa. Jotenkin tulee sellainen olo, että miksi sitten menee naimisiin jos se on niin kamalaa. (Älkääkä tulko selittämään, että kyseessä on symboli, perinne. Ei naimisiinmenoon muuta tunnu liittyvänkään. Onko mitään aitoa?) Luulen, että ainakin strippari-ilmiö on yleinen niin miesten kuin naistenkin keskuudessa, eikä sitä edes pidetä kamalana. Minusta se on ällöttävää. Ei ehkä niinkään sen takia, että sulhanen/morsian voi suuttua (vaikka tietysti nyt senkin takia) vaan että joku yliopäätään lähtee kuolaamaan jonkun alastoman miehen/naisen perään. Jos itse harkitsisin naimisiinmenoa ja mies tekisi sellaista, niin minusta ainakin tuntuisi, etten tunne koko tyyppiä. En edes seurustelisi ihmisten kanssa, joka käy katsomassa strippareita. Koko stripparijuttu osoittaa mielestäni hyvin, että ihmiset ovat elukoita pohjimmiltaan. Hyvä sitten vannoa ikuista rakkautta seuraavana päivänä. Oksettavaa.

Sorilean ja Mortal Illusionin kanssa täytyy myös minun ihmetellä tuota valtavaa "pakko saada nyt tänä iltana joltain vieraalta ennen kuin vihille mennään" -asennetta. Mutta toisaalta, onkohan tuo kuitenkaan niin yleistä? Omassa tuttavapiirissä on ollut useampiakin polttareita, eikä niissä kuuleman mukaan ole ollut strippareita/pettämishinkua. Joko tuollainen mielikuva on elokuvista peräisin tai sitten minulla on vain hirmuisen kiltti tuttavapiiri. :roll:

Nolauksestakin voisin sanoa pari sanaa. Kuten jo ensimmäisessä viestissäni sanoin, kannattaa kuunnella hieman polttarisankariakin. Jos ystäväni olisivat pistäneet minut myymään suukkoja/kondomeja/jotain muuta kaupungilla pellepuvussa, olisi voinut ystävyys olla lujilla. Jos tuollainen sopii jollekulle, mikäs siinä, mutta itse vietin paljon mieluummin hauskan päivän kavereiden kesken. Minulle polttarit olivat illanvietto siinä missä muutkin, ei mikään "viimeinen ilta vapaana" -riehuntahulabaloo. Minä halusin naimisiin, ei minulle tuottanut mitään ongelmaa luopua "vapaista" illoista. Ja toisekseen, ei avioliitto ainakaan minulle tarkoita sitä, että siipan kanssa kuljetaan jokapaikkaan toisiinsa liimautuneina. Aivan hyvinhän sitä voi viettää iltaa yksikseen/tyttöjen kanssa siinä missä ennen maistraattiakin. Tarkoittaako baariin tai juhliin lähteminen ilman aviomiestä automaattisesti sitä, että on hakemassa seksiseuraa? :roll:

Olen ollut yksissä polttareissa, ja ne vietettiin laivalla jonne morsian vietiin ihan sokkona, minun autolla, jolla hän ei ollut koskaan nähnyt, eli hän oli aivan pihalla. En puhunut koko matkan aikana mitään, joten hän ei todellakaan tiennyt mihin ollaan menossa ja kenen kyydissä. Mutta hän oli toki iloisesti yllättynyt nähtyään määränpään ja minut

Laivalla söimme hyvin ja tanssimme, mutta mitään sen kummallisempaa polttari toimintaa emme harrastaneet, ihan sen takia että tiesimme että se ei ollut morsiammen mieleen.Ihan kivaa oli.

Muutamissa häissä olen ollut, kaikki perinteisiä kirkkohäitä perinteiseine ohjelmineen. Mistään niistä ei ole jäänyt mitään erityistä mieleen. Tai no broidin häihin teimme kalanmuotoisen kakun 200 hengelle ja sen kyllä muistan aina.

Omat hääni olivat maistraatissa vain kahden kaverin toimiessa todistajana, ja toimituksen jälkeen kävimme syömässä ravintolassa ja sen jälkeen kiersimme muutaman kapakan niin että minä olin kuskina (vapaasta tahdostani kun en muutenkaan voinut mitään ottaa, olin näet kahdeksannella kuulla raskaana) ilta oli ihan mukava ja sen jälkeen menimme kotiin. Sukulaiselle lähetimme joulukortiksi hääkuvan koko perheen allekirjoituksilla...(vasta siinä vaiheessa heille selvisi että olemme naimisissa ja että meillä on tytär )