H.P. Lovecraft

Celeste

Hobitti
Hmm? Eikö tästä aiheesta tosiaan ole keskustelua..? Tai sitten olen vähän sokea :D
Jos on niin shame on me mutten ainakaan tuolta luettelosta löytänyt :roll:

No kuiteskin, Lovecraftille omistettu keskustelu :)
Onko teillä jotain lempinovelleja? Itse en ole lukenut kaikkea herran tuotantoa, mutta kylläkin Cthulhu-tarinat :)
Ja miun henkilökohtainen lempparini on Erich Zannin musiikki <3

Vähän hassu juttu mutta Lovecraftin novelleissa mainitaan usein tämä Necronomicon, ja olen joskus netistä asiaa tutkiskellut ja löytänyt jotain tietoja että kirja olisi todella olemassa? :wtf:
En sitten tiedä, nettiinhän ei voi aina luottaa... liekö kirjat jotain ihmehärveli-coneja, evt.
 
Kyllä! Lovecraft on mainio. Netistä löytyy The Complete Works of H.P.Lovecraft, so. kaikki Lovecraftin tarinat alkuperäiskielellä. Ei tarvitse edes kirjastoon asti eksyä, vaikka sieltäkin löytyy suomennettuna ainakin kokoelma Temppeli, Nimetön kaupunki ja muita kertomuksia. Suurin osa on lyhyitä juttuja, kannattaa lukea ainakin jokunen maistiksi jos ei muuta. The Call of Cthulhu, The Shadow Out of Time ja At the Mountains of Madness ovat pidempiä ja genreltään jo pikemminkin scifiä kuin kauhua. Niistä myös saa parhaiten selkeää tietoa Lovecraftin tarinoiden maailman todellisuudesta, johon yleensä viitataan vain etäisesti. Lovecraftin tarinat täydentävät toisiaan, ja niissä on myös viittauksia toisiinsa. Joissakin on jopa sama päähenkilö, Randolph Carter. Mitä enemmän lukee, sitä enemmän saa irti.

Varoituksena on sanottava, että todennäköisesti vain yksi kontulainen jakaa Lovecraftin maailmankuvan, joka välittyy tarinoista selkeästi. Ukko oli nimittäin toivoton rasisti. Lukekaa itse, niin ymmärrätte kyllä.

Necronomiconista kulkee netissä useampiakin versioita, kaikki huijausta. Yhden olen itsekin lukenut. Totuus on se, että Lovecraft leikitteli ajatuksella Necronomiconin kirjoittamisesta (tämä käy siis ilmi hänen kirjeistään), mutta piti sitä aivan liian suurena urakkana. Kaikki Necronomiconit ovat siis silkkaa fanficciä, eivät mitään muuta. Joku neropatti on muuten kirjoittanut runonkin aiheesta "There Is No Necronomicon", katsotaan jos vaikka löytäisin sen uudestaan. Jos kiinnostaa, googlettakaa hakusanalla necronomicon.
 
Minäkin olen suuri Lovecraft-fani. Yksi nettinickinikin muutaman vuoden takaa on Yog-Sothoth.

Mielestäni lovecraftiaaninen kirjallisuus on länsimaisen kirjallisuuden aatelia. Juuri tuollaisissa kosmisissa kauhuissa on sitä jotain. Lovecraftin maalaama maailma, jossa ihmiskunta on vain tilapäinen ilmiö ja kestää suurin piirtein yhtä pitkään kuin lumipallo helvetissä, on todella kiehtova. Suuret Muinaiset ovat vain unessa ja maailmassa on tilapäinen rauhallinen hetki. Ihmiskunta sivilisaationa on mitätön eikä tule koskaan nousemaan Yithin suurrodun tasolle. Ja on vielä niin paljon kaikkea muuta... kannattaa ehdottomasti lukea ne novellit! Parasta on aloittaa juuri Cthulhun kutsusta, sillä sille koko Lovecraftin mytologia enemmän tai vähemmän perustuu. Sen jälkeen on hyvä käydä läpi sellaiset klassikot kuin The Colour from Outer Space, The Shadow Over Innsmouth ja At the Mountains of Madness. Erityisesti jälkimmäistä suosittelen. Hitto, suosittelen kaikkia!

