Hiukset: hoito, värjääminen jne.

lindëalda sanoi:
Minun hiukseni eivät ole ikinä nähneet kampaajaa, hiuslakkaa, suoristus- tai kiharrusrautaa, paplareita, naamioita, tms. Vain normaalit sakset, joilla hiuksieni latvat on tasattu jo 15 vuotta.

Sama tilanne minun hiusten kohdalla, muuten. Tukkani hoitoon kuuluu nyt vain mieto sampoo, kun saippua otti ja loppui.;), hoitoaine, harja, pyyhe tai hiustenkuivain ja ksakset äidin avustuksella. itse kun en saa toimia kampaajana itselleni syystä toisesta.:)
 
Täytyypä nyt vielä mainita, että minulla on tätä nykyä taas sellainen "1400-luvun pojantukka", jota maaliskuussa Fairy Talelle ehdotin. Tämä on erinomaisen mukava ja huoleton, mitä nyt vaatii siistimistä aina muutaman viikon välein. Mutta sekään ei ole iso juttu, kunhan vain rakkaalla siipallani on aikaa ja energiaa huolehtia takaosan saksimisesta sekä niskan ja pään sivujen ajelemisesta. Etupuolen saksin yleensä itse peilin edessä.

Päätös lähes vyötärömittaisten hiusten pätkimisestä syntyi heinäkuun helteillä, kun kyllästyin hikisiin suortuviin, jotka karkailivat nutturalta ja liimautuivat naamalle ja niskaan. En ole katunut kampauksen vaihtoa pätkääkään säiden viilennyttyäkään, niin vähän vaivaa kuontalostani nyt on. Eipä tarvitse tuhlata aikaa senkään selvittelyyn ja kampaukselle vääntämiseen. Sitä paitsi hiukseni alkoivat olla aika heikossa kunnossa varmaankin jatkuvan stressin, univelan ja epäsäännöllisen ruokailun seurauksena, joten oli varmaan aikakin laittaa ne poikki ja pinoon.

Ja olihan niistä leikattuinakin iloa jollekulle: postitin koko hiusnipun rastafoorumilta löytyneelle naisihmiselle, joka ilmeisesti kaipasi materiaalia irtorastoihin.
 
Olen itse haaveillut pitkän aikaa samanlaisista hiuksista kuin Emilia Clarkella Thronesissa. No joo, eiköhän käytössä ole peruukki, mutta anyways. Pituus on samaa luokkaa ja hiukset ovat valmiiksi aika vaaleat. Mietityttää vain että millaista tuhoa tuo vetyperoksidi saa aikaan ja montakohan värinpoistoa ja värjäystä joudun hiuksiini hinkata, jotta lopputulos valkoinen. Lisäksi ihoni on sävyltään tosi vaalea, enkä oikein tiedä korostaisiko valkoinen tukka sitä vaiko tasapainottaisi...
Kotona käydessäni satuin juttelemaan asiasta äitini kanssa ja hänen mielestään vitivalkoiset hiukset ovat merkki tietynlaisesta... ...anteliaisuudesta.
 
O_o Ei kai "vetyperoksiblondeihin" enää nykyaikana liitetä mitään kevytkenkäisyyden leimaa. Se oli silloin Marilyn Monroen aikaan, nyt eletään 2010-luvua. Olen itsekin toistuvasti haaveillut vitivalkoisista hiuksista, mutta kun oma sävyni on tummahko maantienruskea, täysvalkaisu tulisi liian kalliiksi ja todennäköisesti myös tuhoaisi hentoiset hiukseni melko perusteellisesti. Valmiiksi vaaleisiin hiuksiin sen luulisi onnistuvan paljon helpommin ja pienemmin tuhoin.
 
