Voih, minun ainainen suruni ja murheeni.
Hiukseni on maantienvihreät. Joskus ne oli vain maantienväriset, mutta suihkumme kuparinen vesi antoi niille kauniin vihreän sävyn. Yäh. Tahtoisin epätoivoisesti punaiset hiukset, mutta hiukseni ei ota vastaan muuta kuin sävytteitä, jotka kestää vajaan viikon hyvällä tuurilla. Kestoväri ei yksinkertaisesti tartu; kerran ystäväni värjäsi hiukseni tummanpunaisella kestovärillä, mutta tulos oli, että vain juuri punertui. Sitten menin parturiin värjäämään samalla värillä, mutta eipä hänkään saanut väriä tarttumaan.
Onneksi nyt kun asun täällä Joutsenossa, hiukseni saavat ansaitun loman tuosta kuparivedestä, mikä varmaankin on aiheuttanut sen, ettei kestoväri tartu.
Mielestäni hiustenvärjäys ei todellakaan ole vain mikään tyttöjen juttu. Täällä koulussa näin yhden pojan, jolla oli ihan punaiset hiukset, ja ne olivat aivan mahtavat!
Myös mustista hiuksista pidän kovasti [jos ne ei näytä liian värjätyiltä].
Rastat olisivat aivan ihanat. Niistä olen itsekseni haaveillut jo pitkään, mutta olen niin raukkis etten uskalla. Ei minulla ole pokkaa leikata päätäni sänkipituiseksi sitten kun haluan rastoista eroon. Mutta myös sitä olen miettinyt, että kun rastoihin kasvaa juurikasvu, saako niitä suoria hiuksia mitenkään rastoitettua? Jotkut asiantuntijat saattavat pitää tuota tyhmänä kysymyksenä, mutta kysyn silti.
Myös korkkiruuvikiharoista olen haaveillut sen jälkeen, kun näin sellaiset yhdellä tytöllä Kaustisella. Ne olivat kuin pientä pellavaa ja juuri sellaiset, että aamuisin kun herää, niitä ei tarvitsisi kuin vähän sipaista niin ne olisivat hyvin. Sama juttu myös rastoissa.