Hiukset: hoito, värjääminen jne.

No minulla auttoi kun vaihdoin tosiaan shamppoot ja hoitoaineet siihen ruokasoodaan ja etikkaan (mistä olen puhunut jo ehkä liikaakin täällä). Tekee hiuksista vähän pörröisemmät ja siksi pysyvät paremmin irti päänahasta. Tosin minulla oli silloin aika lyhyt tukka. Nyt kun on suunnilleen olkapääpituinen niin alkaa olla liian raskas että jaksaisi pysyä irti päänahasta kuin puoli päivää. Jokatoinen päivä suunnilleen joudun pesemään kun lyhyellä tukalla meni pesu kahdesti (tai joskus kolmesti) viikossa ja suunnilleen jokatoinen kerta pesin pelkällä vedellä. Mutta jos on helposti takkuuntuva tukka niin voipi olla että tuo pahentaa takkuuntumista. Varsinkin jos on vielä värjätyt hiukset.

Myös ihan pään totuttaminen harvempiin pesuihin, mutta sitten pitää kestää rasvaisilla hiuksilla kuukausi tai pari (mikä ei ole niin hauskaa). Itse tein tätä niin että pesin aluksi normaaliin tahtiin mutta jokatoinen kerta vaan lämpimällä vedellä ilman mitään aineita. Niinä päivinä kun olin vaan kotona tai tuntui että pärjään niin jätin pesemättä. Tuo on kuitenkin vähän pidempi projekti. Minulla tyssäsi siihen kun hiukset kasvoivat näin pitkiksi. Kuvittelin jotenkin aina että pidemmät hiukset eivät näytä niin nopeasti likaisilta (ja ehkä se onkin oikeasti niin) mutta lyhyiden puhtaanapito olikin paljon helpompaa. Heti häiden jälkeen haluan taas lyhyen tukan kun ei tarvitse miettiä mitään kampauksia.
 
Pikakonstina kuivashampoo on yksi kiireessä/laiskuudessa/hankalissa oloissa huonolta hiuspäivältä pelastava. Minä en käytännössä voi pestä hiuksia aamulla kun tiettyä osaa tukasta en saa kuivaksi tarpeeksi nopeasti edes föönin kanssa, joten aamuisin on hiusten kanssa tietty jännityselementti olemassa. Mm. siihen tuo kuivashampoo on ihan ideaalia (ja avittaa myös käsiteltävyyttä).

Haaveilen nyt lyhyttä tukkaa, tosin jonkin aikaa pitää vielä pitää pitkänä erään projektin takia, mutta sitten voisi mennä. Kasvaahan tuo takaisin jos en tykkääkään lyhyistä, nyt vaan ärsyttää pitkä tukka kun se ei kasva kuitenkaan tarpeeksi pitkäksi eikä tarpeeksi paksuna.
 
Pitkästä aikaa piipahdan tännekin.
Oma hiuksiin liittyvä projektini on, että uskaltaisin joskus ottaa raitoja hiuksiini. Luonnollinen hiusteni väri on lähinnä vaalea kullanruskea, eli vaaleat raidat voisivat valaista kullanruskeaa vaikutelmaa kivasti. En ole oikein uskaltanut ajatella loppuun tätä suurhaavetta, sillä pelkään ettei lopputulos sopisi minulle yhtään.
Pitää ehkä sulatella siaa vielä itseni kanssa.
 
Ainainen jahkailuni hiuksien kasvattamisen ja leikkaamisen välillä on tällä hetkellä tauolla. Olen just nyt niin ihastunut pitkiin hiuksiini, ettei tee mieli ollenkaan lyhentää niitä edes helppouden tai vaihtelun vuoksi. Avoinna yltävät edessä ja reilusti rintoihin saakka. Tässähän voisi kohta alkaa tehdä muitakin kampauksia kuin ponihäntää ja sen variaatioita! Vaikka latvat ovat kyllä sen verran huonossa kunnossa, että pitäisi varmaan käydä tasaamassa vähäsen.