No äiti hiukset ovat vitivalkeat (värjätyt sellaiset) ja ihan hyvässä kunnossa ovat. Ja luonnollisesti hiukset taitavat olla vaaleahkot. On hiukan ongelmaista sanoa miten kunkin hiukset vaalennukseen reagoivat, se selviää vain kokeilemalla :D Tuo anteliaisuuden merkki on kyllä todellakin vanhentunut käsite, joka naurattaa minua :D

Nyt olen varsin tyytyväinen vaaleisiin hiuksiini, mutta nyt tekee mieli kokeilla punaisia hiuksia. Mutta kun punaisia hiuksia taitaa olla hiukan vaikeaa vaalentaa, niin en ole ainakaan vielä värjää (ja kuitenkin haluan vaaleat hiukset takaisin).
 
Punainen taitaa olla taas muodissa...
Minunkin mielestäni punaisesta voi olla vähän vaikea päästä eroon, ellei sitten ihan tummaksi värjää sen jälkeen. Kinkkinen väri muutenkin, kun se haalistuu nopeasti mutta jää kuitenkin punertamaan seuraavienkin värien alta. Minä varjäsin hiukseni punaisiksi 13-vuotiaana, ja 16-17 vuotiaana oli semmoinen ruskea välivuosi, kun palasin omaan väriini, mutta kyllä se punainen sieltä alkoi pilkottaa aika pian. Ja päätin että joko kunnolla punaiset tai ei ollenkaan, ja koska "ei ollenkaan" ei toiminut, niin palasin punaiseen. Minulla onnekseni punainen pysyy aika hyvin haalistumatta oranssinruskeaksi, varmaankin omassa värissäni (semmoinen tavallinen keskiruskea) on sen verran punertavaa pigmenttiä...
Juuri äsken itse asiassa värjäsin hiukseni, eilen värjäsin mustan osion ja tänään sitten punaisen. Alempi puoli hiuksista on siis musta ja päällimmäinen on punainen. Tosi rock. :p Lisäksi tajusin, että kävin viimeksi kampaajalla toukokuussa ennen lakkiaisia. Kai sitä olisi taas aika? Onneksi noin kolmenkymmenen metrin päässä naapuritalon alakerrassa on kampaamo, ei tule ainakaan vaivalloisuus parturissakäymisen esteeksi. Lähinnä se, kun minulla on niin hyväkuntoiset hiukset, niin en huomaa ihan heti, että taas pitäisi latvoja tasailla. Enkä minä uusia mallejakaan kokeile, ja kun tässä on meneillään semmoinen puolivakava yritys kasvattaa samanlaiset hiukset kuin Arwenilla (paitsi tietenkin punaiset), niin eipä näille kummoisuuksia tarvitsekaan tehdä.

Ihmissusi sanoi:
Olen äärimmäisen onnellinen että värjäsin punaisiksi sillä nämä sopivat minulle todella hyvin ^^ Hiusnaamiota käytän kerran viikossa sillä hiukseni ovat sen verran tummat.

Minkälaista hiusnaamiota? Minäkin haluaisin joskus vähän helliä hiuksia ja käyttää jotain hiusnaamiota, ja jos se vielä jotenkin parantaa ja elvyttää väriä, niin aina vain parempi! Kyllä minullakin punainen osoittaa vähän haalistumisen merkkejä, vaikkei paljon ja häiritsevästi kuitenkaan. Voisivat ne punaisemmatkin olla!
 
Isilmírë sanoi:
Päätös lähes vyötärömittaisten hiusten pätkimisestä syntyi heinäkuun helteillä, kun kyllästyin hikisiin suortuviin, jotka karkailivat nutturalta ja liimautuivat naamalle ja niskaan.

No höh, en ehtinyt nähdä tuota pitkää tyyliä. Ihanko tämän kuluneen kesän aikana leikkautit lyhyiksi? Näin elokuussa tämän lyhyen hiustyylisi. Lyhyet hiukset ovat oikeasti huolettomat. Voi pestä ja kuivata lähes vauhdissa. Yleensä hiusten pesu ja kylmillä keleillä niiden kuivaus on vaatinut itseltäni erityistä ajan varmaamista. Minun on kuivattava hiukseni lähes ympäri vuoden täysin kuiviksi tai muuten kylmetyn.

