Harri Perälä
Kontulainen
Túrin lähetetään metsän haltijalle Thingolille ja hautoo jo matkalla kostoa Morgothille; Thingol ottaa Túrinin kotiinsa ja kohtelee häntä hyvästi; Morwen mistä lie vihaa pitävä ei suostu perässä tulemaan; [CoH] 66-79.
Takaisin kotirintamalle: Glóredhel ja Rían ovat kuolleita, Morwen on vaiti, Túrin hämmentynyt ja Sador mutisee itsekseen. Tässäkin luvussa puhutaan paljon Húrinista. Morwen käy debattiaan aaveiden kanssa, Túrin taas yrittää olla urhea, koska on Húrinin poika. Sadorin hän haluaisi säästävän keskeneräisen tuolin, jotta Húrin ilahtuisi palatessaan. Heti Doriathin rajoille päästyään Túrin ilmoittaa aikovansa kostaa isänsä puolesta (ja unohtaa aiemman päätöksensä olla huutelematta etukäteen aikeistaan).
Lopussa asiat ovat olosuhteisiin nähden hyvin. Túrinin lähtö ei tapahtunut jalat edellä kuten Boromirilla, vaan hän pääsi haltioiden kasvatiksi kuin Aragorn konsanaan. Hänestä voisi vielä tulla Aragornin kaltainen viisas ja lempeä veijari, mutta Melian aavistaa pahaa...
Mieleen tullutta:
Kohta, jossa Túrin haluaa Sadorin uskovan isännän paluuseen ja säästävän keskeneräisen tuolinsa, tuntui etäisesti raamatulliselta (nyt en [pelkästään] matki edellistä alustusta, vaan tämä tuli mieleen jo aiemmin). Jeesuksen vertauksista löytyy näemmä ainakin vertaus palvelijoille uskotuista rahoista (Matt. 25:14-30/Luuk. 19:12-27) ja vertaus hyvästä ja huonosta palvelijasta (Matt. 24:45-51). Yhtäläisyydet ovat aika vähäisiä, joten tuskin kyse on mistään erityisestä viittauksesta. Tästä tuli silti mieleen, että vähänpä tässä luvussa tuntuu olevan hyötyä kellekään Húrinin uskollisesta odottamisesta?
Jotain tekisi mieli kysyä myös koston paikasta virallisissa Tolkien-arvoissa(tm). Túrinin kostoaikeet lienevät vielä lapsen haihattelua, mutta Beleg tuntuu joka tapauksessa suhtautuvan niihin myönteisesti. Feanorin poikien valasta ei kuitenkaan juuri hyvää seurannut.
Pikkukysymyksiä:
Oliko "Húrinin ääni" todellinen viesti Thangorodrimilta vai pelkkä "Húrinin äänen muisto"?
Miten örkkien jousiampujat onnistuvat aina osumaan ihmisurhoja silmiin? Nuolen silmäänsä saaneita:
- Galdor (tämä luku)
- Huor (Nirnaeth-luku)
- Arathorn (TSH, liite A)
- muita?
Túrinin surujen laskuoppi: miksi sisaren kuolema ja se, että isä ei palannut sodasta, eivät kelpaa ensimmäiseksi suruksi? Minulla puuttuvat useimmat Túrinin tarinan aikaisemmista versioista, mutta vilkaisin The Lost Roadin Quenta Silmarillion -version 30-luvulta, ja siinä "ensimmäinen suru" on luontevampi, koska mitään Urwenia ei tekstissä ole. Myös Morwenin motiivit ovat muuten tuossa versiossa suoraviivaisempia, sillä Doriath tulee hänen mieleensä vasta Nirnaethin jälkeen, sen sijaan että hän jahkailisi.
Takaisin kotirintamalle: Glóredhel ja Rían ovat kuolleita, Morwen on vaiti, Túrin hämmentynyt ja Sador mutisee itsekseen. Tässäkin luvussa puhutaan paljon Húrinista. Morwen käy debattiaan aaveiden kanssa, Túrin taas yrittää olla urhea, koska on Húrinin poika. Sadorin hän haluaisi säästävän keskeneräisen tuolin, jotta Húrin ilahtuisi palatessaan. Heti Doriathin rajoille päästyään Túrin ilmoittaa aikovansa kostaa isänsä puolesta (ja unohtaa aiemman päätöksensä olla huutelematta etukäteen aikeistaan).
Lopussa asiat ovat olosuhteisiin nähden hyvin. Túrinin lähtö ei tapahtunut jalat edellä kuten Boromirilla, vaan hän pääsi haltioiden kasvatiksi kuin Aragorn konsanaan. Hänestä voisi vielä tulla Aragornin kaltainen viisas ja lempeä veijari, mutta Melian aavistaa pahaa...
Mieleen tullutta:
Kohta, jossa Túrin haluaa Sadorin uskovan isännän paluuseen ja säästävän keskeneräisen tuolinsa, tuntui etäisesti raamatulliselta (nyt en [pelkästään] matki edellistä alustusta, vaan tämä tuli mieleen jo aiemmin). Jeesuksen vertauksista löytyy näemmä ainakin vertaus palvelijoille uskotuista rahoista (Matt. 25:14-30/Luuk. 19:12-27) ja vertaus hyvästä ja huonosta palvelijasta (Matt. 24:45-51). Yhtäläisyydet ovat aika vähäisiä, joten tuskin kyse on mistään erityisestä viittauksesta. Tästä tuli silti mieleen, että vähänpä tässä luvussa tuntuu olevan hyötyä kellekään Húrinin uskollisesta odottamisesta?
Jotain tekisi mieli kysyä myös koston paikasta virallisissa Tolkien-arvoissa(tm). Túrinin kostoaikeet lienevät vielä lapsen haihattelua, mutta Beleg tuntuu joka tapauksessa suhtautuvan niihin myönteisesti. Feanorin poikien valasta ei kuitenkaan juuri hyvää seurannut.
Pikkukysymyksiä:
Oliko "Húrinin ääni" todellinen viesti Thangorodrimilta vai pelkkä "Húrinin äänen muisto"?
Miten örkkien jousiampujat onnistuvat aina osumaan ihmisurhoja silmiin? Nuolen silmäänsä saaneita:
- Galdor (tämä luku)
- Huor (Nirnaeth-luku)
- Arathorn (TSH, liite A)
- muita?
Túrinin surujen laskuoppi: miksi sisaren kuolema ja se, että isä ei palannut sodasta, eivät kelpaa ensimmäiseksi suruksi? Minulla puuttuvat useimmat Túrinin tarinan aikaisemmista versioista, mutta vilkaisin The Lost Roadin Quenta Silmarillion -version 30-luvulta, ja siinä "ensimmäinen suru" on luontevampi, koska mitään Urwenia ei tekstissä ole. Myös Morwenin motiivit ovat muuten tuossa versiossa suoraviivaisempia, sillä Doriath tulee hänen mieleensä vasta Nirnaethin jälkeen, sen sijaan että hän jahkailisi.