Oma väri näkyy taas hennailun alta, saa nähdä jaksanko läträtä taas vai yritänkö oppia tykkäämään tummasta maantienruskeasta, vai mikäköhän tuon nimi nyt olisi.
 
Mua joskus laiskottaa enkä jaksa hennahässäkkää, vaikka juurikasvu näkyy. Silloin teen laiskan naisen teon, eli vaikka saunailtana pesen hiukset ja laitan hoitoaineen sekaan reilusti hennajauhetta, sekoitan mössöksi ja suihkumyssyn alle päähän. Sen antaa olla niin pitkään kuin jaksaa, saunomisen ajan ja silleen, niin on hetkeksi lykätty värjäysoperaatiota. Ei tämä systeemi värjäyksen lailla juurikasvua peitä, mutta tekee hiuksista edes hiukan tasaisemman väriset.
 
Ei nyt varsinaisesti ole hiusten hoitoa mutta värjäämisen alle ehkä menee. Tuo douvin ajatus että pitää oppia tykkäämään omasta maantienruskeasta tukasta herätti minussa ajatuksen että miksi siitä ei muka voisi pitää. Monet suomalaiset joilla on tuollainen maantien harmaa tai ruskea tukka pitävät sitä tylsänä. Eihän se toki ole mikään shokkiväri joka erottuu kauas ja herättää huomiota eikä se ehkä tuo omaa persoonaa niin paljon esille kuin nykyinen yksilöä korostava elämäntapa ehkä suosii mutta onhan se osa itseä kuitenkin. En missään tapauksessa ryhdy tuomitsemaan hiuksiaan värjääviä enkä ole värjäämisen suhteen yhtään kielteinen mutta ei sen tarvitse estää minua etsimästä hyviä puolia tästä väristä. Esimerkiksi minulla tuon harmaan pohjan alta löytyy niskasta ihan luonnostaan melko tummaa. Olenkin mielessäni myhäillyt aina kun näen alta tummaksi ja päältä vaaleaksi värjättyjä hiuksia että minullapa on luonnostaan ;) Lisäksi tätä väriä on todella helppo piristää vaaleilla raidoilla. Ei tarvitse koko päätä värjätä ja saa helposti raikastettua. Raidoissa ei edes juurikasvu näy pahasti. Sitä paitsi joillain on todella kaunis luonnon maantie tukka. Sitäkin on niin monia sävyjä.
 
Minä ainakin pidän omasta tummanvaaleasta metsätukastani, jonka sävyä ihan turhaan väheksyvästi maantieksi tai hiirenhännäksi kutsutaan. Sehän on mitä mainioin väri, hyvin hienovarainen ja monisävyinen, märkänä melkein musta, kesäauringossa melkein blondi ja, kuten Jaamar huomautti, tummempi alta kuin päältä. Se sointuu hyvin kalpean ihoni ja vaaleiden silmieni kanssa ja sopii lisäksi myös lempivaateväreihini tummansiniseen ja tummanruskeaan. Ja se on myös metsätukka kuten jo aluksi mainitsin, eli sulautuu kauniisti metsän sävyihin. Pistää miettimään, miksei metsähaltioillakin ollut tummanvaaleita hiuksia blondien tai mustien sijaan ;)
 