Huvittavinta on, että jouduin tilaamaan peruukin pikkujoulujuhliin, joissa on 70-luvun teema. Peruukki on sellainen pitkä blondi. Minulla oli tuon peruukin pituiset hiukset vielä muutama vuosi sitten. Vielä kun kehtaisi laittaa sen (reuhkan) päähän.:grin:

 
Teimpä sellaisen tempun, jota olen himoinnut ja harkinnut jo pitkään. Eli aloin värjäämään hiukseni henna-värillä toissaviikonloppuna. Ja todella kivannäköiset hiukset tuli, luonnolliset(punertavan ruskea). Hiuksetkin tuntuvat voivat paremmin kuin mitä kemikaalisten hiusvärien jälkeen. Ajattelin myös kasvattaa hiukseni pitkiksi ja laittaa niihin ehkä permanentin, sillä olen haaveillut kiharista hobitti-hiuksista jo pitkään.

Hennaan siirtymiseen oli syynsä. Halusin pitää hiukset kunnossa ja viimeisimmän värjäyskerran aikana, päänahkaa kutitteli ja kiristi melko paljon. Vaikka hennalla värjäämiseen meni se tunti ja itse hennaseoksen tekeminen oli melkoista kokkailua, niin olen tyytyväinen lopputulokseen.
Henna-jauheen sekoitin kiehuvaan veteen ja lisäsin mukaan sitruunaa sekä etikkaa (väriä kirkastamaan) ja hunajaa (seoksen sitomiseen, ettei se valu). Sain myös vinkkejä, että tummaa kahvia tai mustaa teetä sekoittamalla seokseen, saa tummemman sävyn. Näitä en vielä laittanut, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Itse seos näytti yhtä viehättävältä kuin lehmän sonta, mutta tuoksui mullalle. Vaikka monet sanovat että se haisee pahalle, niin minä kyllä tykkäsin siitä. Tuoksu jäi vielä hiuksiin muutaman pesukerran jälkeenkin, mutta se ei haittaa.
Taidan pitäytyä hennalla värjäämisessä tulevaisuudessakin :) Suosittelen kyllä muillekin!
 
Minä löysin ohjeen todella helposta hiusnaamiosta ja viime viikolla sitä kokeilinkin, nimittäin perusvoiteesta tehtyä "naamiota". Eli laitoin ihan vain apteekin perusvoidetta sekä päänahkaan että kaikkialle hiuksiin ja annoin vaikuttaa parisenkymmenentä minuuttia. Mielestäni jo tuolla yhdellä kerralla pehmensi jonkin verran hiuksia ja päänahkaa, vaikkakaan tulos ei ollut mitenkään yhtä radikaali kuin kampaamosta ostamallani hiusnaamiolla. Kuitenkin uskaltautuisin kuvittelemaan, että tuo perusvoidenaamio olisi turvallisempi ja ehkä vähän enemmän luonnollisempi aine kuin se valmis naamio :)
 
Ongelma: hiusten lähtö. Ratkaisu: Seleeni.
Äitini lukee siis paljon keskustelupalstoja, ja oli sitten yhdeltä sellaiselta bongannut ohjeen hiusten lähtöön. Joku oli syönyt seleenitabletteja, sellaisia apteekista ostettavia. Oli syönyt kolme viikkoa tai yli, ja yhtäkkiä tajusi että hiuksethan on paljon paremmassa kunnossa, kuin ennen seleenikuurin alkamista. Plussana iho oli lopettanut kukkimisen.
Itse kokeilin tuon tekstin innoittamana seleeninsyöntiä, ja olen sitä tehnyt noin kuukauden päivät. Mustapäät on maa niellyt, ja kipeät näpyt on häippäisseet taivaan tuuliin. Ja kyllä ne hiukset tuntuvat ihan oikeasti vahvemmilta, ja ovat lakanneet lähtemästä.
Eli marsmars, apteekkiin, jos sinulla on tällainen ongelma. ;)
 
