Ereinion
Kontulainen
Juu, on vähän myöhässä. Oli tarkoitus työntää se aamulla, mutta Kontu oli asiasta eri mieltä
Silloin alkoi Anfauglithin tasangolla sodan neljäntenä päivänä taistelu, jonka nimi on Nirnaeth Arnoediad, se on Lukemattomat Kyyneleet, sillä mihinkään lauluun tai taruun ei kaikki sen murhe mahdu.
Silmassa tämä luku on eräs kaikkien aikojen suosikeistani, ja pidän sitä itse asiassa yhdessä Khazad-Dûmin sillan kanssa ehkä parhaana näytteenä Tolkienin kirjallisista kyvyistä. Siihen nähden tämä versio on mielestäni vaisu. Kirjallista ylevyyttä on jonkin verran poistettu (vai onko kyseessä kääntäjän ratkaisu?) eikä keskittyminen taistelun seuraamiseen vain Dor-Lóminin miesten näkökulmasta ole kovin onnistunut, koska nyt lukijan on verrattomasti vaikeampaa saada selville, mitä siellä oikeasti tapahtuukaan (vähän sama, kuin jos koko Pelennorin kenttäin taistelu olisi kerrottu Merrin näkemänä). Osittain minua saattaa myös sekoittaa tämän version eroavaisuudet Silmarillionin kertomukseen nähden (niistä myöhemmin).
Keski-Maan sotahistoriasta kiinnostuneille ja muillekin muistinvirkistykseksi vielä, miten Nirnaethiin oikein päädyttiinkään. (Vuosiluvut etupäässä Wynn-Fonstadin Atlaksesta.)
Keskitalvella 455 vuotta Auringon Nousun jälkeen (offia, mutta mihin vuoden aikaan Isil ja Anar muuten tulivat esille?) Morgoth laukaisee hyökkäyksen piiriteystä linnoituksestaan Angbandista. Hyökkäyksen kärkenä kulkeneiden liekkivirtojen mukaan Dagor Bragollachiksi nimetyn taistelun myötä murtuu haltioiden miltei neljän vuosisadan mittainen Angbandin piiritys. Idässä, HLT:n kartan ulkopuolella Fëanorin pojat ajetaan Maedhrosia lukuunottamatta etelään. Maedhrosin onnistuu kuitenkin sulkea Aglonin sola (näkyy kartassa Taur-nu-Fuinin itäpuolisten vuorten jälkeen) örkeiltä. Aglonin solaan Glaurung, Lohikäärmeiden Isä, joka on ollut idän hyökkäyksessä mukana, ei jostain syystä viitsi vaivautua. Glaurung katoaa kuvioista (minne? miksi?) ja tulee esiin seuraavan kerran vasta Nirnaethissa. Lännempänä Morgothin joukot valloittavat Dorthonionin, joka saa uuden nimen Taur-nu-Fuin, mutteivät pääse tunkeutumaan Hithlumiin ja Dor-Lóminiin eivätkä myöskään Sirionia myöten Beleriandiin. Húrinin isoisä Hador menehtyy Hithlumia puolustaessaan.
Keväällä 456 Fingolfin ratsastaa Angbandiin ja häviää Morgothille kaksintaistelussa (ainakin oletan, että "seuraavan vuoden kevät" tarkoittaa vuoden 455 loputtua alkanutta kevättä, Fingolfin tuskin jäi miettimään yli vuodeksi temppunsa toteuttamista).
457 Sauron valtaa Tol Sirionin saaren ja mahdollistaa näin joukkojen siirron Länsi-Beleriandiin.
458Edellisen seurauksena kiusantekoon päässeet örkit ahdistelevat Húrinia ja Huoria niin, että kotkat joutuvat pelastamaan heidät Gondoliniin.
460Dorthonionissa taistellut ihmislainsuojattomien joukko tuhotaan Bereniä Barahirin poikaa lukuunottamatta
462 Morgoth laukaisee offensiivin Hithlumia vastaan, mutta etelästä saadun tuen turvin Fingonin joukot torjuvat hyökkäyksen ja saavat jälleen jalansijaa Anfauglithilla. Húrinin isä Galdor kaatuu taistelussa ja Húrin ottaa Hadorin huoneen päällikkyyden.