Hathaldir on oikeassa siinä, että Lovecraft oli härski rasisti, mutta on muistettava, että hänkin oli aikansa lapsi ja hän eli aikana, jolloin rotuoppi oli vielä vakavasti otettu tieteenhaara. Tämä kaikki siis ennen kuin eräs Hitler teki aiheesta tabun, ihan syystäkin kyllä. Lovecraftilla oli myös henkisiä ongelmia eikä hänen lapsuutensa ollut mikään onnellisin. Äiti nimittäin toivoi tyttöä niin kovasti, että pakotti pientä Howardia mm. käyttämään mekkoa. Lovecraft kuoli lopulta nelikymppisenä syöpään, joka olisi voitu leikata. Hän oli kuitenkin fatalisti ja kieltäytyi leikkauksesta kuolemankin uhalla, joka sitten toteutui.

Huh, en voi olla hehkuttamatta Lovecraftia! Ne tarinat vaan on niin hyviä ja mytologia niin kiehtova. Eikä Lovecraft ole ainoa vaan muutkin hänen aikalaisensa tuottivat yhtä tasokasta kirjallisuutta. Miksi tällaista ei enää oikein tehdä?

Erityisen vaikutuksen on tehnyt minuun myös Robert E. Howard, jonka näen myös ansainneen tässä maininnan. "Know, O Prince, that between the years when the oceans drank Atlantis and the gleaming cities, and the rise of the Sons of Aryas, there was an Age undreamed of, when shining kingdoms lay spread across the world like blue mantles beneath the stars.
Hither came Conan the Cimmerian, black-haired, sullen-eyed, sword in hand, a thief, a reaver, a slayer, with gigantic melancholies and gigantic mirth, to tread the jeweled thrones of the earth under his sandled feet."
 
Olen lukenut joitakin Lovecraftin suomennettuja kertomuksia, nykyajan "kauhu"roiskimiseen verrattuna ne ovat viehättävää vanhatyylistä kirjallisuutta. Lovecraftin (ihmiskunnan näkökulmasta) synkkäsävyinen kosmologia vetosi minuun aikanaan. Ah noita viattoman nuoruuden pessimismin päiviä!

Lovecraftista kuulin itse asiassa yliopisto-opiskelujeni aikana. Dosentti S.Albert Kivisellä (joka on vastuussa Lovecraft-pastissista "Keskiyön Mato Ikaalisissa") oli taipumus sekoittaa harrastuksiaan opetukseensa. Eräät "deskriptiivinen metafysiikka"-kurssin luentomuistiinpanot ovatkin jälkikäteen tarkasteltuna hämmentäviä. Asiallisen tuntuisten määritelmien (kuten "henki-ilmestys" = fantomin aiheuttama hallusinaatio) lomasta saattaa löytää sen tapaisia merkintöjä kuin "Azathoth = kaaosta, rienaa ja pulputusta maailmankaikkeuden keskipisteessä".

Joitain vuosia sitten näin muuten jossain tyylikkään, mustavalkoisen Lovecraft-kalenterin. Valitettavasti en merkinnyt muistiin vuotta, julkaisijaa tai piirtäjää. Kuvat olivat hillityn realistisia, epämääräisellä tavalla uhkaavia. Ainakin yhdessä kuvassa oli lentokoneita Antarktiksella. Miksi en ole nähnyt vastaavan tyylisiä Tolkien-kuvituksia, nykyisen typerän Disney-tyylisen puutarhatontturoskan asemasta?

täydennys: viimeisin vuodatus taisi olla ajastaan jäljessä, nythän Jacksonin filmien kuvasto ja sen jäljittely tietenkin syrjäyttää kaikki muut Tolkien-visualisoinnit :|
 
Mitäs pidätte siitä viimeisimmästä suomennoksesta? "Vaeltaja unien portilla"

http://www.risingshadow.net/phpBB2/book.php?book_id=375

Varsinkin "Tuntematon Kadath" tarina on mielestäni jo aika lähellä nykyaikaista fantasiakirjallisuutta, verrattuna moniin muihin Lovecraftin novelleihin. Moni kyllä jostakin syystä haukkuu tuota teosta, mutta se on omia suosikkejani Charles Dexter Wardin tapauksen rinnalla. Pidän aika paljon myös " Väri avaruudesta" nimisestä novellista, joka löytyy ainakin "Nimetön kaupunki" antologiasta.

