Haltiat (quendi)

Yhdessä TSH-liitteessä luki ainakin, että Arwen meni Aragornin kuoleman jälkeen Lorieniin eikä siellä ollut ketään. Niin mie ymmärsin.
Tai jos ne sitten kerkesi lähteä ennenkuin Arwen sinne meni.
 
Celeborn ja Elrondin pojat varmaan siinä Neljännen Ajan ensimmäisinä vuosina lähtivät, mutta Vihermetsässä varmaan asunut suht' paljon haltioita.
 
Arwenin ja Aragornin tarusta voisi tulkita Rivendellin ja Lórienin autioituneen Arwenin kuolemaan mennessä. Kuitenkaan missään ei mielestäni sanota, että kaikki Keski-Maan haltiat olisivat lähteneet ainakaan välittömästi Neljännen Ajan alettua. Päin vastoin esimerkiksi Vihermetsän (ent. Synkmetsän) asukeilla ei tunnu olevan olleen mitään kiirettä Länteen. Legolaksen lähdön yhteydessä ei mitenkään anneta olettaa, että hänen Ithilieniin tuomansa haltiat olisivat lähteneet ennen taikka samaan aikaan kuin hän. Ja sanoohan Leggie itsekin, että Länsikaipuu vain uinuu hänen kansassaan.

En tiedä onko mitään rajaa sille, koska haltioiden viimeistään pitäisi hyljätä Keski-Maa. Ehkä Vihermetsässä ja Ithilienissä eli haltioita vielä pitkälle Neljännelle Ajalle. Ihmisten turha paljon lisääntyessä he varmasti joutuivat yhä tiukemmalle, ja nykymaailmassahan heitä ei enää näy. Mutta lähtivätkö viimeiset Länteen vai vain kätkeytyivät vuorille ja metsiin? Itse uskon että osa jäi loppuun asti.
 
Mites muuten Lórienin haltiat sitten? Muistaakseni hekin olivat aika paljolti samalla tavalla "kaipuuttomia" lähtemään Keski-Maasta koska eivät olleet nähneet merta. Lórien autioitui Neljännellä Ajalla lähinnä sen takia, koska Nenya siirtyi Amaniin Galadrielin mukana, mutta en usko että galadhrim olisivat kaikki menneet meren yli. Suurin osa on luultavasti siirtynyt Itä-Lórieniin tai pohjoisempaan Synkmetsään Thranduilin haltioiden luokse. Ehkä jotkut myös menivät Ithilieniin.

Tavallaan vaikuttaa oudolta, että Synkmetsän ja Lórienin haltiat ovat koko Kolmannen Ajan istuskelleet hissun kissun ja sitten tulee hirmunen siirtokuntien perustamisvimma, vaikka haltiat alvat vähenemään entistä nopeammin.
 
Niin, mutta eihän niitä siirtokuntia voinut ennen sauronin tuhoa pystyttää ihan minne vaan, kun ilkeät örkit ja ihmiset olisivat tulleet, ja syöneet haltiapurilaista. Tosta synkmetsän asukaskeskustelusta...onhan tietysti mahdollista että siellä asui vähän kaikkea, eiväthän haltiat olleet niin nuukia siitä, keiden "heimolaisten" kanssa asuivat. Vai olenko ihan hakoteillä? Uskoisin että Synk(tai siis viherlehtien)metsässä asuivat haltiat kaikessa rauhassa, sillä heillähän ei ollut kaipuuta merelle, elleivät he menneet liian lähelle sitä. Ellei sitten meri noussut sinne asti ilmastonmuutoksen saattelemana, kun Eldarion piti lämmitystä liian kovalla :o :D
 
Itse asiassa TSH:n liitteessä B sanotaan selvästi, mitä Lórienin (ja Vihermetsän) väkiluvulle tapahtui Galadrielin ja Celebornin lähdön jälkeen (Kaapuhemmopainos s. 944): "Vihermetsässä asuivat salohaltiat kaikessa rauhassa, mutta Lórienissa viipyi murhemielellä vain pieni osa sen aikaisemmasta asujaimistosta, eikä Caras Galad[h]onilla enää valo loistanut eikä soitto kaikunut."

Luulisi, että siellä oli Arwenin kuollessakin joku paikalla hänet hautaamassa, vaikka TSH:ssa sanotaankin: "...tuli Lórienin maahan ja asui siellä yksin kuihtuvien puiden alla aina talven tuloon saakka. Galadriel oli mennyt ja Celeborn oli poissa, ja maa oli äänetön." (s. 919).