460-luvulla Maedhros ryhtyy kokoamaan liittokuntaa Morgothia vastaan. Itäläisiä saapuu Beleriandiin ja Fëanorin pojat värväävät heitä mukaan liittoon.
465-467Silmarilin haku. Lúthien vapauttaa Berenin Tol Sirionilta, jonne Finrod Felagund menehtyi ja karkottaa Sauronin. Beren ja Lúthien tunkeutuvat Angbandiin ja vievät Silmarilin.
468Maine Berenin ja Lúthienin teoista kiirii halki Belerandin. Morgoth purkaa pahaa mieltään lähettämällä Ilkeän Henkäyksen tappamaan väkeä pohjoisilla rajaseuduilla.
472Maedhros kutsuu liiton koolle keskikesän päiväksi. Koska hänen veljensä ovat edellisvuosina pilanneet Fëanorin huoneen mainetta entisestään, ei joukkoja saada maksimimäärää: Doriathista tulevat vain kuuluisimmat sotaurhot Mablung ja Beleg ja Nargothrondista pieni joukkio Gwindorin johdolla.
Keskikesän päivänä Lännen armeijat ovat paikallaan Hithlumissa, ja Turgon marssittaa joukkonsa esiin Gondolinista. Allaoleva kuva esittää taitelijan näkemyksen tuosta aamusta.
Sitävastoin siitä, mitä idässä tapahtuu samaan aikaan, Silma ja HLT ovat erimielisiä. Silmassa petollisten itäläisten johtaja Uldor Kirottu viivyttää Maedhrosin matkaanlähtöä väittämällä Morgothin tehneen yllätyshyökkäyksen toisaalle, jolloin Fingonin armeija saadaan houkutelluksi loukkuun Anfauglithille. Tolkien luopui ajatuksesta myöhäistuotannossaan kai lähinnä siksi, että hänen mielestään Morgothin voiton ei tarvinnut olla niin täpärä kuin miksi se Silmassa esitettiin (Vihan Sodassa Morgothin joukot kuitenkin panivat Valinorin armeijoille kampoihin miltei puoli vuosisataa). Minusta tämä vie kyllä pikkaisen traagisuutta Nirnaethista.
Uuden tapahtumien kulun ongelma taas on se, että ei oikein tule selväksi, mitä Itäinen Armeijakunta oikein puuhasi sodan ensimmäiset kolme päivää. Jos tarinat halutaan harmonisoida, niin pitänee lähteä siitä, että Fingon joko näki väärin ounastellessaan Maedhrosin joukon lähteneen liikkeelle ja nostattavan pölypilviä (välimatkaa kuitenkin oli parisataa mailia, ja siinä voi erehtyä harjaantunut haltiansilmäkin, vaikka se olisi lähtöisin Amanista) tai sitten Maedhros oli jo liikkeellä kun Uldor lähetti valheelliset terveisensä. Oletan seuraavassa joka tapauksessa, että Maedhrosia huijattiin, koska HLT:n pohjalta on mahdotonta selittää, missä muualla hänen armeijansa luurasi. Anfauglithilla ei ole edes kukkia, joita pysähtyä poimimaan. (Jos tämä mysteerio on selitetty myöhemmissä HoME:issa, niin pistäkää infoa tännekin.)
Seuraavassa täysin allekirjoittaneen oma rekonstruktio tapahtuneesta. Harmonisoin HLT:n ja Silman kertomuksia kuin fundamentalisti Kuningasten- ja Aikakirjoja:
Sodan ensimmäisenä päivänä Maedhros saa kuulla huhuja Sinivuorten suunnasta tulevasta hyökkäyksestä ja keskeyttää marssinsa. Morgoth lähettää "syöttijoukkonsa" houkuttelemaan Fingonin Anfauglithille, koska hän tietää vakoojiensa kautta suunnitelmasta, jossa Maedhrosin joukon tehtävänä olisi houkutella hänen joukkonsa kahden tulen väliin (tämä suunnitelma on sama sekä HLT:ssa että Silmassa). Illalla Morgothin joukko teurastaa Gelmirin, Gwindor hyökkää örkkien kimppuun ja muu sotajoukko seuraa häntä. Mielenkiintoista kyllä, HLT:ssa Fingon puhuu hyökkäystä vastaan, kun taas Silmassa se on Húrin. Varhaisimmissa versioissa itse asiassa Fingon innostui lähtemään hyökkäykseen.
