HLT02: Túrinin lapsuus

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Kertomuksesta

Tolkien aloittaa Narnin (huomaa, nimi kokonaan kursivoitu!) kahden sivun mittaisella Túrinin suvun esittelyllä. Liekö tämä sitten raamatullista perua vai germaanisesta tarinaperinteestä kotoisin? Joka tapauksessa meille esitellään neljä sukupolvea edainin väkeä, Hador Kultatukasta Túriniin ja hänen sisaruksiinsa sekä hänen serkkuunsa Tuoriin saakka. Tässä käy myös ilmi, että Túrinin verenperintö koostuu kaikista kolmesta haltiamielten sukukunnasta. Ja voisin kuvitella, että sellainen lukija, joka on loikannut esipuheen yli, ja joka ei tunne Silmarillionin ja/tai Keskeneräisten tarujen kirjan sisältöä, on aivan ihmeissään. Ehkä kuitenkin positiivisella tavalla miettiessään, ketkä ihmeen edain, mikä ihmeen Bragollachin häviö, mitkä kumman noldorin aatokset. Ollaan selvästi uppoutumassa uuteen maailmaan, josta tämä kertomus on repäisty ja johon se sanoo ylpeästi kuuluvansa. Ei mitään liikoja selittelyjä. Osa kokonaisuudesta, joka on selvästikin rikas ja tärkeä. [Lukija saa siis myös selvän vinkin: hanki Silmarillion]

Sukuselvityksen jälkeen ei kuitenkaan siirrytä otsikon lupaamaan aiheeseen, vaan käydään Túrinin isän ja sedän nuoruusvuosien seikkailuun (s. 34-36), joka ei sinänsä vie eteenpäin Túrinin tarinaa, mutta upottaa entistä syvemmälle outojen valtakuntien ja kansojen maailmaan, jossa vaikuttaa mm. salaperäinen Ulmo - selvästikin joku jumala, haltioiden ja ihmisten lisäksi. Haa, ja vielä pelottavia örkkejä. Ja sitten siirrytään eteenpäin. "Morgothin pelon varjo" - jo mor-alkuinen nimi kertoo että hän on tarinan pääpahis. Vaan mistä lukija sen tietää? Hän on varmasti omaksunut asian tietämättään juuri saman kirjailijan tuotannon synnyttämästä konventiosta. Vai onko taustalla latinan mors 'kuolema', ja sen monet johdannaiset?

Ja sitten varsinaisesti Túrinin lapsuus (s. 36-49), joka alkaa äidin kylmyydestä, sielun yksinäisyydestä ja sisaren kuolemasta. Pieni lapsi joutuu kyselemään kuolemasta rammalta puunhakkaajalta, joka on pettynyt elämään ja itseensä, äidistä ei juuri ole lohtua ja isä on kaiken aikaa poissa, kavereiden kanssa sotimassa, eikä edes puhu samaa kieltä kuin poikansa. Kasvualusta on siis kivinen, eikä ollenkaan mahdoton kuvitella nykyajan lapsille. Miten se vaikuttaa Túrinin persoonan muotoutumiseen? Hänestä tulee sulkeutunut ja kyvytön ilmaisemaan tunteitaan (kun ei opi niitä itsestäänkään löytämään) ja hän etsii itsessään isäänsä (muttei oikein tiedä, mitä etsiä, koska ei isäänsä oikeasti tunne) ja sitten äiti: voi luoja! mihin tässä Morgothia kirouksineen tarvitaan, kun Morwen tekee suurimman osan hänen työstään ja koulii syvimmiltään herkästä pojasta niin kahtiajakautuneen velvollisuudentuntoisen tappokoneen, että hänellä ei ole pienintäkään mahdollisuutta tervehtyä edes pitkäaikaisen terapian avulla.

Välillä siirrytään Húrinin ja Morwenin elämään: Húrin toivoo, tai on toivovinaan, että voisi joskus olla oikea isä perheelleen, mutta koko ajan hän solmii kamikazelentäjän liinaa otsalleen.