^Yliannostusta kannattaa kuitenkin varoa, sillä yliannostuksesta johtuvasta myrkytystilasta näyttäisi ainakin Wikipedian mukaan aiheutuvan... Hiustenlähtöä :p
 
^^ Seleeniä syötetään myös lehmille ja muille eläimille, joten halvalla sitä saa maatalouskaupoista ;)
 
Anewielh sanoi:
Minä löysin ohjeen todella helposta hiusnaamiosta ja viime viikolla sitä kokeilinkin, nimittäin perusvoiteesta tehtyä "naamiota". Eli laitoin ihan vain apteekin perusvoidetta sekä päänahkaan että kaikkialle hiuksiin ja annoin vaikuttaa parisenkymmenentä minuuttia. Mielestäni jo tuolla yhdellä kerralla pehmensi jonkin verran hiuksia ja päänahkaa, vaikkakaan tulos ei ollut mitenkään yhtä radikaali kuin kampaamosta ostamallani hiusnaamiolla. Kuitenkin uskaltautuisin kuvittelemaan, että tuo perusvoidenaamio olisi turvallisempi ja ehkä vähän enemmän luonnollisempi aine kuin se valmis naamio :)

Itse kärsin helposti kuivahtavasta päänahasta ja jo kauan aikaa sitten olen huomannut ainoan oikeasti toimivan keinon olevan juurikin kunnon perusvoide. Kaiken maailman päänahkaystävälliset shampoot sun muut ovat ihan täyttä hölynpölyä, kyllä se on rasva joka puhuu! :D Koko puuha on vain niin turkasen työlästä ja sotkuistakin puuhaa, ettei kosteutushommiin tahdo jaksaa ryhtyä läheskään aina kun pitäisi.

Itse hoidan homman siis siten, että lätkin perusvoidetta päänahkaan illalla nukkumaan mennessä, annan rauhassa imeytyä aamuun asti ja pesen hiukset normaalisti. Tyhjä hiusvärinokkapullo auttaa kummasti levitykseen ja pyyhe tyynynliinalla sotkemiseen. Hankalinta onkin melkein löytää paitsi viitseliäisyyttä sopivana aikana, myös sitä aikaa: vasta samana päivänä pestyihin hiuksiin ei raaskisi lätkiä rasvaa ja usein toisena ääripäänä on liikunnan jäljiltä hikinen tukka, joka kaipaa rasvaamisen sijaan kiireellistä pesua. "Sopivan likaiset" hiuspäivät tuntuvat nykyään varsinaisilta harvinaisuuksilta...
 
Muistelinkin, että täällä oli jokunen viesti hiustenlähdöstä. Huomasin pari päivää sitten, että päälaen hiuksisto on harventunut jos vertaa muun pään alueen hiustenpaksuuteen. Se ei onneksi näy niin paljoa (ellei vedä siihen kohtaan jakausta), mutta käsissä tuntuu. Hiustenlähtöä on jatkunut keväästä asti, minkä huomasi parhaiten kun oli ne olkapäänmittaiset hiukset. Mietinkin että voisiko hiusten tippuminen johtua jonkin vitamiinin puutteesta? Syön (tai ainakin yritän syödä, aina en muista) kyllä monivitamiinitabletteja, jossa on kuitenkin seleeniä ja biotiinia. Mitenhän raudanpuutos vaikuttaa hiuksiin? Se voisi selittää osittain myös jatkuvan väsymyksen...
Voihan hiustenlähtö johtua myös esimerkiksi stressistä. Mutta jos tämä kuontalon harventuminen jatkuu, niin sekin kyllä aiheuttaa lisää stressiä :D