Minä olen ajatellut kasvattaa oman värini esiin, ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen viidennen luokan. Minulla on ollut vaikka minkäväristä tukkaa, mutta nyt kun olen muutenkin suuntaamassa luonnonkosmetiikan käyttöön, sotii hiusten värjäys sitä vastaan... Lisäksi, haluaisin kokeilla sitä vaivattomuutta, ettei tarvitse olla värjäämässä juurikasvua pois. En ole kokenut sitä tunnetta koko aikuiselämäni aikana. :p Olen myös siinä uskossa, että juurikasvu näyttää yleensä paljon harmaammalta kuin täyspituudessa oleva oma väri. Johtunee juuri tuosta elävyydestä, että se on alta tummempi. Näkyvä juurikasvuhan on juuri sitä päällimmäisistä päällimmäistä haiventa. ;) Olemme kampaajaystäväni kanssa aloittaneet projektin värjäämällä hiusteni kirkkaan pinkit raidat vaaleankuparinruskeanoransseiksi ja vaihtamalla juurikasvuun käytettävän värin vaaleamman ruskeaan (minulla on nyt aika tummanruskea pohjaväri, ja omani on kaiketi sitten samansävyinen kuin ylläolevissa viesteissä mainittu). Helpointa olisi kai pätkäistä hiukset lyhyeksi ja kasvattaa siitä sitten, mutta syksyiset häät ja kampaussuunnitelmat sinne eivät anna siihen tilaisuutta. Pitää vain kestää jonkinsortin liukuvärjättyä tai kevytsävytettyä tukkaa tässä välissä... Samalla kasvatan pitkähköä polkkaani reilusti ponnaripituiseksi, joten tarvitsen rutkasti kärsivällisyyttä. Tällä hetkellä tukkani on sellainen välimalli, joka ei oikein sovi minulle... Liian pitkä ollakseen polkka, mutta juuri liian lyhyt yltääkseen ponnarille.
 
Sitä paitsi kaikista paras hoitokeino hiuksille varmasti on jättää ne värjäämättä ;)

Tuon etikkapesun hyödyt ovat aika lailla hävinneet tukan kasvatuksen myötä. Ilmavuutta ei jää kun hiuksen ovat liian raskaat ja vetävät itsensä lysyyn. Siksi okenkin hakenut vaihtoehtoja. Viimeksi kokeilemani äitin kotitekoinen palasaippua vaikutti ihan pätevältä aineelta. Puhdisti hyvin eikä aiheuttanut turhaa pörröä kuten suihkusaippuat tai tehnyt tyhmää lipuskaa kuten shamppoot minun hiuksistani tekevät.
 
Hiustenkäsittelytapansa kullakin. Itse ärsyynnyn tämän tästä saunapäivinä "hevosenharjaani", joka näyttää 2-4 päivässä siltä, ettei ole nähnytkään vettä saati sampoota. Minun tietojeni mukaan sopiva hiusten pesuväli olisi 2 kertaa viikossa. Eipä toimi minulla ellen halua näyttää lievästi sanottuna tyhmältä. Muut eivät tunnu huomaavan hiusteni ulkonäköä, mutta minulla on kai jokin salainen kyky aavistaa miltä hiukseni näyttävät likaisina. Olen havannut purevaksi jyystää ensin hiuksia Lactoline-nestesaippualla, ja siihen sampoopesu päälle. Tai pelkästäänkin, varma konsti sille, että tukka pysyy puhtaana. Värjäyksestä, minun ei tarvitse tuskailla värien kanssa, sillä tukkani vaalenee kesäisin auringossa niin, että omistan lomakauden ajan varsin tyylikkäät luonnonraidat. Ovat tosin vai kesämallia, sillä talvella raidat ikäänkuin "katoavat". Kuinkahan luonnonradat saisi näkymään lunnollisin keinoin talvellakin? :)
 
Jaamar sanoi:
Sitä paitsi kaikista paras hoitokeino hiuksille varmasti on jättää ne värjäämättä ;)

Omalla kohdallani pelkäänkin juuri tätä, minun hiuslaatuni kun on sekä paksu, runsas että suora... Värjääminen on rasittanut hiusta sen verran, että se tottelee edes jotain laittoa, mutta pelkään sen olevan sitten taas varsin kuriton kun oma väri pääsee esiin ja hius toipumaan. Muistan ajan, kun hiukseni olivat värjäämättömät ja olkapääpituiset, ne olivat tikkusuorat ja kiiltävät, eivätkä siitä muuksi muuttuneet vaikka mitä teki. Aika näyttää, millainen hiuskuontaloni tulee olemaan nyt luonnollisena! :)
 
