Karolina Kouvolalta (jonka Soturit-teosta olen tässä ketjussa aiemmin esitellyt) on tullut tässä kuussa uusi kirja Sodan kuningattaret - Amatsoneista valkyrioihin. Tämä antaa jo selvästi Sotureita vakuuttavamman vaikutelman, mikä toki voi osittain selittyä sillä, että aihepiiri oli minulle ennestään tuntemattomampi. Kirjassa käsitellään antiikin amatsoneja, irlantilaisen mytologian soturinaisia, roomalaisen historiankirjoituksen esittelemää Britannian kelttikuningatarta Boudiccaa, viikinkiajan skandinaavisia kilpineitoja, Raamatun apokryfikirjojen Juditia, satavuotisen sodan ranskalaisjohtaja Jeanne d'Arcia, feodaaliajan Japanin samurailuokan naisia ja länsiafrikkalaisen Dahomeyn kuninkaan naiskaartia. 1900-luvun sotahistoriaa kirja ei käsittele. Myyttien ja historian suhdetta Kouvola pohtii pitkin matkaa, mutta kieltäytyy asemoimasta itseään akateemisten kiistojen leireihin. Moniin kysymyksiin lienee mahdotonta saada koskaan varmoja vastauksia lähdeaineiston niukkuudesta ja monitulkintaisuudesta johtuen.
Vaikka tämä Kouvolan viimeisin teos kuuluukin mielestäni kiitettävään kategoriaan tietokirjojen joukossa, jää siitä paikoin hieman huolimaton vaikutelma. Esimerkiksi Vergiliuksen runoelman Camilla-naissankarin vaiheita kuvatessaan Kouvola pysähtyy kappaleen ajaksi kertomaan naisen asemasta Rooman historiassa mainiten Kleopatrankin, ja jatkaa sitten jälleen runoelman referoimista henkeä vetämättä; mielestäni tässä kohdassa aineistot sekoittuvat tarpeettoman paljon, jolloin olisi vaadittu ehkä vähän enemmän tietokirjailijan tekemää muodollista ohjausta. Ehkä laajemminkin on olemassa vaara, ettei satunnaisempi lukija hahmota täysin tekstin sisältämien väitteiden sijaintia luotettavuusasteikolla. Toinen silmään pistänyt kohta oli Dahomeyn naiskaartin käyttämä keihäs, jonka sanotaan painaneen kymmenen kiloa, mikä olisi huomattavan raskas ase esimerkiksi keskiajan miekkojen painon liikkuessa tyypillisesti kilon ja kahden välimaastossa. Yleisemmin ei kuitenkaan ole syytä epäillä Kouvolan tehneen merkittäviä virhearviointeja.
Sodan kuningattaret korostaa naisten sotatehtävissä toimimisen olleen maailmanhistoriallisesti harvinaista, ja että tuollaista käytöstä pidettiin useimmiten epänaisellisena säilyneissä lähteissä. Monesti naisen tulikin omaksua miehen vaatetus ja rooli sotaan osallistuakseen. Vaikka naiset olisivatkin olleet sotahistoriassa pieni tekijä, on aihe kuitenkin mielenkiintoinen ja tärkeä erilaisten "miehet marsista, naiset venuksesta" -populaariteorioiden ollessa edelleen varsin suosittuja.