Onko kukaan muu täällä lukenut William Hope Hodgsonin "Kauhujen talo" kirjaa? Lovecraft on sanonut Hodgsonia esikuvakseen, ja mielestäni hänen kirjoitustyylinsäkin on aika samantapainen kuin Lovecraftilla. http://www.risingshadow.net/phpBB2/book.php?book_id=842
 
Minä olen lukenut Vaeltajan unien porteilla, oikeastaan se oli ensimmäinen Lovecraftini. Pidin siitä paljon, mutta kyseiselle kirjailijalle on tyypillistä aivan mahdoton tunteilla mässyttely. Aluksi kaikki on OK, mutta loppua kohden alkaa puutua. Jos kaikki on aina 'mykistyttävää' ja 'henkeäsalpaavaa' tai 'läkähdyttävää', ne kumavat toisensa ja koko pläjäys puuroutuu. Sitäpaitsi en yhdy Lovecraftin mielipiteeseen, että tuntemukset voi arvottaa, että 'suuren uneksijan näyt' ovat arvokkaampia kuin maatyöläisen tai eläimen kivut.
Mutta anyway. Oikein hyvä kirjailija. Vaikka suosikkini sillä saralla tapaavat muutenkin olla aika vanhoja, nykyään ei osata tehdä niin hyvää kirjallisuutta.
 
Hilgaria sanoi:
Lovecraftilla oli myös henkisiä ongelmia eikä hänen lapsuutensa ollut mikään onnellisin. Äiti nimittäin toivoi tyttöä niin kovasti, että pakotti pientä Howardia mm. käyttämään mekkoa.

Jeps, kuusivuotiaaksi asti äiti itseasiassa uskotteli Howardille tämän olevan tyttö. Eipä ollut miekkonen enää sen jälkeen kykenevä kunnon ihmissuhtesiin.

Suuri Lovecraftin ystävä ilmoittautuu myös täällä. Alkuperäiskielellä en ole vielä lukenut mitään, mutta sen jälkeen kun kirjailijan joskus yläasteellä löysin, olen lukenut suomennetut kirjat hemmetin monta kertaa. Suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt Unet noitatalossa -novelli, joka on puhdasta neroutta. Mahtava tunnelma!

Lovecraftin perintöä jatkaviin kirjoittajiin en ole pahemmin tutustunut Blochia ja Howardia lukuunottamatta. Suomennettuja novellikokoelmia olen kyllä lukenut (mm. Outoja tarinoita 4 ja Kultainen naamio) ja ne ovat olleet varsin viihdyttäviä, mutta eivät tunnu nousevan itse maestron tasolle. Ompahan Suomen maisemiinkin sijoitettu eräs Cthulhu-tarina, kirjoittajan (taiteilija)nimi on Boris Hurtta, mutta novellin nimeä en tähän hätään muista. Julkaistu jossain suomalaista fantsua sisältävässä novellikokoelmassa, jonka nimeä en myöskään muista ;)

Kannattaa muuten lukaista ainakin pari lukua Gary Valentine Lachmanin opuksesta Tajunnan alkemistit, muistaakseni ainakin alussa käsitellään laajasti Lovecraftia. Myös juuri julkaistussa Goth Chich -kirjassa on Lovecraftille ja goottilaiselle kauhulle omistettu luku. Mainioita kirjoja muutenkin, molemmat :

-Ville
 
Lovecraftin isähän kuoli "hermoromahdukseen" eli kuppaan poikansa ollessa vielä lapsi. Äitinsä ei koskaan kuuleman mukaan toipunut tästä. Ei ihme että poikaparka oli vähän outo.

Pakko myöntää, olen pitkään ollut suuri Lovecraft -fani. Pidän muutenkin enemmän fantasiasta, joka kääntää sisuskalut ylösalaisin ja sotkee pakkaa sen sijaan, että tarjoaisi turvallisuudentunnetta ja todellisuuspakoa. Etenkin nyt myöhemmällä iällä Lovecraftin suuri sivistyneisyys ja laaja-alaisuus on tehnyt minuun suuren vaikutuksen - esim. Charles Dexter Wardin tapauksen intertekstuaaliset pikku heitot saivat minut hirnumaan, kun sen viimeksi luin.

Lovecraft on kova sana käsittääkseni esteetikkojen parissa. Kuulemma herran estetiikkakäsityksessä on jotain vallankumouksellista, minkä takia estetiikan tutkijat ovat jotenkin innoissaan siitä (kirjallisuustieteilijöiden lisäksi).
 
Gargantua sanoi:
Lovecraft on kova sana käsittääkseni esteetikkojen parissa. Kuulemma herran estetiikkakäsityksessä on jotain vallankumouksellista, minkä takia estetiikan tutkijat ovat jotenkin innoissaan siitä (kirjallisuustieteilijöiden lisäksi).
Millaista estetiikkaa tässä tarkalleen ottaen tarkoitetaan? Tietenkin R'lyehin ulottuvuudet olivat päin pyllyä ja kulmat ihan oudot, mutta meinaako se siis, että Lovecraftin esteettinen taju oli jotenkin uutta ja merkityksellistä?