Luvun lopussa esiintyy Túrinin isältään saama lahja, veitsi. Sen hän antaa luonnollisesti pois, ja se on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun hän koettaa torjua kolkkoa kohtaloaan. Mutta veitsi jää Túrinin sydämeen, kirkas haltiateräksinen puukko, joka viiltää hänen kättään yhtä mieluusti kuin mitä tahansa. Kiitos vain isälle tästäkin. Ja kiitos vielä äidille, joka kysyy: "Halveksitko sinä isäsi lahjaa?" Ei hän halveksi, hänhän saa vielä Gurthangin itselleen. Siinä hänelle isä ja äiti.

– Tämmöisiä ajatuksia teksti herätti minussa. Toisinkin asiat voi ymmärtää, joten ottakaa kantaa. Ja kiinnittäkää huomiota seikkoihin, joista en ole huomannut puhua.


Tekstin lähteistä

Tämän kirjoitin aikoinani wikiä varten, mutta jos ketä kiinnostaa, keskustelun pohjaksi tähänkin hieman päivitetty versio:

Luvun alkuosan (s. 31-33 [CoH 33-34]) teksti on lähes täysin sama kuin Unfinished Talesissa (UT 57-58: Hador Goldenhead – – never saw him again' = KTK 80-81: Hador Kultapää – – koskaan enää nähnyt häntä). Ainoastaan toisesta kappaleesta Húrinin ja Hadorin vertailusta puuttuvat sanat fair of face and golden-headed. Merkillistä kyllä, nämä sanat ovat mukana suomennoksessa (oli kaunis kasvoiltaan ja vaaleatukkainen, s. 31 [CoH 33]). Onko suomentaja ottanut ne mukaan muokkaamastaan KTK:n tekstistä, vai onko hänellä kenties ollut käytössään CoH:n käsikirjoitus, josta sanat ovat syystä tai toisesta (vahingossa?) pudonneet pois? Jos pois jättäminen on tarkoituksellista, tarkoittaako se sitä, että Húrin oli äidinperintönä paitsi sukunsa miehiä lyhyempi, myös tummatukkainen? Mainitaanko Húrinin hiusten väriä missään ennen kuin hänestä on tullut Angbandista palattuaan valkopäinen vanhus?

Seuraava osuus, kertomus Húrinin ja Huorin oleskelusta Gondolinissa (s. 34-36 [CoH 35-37]: Mutta nyt tarina palaa – – tuumivat ihmiset mielessään), on jätetty pois UT:sta, kuten Christopher Tolkien selittää: "Se perustuu melko tarkasti siihen tekstiin joka on julkaistu Silmarillionissa – ja on itse asiassa pelkkä sen variantti, josta syystä en ole julkaissut sitä tässä. Kertomus on luettavissa Silmarillionista sivuilla 197-198" (KTK 201 [viite 1] = UT 146 [viite 1]).

HLT:n liitteessä 2 Christopher Tolkien jatkaa selitystä: "Mutta isäni kirjoitti itse asiassa kaksi versiota: toinen niistä oli nimenomaan tarkoitettu Narnin avaukseksi, vaikka seurailikin varsin tarkasti Beleriandin annaalien versiota, ja eroaa siitä suurimmalta osin varsin vähän. Silmarillionissa käytin molempia tekstejä, mutta tässä kirjassa olen noudattanut Narnia varten kirjoitettua varianttia." (s. 288).

HLT:n kertomus Húrinista ja Huorista Gondolinissa on tosiaan melko samankaltainen kuin Silmarillionissa julkaistu. Grey Annalsin teksti (GA §161-166, HoME XI, 57-58) on suppeampi ja sitä on siis muokattu edelleen (ks. myös HoME XI, 126-127, 165, 169, 241, 314). Suurin muutos oli kuitenkin tapahtunut GA:han siirryttäessä. Aiemmissa versioissa (QS ch. 11 §153-154 [HoME V, 287-288]; AB2 a. 256 [456] [HoME V, 132-133]) Húrin oli ollut metsästämässä kasvatti-isänsä Halethin kanssa eikä Huoria ollut mukana lainkaan.