Lisäksi haltioita oli muuttanut Vihermetsästä Ithilieniin Legolasin johdolla. Vaikka Legolas matkasi Länteen, hänen kansansa ei välttämättä seurannut perässä.

Toki loppujen lopuksi haltiat haipuivat Neljännen Ajan edetessä ja vaihtuessa Viidenneksi ja Kuudenneksi. Eihän heidän ruumiinsakaan enää pystynyt täysin pidättelemään henkeä sisällään. Vaikka haltioita olisi vielä tänäänkin runsaasti jäljellä, me tuskin heitä näkisimme, sillä jo Kolmannen Ajan lopussa, kun Galadriel seurueineen istui kotimatkalla Gondorista ja Rohanissa keskustelemassa illan viiletessä, "jos joku matkamies olisi kulkenut siitä ohi, ei hän olisi nähnyt tai kuullut juuri mitään; hän olisi ollut näkevinään vain kiveen hakattuja harmaita hahmoja, unohdettuja muistomerkkejä asumattomilla mailla." (Kuninkaan paluu, luku VI/6, s. 853 Kaapuhemmopainos).

Muistaakseni tästä haltioiden asteittaisesta feidaantumisesta Aikojen kuluessa puhutaan muuallakin, en nyt muista missä.
 
Tik sanoi:
Muistaakseni tästä haltioiden asteittaisesta feidaantumisesta Aikojen kuluessa puhutaan muuallakin, en nyt muista missä.

Ainakin HoME kympissä. ("Myths transformed; Aman". Vuoden 2002 paperiselkäisessä HarperCollinsissa sivulla 427.) Amanissa asuvien haltioiden hröa vanheni vain samaa tahtia kuin fëa - eli ei käytännössä katsoen lainkaan, kuolevaisilla mailla hröa haihtui henkeä nopeammin, tuloksena nämä myöhempien aikojen näkymättömät haltiat, joiden telepaattiset kosketukset joku onnekas meistä saattaa ehkä vieläkin tuntea jonkin puron varrella tähtien syttyessä.
 
Sinänsä asia onkin huvittava: Kuolevaisilla mailla haltiat hiipuivat vähittellen ja jos heitä nykyisin olisi, he olisivat vain noita "näkymättömiä". Kuitenkin Eru halusi haltioiden asuvan Keski-Maassa, (korjatkaa käsitykseni jos olen väärässä) jossa he vähittelen olisivat kadonneet ja kuihtuneet. Maailman alkuhämärät kuuluivat haltioilla, lopun ajat ihmisille, vain pienen hetken he asuivat yhdessä. Niinhän sen voisi kuvata.

Itseasiassa meille on kuvattu vain pieni osa Keski-Maasta ja varmasti vain pieni osa sen kansoista. En usko, että aivan idässä enää haltioita olisi/on koskaan ollutkaan, mutta jossakin idän suunnalla heitä varmasti on asunut. Avaria, varmasti, mutta missä määrin? Luultavimmin suurin osa avaristakin on asunut Keski-Maan länsi osissa (tosin vain minun käsitykseni mukaan).

Haltioista hahmoina meille kovin etäisiksi jäänet Círdan ja Celeborn ovat mielenkiintoisia henkilöita. Eihän heidän luonnetaankaan valotettu niin suuresti kuin olisimme varmasti halunneet. Tottahan toki heidän taustojaan selvitettiin, mutta tuntui siltä, kun Tolkien itsekkään ei olisi aivan varma näistä kahdesta haltiasta, aivan kuin hän olisi harkinnut mihin väliin heidät pistäisi.
 
Lil'Arwen sanoi:
KTK:ssakohan se nyt oli, taisi olla Túrinin tarinassa, mainittiin (tai siis Húrin sanoi) siitä Túrinin siskosta joka kuoli (mikälie oli nimeltään ?), että hän on kuin haltialapsi, mutta lyhytikäisempi. Ei kyllä ole kirjaa käsillä, en voi varmistaa tietoa. Kenties joku muu voisi :) ?
Húrin sanoi: "Kaunis kuin haltialapsi oli Lalalaith, mutta voi, ajassa lyhykäisempi! ja kenties sen tähden kauniimpi ja ehkä rakkaampikin." Näi ainakin Narn i chîn Húrinissa. Túrinin siskon nimi oli Urwen. Lalalaith oli lempinimi.(Tarkoitti naurua.)
 