Herra osasi kyllä maalata aivan tajuttoman hyviä kirjallisia maisemia. At the Mountains of Madness on yksi parhaimpia lukemiani kirjoja osittain juuri loistavan kerronnan ja kuvailun takia. Dialogi Howard-herralta ei oikein sujunut, mutta toisaalta hän välttikin sitä aika paljon (mikä ei tosin auttanut häntä oikein kehittymään siinä).
 
Hilgaria sanoi:
Millaista estetiikkaa tässä tarkalleen ottaen tarkoitetaan? Tietenkin R'lyehin ulottuvuudet olivat päin pyllyä ja kulmat ihan oudot, mutta meinaako se siis, että Lovecraftin esteettinen taju oli jotenkin uutta ja merkityksellistä?

Kysymys on siitä, että minkälaista esteettistä kokemusta Lovecraft lukijalleen tavoittelee. Lovecraftin teoksien se keskeinen esteettinen ulottuvuushan on juuri tuntemattoman pelossa, inhottavuudessa, vastenmielisyydessä ja epätoivoisessa yrityksessä käsittää käsityskyyn ylittävää. Tämä on jotain, joka saa jostain syystä yliopistoesteetikot kastelemaan innoissaan pöksynsä.

Lovecraftin ihmis- ja maailmankuva on myös aika hauska ja useita kirjalliuustieteilijöitä kiihottava. Ihminen näyttäytyy mitättömänä, tilapäisenä, vahingossa soggothien ruoaksi jalostetusta apinasta alkunsa saaneena ja voimattomana olentona, jonka vaivaiset yritykset ymmärtää maailmankaikkeuden hirvittävää todellisuutta tuottavat vääjäämättä vesiperän. Tietämättömiä olemme, tietämättömiksi jäämme. Kai se jollain tapaa kieyttää kirjoitusajankohtansa Zeitgeistia.
 
Cthulhun kutsu

Mistä kirjasta löytäisin tuon Cthulhun kutsu tarinan? Isoveli sanoi että se on hyvä ja jännittävä/pelottava. Joten mistä kirjasta löydän kyseisen tarinan?
 
Babu sanoi:
Mistä kirjasta löytäisin tuon Cthulhun kutsu tarinan? Isoveli sanoi että se on hyvä ja jännittävä/pelottava. Joten mistä kirjasta löydän kyseisen tarinan?

Enkuksi se on ainakin The Colour Out of Space and Others -kokoelmassa (ja varmaan lukemattomissa muissakin). Kaipa se suomennettukin on.

Tämän sivuston mukaan se on suomeksi kokoelmassa Kuiskaus pimeässä (1989). Kirjastoista löytynee.
 
Paras lukemani Lovecraft on kyllä Herbert West - Elvyttäjä sitä ei kyllä mikään muu tarina hakkaa. 8)
 
Hienoa, keskutelua H.P.Lovecraftista, ehdottomasta kauhun mestarista.

Olen itse tuntenut Lovecraftin varsin vähän aikaa, vaikka olenkin jo kahlannut läpi miltei kaiken hänen suomennetun tuotatonsa. Se mies osaa tosiaan kirjoittaa! Luin ensimmäisenä hänen novellinsa Varjo Innsmouthin yllä (The Shadow over Innsmouth), mikä oli vähän turhankin kiertomatka tyyppinen kertomus, jonka sen uskomaton loppu pelasti. Olin varsin kiinnostunut, vaikka pidinkin edelleen kyseistä kirjailijaa lähinnä yhtenä kohtuullisen onnistuneista tusinakirjailijoista.

Ilta oli tuolloin vielä nuori, ja aloitin seuraavaa novelli, Cthulhun kutsua (The Call of Cthulhu) ja ennen kuin huomaisinkaan, olin lukenut tuon värisyttävän, itseasiassa pitkälle tieteellistyyliseen tutkimukseen perustuva novellin. Ja pian olinkin kahlannut koko teoksen läpi. Sitten kiisin aamulla ensitöikseni kirjastoon lainaamaan Temppelin ja muut kertomukset ja Nimettömän kaupungin ja muut kertomukset, ainoat sillä hetkellä paikaalla olleet Lovecraftin teokset.
_____________________________________________

Lovecraft oli sivistynyt mies, se on selvää. Hänen teoksiissaan on myös sitä ihastuttavaa tunnelmaa, ja niitä nykypäivänä niin harvinaisia huoliteltuja kauniita lauseita.

