Hayao Miyazakin ja Ghiblin elokuvat
- Keskustelun aloittaja Merri
- Aloitettu
No nyt! Mitä jos kävisi katsomassa KAIKKI! Tai ainakin Nausicäan. Ja Totoron. Ja tietysti Chihiron. Okei, kaikki
Palantír
Kontulainen
Kävin katsomassa muutama päivä sitten Poika ja haikaran leffassa. Taattua Miayazaki laatua, vaikkakaan ei yllä henkilökohtaisen suosikkini Henkien kätkemän tasolle. Ensimmäinen Miyazakin elokuva, joka tuli nähtyä valkokankaalta, ja olihan se visuaalisesti sangen antoisa kokemus.
Mitään oleellista ei myöskään puuttunut, vaikka Episodin kritiikko väittääkin muuta. Joskus on hyvä ymmärtää ja tiedostaa se, että mestariohjaajilla on omat maneriinsa, jotka saattavat aiheuttaa elokuvan ennalta arvattavuuden. Tämä ei minua häiritse, sillä usein maneerit takaavat laadun, jota katsojana odotan.
Ajattelen, että ehkä Miyazakilla voisi olla ajatuksena tarjota uusille ikähaarukoille tuoreita sukupolvikokemuksia, sillä kyseinen anime voi olla useamman lapsen/nuoren ensimmäinen japanilainen animaatio, kuten myös ensikosketus Miyazakiin ja Ghiblin studioon, jota ei ole jo valmiiksi jauhettu ja koluttu mielipiteineen internetissä. Toki Miyazakin muutkin elokuvat ovat täynnä erilaisia tulkintoja ja merkityksiä, että niistä voi jauhaa vaikka hautaan saakka. Toki voihan Totorokin olla uuden sukupolven ensimmäinen kosketus Miyazakin elokuviim.
Henkien kätkemän näin ensimmäistä kertaa 7-vuotiaana sen ollessa tuoreeltaan kotikatsomoihin julkaistu. Tämä oli kerrassaan hyvin hämmentävä kokemus, ja se oli ensimmäinen Miyazakin elokuva, jonka näin. (Totorosta ja muista kuulin vasta myöhemmin) Ajattelen, että Henkien kätkemästä tuli yksistä kasvuni kulmakivistä, nimittäin teininä katsoin kyseisen animen uudestaan ja olin tuolloin edelleen varsin hämmentynyt.
Aikuisiällä katsottuani Henkien kätkemän ja kohdatessani jälleen kerran tuon surrealistisen todellisuuden oivalsin vähitellen, mistä animaatiossa on kyse: Kuinka elokuvan juonellisuus vertautuu ihmisen kasvuun, ja miten todellisuus heijastuu lapsen maailmaan tämän kokiessa kaikkea uutta ja hämmentävää ilman vanhempien suomaa turvaa.
Vastaavan valaisevan "elämän mittaisen" katsontakokemukseni tähden toivon joskus tulevaisuudessa pointtini täydentyvän sillä, että seuraava foorumisti tai ihminen tulee kertomaan minulle ensikosketuksestaan Miyazakiin, ja ottaa esille Poika ja Haikara elokuvan joko kasvukokemuksenaan, tai sitten muuten vaan tituleeraa animen kaikkien aikojen elokuvaksi.
Enemmän on enemmän ja Miyazaki on entisestään saavutettavampi. Poika ja Haikara ovat uusi kädenjälki Miyazakin aiempiin tarinoihin ja niiden visuaalisiin virtoihin. Elokuvalle arvosanani on 4/5.
Mitään oleellista ei myöskään puuttunut, vaikka Episodin kritiikko väittääkin muuta. Joskus on hyvä ymmärtää ja tiedostaa se, että mestariohjaajilla on omat maneriinsa, jotka saattavat aiheuttaa elokuvan ennalta arvattavuuden. Tämä ei minua häiritse, sillä usein maneerit takaavat laadun, jota katsojana odotan.
Ajattelen, että ehkä Miyazakilla voisi olla ajatuksena tarjota uusille ikähaarukoille tuoreita sukupolvikokemuksia, sillä kyseinen anime voi olla useamman lapsen/nuoren ensimmäinen japanilainen animaatio, kuten myös ensikosketus Miyazakiin ja Ghiblin studioon, jota ei ole jo valmiiksi jauhettu ja koluttu mielipiteineen internetissä. Toki Miyazakin muutkin elokuvat ovat täynnä erilaisia tulkintoja ja merkityksiä, että niistä voi jauhaa vaikka hautaan saakka. Toki voihan Totorokin olla uuden sukupolven ensimmäinen kosketus Miyazakin elokuviim.
Henkien kätkemän näin ensimmäistä kertaa 7-vuotiaana sen ollessa tuoreeltaan kotikatsomoihin julkaistu. Tämä oli kerrassaan hyvin hämmentävä kokemus, ja se oli ensimmäinen Miyazakin elokuva, jonka näin. (Totorosta ja muista kuulin vasta myöhemmin) Ajattelen, että Henkien kätkemästä tuli yksistä kasvuni kulmakivistä, nimittäin teininä katsoin kyseisen animen uudestaan ja olin tuolloin edelleen varsin hämmentynyt.
Aikuisiällä katsottuani Henkien kätkemän ja kohdatessani jälleen kerran tuon surrealistisen todellisuuden oivalsin vähitellen, mistä animaatiossa on kyse: Kuinka elokuvan juonellisuus vertautuu ihmisen kasvuun, ja miten todellisuus heijastuu lapsen maailmaan tämän kokiessa kaikkea uutta ja hämmentävää ilman vanhempien suomaa turvaa.
Vastaavan valaisevan "elämän mittaisen" katsontakokemukseni tähden toivon joskus tulevaisuudessa pointtini täydentyvän sillä, että seuraava foorumisti tai ihminen tulee kertomaan minulle ensikosketuksestaan Miyazakiin, ja ottaa esille Poika ja Haikara elokuvan joko kasvukokemuksenaan, tai sitten muuten vaan tituleeraa animen kaikkien aikojen elokuvaksi.
Enemmän on enemmän ja Miyazaki on entisestään saavutettavampi. Poika ja Haikara ovat uusi kädenjälki Miyazakin aiempiin tarinoihin ja niiden visuaalisiin virtoihin. Elokuvalle arvosanani on 4/5.
Last edited:
Telimektar
Fundamentalisti
Henkien kätkemä oli myös minulle ensimmäinen Miyazakin elokuva. Näin sen onneksi elokuvateatterissa, ja kokemus oli erittäin vaikuttava. Olin tuolloin jo aikuinen ja oivalsin ehkä useampia tasoja kuin lapsena tai teini-ikäisenä olisin tehnyt. Olen sen jälkeen nähnyt useita Miyazakin elokuvia, mutta en suinkaan kaikkia. Henkien kätkemä on yksi ehdottomista suosikkielokuvistani kaikki elokuvan lajit huomioiden. Ehkä vain Blade Runner on tehnyt tehnyt minuun yhtä suuren vaikutuksen.
Last edited:
