Palaan Karolina Kouvolan Soturit-teokseen, vaikka valitettavasti lukemiseen tuli pitkä tauko ja sitä kautta kirjan sisällöstä osa onkin jo unohtunut. Kuitenkin yleisesti olen samoilla linjoilla pari viestiä ylempänä olevan kirjoitukseni kanssa.
@Telimektar kuvasi kirjan otsikoinnin ja esittelytekstin epäilyttävinä, itse kuvaisin lähestymistapaa lähinnä popularisoivaksi. Kenties takakansiteksti puhuu vähän ohi suunsa sisältöä kuvatessaan, esimerkiksi siinä esitettyä kysymystä "Kärsivätkö temppeliherrat post-traumattisesta stressistä?" ei mielestäni löydy varsinaisesta kirjan sisällöstä. Kouvola ei väitä tietävänsä, millaisia muinaisten soturikulttuurin jäsenet olivat, hän vaan referoi jo kirjoitettua.
Berserkit-luvussa tulee ilmi kirjailijan tutkijanluonne, eli koko berserkkien olemassaolo asetetaan epäilyksenalaiseksi. Kuitenkin hän kertoo mitä näistä on vuosisatojen varrella kirjoitettu antaen luultavasti aika hyvän läpileikkauksen aihepiiriin. Viikinkiajan skandinaavista yhteiskuntaa esitellään, ja tuodaan ilmi ajatus berserkkiyhteisöjen sopeutumattomuudesta kasvavaan kuninkaan valtaan.
Assassiinit-luku käsittelee enimmäkseen Lähi-Idän poliittista tilannetta ristiretkien aikakaudella, ja mainitsee järjestön tekemiä murhaiskuja. Kuitenkin paljastuu, ettei jäsenistöstä ja näiden motivaatiosta tiedetä kovin paljoa. Syytä assassiiinien tehokkuudelle surmata poliittisia vastustajiaan ei oikeastaan hahmotu, mikä luultavasti vastaa aikalaislähteiden tilannetta.
Temppeliherrat on kirjassa esitelty varmaankin parhaiten. Jäjestön uskonnollista ja taloudellista pohjaa tarkastellaan, ja mukaan mahtuu myös kuvausta ristiretkistä yleisemminkin. Myös temppeliherrojen sotavarustusta esitellään, mutta paatuneena keskiajan sotahistorian harrastajana olisin toivonut käytettävän vakiintuneempia nimityksiä. "Esimerkiksi kypärän sijaan heillä oli yksinkertaiset rautapäähineet" ei ole kovinkaan informatiivinen lause.
Samuraista kertovassa luvussa käsitellään hyvin suureksi osaksi Japanin yleistä historiaa. Uskoisin, että kirjan aiheesta olisi olemassa paljon täsmällisempääkin lähteistöä, joten tässä kohtaa jää epäilys kirjailijan jonkin asteisesta laiskuudesta. Hyvin suuri osa käsittelyluvun tiedoista taitaa löytyä Japanin historian perusteoksistakin.
Lakotojen soturiseurat ovat vähän harhaanjohtava luvun aihe, sillä tässä kirjassa kerrotaan lähinnä yleisemmin lakota-intiaaneista (siouxeista). Sisältö voitaisiin tiivistää siten, että lakotoiden keskuudessa vallitsi soturi-ihanne ja soturit olivat järjestäytyneet erilaisiksi soturiseuroiksi, mutta näiden väliset erot jäävät kuitenkin hämärän peittoon. Kuitenkin kaikenlaista mielenkiintoista tietoa lakota-miesten elämästä kirjassa on.
Tugeeneista saamme tietää paljon, mikä perustunee perinpohjaiseen aikalaiskirjallisuuteen. Kuvauksia tugeenien tekemistä surmatöistä löytyy rutkasti, mutta yleisempiä aihepiirin tutkimuslinjoja ei paljasteta, vaikka mainitaankin joidenkin tutkijoiden jopa kyseenalaistaneen tugeenien historiallisen olemassaolon. Mielenkiintoinen luku yhtä kaikki.
Loppumainintana vielä voisin valitella tiettyä koheesion puutetta, sillä näitä käsittelylukuja ei millään tavoin liitetä toisiinsa. Tugeenit voisi vaihtaa zuluihin, eikä kukaan huomaisi mitään. Myös kirjan nimi on tietyllä tavalla harhaanjohtava, sillä kolmannes esittelyn kohteista on pikemminkin murhaajia kuin sotureita. Loppuarviona sanoisin, että puutteistaan huolimatta kirja ansaitsee hyvän arvosanan, mutta kiitettävään on vielä matkaa.