Toisena päivänä eldar ja edain ajavat takaa Morgothin joukkoja halki Anfauglithin. Maedhros käy tutkimassa oletettua hyökkäystä eikä löydä siitä tietnkään merkkiäkään, ja lähtee ajanhukkaa manaillen pikavauhtia kohti pohjoista. (Kumma kyllä, Uldor & Co. eivät joudu erityisen silmälläpidon kohteiksi vaikka heiltä on tullut noin epäilyttävä viesti. Silma-versionkaan logiikka ei siis ole aukoton. Toisaalta, jos Fingonin joukkio olisi nähnyt Maedhrosin väen taistelussa tappiolla, kuten HLT:n logiikka olettaa, olisi aika outoa, etteivät he olisi menneet apuun, ja jättäneet Angbandin-reissua seuraavaan päivään.)
Kolmantena päivänä Fingonin sotajoukko ehtii Gelmirin johdolla Angbandiin (todennäköisesti illalla, Hithlumista on kuitenkin ainakin sata mailia matkaa). Maedhros pääsee Anfauglithille. (Morgoth on voinut lähettää häntä vastaan porukkaa, josta Silmassa ei puhuta mitään; jos Fingon ei nähnyt Maedhrosia, mutta vastapuolen sotilaita kylläkin, niin hän saattaisi jättää ne tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi. Muuten Maedhros tulee ihan käsittämättömän myöhässä.)
Neljäntenä päivänä Morgoth avaa pellit ja pakottaa Angbandin edustalla olleet vastustajansa perääntymään. Etelässä Turgon huomaa, että velipoika tarvitsee apua, ja lähtee marssimaan pikavauhtia pohjoiseen. Maedhros mättää potentiaalista vihollisjoukkoa (joka voisi olla se HLT:ssa mainittu) ja on siksi jumissa jossain Ladrosin pohjoispuolella. Samaan aikaan idästä hiipii esille joukko itäläisiä, joita M. ei ehdi taistelun tuoksinassa havainnoida.
Nille kaikille, jotka ovat pudonneet kärryiltä selonteossa esitettäköön Wynn-Fonstadin Atlaksen kartta aiheesta. Se perustuu Silmaan, joten tuota äsken mainittua Morgothin itäistä kärkijoukkoa ei näy. Urputtaisin sen verran, etten usko Fingonin lähteneen suoraan etelään vaan ennemminkin lounaaseen kohti Hithlumia. Silloin Turgon ehtii paremmin ja Medhros huonommin Fingonin avuksi.
Viidentenä päivänä Fingonin sotajoukko jää saarroksiin keskelle Anfauglithia. Turgon marssii yötä myöten pelastamaan veljeään ja saavuttaa tämän aamun koittaessa. Morgoth lähettää viimeisen joukkionsa, lohikäärmeitä, balrogeja ym. kivaa, yön tullen mukaan taisteluun. Maedhros puolestaan työntää örkkejä edellään ja lähestyy hänkin Fingonia hitaasti mutta vasrmasti. Kannoillaan hänellä on joukko tuntemattomia itäläisiä...
Kuudennen päivän aamuna Turgon saavuttaa Fingonin. Hieman myöhemmin Maedhros on liittyä joukkoon, mutta kriittisellä hetkellä Uldor vaihtaa puolta, takajoukko saa perässä seuranneet itäläiset niskaansa ja Glaurung tulee mukaan kiusaamaan. Itäinen sotajoukko hajoaa ja alkaa vetäytyä kääpiöiden turvatessa paon Glaurungia pieksämällä. Samaan aikaan Gothmog eristää Fingonin Turgonista ja Húrinista lopulta saaden Korkean Kuninkaan hengiltä. Turgon vetäytyy henkiinjääneiden kanssa etelään ja Húrin & Huor jäävät tukkimaan Sirionin solan. Huor kuolee ja Gothmog nappaa Húrinin vangiksi.