Ja näköjään pari viestiä sitten puhuin hiusteni hennaamisesta. Valitettavasti se on jäänyt ja siirryin takaisin "normaaleihin" hiusväreihin, tällä kertaa ihan tummanruskeaan jonka ei pitäisi kuivattaa tai rasittaa niin paljoa hiuksia kuin vaikka niiden vaalentaminen. Tuo hiusten kasvattaminenkaan ei onnistunut, vaan hiukset ovat jälleen lyhyet. Ei sopinut minulle elo pitkien haivenien kanssa. Niin se mieli vain muuttuu :) Jokohan tässä uskaltaa sanoa, että lyhyet hiukset on ja pysyy.
 
Minulla projekti kasvattaa pääkarvoitusta nyt vähän pidemmäksi. Haaveilen nimittäin tietynlaista kampausta häihin ja ihan lyhyellä se ei onnistu. Sitä paitsi sitten on moninverroin ihanampaa saada taas leikata lyhyet kun on saanut pelata pitkien hiuksien kanssa vajaan vuoden. Taidan haluta sitten ihan toosi lyhyet. Ei ihan siiliä, mutta ei kovin monen sentin mittaista. Olisipa vapauttavaa ja mukavaa :)
Minullakin on alkanut tippua hiuksia. Tosin epäilen että syynä on ainakin osittain kasvatusprojekti. Hiukset ovat pidemmät=hiuksia leikkaa harvemmin=vanhempi hauraampi hius katkeilee helposti. Ainakin voisin järkeillä näin. Ja pitkät karvat jäävär suihkussa ja harjatessa sormiin pyörimään toisin kuin lyhyet jotka huuhtoutuvat pois.
Saa nyt kyllä nähdä kuinka tuon kasvatuksen kanssa kun hiukset alkavat kohta olla siinä mitassa mitä pidemmiksi en ole niitä lapsuuteni jälkeen ikinä saanut. Enkä kyllä kestä oikein ollahiukset auki kun häiritsevät. Onneksi nyt ovat jo niin pitkät että saa suihkun jälkeen letille. Sekin voi muuten tehdä kun pidän hiuksia kiinni että tuntuu että hiusta lähtee enemmän kun irtohiukset eivät pääse putoilemaan itsestään päivän mittaan pois.
 
Päätin nyt repäistä ja tehdä jotain mikä on aina vähän houkutellut: värjäsin platinanvaaleat hiukseni tummiksi. Tuli ehkä vähän liian tummat omaan makuuni, joten kampaaja sävytteli hiukan punaiseen päin ja laittoi vaaleita raitoja. Nyt on aikalailla sellaiset mitkä halusinkin :) Välillä vähän hätkähdyttää nähdä peilistä ohimennen tummemmat hiukset! Hiusten kunto kyllä kärsi hiukan näistä kahdesta vaativasta värjäyksestä, joten nyt ajattelin niiden vähän levätä. Ongelma on kiintymiseni hiustenkuivaajaan. Arkena ei ole jotenkin ikinä aikaa odotella hiusten kuivumista joten siihen fööniin tulee tartuttua melkein pakosta.
En oikein osaa sanoa mitä haluaisin nyt jatkossa hiusten kanssa tehdä, tummempaan en kyllä tästä mene mutta en osaa sanoa miten vaalennus onnistuu kun alla on nyt näin paljon tummaa ja vielä punaista hiusväriäkin... ehkä laitan vain muutamat vaaleat raidat parin kuukauden päästä niin unelmien hiusvärini taitaa olla siinä :)

Kaikille muuten jotka miettivät mahdollisesti jotain hoitavaa hiusnaamiota, voin suositella Moroccanoil-nimistä hiusöljyä! Tyyristä kamaa, mutta riittoisaa ja saa vaikka heinäkasankin sileäksi!
 
