Hathan toinen tuleminen

Hathaldir

Kontulainen
En ole tainnut kirjoittaa ainuttakaan runoa viiteen vuoteen, enkä koskaan englanniksi. Olen kuitenkin kommunikoinut kyseisellä kielellä viimeiset kolme ja puoli kuukautta. Eilen oli koko kaupungin (Gaborone, Botswana) laajuinen sähkökatkos. Ei siis nettiä. Hyvin pimeää. Koin sen inspiroivaksi. Otin otsalampun ja kirjoitin. Se tuntui hyvältä. Parannusehdotukset otetaan lämpimästi vastaan.

Where are you taking me
girl with white eyes that see more than mine
If I were to kiss you
would I taste the spring and wind and wine
or the damp, cold darkness of the grave
or the bitter bite of sulphur

Where are you taking me
my guide, my guard, my judge
to the dry land where no rivers flow
or to the garden where saplings forever grow
yet never become trees

So please tell me
if my last breath becomes my first
a shriek of terror for a brave new world
my mind and body filled with endless thirst
for milk and blood and power

Where are you taking me
ancestor, goddess, fragment of my soul
To wait and wait and wait and wait
until Eternity reaches its goal
the Universe emptied by entropy
energy and matter devoured by its might
and the Singularity once again says
Let there be light

Shall we reach an abyss into which I fall
a smoking mirror reflecting my every deed
until I feel my consciousness dissolve
into the emptiness that binds us all
Or shall we walk forever, you and I,
not knowing what all existence is for
not looking for the answer anymore
an endless imitation of a life
 
Osaan niin huonosti englantia, että päätin käännättää runosi Googlella.


Minne viet minut
tyttö valkoiset silmät, jotka näkevät enemmän kuin minun
Jos olisin suudella sinua
olisin maku kevään ja tuuli ja viini
tai kostea, kylmä pimeys haudan
tai katkera purra rikki

Minne viet minut
minun opas, minun vartija, minun tuomari
kuivalle maalle, jossa ei joet
tai puutarhaan, jossa taimien ikuisesti kasvaa
vielä koskaan tullut puita

Joten kerro minulle
jos minun viimeiseen hengenvetoon tulee ensimmäinen
shriek terroria uljaan uuden maailman
mieleni ja kehoni täynnä loputonta janoa
Maidon ja veren ja voiman

Minne viet minut
kantaisä, jumalatar, katkelma sieluni
Odottaa ja odottaa ja odottaa ja odottaa
asti Eternity saavuttaa tavoitteensa
Universe tyhjennetään entropia
energiaa ja materiaa söivät sen voisi
ja Singularity kerran sanoo
Tulkoon valkeus

Pitääkö meidän päästä kuilun johon kaadun
Tupakointi peili heijastaa minun jokaista tekoa
kunnes tunnen tietoisuus liukenee
tulee tyhjyys joka sitoo meidät kaikki
Tai on kuljemme ikuisesti, sinä ja minä,
ei tiedä mitä kaikkia olemassa on
ei etsinyt vastausta enää
loputon jäljitelmä elämän


Käännettynä runo on vaikuttava, joskin hieman hämmentävä. Sen on pakko johtua taiteellisuudesta ja koska en itse ymmärrä taiteen päälle hölkäsen pöläystä, voin vain vaikuttua yhä enemmän. Hieno työ.

En muuten tiennyt, että olet alkanut polttaa ja tapaat tehdä sitä peilin edessä.
 
Tämä syntyi Windhoekissa, Namibiassa, tuijotellen Savanna-pullon etikettiä. Jossa on savannia. It's dry. But you can drink it!


Esiäidit

Mustuneelta savannilta
palasit lauman luokse
kädessäsi kekäleitä
ja mielessäsi ajatus

Maahan painui jalanjälki
etkä voinut aavistaa
kuinka suureksi se vielä kasvaisi

Kymmenettuhannet sukupolvet muistavat sinut
olithan Prometheus
ja Pandora
ja Eeva

---

Suuren joen rantamilta
sinä saavuit leiriin
säkissäsi siemeniä
ja mielessäsi ajatus

Maahan painui jalanjälki
etkä voinut aavistaa
kuinka suureksi se vielä kasvaisi

Sinun vuoksesi söimme leipää
vuosituhannet otsa hiessä

mutta nimesi unohtui
sillä tyttäresi ei ollut vapaa
ja leipääsi söi myös pappi
ja soturi
ja kuningas
eivätkä he hikoilleet

---

Sinä olit kotona
kun maailman täyttivät koneet

mutta koneita käyttivät miehet
etkä sinä ollut yksi heistä
vaan yksi niistä

---

Suuresta aluksesta
astuit uuden taivaan alle
silmissäsi kyyneleitä
ja mielessäsi ajatus

Maahan painui jalanjälki
etkä voinut aavistaa
kuinka suureksi se vielä kasvaisi
 
Uusi ihminen

Sininen vihreä keltainen harmaa
syksyn jälki kuin japanilainen runo
70-luvun pyhät haaveet
sylkivät metallijumalat
luen illalla netistä lehden
jotta huominen tulisi

Nyt sanotaan: DDR
kun ollaan ironisia
eikä henki kulje
vaikka ikkuna on auki ulos
koko globaaliin maailmaan

Mistä olisitte tienneet
mihin elämä johtaa
niin samanlaiset tavoitteet
erilainen maailma
teidän unelmienne arvo
vain humalaisen nostalgiaa

entinen väistyy tulevan tieltä
Ihmisen lapsuus jatkuu
enkä voi väittää
ettenkö kadehtisi teitä
kun oikea ja vasen
ovat auringon lapselle tuhkaa
 
Ylös