Tuossa vielä varsin tyylikäs kuva taistelun ratkaisuvaiheista. Osaavatko kielinerot kertoa, mitä aiheesta on sepustettu?
No niin, itse kirjallisesta tuotteesta minulla on varsin vähän sanottavaa. Yksi yllättävä asia on se, että Huorin ja Turgonin välinen keskustelu ja Maeglinin reaktio siihen on jätetty jäljelle. Niillä ei ole oikein mitään merkitystä Túrinin tarinan kannalta, ja niiden kiinnostavuus lukijalle on minun mielestäni pienempi kuin vaikkapa selonteko Azaghâlin kuolemasta. Jälkimmäinen sentään on ymmärrettävissä omillaankin (paljonko vetoa, että Silmaa lukematon jää miettimään, millainen osa sillä ilkeällä Gondolinin haltiaylimyksellä on Túrinin elämässä). Sitäpaitsi Belegostin naugrimin urotyöt ovat jännä tarina ja liittyvät kuitenkin Glaurungin kautta kokonaisuuteenkin jollakin tavalla, samalla kun ne omalta osaltaan valaisevat Nirnathia. (Tosin lopun viittaus Turgonin kautta koittavaan Morgothin tuhoon on toki sikäli hyvä idea, että lukija saa selville, että Morgothkaan ei iäti kukkoile [jokuhan on voinut skipata esipuheen].)
Lopuksi: jos jokin asia tätä lukua kuvastaa, niin ehkäpä kaikessa yksinkertaisuudessaan Beleriandin sotien taistelujen luettelo, suoraan käännettynä. Vain viimeisestä Beleriandin kansojen ja Morgothin välisistä kamppailuista sana dagor uupuu kokonaan…
Ensimmäinen Taistelu
Taistelu Tähtien Alla
Loistava Taistelu
Äkkiliekin Taistelu
Lukemattomat Kyyneleet
Silloin alkoi Anfauglithin tasangolla sodan neljäntenä päivänä taistelu, jonka nimi on Nirnaeth Arnoediad, se on Lukemattomat Kyyneleet, sillä mihinkään lauluun tai taruun ei kaikki sen murhe mahdu.
Silmassa tämä luku on eräs kaikkien aikojen suosikeistani, ja pidän sitä itse asiassa yhdessä Khazad-Dûmin sillan kanssa ehkä parhaana näytteenä Tolkienin kirjallisista kyvyistä. Siihen nähden tämä versio on mielestäni vaisu. Kirjallista ylevyyttä on jonkin verran poistettu (vai onko kyseessä kääntäjän ratkaisu?) eikä keskittyminen taistelun seuraamiseen vain Dor-Lóminin miesten näkökulmasta ole kovin onnistunut, koska nyt lukijan on verrattomasti vaikeampaa saada selville, mitä siellä oikeasti tapahtuukaan (vähän sama, kuin jos koko Pelennorin kenttäin taistelu olisi kerrottu Merrin näkemänä). Osittain minua saattaa myös sekoittaa tämän version eroavaisuudet Silmarillionin kertomukseen nähden (niistä myöhemmin).
Keski-Maan sotahistoriasta kiinnostuneille ja muillekin muistinvirkistykseksi vielä, miten Nirnaethiin oikein päädyttiinkään. (Vuosiluvut etupäässä Wynn-Fonstadin Atlaksesta.)
