H.P. Lovecraft

Kirjoitinpa minäkin Cthulhu-tarinan, haluaako joku lukaista?

... niin että jos 15 sivua fan fictionia kiinnostaa niin laittakaapa viestiä tulemaan.

Nimi on The Porttikosku Cthulhu.
 
Lovecraft fan fic kuulostaa hauskalta!

Suomeen on muuten (taas) perustettu H.P.Lovecraft yhdistys. Lisätietoja:

http://www.hplhs.org/
 
Ksu sanoi:
Lovecraft fan fic kuulostaa hauskalta!

Suomeen on muuten (taas) perustettu H.P.Lovecraft yhdistys. Lisätietoja:

http://www.hplhs.org/

Kiitos vinkistä - käynpä vilkaisemassa!
 
Yritin sivistää itseäni viime vuonna lukemalla Lovecraftin koottuja kertomuksia. Ehkä oli virhe aloittaa Lovecraft alkukielellä, mutta vaikka lukemisen vaikeuden olisi unohtanut, en siltikään pitänyt. Puoli vuotta yritin ja lopulta palautin kirjan kaverille, kirjanmerkki hädin tuskin puolivälin.

Tuntui, että jokainen novelli eteni samalla kaavalla. Aina piti sivu kaupalla kahlata, kun itsensä tärkeäksi kokeva mies selitti, miten oli toisen itsensä tärkeäksi kokevan miehen kanssa selvittänyt jotain epäilyttävää ja löytänyt jotain kamalaa. En päässyt ehkä yhtä tai kahta novellia lukuun ottamatta tunnelmaan ollenkaan. Sekavaa, tylsää ja ärsyttävää.

Muistelisin, että sen harvan kerran, kun lukemani oikeasti herätti ahdistuksen tunteita, oli eräs yö Jämsän sairaalassa, jossa odotin hirvikolarin jälkeen ambulanssikyytiä kotikaupungin sairaalaan ja kulutin aikaa lukemalla mukanani ollutta kirjaa – ja olen aika varma, että se ahdistus kumpusi enemmän kolarin aiheuttaman shokin purkautumisesta kuin siitä kertomuksesta.
 
Last edited:
Lovecraft on vähän vanhanaikaista ja pliisua kauhua nykymittapuulla. Lainasin itsekin aikoinaan novellikokoelman tutustuakseni vihdoin klassikkotarinaan The Call of Cthulhu ja petyin sekä sen että muiden silmäilemieni kertomusten laimeuteen. Vaan onpahan nyt sekin kauhukirjallisuuden kulmakivi tullut tutuksi, ja onhan se innoittanut vaikka mitä muita luovia taidonnäytteitä kuten mitä mainioimpia "joululaululevyjä".
 
Minä tykkään. Mutta kuvaavaa on, että kun toisessa ketjussa mainitsin lukeneeni kauhua viimeksi lukiossa, niin unohdin kokonaan Lovecraftin. En edes muistanut, että kyseinen herra on jopa eräs koko genren pioneereista. Minusta hänen novellinsa ovat lähinnä herttaisen vanhanaikaisia, vähän samalla tavalla nostalgisia kuin 1800-1900 -luvun vaihteen tyttökirjat, joista myös pidän ?
 
HPL:n ystäville ja niille, jotka eivät häntä vielä ole löytäneet, tiedoksi, että tällainen kiva jorkki on lukenut hänen novelleitaan suomeksi juutuubiin (toivottavasti tekijänoikeudet ei tee kepposta ja nauhoitukset katoa), luenta on parantunut juostessa (ensimmäisten kohdilla luki turhan nopeasti).

Vaikka Vohobitti luki HPL:nsä ekaa kertaa n. 30 vuotta sitten kun ne suomennettiin 1. kertaa, niin kuunneltuna (esim. samalla kun kävelee metsässä tai kaupungilla), nämä toimivat vielä paremmin. Parhaimpia tarinoita voi kuunnella useasti. Iso peukku tälle jorkille ja laittakaa hänelle positiivista palautetta kuten Vohobittikin on tehnyt.
 
Ja mainittakoon et jos joku hoppeli ei tunne HPL:n tuotantoa, mutta on utelias, niin Vohobitti suosittelee kuuntelun aloittamista vaikka Cthulhun kutsusta, Väri avaruudesta tai Varjo Innsmouthin yllä, mikä on noista nauhoitteista paras. Meitsin kumppanikin sen innoittamana hankki itselleen jo syväläistatuoinnin.
 
Minulla on tosi kahtiajakautuneet tunteet Lovecraftin tuotannosta, toisaalta rasismi ottaa yhteen omien vakaumusten kanssa, mutta toisaalta esim. Väri avaruudesta ja Varjo Innsmouthin yllä ovat tosi hyviä tarinoina. Pitäisi nähdä se uusin filmatisointi "Color out of space" joka tuli pari vuotta sitten ja jossa on kai Nicholas Cage.
 
Ylös