Ja mitä tulee siihen, mikä on hänen tuotantónsa kulmakivi, on minun äärimmäisen vaikea vastata. Jostain syystä Herbert West- Elvyttäjä (Harbert West - Re-animator) on sellainen novelli, joka on syöpynyt tajuntaani ensimmäuseltä lukukerralta, vaikka minun onkin hankala eritellä, mikä tekee juuri siitä niin hyvän.

Ja näin lopuksi: Joku tiedusteli, missä kokoelmasta Cthulhun kutsu on. se on todellakin kokoelmassa Kuiskaus pimeässä.
 
Tuolla jo mainittiin aiemmin S. Albert Kivinen, joten ehkäpä tässä voi vähän mainostaa kyseistä herraa. Kivisen vuonna 1990 julkaistu kirja "Merkilliset kirjoitukset" on julkaistu tänä vuonna uudelleen. Siinä on muutama Suomeen sijoittuva Ctulhutarina, joista ehdottomasti ylitse muiden kiiltävän mustana helmenä nousee Keskiyön mato Ikaalisissa (joka on julkaistu ihan alunperin Portissa ja myöhemmin myös novellikokoelmassa "Keskiyön mato Ikaalisissa"). Se on mielestäni yksi parhaista Ctulhu tarinoista ikinä. Tai ehkä erityisesti siinä jotenkin viehättää mythoksen vääntäminen Suomeen. Novelli oli kyllä hieno pelinavaus Suomi-Ctulhuun. Kivisen viitoittamalla tiellä on sitten hyvä alkaa selvittelemään meikäläisisten sanojen/paikannimien Ctulhuetymologiaa...

Muut kirjan Ctulhu novellit ovat ihan ok, mutteivät millään yllä Keskiyön madon tasolle. Lisäksi kirjassa on muita novelleja ja jokunen filosofinen artikkeli. Vähän on hassusti painettu montaa asiaa samaan opukseen, sillä artikkelien lukeminen vaatii jo vähän filosofian ymmärrystä.. Mutta kyllä kirja kannattaa hankkia jo pelkkien Ctulhu novellien takia.
 
Hm, miksi tästä ei ole ollut enempää keskustelua?
Noh, nostetaan sitten tätäkin aihetta.

Itse tutustuin Lovecraftiin noin vuosi sitten poikaystäväni kautta, ja ihastuin välittömästi Lovecraftin omalaatuisen hyytävään tyyliin, ja olen kahlannut läpi suurimman osan suomeksi käännetystä materiaalista, englanninkielisiin en ole vielä kovinkaan paljoa tutustunut.

Mutta teinpä tuossa keskiviikkona löydön, joka oli pakko ostaa, sillä se ensinnäkin maksoi vain 10 euroa :D. Ja toisekseen kyseessä oli yksi versio Necronomiconista, ja niitä harvemmin löytää, ainakaan tällaisesta tuppukylästä.

Kyseessä on vuonna -92 ilmestynyt versio, jonka on muokannut George Hay.
Esipuheen on kirjoittanut Colin Wilson, ja materiaalia kirjaan on saatu Dr. Stanislaus Hinterstoisserilta, L Sprauge de Campilta, Christopher Fraylingilta sekä Angela Carterilta.

En ole kirjaan vielä sen enempää perehtynyt, mutta melkoisen mielenkiintoiselta vaikuttaa. :p
 
Itse tuossa luin juuri tuon "Kuiskaus pimeässä" novellikokoelman joka oli todella loistava ja siinä oli ehkä hyytävimmät novellit mitä olen Lovecraftilta lukenut (Hulluuden vuorilla on kanssa yksi). Kyseinen kirja pitäisi omaankin hyllyyn vielä saada kuten Varjo menneisyydestä kokoelma sekä Vaeltaja unien portilla ja alkemisti ja muita kertomuksia, muut löytyykin suomennoksina hyllystä.
 
Muista Vampirelady sitten heittää Sanity Check säännöllisin väliajoin luku-urakkasi aikana.

Lovecraftia pitäisi selvästi alkaa lukea, jollei muuten, niin mielenkiintoisempien unien vuoksi.
 
At the mountains of Madness sai minut pelkäämään vuoria ja jäätikköjä hyvin pitkäksi aikaa.
 
Pagba sanoi:
Lovecraftia pitäisi selvästi alkaa lukea, jollei muuten, niin mielenkiintoisempien unien vuoksi.
Tämä on aivan liiankin totta.
Itse asiassa jouduin välillä pitämään taukoa Lovecraftin lukemisesta, koska näin eräänä yönä niin kamalan painajaisen..:p
Ja muutenkin, ei pitäisi lukea liikaa Lovecraftia kerralla, ja muistaa aina välillä(kuten Pagba sanoi) se sanity check :D.
 
Ylös