Olen tässä hieman miettinyt, minkälainen suhde minulla on Tolkieniin, hänen kirjoihinsa ja sitä kautta myös Kontuun ja päätin, että olisi hauskaa hieman jakaa ajatuksia. Kerron teille oman tarinani minusta ja Tolkienista - pyydän teitä ystävät tekemään samoin. Rakastan väliotsikoita ja pyydän anteeksi mahdollista mauttomuutta. Teidän ei niitä tarvitse käyttää, mutta suonette minulle kyseisen mukavuuden.
Minun kertomukseni suhteesta J.R.R. Tolkienin kirjoihin
1. Suhteen alku ja kuherruskuukaudet
Kuten varmasti monella muullakin täällä, ensikosketus Keskimaahan ja sen edeltäjiin tapahtui kauan sitten kaukaisessa galaksissa eli ala-asteikäisenä. Jonkunlaisen aikuisuuden saavutettuani suhteeni on etääntynyt, kun olen löytänyt ajankohtaisempia kiinnostuksenkohteita ja fantasiakirjallisuus ylipäätänsä - Tolkien ainoana poikkeuksena - on alkanut tutumaan hyvin epäkiinnostavalta.
Teininä n. 12-15-vuotiaana luin Tarun ja Hobitin moneen kertaan kannesta kanteen, Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujenkin kirjan jaksoin kahlata puoleen väliin. Silloin myös rekisteröidyin Vihreään Lohikäärmeeseen, jossa edelleen olen jonkinlaisena "Kontu-zombina". En kuitenkaan koskaan hurahtanut niin kovaa, että olisin jaksanut kovasti analysoida Tolkienin kirjoja, nautin niistä vain puhtaana seikkailuna ja Konnussa minut piti lähinnä hyvät ystävät, mikä pätee edelleen.
2. Epävarmuus
Muutama kuukaisi sitten keskustelun hyvän ystäväni, joka ei ole koskaan lukenut Tolkienilta ainoatakaan teosta, kanssa Tarusta ja pidin kirjan hienoudesta ja kirjallisesta arvosta niin vakuuttavan puheen, että Taru nousi ystäväni "pitää lukea"-listalle. Puheeni jälkeen olen alkanut kaivata kirjahyllyyni enemmän Tolkienin teoksia minua hieman jännittää, voisinko nyt hieman vanhempana löytää niistä jotain uutta ja syvempää sisältöä.
Pelkään nimittäin, että jos uudestaan alkaisin kahlaamaan Tolkienin tuotantoa läpi, joutuisin kohtaamaan saman kuin toisen nuoruuden suosikkini Harry Potterin kohdalla; kirjat tuntuisivat ohuilta kuin viulun kielet. Toisaalta olen pitkän aikaa väittänyt olevani vakuuttunut siitä, että Tolkien oli parempi kirjailia kuin Rowling, mutta olenko sitä mieltä vain siksi, että on yleisesti arvostettavampaa rakastaa Tolkienia? Te, jotka ehkä tämän luette, ehkä allekirjoitatte väitteen ja toivon, että olette oikeassa.
3. Fantasia
Luin hetki sitten kirjan WILD Fantasia ja arkkitehtuuri. Saattaa kuulostaa siltä, ettei kyseisellä kirjalla olisi mitään tekemistä Tolkienin maailman kanssa ja ennakkoluulo lienee oikeutettu sillä kirja kertoo vain mielikuvituksellisesta arkkitehtuurista - ei fantasiakirjojen arkkitehtuurista. Itselleni se kuitenkin saattaa olla eräänlainen uusi portti fantasiaan. Fantasia nimittäin on erinomainen keino vastata modernismin tylsyyteen ja harmauteen.
WILD esitteli minulle noin sata erilaista teosta ja kuinka ollakaan, mukaan mahtui hobitin kolo. Kirjaa lukiessa sain myös vahvistuksen sille, että tulevaisuudessa haluan luoda fantasiaa ympärilleni ja muiden ihmisten ympärille. (Haluan maisema-arkkitehdiksi) Olen aina rakastanut mielikuvituksellisia ympäristöjä ja niiden luomisessa Tolkien oli mestari.
