Itse asiassa TSH:n liitteessä B sanotaan selvästi, mitä Lórienin (ja Vihermetsän) väkiluvulle tapahtui Galadrielin ja Celebornin lähdön jälkeen (Kaapuhemmopainos s. 944): "Vihermetsässä asuivat salohaltiat kaikessa rauhassa, mutta Lórienissa viipyi murhemielellä vain pieni osa sen aikaisemmasta asujaimistosta, eikä Caras Galad[h]onilla enää valo loistanut eikä soitto kaikunut."
Luulisi, että siellä oli Arwenin kuollessakin joku paikalla hänet hautaamassa, vaikka TSH:ssa sanotaankin: "...tuli Lórienin maahan ja asui siellä yksin kuihtuvien puiden alla aina talven tuloon saakka. Galadriel oli mennyt ja Celeborn oli poissa, ja maa oli äänetön." (s. 919).
Lisäksi haltioita oli muuttanut Vihermetsästä Ithilieniin Legolasin johdolla. Vaikka Legolas matkasi Länteen, hänen kansansa ei välttämättä seurannut perässä.
Toki loppujen lopuksi haltiat haipuivat Neljännen Ajan edetessä ja vaihtuessa Viidenneksi ja Kuudenneksi. Eihän heidän ruumiinsakaan enää pystynyt täysin pidättelemään henkeä sisällään. Vaikka haltioita olisi vielä tänäänkin runsaasti jäljellä, me tuskin heitä näkisimme, sillä jo Kolmannen Ajan lopussa, kun Galadriel seurueineen istui kotimatkalla Gondorista ja Rohanissa keskustelemassa illan viiletessä, "jos joku matkamies olisi kulkenut siitä ohi, ei hän olisi nähnyt tai kuullut juuri mitään; hän olisi ollut näkevinään vain kiveen hakattuja harmaita hahmoja, unohdettuja muistomerkkejä asumattomilla mailla." (Kuninkaan paluu, luku VI/6, s. 853 Kaapuhemmopainos).
Muistaakseni tästä haltioiden asteittaisesta feidaantumisesta Aikojen kuluessa puhutaan muuallakin, en nyt muista missä.