Olen nykyään ryhtynyt ihan hörhöilylinjalle hiusteni kanssa. En leikkauta niitä juurikaan, kerran vuodessa käyn vähän latvoja tasoittamassa tutulla kampaajalla. Nyt hiukset ovat noin puoliselkään, tuohon rintaliivien selkäremmiin asti jos tarkkoja ollaan, ja paremman näköiset kuin ikinä. Värjäyksessä itse kannatan hennavärjäystä - värivaihtoehdot vähissä, mutta hoitavuus huippuluokkaa, puhdasta hennaa siis oltava. Itselläni on melkolailla värittömän vaaleanruskeat hiukset, joten mitään räväkän punaista hennalla ei hiuksiini tule, mutta mukavan punaisenruskeaa kyllä, ja ihanan kiiltävät ja hyväkuntoiset hiukset. Tykkään myös viritellä itse erilaisia hiusnaamioita ja -huuhteluita, ja ostan mahdollisimman luonnonmukaisia shampoita. Käsittelytuotteita, kuten hiuslakka sun muut, en oikeastaan käytä ollenkaan. Viimeksi serkun häissä toukokuussa ja sitä ennen veljen häissä helmikuussa 2011...

Tänään tein ensin hiusnaamion ennen saunaan menoa, laitoin 2 kananmunankeltuaista, lorauksen oliiviöljyä (ehkä hiukka vajaa desi?) ja lorauksen hunaja-omenaviinietikkaa (pari ruokalusikallista suurinpiirtein). Tää kuiviin hiuksiin, päälle suihkumyssy + pipo ja sitten vaan touhuamaan ja odottelemaan saunan lämpiämistä. Pesin hiukset ja huuhtelin omalla hiushuuhde-sekoituksellani, oon sekoittanut kuivattua rosmariinia, piparminttua ja kissanminttua, teen niistä hauteen ja lorautan sekaan hiukka omenaviinietikkaa. Hetkeksi hiuksiin ja vielä kerran nopea huuhtelu. Kuivuessa salaattikastikkeen tuoksu haihtuu hiuksista... :grin: Nyt on kivat hiukset. :heart:

Mä niin tykkään viritellä itse kaikenlaisia kosmetiikkatuotteiden korvaajia, kokeilla mitä keittiöstä löytyy ja silleen... :) Aiemmin aattelin, että hiukseni ovat tylsät ja littanat, mutta nykyään ihan tykkään hiuksistani.
 
Oma tukkani on tällä hetkellä vähän kahden vaiheilla aika lailla joka tavalla. En ole värjännyt tätä nyt elokuun 2011 jälkeen ja oma väri alkaa pikku hiljaa ottaa vallan, mutta päällimmäisten hiusten pituuksissa on vielä tympeän paljon vaaleampaa ja punertavaa ruskeaa. Ärsyttävämpi tekijä on kuitenkin pituus, joka on nyt just siinä rasittavassa vaiheessa lyhyen ja pitkän väliltä kun latvat eivät vielä kunnolla hartioille vaan roikkuvat siinä tyhjän päällä kuin kuolevat oksat puussa.

Mieli tekisi leikata taas mittaa pois, jopa vähän aiempaa vaatimustani eli "ponnarimittaa" lyhyemmäksi. Nuo värjäyskierteestä kärsineet latvatkaan eivät varmasti pahastuisi moisesta. Samaan aikaan kuitenkin houkuttaisi antaa tukan pitkästä aikaa kasvaa pidemmäksi, nyt kun se mahdollisuus olisi taas lähempänä kuin aikoihin. Ja pitkästä on kuitenkin helpompi lähteä pätkimään kuin uudelleenkasvattaa hiuksia jos niitä nyt lähden lyhentämään...