Ehkä Tolkien saa aivan uuden merkityksen elämässäni! Ehkä joskus rakennan itselleni hobitinkolon, haltialinnan tai Gondorin tornin!
4. Mistä pidän Tolkien kirjoissa?
Pidän Tolkienissa erityisesti maailmoista. Tolkien luo maailmoita, joissa haluaisi asua, mutta ei sittenkään. Maailmoita, jotka ovat syviä, kiehtovia ja täysin kartoittamattomia, mutta jota on mukavaa tarkastella kirjan tuoman etäisyyden päästä. Miettikää vaikka Sauronin silmän tuijotusta! Mielummin luen siitä kuin olen tuijotettavana.
Pidän myös eräänlaisesta epätosikkoudesta, joka on valitettavasti ollut yksi vieroittavimmista tekijöistä minun ja Tolkienin välillä. On hyvin helppoa syyttää Tolkienin kirjoja siitä, etteivät ne ole vakavaa kirjallisuutta. Mutta vakavuuden kaipuu onkin sellainen asia, josta pidän yhä vähemmän ja vähemmän. Tolkienia lukiessa leikki, fantasia, mielikuvitus ja epätosikkous ovat merkittäviä. Pidän siitä, miten Tolkienin teosten lukeminen saa korniuden pelon tuntumaan typeryydeltä ja tosikkouden turhanpäiväiseltä.
Rakastan myös karttoja. En voisi ikinä ostaa Tolkienin kirjaa, jossa ei ole karttaa. Vaikka en ole kokonaista Tolkienin kirjaa lukenut vuosiin (joitain lukuja aina silloin tällöin), minulla on eräs Tolkienin kartta seinällä.
5. Tuleva
Kuten voitte arvata on minun vielä luettava Tolkienin tuotanto läpi. On mielenkiintoista nähdä, tekeekö se minuun vielä yhtä suuren vaikutuksen kuin kymmenen vuotta sitten ja tuleeko minusta uudestaan Tolkien-fani.
Minun kertomukseni suhteesta J.R.R. Tolkienin kirjoihin
1. Suhteen alku ja kuherruskuukaudet
Kuten varmasti monella muullakin täällä, ensikosketus Keskimaahan ja sen edeltäjiin tapahtui kauan sitten kaukaisessa galaksissa eli ala-asteikäisenä. Jonkunlaisen aikuisuuden saavutettuani suhteeni on etääntynyt, kun olen löytänyt ajankohtaisempia kiinnostuksenkohteita ja fantasiakirjallisuus ylipäätänsä - Tolkien ainoana poikkeuksena - on alkanut tutumaan hyvin epäkiinnostavalta.
Teininä n. 12-15-vuotiaana luin Tarun ja Hobitin moneen kertaan kannesta kanteen, Silmarillionin ja Keskeneräisten tarujenkin kirjan jaksoin kahlata puoleen väliin. Silloin myös rekisteröidyin Vihreään Lohikäärmeeseen, jossa edelleen olen jonkinlaisena "Kontu-zombina". En kuitenkaan koskaan hurahtanut niin kovaa, että olisin jaksanut kovasti analysoida Tolkienin kirjoja, nautin niistä vain puhtaana seikkailuna ja Konnussa minut piti lähinnä hyvät ystävät, mikä pätee edelleen.
2. Epävarmuus
Muutama kuukaisi sitten keskustelun hyvän ystäväni, joka ei ole koskaan lukenut Tolkienilta ainoatakaan teosta, kanssa Tarusta ja pidin kirjan hienoudesta ja kirjallisesta arvosta niin vakuuttavan puheen, että Taru nousi ystäväni "pitää lukea"-listalle. Puheeni jälkeen olen alkanut kaivata kirjahyllyyni enemmän Tolkienin teoksia minua hieman jännittää, voisinko nyt hieman vanhempana löytää niistä jotain uutta ja syvempää sisältöä.