Merkittävin ero HLT:ssa ja Silmarillionissa julkaistujen tekstien välillä lienee Maeglinin jäähyväissanoissa. HLT:ssa Maeglin on huomattavasti jyrkempi kuin Silmarillionissa (s. 35-36 [CoH 37], vrt. myös HoME XI, 169).

Luvun loppuosassa palataan jälleen UT:ssa julkaistuun tekstiin (UT 58-65 = KTK 81-91), mutta lisäyksiä on jonkin verran:


Sivu 36 [CoH 37]

Niin kului aika, ja Morgothin pelon varjo piteni = So the days passed, and the shadow... (HLT/CoH)

><

Dagor Bragollachin ja Fingolfinin kukistumisen jälkeisinä vuosina piteni Morgothin pelon varjo = In the years after the Dagor Bragollach and the fall of Fingolfin the shadow… (KTK 81 / UT 58)


Sivu 43 [CoH 44-45]

vaikka hän pani merkille – – jonka tietää menettävänsä = though he marked – – he must part from. (HLT/CoH - puuttuu KTK/UT:sta)


Sivu 44 [CoH 46]

This land might pass into his dominion (CoH - puuttuu KTK/UT:sta) - huom. myös HLT:sta nämä sanat ovat jääneet pois, sivun neljänneksi alimmalta riviltä. Kohdan pitäisi kuulua: ... ja me asumme vihollista lähinnä. '''Tämä maa saattaa joutua hänen valtaansa.''' Mutta jos huonosti käy…


Sivu 45 [CoH 46]

jos saan elää = if I live (HLT/CoH - puuttuu KTK/UT:sta)

”Hiipii minne voi, = 'In such as they can find' said Húrin. (HLT/CoH - puuttuu KTK/UT:sta)

mutta älä epäile sen kansan rohkeutta, vaikka he ovatkin vähälukuinen ja oppimaton joukko", Húrin sanoi. ["]Missä muualla on toivoa?" = 'But do not doubt their valour, though they are few and unlearned. Where else is hope?' (HLT/CoH) [huom. lainausmerkki puuttuu tekstistä]

><

"Vähäinen on se kansa ja oppimaton, mutta älä epäile sen rohkeutta", Húrin sanoi. "Missä muualla on toivoa?" = 'They are few and unlearned, but do not doubt their valour,' said Húrin. 'Where else is hope?' (KTK 88 = UT 63)


Sivu 46-47 [CoH 47-48]

"Tähtäät korkealle, kuten aina", sanoi Húrin. // "Liianko korkealle? Oletko sitä mieltä?" kysyi Morwen. "Mutta = 'Ever your aim is high,' said Húrin. // 'Over-high, you would say?' said Morwen. 'But (HLT/CoH - puuttuu KTK/UT:sta)

ja se olet sinä, Morwen - - - sinu[n] ei tarvitse pelätä sitä", sanoi Húrin. = and that is you, Morwen - - - you need not fear,' said Húrin. (HLT/CoH - puuttuu KTK/UT:sta) [huom. painovirhe: sinut po. sinun]


Sivu 48 [CoH 49]

minun käy häntä surku = I am sorry for him. (HLT/CoH) >< minun käy häntä sääli = I feel pity for him. (KTK 90 = UT 64)


Sivu 49 [CoH 50]

liikenevät = that could be spared (HLT/CoH - puuttuu KTK/UT:sta)


Vielä joitakin huomautuksia suomennoksesta

Edellä mainittujen lisäksi seuraavaa:

Vertasin huvikseni HLT:n ja KTK:n tekstiä, ja totesin, että suomentaja on muokannut hienovaraisesti käännöstä kymmenissä kohdissa. Ennen kaikkea hän on vaihtanut käänteisten sanajärjestyksen suoraksi ja lisännyt pilkutusta, mutta myös muita pieniä parannuksia tekstiin on tehty. Esimerkiksi sivulla 31 (KTK 81) Kultapää > Kultatukka (engl. Goldenhead, kuten Silmarillionin tekstissä, s. 184, 196; Kultapää esiintyy ainoastaan Silmarillionin hakemistossa, s. 407).