Voivatko haltiat sairastua, vai eivätkö sairaudet vain pysty tappamaan heitä? Olen lukenut liikaa fanfictionia, ja nyt mieleeni on junnautunut kuva haltioista jotka eivät ikinä saa edes nuhaa.

Ja jos he eivät sairastukaan, niin kai he kuumeilevat sentään? Rupesin pohtimaan asiaa, koska itse olen juuri kuumeessa. Kuumehan on kehon oma puolustusmekanismi vieraita pöpöjä vastaan. Jos haltiat kykenievät vastustamaan sairauksia, niin täytyyhän tämän perustua jonkinlaiseen fyysiseen ylivertaisuuteen. Kuin niillä kasvinsyöjillä joiden keho pystyy sietämään sellaisia kasvien myrkkyjä, jotka veisivät muut kasvinsyöjät oikosääristen pataljoonaan.

(En voi olla huomaamatta ettei meillä ole yleistä keskustelua haltioista, vaan heihin liittyvä aiheet korvista lukumäärään on siroteltu sinne tänne ympäriinsä.)
 
Kai haltiat sairastuvat toisinaan, sairauksien täytyy olla eri laatua - psyykkisiä pikemminkin kuin fyysisiä. Ja ehkä myös fyysiset sairaudet aiheuttavat henkisiä oireita, esimerkiksi rutto tekisi haltian itkeskeleväksi. Ehkä he siis ovat vain vallan resistantteja, mutta oireilevat vakavista sairauksista kyllä, väsymyksellä tms.
 
Tuli mieleen Gwindor joka oli Angbandista paettuaan aika lailla invalidi - vaan voiko hänen kohdallaan puhua sairastumisesta?

PS. Valielle: löytyihän täältä myös yleiskeskustelu haltioista nimeltään "Keski-Maan haltiat". Tein siitä vielä yleisemmän muuttamalla nimeksi "Haltiat (quendi)". Joten tässä tilaa niille haltiakeskusteluille jotka eivät sovi muihin h-topiikkeihin. (Siirsin siis Valien kysymyksen ja Pepuin vastauksen pikkukysymyksistä tänne.)
 
Meillä on puolivuotias koiranpentu. Kun katselen sen touhuja, en voi olla tuntematta tiettyä ylimielisyyttä. Olenhan sentään sata kertaa vanhempi kuin se ja kulttuurini on huimasti kehittyneempää kuin sillä. Jatkan luultavasti elämääni vielä kun se on jo vanhuuttaan kuollut. Mahtavatkohan haltiatkin ajatella samoin ihmisistä?

Haltiat ovat eläneet erillään muista kansoista ja lopulta lähteneet Länteen. Eikö kenellekään juolahtanut mieleen, että lyhytikäiset ihmiset tarvitsisivat vahvaa ohjaavaa kättä? Miksei ole perustettu haltioiden hallitsijadynastioita ihmisten keskuuteen? Haltiakuninkaita toki on ollut, mutta heidän alamaisensa ovat olleet muita haltioita. Useampaa astetta voimakkaammat pitkäikäiset olennot vain ovat tuumineet, että heistä olisi mukavaa hallita kaikkia kansoja: Morgoth, Sauron ja Saruman.
 
Eikö kenellekään juolahtanut mieleen, että lyhytikäiset ihmiset tarvitsisivat vahvaa ohjaavaa kättä? Miksei ole perustettu haltioiden hallitsijadynastioita ihmisten keskuuteen? Haltiakuninkaita toki on ollut, mutta heidän alamaisensa ovat olleet muita haltioita. Useampaa astetta voimakkaammat pitkäikäiset olennot vain ovat tuumineet, että heistä olisi mukavaa hallita kaikkia kansoja: Morgoth, Sauron ja Saruman.

Kyllähän haltiakuninkaat hallitsivat ihmisiä ensiajan Beleriandissa, kun edain heidän valtakuntaansa asettuivat, ja näitä monin tavoin ohjasivat. Mutta väsymys iski toisella ajalla. Dynastiat hiipuivat ja väki väheni. Heillä ei myöskään ollut halua hallita ihmisiä hallitsemisen itsensä vuoksi kuten M & S; Saruman ainakin väitti, että hän hallitsisi (kaikkia) näiden omaksi parhaaksi.

Ehkä haltiat myös tajusivat valarin tavoin, että ihmiset on paras jättää rauhaan, ohjailusta seuraa vain harmeja.
 
Ylös