Lievästi taipuisa hiuslaatuni käyttäytyy kuitenkin aika kivasti pidempänä ja tottelee hyvin muotoilua ja väkerrystä. Toisaalta ohuet ja helposti littaantuvat hiukset tahtovat vaatia jatkuvaa pesemistä (kun jo yhden yön jälkeen ponnarikin näyttää limaiselta ja pyörteet saavat pään näyttämään aukottaisen kaljulta) ja lyhyen tukan kanssa etenkin kuivausruljanssista selviää vähemmällä. Mutta kun tämä pääkarva kasvaa niin pirun hitaasti, että kesään mennessä voisi just ja just kuvitella saavan tämän edes siihen kriittiseen hartiamittaan! No, katsotaan minkälaiseksi tuo ehtii tässä ämpyillessä kasvaa.

Vaikka olen tähän luontevaan väriini ollutkin yllättävästi todella tyytyväinen, en kuitenkaan tahtoisi kokonaan sulkea pois mahdollisuutta värjäillä hiuksia tulevaisuudessakin. Ongelmaksi on kuitenkin muodostumassa epärealistinen toivelistani, kun en tahtoisi lähteä enää kestovärjäyksen kelkkaan ja käyttäisin mielelläni luontaisempia aineita kemikaalipommien sijaan. Enkä missään nimessä haluaisi sotkea tukkaani enää niillä punasävyillä, jotka vihdoin olen saamassa hiuksistani pois :D Ylipäänsä jo pelkkä tilapäissävytys tuntuu olevan poissa muodista, markettivärienkin mainostavan vain toisensa perään uskomattoman pysyvää värinkestoa kevytsävytteitä myöten...
 
Minä toteutin monivuotisen unelman kesällä ja takutin tukkani. Lyhyt kun oli, tein suorasta kuitutukasta jatkoja ja ompelin kiinni omien takkujeni päihin :D Oli kerrassaan hupaisa tukka, pisimmillään taisi olla puoleenreiteen nuo jatkot. Sitten niitä vähän lyhentelin kun aloin kyllästyä ja nyt vihdoin muutama päivä takaperin auoin hiukset kokonaan. Oli tuskaisat 2,5h kun setvin viimeisiä 2/3 hiuksista, meni pullollinen hoitoainetta ja käsivarsiin ja hartioihin sattui mutta nytpähän on taas suorat hiukset. Projektina olisi kasvattaa pitkä suora tukka, mutta todennäköisesti kyllästyn viimeistään ensi kesänä ja leikkaan vaikka sen irokeesin.

Minä olin vuosia ja vuosia punapäänä, vihdoin löysin jopa värin joka ei minun päästäni kovin nopeasti edes haalistunut. Takut laittaessani värjäsin mustaksi, lähinnä jotta jatkot näyttäisi luonnollisemmalta, ja sain mustankin laittaa kaksi kertaa ennenkuin oli oikeasti musta eikä sellainen epämääräisen punertavanrusehtavantumma.
 
Mun projektini on saada hiuksiin nyt pari senttiä lisää. Joulun alla laitoin taas punasenoranssia väriä, joka mun päähäni sopii. Vähän vaihtelua tähän odottamiseen ennenkuin pituutta tulee lisää. Eteen saisi tulla pituutta koska haluaisin sellasen mallin, että edestä hiukset ovat ihan hitusen pidemmät, kuin takaa.

Onko jotain muuta keinoa saada hiukset pysymään rasvoittumatta yhden päivän jälkeen kuin permanentin ottaminen? Yritin jos tuo väriaine olisi vähän kuivattanut, mutta ei se siihen vaikuttanut. Olen laiska pesemään hiuksia aamulla, mutta välillä on pakko. Kun kaksi yötä nukkuu näillä hiuksilla, niin sitä on aika karun päätä myöten päähaivenet ja joskus voi yllättäen joutua töissä tuuraamaan asiakaspalvelua. Silloin olisi hyvä olla ihmisen näköinen. Mulle käy kyllä kiharainen hobittityylikin, mutta olisi ihan kiva pitää jonkun aikaa suoria hiuksia.
 
Ylös