Amroth sanoi:
Hiustenkäsittelytapansa kullakin. Itse ärsyynnyn tämän tästä saunapäivinä "hevosenharjaani", joka näyttää 2-4 päivässä siltä, ettei ole nähnytkään vettä saati sampoota. Minun tietojeni mukaan sopiva hiusten pesuväli olisi 2 kertaa viikossa. Eipä toimi minulla ellen halua näyttää lievästi sanottuna tyhmältä..
Nyt taas varmaan toistan itseäni ja kuulostan kaikkitietävältä vanhaltatädiltä mutta hiukset likaantuvat jos niitä pesee liikaa. Jos lakkaa pesemästä tukkaa jokatoinen päivä niin sen pitäisi pysyäkin puhtaampana. Tosin tämä vaatii ensin pitkän totuttelujakso (olisiko kuukausi vai pari) jonka aikana hiuksen ovat jatkuvasti rasvaiset. Sitten se helpottaa. Itse olen pari kertaa melkein onnistunut tässä ja saanut vähennettyä pesuja ehkä kolmasosan mutta sitten joku on aina ajanut takaisin kuuraamaan. Hiuslaadulla ja päänahan rasvoittuvuudella on tietysti varmasti vaikutusta eikä se muuhun likaantumiseen vaikuta kuin rasvoittumiseen.

En usko että noita kesäisiä luonnonraitoja saa näkymään talvella. Kuten sanoit aurinko vaalentaa hiuksia ja kun ne eivät saa aurinkoa niin hius tummuu takaisin normaaliin tilaansa. Ainut on jos haluaa tehdä ne keinotekoisesti jollain kevytvärillä tai matkustaa etelään ;) Ja vaihteluhan virkistää. jos raidat olisivat aina niin kohta et enää huomaisi niitä ja iloitsisi niistä kun olisivat niin arkinen juttu.
 
Henna on tietysti poikkeustapaus hiusvärien joukossa, mutta verrattakoon nyt kuitenkin sen verran että mulla oli vielä joskus viisi vuotta sitten varmaan aika identtiset hiukset nykyisteni kanssa, yhtä pitkät, yhtä ahkerasti hoidetut ja leikatut (eli ei), yhtä paljon ponnareilla rääkätyt, paitsi silloin oli oma väri ja nyt on punainen tukka. Ja silloin tukkani takkuuntui suunnilleen ajatuksen voimalla (ja oli sähköinen kaikki talvet hoitoaineista huolimatta). Nyt saan ihan rauhassa liihottaa ja jopa nukkua hiukset auki eikä niihin tule takkuja melkein millään, ja sähköisyyskään ei ole ollut mikään merkittävä ongelma. Toki minä tässä välissä olen myös leikannut polkkamittaan ja kasvattanut takaisin, joten vähemmän näillä on harjallarääkkäyshistoriaa takana, mutta hennaaminen on ihan varmasti parantanut näiden kuntoa ylipäänsä.

Luulen että menee vielä pitkiä pitkiä aikoja ennen kuin alan haikailla omaa väriä takaisin. Mä en ole ihan tätä maantienväristä kansaa, olen aika blondi pohjaväriltäni ja muutenkin vaaleana yleisvaikutelma oli hirveän halju. Tämänhetkisen tukan tummuusaste sopii itselleni paljon paremmin.
 
Mäkin olen havainnut hennaamisessa tuon edun, että hiukset eivät takkuunnu läheskään yhtä helposti. Pitkähköt luonnonkiharat (vaikka pitkinä melkein suorat kylläkin) menivät käsittelemättöminä auki ollessaan lähes välittömästi pörröön ja sekaisin. Värjäsin siis hiukset teollisilla väreillä ensimmäisen kerran lukion 2.luokalla, sitten ennen yo-juhlia uudestaan ja sitten eri aika välein hennailua (+jotain testipäänä istumisia Freyan kampaamossa..) nyt opiskelijaelämän aikana.

Punainen tai tumma punertavaruskea on värinä kyllä korkeammalla suosikkiasteikollani, mutta ehkä tosiaan oma väri ei näytä niin haljulta, kunhan sitä on muuallakin kuin aivan päälaella.