Sivu 31:


äitinsä sukuun - ehkä paremminkin 'kansaan' [engl. mother's people]

ihmiset kutsuivat häntä nimellä Eledhwen [tässä men on pienellä alkukirjaimella, ja saattaa todella tarkoittaa 'miehiä', sillä viitatessaan 'ihmisiin' Tolkien kirjoittaa yleensä Men isolla alkukirjaimella. Mutta ehkä 'ihmiset' on kuitenkin parempi suomennos.]


Sivu 34:

Brethilissä Haldirin kasvattipoikina, > Brethilissä setänsä Haldirin kasvattipoikina [engl. their uncle]

Siellä he vaelsivat kukkuloilla > Siellä he vaelsivat kukkuloilla ankarasti kärsien [tms., engl. in great hardship]

kaksi kotkaa > kaksi kotkistaan [engl. two of his Eagles]


Sivu 35:

Hurin sanoi Turgonille > Húrin sanoi Turgonille

missä kuningaskuntasi sijaitsee > missä tämä kaupunki sijaitsee [engl. this city]

ja hän sanoi: "Kuninkaan… > ja hän sanoi Húrinille: "Kuninkaan… [engl. and he said to Húrin: "The King's…]


Sivu 36:

Tyydy siihen että olemme > Tyydy siihen, isä, että olemme

vain vaitiolon vala." > vain vaitiolon vala. Ja tuo vala sitoo yhä meitä." [engl. That oath is still on us.]

Sekä vala että kotkat > Sekä vaitiolon vala että kotkat [engl. For both the oath of silence and the Eagles]


Sivu 39:

niin elää vihollinen > niin elää Vihollinen [nimenomaan Morgoth: the Enemy]


Sivu 40:

'hyppyjalka' > 'Hyppyjalka' [?]


Sivu 41:

örkit pakosalle > örkit hietikolle [Anfauglithille; engl. into the sand]


Sivu 43:

gwaeronin kuussa > gwaeron-kuussa [?]

Huhuttiin jo joukkojen kokoontumisista > Varttuneen väen parissa huhuttiin jo joukkojen kokoontumisista [engl. among his elders]


Sivu 44:

valoa > Valoa [tässä minä säilyttäisin joka tapauksessa ison alkukirjaimen, koska kyseessä on nimenomaan Puiden Valo eikä valo yleensä]

"Varovaisuutta" > "Varovaisuutta, ei epäilystä" [engl. Prudence, not doubt]


Sivu 45:

ja minä tulen perässä, jos saan elää, vaikka… > ja minä tulen perässä, jos saan elää, ja minä löydän sinut, vaikka… [engl. if I live, I shall follow, and I shall find you…]


Sivu 49:


Lothronin kuussa > Lothron-kuussa [?]

miekkojemme loiston > miekkojenne loiston [engl. the light of your swords]


Mainittakoon vielä yksi muutos käännökseen. Yksi Sadorin monista sananlaskuista, joka KTK:ssa (s. 86) oli muodossa "Murhe on kovan mielen kovasin", on nyt muutettu muotoon "Murhe hioo kovan mielen." (HLT 42) Nykylukijalle, joka ei välttämättä tiedä, mikä kovasin on, tämä avautuu varmasti helpommin.


PS. Tästäkin luvusta, sen KTK-versiosta nimittäin, on toki keskusteltu jo aiemmin Lukutuvassa. Ehkäpä kannattaa vilkaista heinäkuulta 2004 peräisin olevaa Narn I -keskustelua soveltuvin osin.
 
Kuvaus Túrinin lapsuudesta on minulle esiaikojen Tolkienia parhaimmillaan. Vaikka Húrinin talossa asuukin melkoinen superlatiiviperhe, he ovat enemmän lihaa ja verta kuin vaikka Beren ja Lúthien. Samalla on kuitenkin selvää, että tämä kaikki tapahtui joskus hyvin kauan sitten. "...ja lauloi niitä lauluja joita edainin lapset laativat kauan sitten kun haltiain kieli oli vielä tuoreena heidän huulillaan." (KTK:n mukaan)

Pidän kovasti Morwenista, joten ainakin toivon, että tarinaa voi lukea niin, ettei hänestä tule sen pahista. Olen alkanut pitää suorastaan hilpeänä sitä kohtausta, jossa Húrin on antamassa pojalleen syvällistä opetusta, mutta Morwen tokaisee, että tuskinpa se Sador mitään lahjoja ansaitsee, aika turha mieshän se on. Kaikenlaista rihkamaa näpertelee.