Keskitalvella 455 vuotta Auringon Nousun jälkeen (offia, mutta mihin vuoden aikaan Isil ja Anar muuten tulivat esille?) Morgoth laukaisee hyökkäyksen piiriteystä linnoituksestaan Angbandista. Hyökkäyksen kärkenä kulkeneiden liekkivirtojen mukaan Dagor Bragollachiksi nimetyn taistelun myötä murtuu haltioiden miltei neljän vuosisadan mittainen Angbandin piiritys. Idässä, HLT:n kartan ulkopuolella Fëanorin pojat ajetaan Maedhrosia lukuunottamatta etelään. Maedhrosin onnistuu kuitenkin sulkea Aglonin sola (näkyy kartassa Taur-nu-Fuinin itäpuolisten vuorten jälkeen) örkeiltä. Aglonin solaan Glaurung, Lohikäärmeiden Isä, joka on ollut idän hyökkäyksessä mukana, ei jostain syystä viitsi vaivautua. Glaurung katoaa kuvioista (minne? miksi?) ja tulee esiin seuraavan kerran vasta Nirnaethissa. Lännempänä Morgothin joukot valloittavat Dorthonionin, joka saa uuden nimen Taur-nu-Fuin, mutteivät pääse tunkeutumaan Hithlumiin ja Dor-Lóminiin eivätkä myöskään Sirionia myöten Beleriandiin. Húrinin isoisä Hador menehtyy Hithlumia puolustaessaan.
Keväällä 456 Fingolfin ratsastaa Angbandiin ja häviää Morgothille kaksintaistelussa (ainakin oletan, että "seuraavan vuoden kevät" tarkoittaa vuoden 455 loputtua alkanutta kevättä, Fingolfin tuskin jäi miettimään yli vuodeksi temppunsa toteuttamista).
457 Sauron valtaa Tol Sirionin saaren ja mahdollistaa näin joukkojen siirron Länsi-Beleriandiin.
458Edellisen seurauksena kiusantekoon päässeet örkit ahdistelevat Húrinia ja Huoria niin, että kotkat joutuvat pelastamaan heidät Gondoliniin.
460Dorthonionissa taistellut ihmislainsuojattomien joukko tuhotaan Bereniä Barahirin poikaa lukuunottamatta
462 Morgoth laukaisee offensiivin Hithlumia vastaan, mutta etelästä saadun tuen turvin Fingonin joukot torjuvat hyökkäyksen ja saavat jälleen jalansijaa Anfauglithilla. Húrinin isä Galdor kaatuu taistelussa ja Húrin ottaa Hadorin huoneen päällikkyyden.
460-luvulla Maedhros ryhtyy kokoamaan liittokuntaa Morgothia vastaan. Itäläisiä saapuu Beleriandiin ja Fëanorin pojat värväävät heitä mukaan liittoon.
465-467Silmarilin haku. Lúthien vapauttaa Berenin Tol Sirionilta, jonne Finrod Felagund menehtyi ja karkottaa Sauronin. Beren ja Lúthien tunkeutuvat Angbandiin ja vievät Silmarilin.
468Maine Berenin ja Lúthienin teoista kiirii halki Belerandin. Morgoth purkaa pahaa mieltään lähettämällä Ilkeän Henkäyksen tappamaan väkeä pohjoisilla rajaseuduilla.
472Maedhros kutsuu liiton koolle keskikesän päiväksi. Koska hänen veljensä ovat edellisvuosina pilanneet Fëanorin huoneen mainetta entisestään, ei joukkoja saada maksimimäärää: Doriathista tulevat vain kuuluisimmat sotaurhot Mablung ja Beleg ja Nargothrondista pieni joukkio Gwindorin johdolla.
Keskikesän päivänä Lännen armeijat ovat paikallaan Hithlumissa, ja Turgon marssittaa joukkonsa esiin Gondolinista. Allaoleva kuva esittää taitelijan näkemyksen tuosta aamusta.
Sitävastoin siitä, mitä idässä tapahtuu samaan aikaan, Silma ja HLT ovat erimielisiä. Silmassa petollisten itäläisten johtaja Uldor Kirottu viivyttää Maedhrosin matkaanlähtöä väittämällä Morgothin tehneen yllätyshyökkäyksen toisaalle, jolloin Fingonin armeija saadaan houkutelluksi loukkuun Anfauglithille. Tolkien luopui ajatuksesta myöhäistuotannossaan kai lähinnä siksi, että hänen mielestään Morgothin voiton ei tarvinnut olla niin täpärä kuin miksi se Silmassa esitettiin (Vihan Sodassa Morgothin joukot kuitenkin panivat Valinorin armeijoille kampoihin miltei puoli vuosisataa). Minusta tämä vie kyllä pikkaisen traagisuutta Nirnaethista.