Sisko sai aika kivat aurinkoblondaus-hiukset Australiassa vaihdossa ollessaan. :)
 
Minä en muista, että minulla olisi koskaan ollut hiuksissani takkua. Silloinkin kun hiukseni olivat pisimmillään (lapaluihin asti), en välttämättä harjannut niitä pesun jälkeen ollenkaan vaan haroin vain sormilla. Selvisivät sitten itsekseen kun kuivuivat. Ominaisuus kostautuu sitten, jos haluaisi joskus esim. tupeerata tai käsitellä tukkaa muuten itse. Kampaajat saavat tököteillään tupeerattua tukkaani kestävästi, mutta itseltäni se on onnistunut vasta, kun sain kampaajaystävältäni tupeerausharjan.
 
Minunkaan hiukseni eivät juurikaan takkuunnu, kun ne olivat pitkät minulla oli tapana harjata ne vasta kuivina ja menin yleensä nukkumaan märillä hiuksilla (kun harjaus vahingoittaa hiusta), nykyiseen hoitorutiiniin kuuluu taas kampaus (harvalla kammalla) vain märkänä, sähköistymisen estämiseksi. Tuo hämmentää poikaystävää, jolla on niin kiharat hiukset että ne saa selvitettyä vain märkinä.

Olen yrittänyt pestä hiukset shampoolla vain noin kerran viikossa ja muulloin hoitoaineella, sitä haittaa kuitenkin hyvän pesuhoitoaineen löytämisen vaikeus (otan vinkkejä vastaan mielelläni). Kuvittelen kokeilleeni kaikkia markettien silikonittomia hoitoaineita eikä mikään ole ollut erityisen hyvä. Parhaimmillaan hiukset ovat vähän raskaat, huonoimmillaan näyttävät siltä kuin en olisi pessyt niitä viikkoon. Tigin tuotteet ovat hyviä mutta en viitsisi maksaa paria kymppiä hoitoaineesta. Hiukseni ovat jotenkin oudot muutenkin, ne on vaikeaa saada kunnolla märiksi vaikka kuinka yrittäisi ja hoitoainepesu tuntuu vaativan sen. Sama ongelma oli palashampoon kanssa, se oli mahdotonta saada levitettyä kaikkialle hiuksiin.
 
Aiemmin manailin luonnonkosmetikkapuolen hiustenhoitoaineiden epähoitavuutta. Heti seuraavasta kokeilemastani putelista löytyikin sitten ihan pätevä kandidaatti. Laveran ruusuinen hoitoaine on melko tuhdintuntuista tavaraa, ja tukkakin on ollut ihan ok sitä käyttäessä (tai niin ok kuin ylikasvanut reuhka pipokaudella voi olla). Että vielä kun löytyisi vaan joku siedettävä tuuheutusaine tätä tukkaa päänahasta nostamaan ja joku siloitussuihke luonnollisena ja vähähajuisena ni kyllä kelpais. Ja jos ne Laveran putelit olisi vielä vähän nätimpiä...

Oman värin takaisinkasvatusprojekteja vaikuttaisi nettikokemusmaailmani perusteella olevan ihmisillä vähän enempikin käynnissä, mikä on ihan piristävä suuntaus. Miksi pitäisi oletusarvoisesti olla tyytymätön omaan olemukseensa? Omakohtaisesti olen teiniangstia (jolloin olisin perinteitä kunnioittaen tietysti värjännyt tukan mustaksi ja naaman valkoiseksi, jos äiti olisi vaan antanut) lukuunottamatta arvostanut aina omaa väritystäni. Tokihan se värinvaihto voisi joskus tuoda piristävää muutosta omaan tympeään peilikuvaan, mutta juurikasvurumbaa helpommalla pääsee käyttämällä muita piristeitä tai keskittymällä peilikuvaa jännempiin asioihin.