Myös Húrinin into on tarttuvaa. Mitä suomalaisheimojen stereotypioita beorilaiset ja hadorilaiset muuten lähinnä vastaavat? Onko Húrin savolaisukko ja Morwen hämäläinen?

Sador: menemättä liikaa asioiden edelle voidaan sanoa, että Labadal ei viimeinen vammautunut mies, joka tarinassa Túrinin ympärillä pyörii. Tuntuu, että kirjailija tarkoittaa varmasti sanoa jotain, mutta mitä? Vammautunut mies #1 näyttää kelpaavan ainakin Túrinin opastajaksi ja säälin kohteeksi. Kun Sador kuvailee, kuinka ihmisillä on tukalaa eldarin loisteessa, tarkoittaneeko hän samalla, että Sadorin kaltaisten on vaikea elää Húrinin, Morwenin ja ehkä Túrinin kaltaisten rinnalla? Huomiota kiinnittää sekin, että kertoja ja talon isäntäväki tuntuvat pitävän Sadoria mitättömyytenä, mutta hänhän on ollut sotimassa Morgothia vastaan, eikä kai mitenkään kunniattomasti, vaikka hän puhuukin vähätellen pelostaan. Mitä muuta pitäisi vielä tehdä?

Tämän Tik jo toiselta kantilta sanoikin, mutta: kärsimykset Dor-lóminissa alkavat jo ennen kuin Morgoth erityisesti kiinnostuu Húrinin perheestä. Túrinin luonnekin lienee jo suurelta osin muotoutunut ennen kuin mitään kirousta oli olemassakaan.

Vielä yksi irtohuomio: tässä luvussa mainitaan kohtalo, joka sallii Túrinin elää. Onko tämä kohtalo vastavoima Morgothin juonille vai kaikenkattava "se mitä tulee tapahtumaan" -kohtalo?

Tik sanoi:
Mainitaanko Húrinin hiusten väriä missään ennen kuin hänestä on tullut Angbandista palattuaan valkopäinen vanhus?
Luvussa The Fall of Nargothrond, kun Túrin selittää tummia hiuksiaan äitinsä suvulla (CoH 175)?
 
Tik sanoi:
ihmiset kutsuivat häntä nimellä Eledhwen [tässä <i>men</i> on pienellä alkukirjaimella, ja saattaa todella tarkoittaa 'miehiä', sillä viitatessaan 'ihmisiin' Tolkien kirjoittaa yleensä <i>Men</i> isolla alkukirjaimella. Mutta ehkä 'ihmiset' on kuitenkin parempi suomennos.

Hmm. Luulenpa, että "miehet" olisi juuri se, mitä J. R. R. Tolkien tässä tarkoitti. Edainin muilla naisilla saattoi olla Morwenille muunlaisia nimiä :twisted:


Puukosta ja Túrinin kohtalosta: Pidän liioiteltuna Tikin tulkintaa Túrinin saaman puukon edelleenlahjoittamisesta kohtalon väistämisyrityksenä. (Kaikkeinoppinein Rotta halunnee provosoida ja sillä tavalla "herättää keskustelua"; tapa jota en periaatteessa arvosta). Puukko oli selvästi työkalu omatoimisuutta arvostavalle talonpoikaiselle kansalle. Tosin Húrin varoittaa siitä, että terä voi viiltää myös käyttäjäänsä, mutta varoitus on omassa yhteydessään aivan viaton ja asiallinen. Kyseisessä puukossahan ei Anglachelista poiketen asu mitään tekijän mustaa sydäntä; puukko ei muistaakseni tule pahansuovasti viiltämään ketään.
 
sic erat in fatis

Harri Perälä sanoi:
tässä luvussa mainitaan kohtalo, joka sallii Túrinin elää. Onko tämä kohtalo vastavoima Morgothin juonille vai kaikenkattava "se mitä tulee tapahtumaan" -kohtalo?