Uuden tapahtumien kulun ongelma taas on se, että ei oikein tule selväksi, mitä Itäinen Armeijakunta oikein puuhasi sodan ensimmäiset kolme päivää. Jos tarinat halutaan harmonisoida, niin pitänee lähteä siitä, että Fingon joko näki väärin ounastellessaan Maedhrosin joukon lähteneen liikkeelle ja nostattavan pölypilviä (välimatkaa kuitenkin oli parisataa mailia, ja siinä voi erehtyä harjaantunut haltiansilmäkin, vaikka se olisi lähtöisin Amanista) tai sitten Maedhros oli jo liikkeellä kun Uldor lähetti valheelliset terveisensä. Oletan seuraavassa joka tapauksessa, että Maedhrosia huijattiin, koska HLT:n pohjalta on mahdotonta selittää, missä muualla hänen armeijansa luurasi. Anfauglithilla ei ole edes kukkia, joita pysähtyä poimimaan. (Jos tämä mysteerio on selitetty myöhemmissä HoME:issa, niin pistäkää infoa tännekin.)
Seuraavassa täysin allekirjoittaneen oma rekonstruktio tapahtuneesta. Harmonisoin HLT:n ja Silman kertomuksia kuin fundamentalisti Kuningasten- ja Aikakirjoja:
Sodan ensimmäisenä päivänä Maedhros saa kuulla huhuja Sinivuorten suunnasta tulevasta hyökkäyksestä ja keskeyttää marssinsa. Morgoth lähettää "syöttijoukkonsa" houkuttelemaan Fingonin Anfauglithille, koska hän tietää vakoojiensa kautta suunnitelmasta, jossa Maedhrosin joukon tehtävänä olisi houkutella hänen joukkonsa kahden tulen väliin (tämä suunnitelma on sama sekä HLT:ssa että Silmassa). Illalla Morgothin joukko teurastaa Gelmirin, Gwindor hyökkää örkkien kimppuun ja muu sotajoukko seuraa häntä. Mielenkiintoista kyllä, HLT:ssa Fingon puhuu hyökkäystä vastaan, kun taas Silmassa se on Húrin. Varhaisimmissa versioissa itse asiassa Fingon innostui lähtemään hyökkäykseen.
Toisena päivänä eldar ja edain ajavat takaa Morgothin joukkoja halki Anfauglithin. Maedhros käy tutkimassa oletettua hyökkäystä eikä löydä siitä tietnkään merkkiäkään, ja lähtee ajanhukkaa manaillen pikavauhtia kohti pohjoista. (Kumma kyllä, Uldor & Co. eivät joudu erityisen silmälläpidon kohteiksi vaikka heiltä on tullut noin epäilyttävä viesti. Silma-versionkaan logiikka ei siis ole aukoton. Toisaalta, jos Fingonin joukkio olisi nähnyt Maedhrosin väen taistelussa tappiolla, kuten HLT:n logiikka olettaa, olisi aika outoa, etteivät he olisi menneet apuun, ja jättäneet Angbandin-reissua seuraavaan päivään.)
Kolmantena päivänä Fingonin sotajoukko ehtii Gelmirin johdolla Angbandiin (todennäköisesti illalla, Hithlumista on kuitenkin ainakin sata mailia matkaa). Maedhros pääsee Anfauglithille. (Morgoth on voinut lähettää häntä vastaan porukkaa, josta Silmassa ei puhuta mitään; jos Fingon ei nähnyt Maedhrosia, mutta vastapuolen sotilaita kylläkin, niin hän saattaisi jättää ne tärkeysjärjestyksessä kakkoseksi. Muuten Maedhros tulee ihan käsittämättömän myöhässä.)