Ehkä sitten aikanaan tulevia harmaita hiuksia voisi peitellä väreilläkin, ellei käy yhtä onnekkaasti kuin mummollani, että tukka tummuu tästä ruskeasta ensin mustaksi ja sitten vasta harmaaraitaiseksi. Harmaa-musta olisi hieno, harmaa-ruskea vain nuhjuinen. Kokonaan harmaa tukkakin on toki kaunis, lähinnä se epämääräinen välivaihe voisi harmittaa.
 
Kun pidin monta vuotta pitkiä hiuksia, ei niitä tarvinnut niin usein pestä, kuin näitä tosilyhyitä. Pidän pitkiä jopa helppohoitoisempina. Pitkissä oli kuitenkin se, että piti usein etukäteen miettiä pesuaika ja varata aika myös kuivatukselle. Minä en ole niitä ihmisiä, jotka voivat mennä märkien kanssa pakkaseen tai nukkumaan. (Saan heti itseni kipeäksi). Huomasin myös, että puhtaassa luonnossa hiukset eivät tule niin nopeasti likaisiksi, kuin suurkaupungin ilmastossa. Olekin turvautunut ottamaan permanentin juuri sen takia, että se kuivattaa ja kohottaa hiuksistoa ja pysyy pitempään puhtaana. Ei pitkien hiusten kanssa tarvi käydä kampaajalla kuin uusimassa tuo permanentti. Lyhyissä hiusmallin löytäminen ja sen ylläpitäminen vie energiaa. Nyt on se vaihe, että voi vähitellen vaihtaa hiusmallia, kun pituutta tulee vähän lisää.

Itse värjään useimmiten sellaisella värillä joka kestää muuman kuukauden ja haalistuu vähitellen pois. Kerran olen laittanut kestoväriä. Tämä viimeksi laittama väri, en tullut katsoneeksi mitä väriä tämä on. Ajattelin että kunhan on vähän aikaa vähän erilainen mitä hetki sitten. Jotain piristävää tässä tylsässä vaiheessa kun odotan seuraavan hiusmallin saavuttamista (jota voisin jonkun aikaa pitääkin). Nyt olen joutunut pakostakin pesemään hiuksiani lähes päivittäin, koska liikuntaharrastuksissa hiusraja on ainakin ihan märkä ja jos ei hiuksia pese, niin aamulla katuu ettei tullut pesseeksi.
 
Suunnittelin tässä että häiden jälkeen kun pääsen eroon tästä pehkosta niin otan kerralla enemmänkin pois. Saa mennä lyhyemmäksi kuin koskaan ennen jos minusta on kiinni. Haluaisin jopa kokeilla ihan siiliä joskus mutta Nova ei oikein tunnu tykkäävän ajatuksesta.
Minä hoidan lyhyttä kampausta usein ihan kotikonstein. Leikkelen otsalta pitkät pois ja kun kasvaa ihan liikaa niin leikkelen muualtakin lyhyemmäksi. Samaa teen toki pitkälläkin tukalla mutta sitä en oikein osaa muotoilla mitenkään vaan nyrhinpähän vaan. Lyhyen kanssa joskus vähän leikittelen ja muutankin kampausta. Ei se toki kovin siisti ole mutta minulle välttää aivan mainiosti.
 
Viime aikoina olen huomannut, että hiukseni ovat alkaneet rasvoittumaan paljon enemmän kuin ennen. Olen aina pessyt hiukseni päivittäin, eli en usko silläkään olevan tähän asiaan vaikutusta. Ennen kuitenkin oli ihan mahdollistakin jättää tarpeen tullen hiukset pesemättä ja ne pysyivät kyllä ihan siisteinä ja rasvattoman näköisinä. Nykyään ollaan päinvastaisessa tilanteessa, hiukset rasvoittuvat miltei yhdessä päivässä, hyvä että se päivittäinen pesu riittää. Liekö sitten esimerkiksi hormoneilla tekemistä asian suhteen, ainakin esimerkiksi tyroksiinin pitäisi kehoa nopeuttaa, ehkä se nopeuttaa tätäkin asiaa.
 
Ylös