Túrin ja kohtalo - siinä olisi aihetta viisaaseen esseeseen. Sitä varten täytyisi lukea koko opus tarkkaan läpi (Tolkienin muun tuotannon lisäksi). Tässä otan esiin vain yhden toisen kohdan, jonka satun muistamaan.

Täytyy ottaa esiin toinenkin kohtalokas kohta luvusta <i>Túrinin lähtö</i>:

"Niin toi suopea kohtalo ja miesten rohkeus heidät [= Túrinin ja hänen saattajansa] Varjovuorten yli - - - Silloin kävi kuolema heitä liki, sillä talvi tuli kylmänä pohjoisesta, mutta niin helppo ei ollut Túrinin kohtalo. [Hän ei saanut kuolla, vaan Beleg pelasti harhailijat] (s. 75)

Suomennoksen "kohtalo" on hieman monimutkaisempi alkutekstissä. Ensinnäkin, HP viittaa sivulle 39: "Ja kun hän parani, sillä kohtalo salli hänen elää ja hän oli vahva ruumiiltaan..." Tämä on alkutekstissä (CoH 40): <i>And when he was healed, for such was his fate and the strength of life was in him...</i> - vaikuttaa pelkältä toteamukselta, niin kävi kohtalon oikusta, olisi voinut käydä toisinkin (paitsi että olihan hänessä elinvoimaa). Mieltäni kyllä kiusaa ajatus, että tämä ilmaus "such was his fate" kuuluu johonkin kirjalliseen konventioon, Beowulfin tai saagojen ajoille ehkä. Vaan tiedä tuota.

Mutta tuo jälkimmäinen kohta on alkutekstissä näin (CoH 75): <i>Thus by fate and courage they passed over the Shadowy Mountains - - - There they came near to death, for winter came cold from the North; but not so light was Túrin's <b>doom</b>.</i>

Eli ensin puhutaan sattumanvaraisesta (ainakin meidän kuolevaisten näkökulmasta) kohtalosta (<i>fate</i>) ikään kuin ohimennen, samaan tapaan kuin selitettäessä Túrinin parantumista. Mutta myöhemmin suomennoksen "kohtalon" tilalla on <i>doom</i> 'tuomio, kohtalo, nimenomaan <i>synkkä</i> kohtalo', ja siinä kyllä viitataan <i>Rach Morgoth</i>iin, kiroukseen. Mutta en silti usko, että Morgothin tahto olisi pitänyt Túrinia hengissä voidakseen kiusata häntä ja tuottaa vahinkoa Keski-Maalle.

Aivan oma kysymyksensä on tietysti, mikä on Kohtalon (<i>Fatum</i>) asema Ardan maailmankaikkeudessa. Meidän maailmassamme ainakin antiikin ihmiset uskoivat (tai olivat uskomatta), että Kohtalo on jumalia mahtavampi voima ja viime kädessä määrää maailman tapahtumista, halusivat ihmiset ja jumalat mitä tahansa. Oliko Ardassa vastaavaa? Eru ei moista tunnusta missään vaiheessa, tuskin <i>valar</i>kaan. Nähdäkseni kaikkialla annetaan ymmärtää, että Yhdellä on ohjat suvereenisti käsissään, tai sanottaisiinko: nuotit hallussa. Vai tarkoittavatko Keski-Maan tallaajat kohtalosta (huom. <i>fate</i> on kirjoitettu pienellä alkukirjaimella, joten sitä ei personifioida) puhuessaan Ilúvataria? Jos he nyt häntä edes tuntevat tai hänen asemaansa tajuavat.
 