Pelkään nimittäin, että jos uudestaan alkaisin kahlaamaan Tolkienin tuotantoa läpi, joutuisin kohtaamaan saman kuin toisen nuoruuden suosikkini Harry Potterin kohdalla; kirjat tuntuisivat ohuilta kuin viulun kielet. Toisaalta olen pitkän aikaa väittänyt olevani vakuuttunut siitä, että Tolkien oli parempi kirjailia kuin Rowling, mutta olenko sitä mieltä vain siksi, että on yleisesti arvostettavampaa rakastaa Tolkienia? Te, jotka ehkä tämän luette, ehkä allekirjoitatte väitteen ja toivon, että olette oikeassa.
3. Fantasia
Luin hetki sitten kirjan WILD Fantasia ja arkkitehtuuri. Saattaa kuulostaa siltä, ettei kyseisellä kirjalla olisi mitään tekemistä Tolkienin maailman kanssa ja ennakkoluulo lienee oikeutettu sillä kirja kertoo vain mielikuvituksellisesta arkkitehtuurista - ei fantasiakirjojen arkkitehtuurista. Itselleni se kuitenkin saattaa olla eräänlainen uusi portti fantasiaan. Fantasia nimittäin on erinomainen keino vastata modernismin tylsyyteen ja harmauteen.
WILD esitteli minulle noin sata erilaista teosta ja kuinka ollakaan, mukaan mahtui hobitin kolo. Kirjaa lukiessa sain myös vahvistuksen sille, että tulevaisuudessa haluan luoda fantasiaa ympärilleni ja muiden ihmisten ympärille. (Haluan maisema-arkkitehdiksi) Olen aina rakastanut mielikuvituksellisia ympäristöjä ja niiden luomisessa Tolkien oli mestari.
Ehkä Tolkien saa aivan uuden merkityksen elämässäni! Ehkä joskus rakennan itselleni hobitinkolon, haltialinnan tai Gondorin tornin!
4. Mistä pidän Tolkien kirjoissa?
Pidän Tolkienissa erityisesti maailmoista. Tolkien luo maailmoita, joissa haluaisi asua, mutta ei sittenkään. Maailmoita, jotka ovat syviä, kiehtovia ja täysin kartoittamattomia, mutta jota on mukavaa tarkastella kirjan tuoman etäisyyden päästä. Miettikää vaikka Sauronin silmän tuijotusta! Mielummin luen siitä kuin olen tuijotettavana.
Pidän myös eräänlaisesta epätosikkoudesta, joka on valitettavasti ollut yksi vieroittavimmista tekijöistä minun ja Tolkienin välillä. On hyvin helppoa syyttää Tolkienin kirjoja siitä, etteivät ne ole vakavaa kirjallisuutta. Mutta vakavuuden kaipuu onkin sellainen asia, josta pidän yhä vähemmän ja vähemmän. Tolkienia lukiessa leikki, fantasia, mielikuvitus ja epätosikkous ovat merkittäviä. Pidän siitä, miten Tolkienin teosten lukeminen saa korniuden pelon tuntumaan typeryydeltä ja tosikkouden turhanpäiväiseltä.
Rakastan myös karttoja. En voisi ikinä ostaa Tolkienin kirjaa, jossa ei ole karttaa. Vaikka en ole kokonaista Tolkienin kirjaa lukenut vuosiin (joitain lukuja aina silloin tällöin), minulla on eräs Tolkienin kartta seinällä.
5. Tuleva
Kuten voitte arvata on minun vielä luettava Tolkienin tuotanto läpi. On mielenkiintoista nähdä, tekeekö se minuun vielä yhtä suuren vaikutuksen kuin kymmenen vuotta sitten ja tuleeko minusta uudestaan Tolkien-fani.