Neljäntenä päivänä Morgoth avaa pellit ja pakottaa Angbandin edustalla olleet vastustajansa perääntymään. Etelässä Turgon huomaa, että velipoika tarvitsee apua, ja lähtee marssimaan pikavauhtia pohjoiseen. Maedhros mättää potentiaalista vihollisjoukkoa (joka voisi olla se HLT:ssa mainittu) ja on siksi jumissa jossain Ladrosin pohjoispuolella. Samaan aikaan idästä hiipii esille joukko itäläisiä, joita M. ei ehdi taistelun tuoksinassa havainnoida.
Nille kaikille, jotka ovat pudonneet kärryiltä selonteossa esitettäköön Wynn-Fonstadin Atlaksen kartta aiheesta. Se perustuu Silmaan, joten tuota äsken mainittua Morgothin itäistä kärkijoukkoa ei näy. Urputtaisin sen verran, etten usko Fingonin lähteneen suoraan etelään vaan ennemminkin lounaaseen kohti Hithlumia. Silloin Turgon ehtii paremmin ja Medhros huonommin Fingonin avuksi.
Viidentenä päivänä Fingonin sotajoukko jää saarroksiin keskelle Anfauglithia. Turgon marssii yötä myöten pelastamaan veljeään ja saavuttaa tämän aamun koittaessa. Morgoth lähettää viimeisen joukkionsa, lohikäärmeitä, balrogeja ym. kivaa, yön tullen mukaan taisteluun. Maedhros puolestaan työntää örkkejä edellään ja lähestyy hänkin Fingonia hitaasti mutta vasrmasti. Kannoillaan hänellä on joukko tuntemattomia itäläisiä...
Kuudennen päivän aamuna Turgon saavuttaa Fingonin. Hieman myöhemmin Maedhros on liittyä joukkoon, mutta kriittisellä hetkellä Uldor vaihtaa puolta, takajoukko saa perässä seuranneet itäläiset niskaansa ja Glaurung tulee mukaan kiusaamaan. Itäinen sotajoukko hajoaa ja alkaa vetäytyä kääpiöiden turvatessa paon Glaurungia pieksämällä. Samaan aikaan Gothmog eristää Fingonin Turgonista ja Húrinista lopulta saaden Korkean Kuninkaan hengiltä. Turgon vetäytyy henkiinjääneiden kanssa etelään ja Húrin & Huor jäävät tukkimaan Sirionin solan. Huor kuolee ja Gothmog nappaa Húrinin vangiksi.
Tuossa vielä varsin tyylikäs kuva taistelun ratkaisuvaiheista. Osaavatko kielinerot kertoa, mitä aiheesta on sepustettu?
No niin, itse kirjallisesta tuotteesta minulla on varsin vähän sanottavaa. Yksi yllättävä asia on se, että Huorin ja Turgonin välinen keskustelu ja Maeglinin reaktio siihen on jätetty jäljelle. Niillä ei ole oikein mitään merkitystä Túrinin tarinan kannalta, ja niiden kiinnostavuus lukijalle on minun mielestäni pienempi kuin vaikkapa selonteko Azaghâlin kuolemasta. Jälkimmäinen sentään on ymmärrettävissä omillaankin (paljonko vetoa, että Silmaa lukematon jää miettimään, millainen osa sillä ilkeällä Gondolinin haltiaylimyksellä on Túrinin elämässä). Sitäpaitsi Belegostin naugrimin urotyöt ovat jännä tarina ja liittyvät kuitenkin Glaurungin kautta kokonaisuuteenkin jollakin tavalla, samalla kun ne omalta osaltaan valaisevat Nirnathia. (Tosin lopun viittaus Turgonin kautta koittavaan Morgothin tuhoon on toki sikäli hyvä idea, että lukija saa selville, että Morgothkaan ei iäti kukkoile [jokuhan on voinut skipata esipuheen].)
Lopuksi: jos jokin asia tätä lukua kuvastaa, niin ehkäpä kaikessa yksinkertaisuudessaan Beleriandin sotien taistelujen luettelo, suoraan käännettynä. Vain viimeisestä Beleriandin kansojen ja Morgothin välisistä kamppailuista sana dagor uupuu kokonaan…
Ensimmäinen Taistelu
Taistelu Tähtien Alla
Loistava Taistelu
Äkkiliekin Taistelu
Lukemattomat Kyyneleet