Tik sanoi:
Tolkien aloittaa <i>Narnin</i> (huomaa, nimi kokonaan kursivoitu!) kahden sivun mittaisella Túrinin suvun esittelyllä. Liekö tämä sitten raamatullista perua vai germaanisesta tarinaperinteestä kotoisin?
Jäljet saattaisivat johtaa erityisesti saagoihin. Poltetun Njállin saagan aloitus ei ole aivan samanlainen kuin Húrinin lasten tarinan, mutta ei kovin erilainenkaan. Heti toisen kappaleen alussa tuli vastaan myös tuttu kaava: "Now the story turns westward..." vs. "But now the tale returns to Húrin and Huor...".
 
Tik sanoi:
Tolkien aloittaa <i>Narnin</i> (huomaa, nimi kokonaan kursivoitu!) kahden sivun mittaisella Túrinin suvun esittelyllä. Liekö tämä sitten raamatullista perua vai germaanisesta tarinaperinteestä kotoisin? -- Ja voisin kuvitella, että sellainen lukija, joka on loikannut esipuheen yli, ja joka ei tunne Silmarillionin ja/tai Keskeneräisten tarujen kirjan sisältöä, on aivan ihmeissään. Ehkä kuitenkin positiivisella tavalla miettiessään, ketkä ihmeen <i>edain</i>, mikä ihmeen Bragollachin häviö, mitkä kumman <i>noldorin</i> aatokset.
Jos en olisi lukenut etukäteen takasivun nimiluetteloa ja koittanut ottaa selvää kuka on kuka, niin ois voinu kirjan lukeminen tökätä jo tähän alkuun. Aika hankalasta kohdasta nimittäin aloitetaan, jos joku erehtyy ottavansa kevyttä lukemista, varsinkin kun esipuheessa luvataan "selkokielisempää" teosta!
Toivottavasti moni ei ole tähän hyytynyt.

Tik sanoi:
Pieni lapsi joutuu kyselemään kuolemasta rammalta puunhakkaajalta, joka on pettynyt elämään ja itseensä, äidistä ei juuri ole lohtua ja isä on kaiken aikaa poissa, kavereiden kanssa sotimassa, eikä edes puhu samaa kieltä kuin poikansa.
Mitäh? Onko meillä suomenruotsalainen perhe, jossa äiti puhuu poikansa kanssa suomea, eikä poika ymmärrä sitten kotiin palaavaa ruotsia puhuvaa isäänsä vai mitä?
Vai onko lausahdus vain kuvaava, että isän puhe kuulostaa oudolta, koska käyttää vieraita sanoja (tavallaan sotasanastoa tms.) normaalin puheen seassaan?
 
Vinyarogwen sanoi:
Tik sanoi:
Pieni lapsi joutuu kyselemään kuolemasta rammalta puunhakkaajalta, joka on pettynyt elämään ja itseensä, äidistä ei juuri ole lohtua ja isä on kaiken aikaa poissa, kavereiden kanssa sotimassa, eikä edes puhu samaa kieltä kuin poikansa.
Mitäh? Onko meillä suomenruotsalainen perhe, jossa äiti puhuu poikansa kanssa suomea, eikä poika ymmärrä sitten kotiin palaavaa ruotsia puhuvaa isäänsä vai mitä?
Vai onko lausahdus vain kuvaava, että isän puhe kuulostaa oudolta, koska käyttää vieraita sanoja (tavallaan sotasanastoa tms.) normaalin puheen seassaan?

Kyseessä ilmeisesti juuri mm. sotasanasto ja haltiakielisiä ilmaisuja yms. Ainakin sivulla 38 kerrotaan Húrinista, että "kun hän palasi hänen vikkelä puheensa, joka oli täynnä outoja sanoja ja eleitä ja puolimerkityksiä, hämmensi Túrinia ja teki tämän levottomaksi".

Tikin kuvaus toimimattomasta perheestä, ankara äiti ja poissaoleva isä, jossa herkän, synkän pojan kasvu aikuiseksi ei tiedä muuta kuin tulevia vaikeuksia, tuntui varsin osuvalta.

Sadorin keromukset, vaikka mielenkiintoisia olivatkin, herättivät pahaenteisyyttä: ei pidä sotkeutua haltioiden asioihin ja tavoitella liian korkealle.
 
Ylös