Ereinion
Kontulainen
Tämä on koko opuksen pisin luku, mutta toisaalta siinä tapahtuu varsin juonen kannalta varsin vähän. Tällainen "suvantovaihe" johtunee lähinnä syntyhistoriasta; Tolkien on kirjoittanut tähän kohtaan sen tyylisiä pitkiä dialogeja ja taustatietoja jotka jostakin toiseen aikaan kirjoitetusta kohtauksesta ovat jääneet puuttumaan. Jossakin mielessä tämä on aika lähelläkin TSH:ta.
Toisaalta hahmogalleria on sitten täysin erilainen kuin Sormustarussa. HLT on varmasti se Tolkienin teoksista, jonka yhteydessä hahmojen mustavalkoisuudesta syyttäminen on kaikkein aiheettominta, ja tämä luku menee siinä ehkä kaikkein pisimmälle. (Beleg on toki täysin ylihyvis, mutta kaikissa muissa on harmaan eri sävyjä.)
Lainsuojattomista annettu kuva on varsin negatiivinen ([hide] se kyllä mielestäni paranee seuraavissa luvuissa, esim. Andróg ei minusta pohjimmiltaan ole pelkkä julma öykkäri[/hide], mutta jo ajatus siitä, että edainin joukossa olisi murhaajia, ei ihan ensimmäisenä tule mieleen aiemmin esiteyn perusteella. (Liekö syynä veritekoihin vasta äskettäin tapahtunut Varjon alta pääsy, vai tapahtuiko niitä yhtä lailla Númenorissa ja Gondorissa? "Dol Amrothin rikospoliisista, iltaa..." ei jotenkin kuulosta uskottavalta.)
Esikuvia tyylille ei oikein helposti tule mieleen. Ilmeisintä vaihtoehtoa, eli Robin Hood -tarinoita, mukana on ehkä hiukkasen, mutta hilpeät ryöstöretket sheriffinpetkutuksineen puuttuvat ja sävy on ylipäätään liian synkkä. Túrinin tapa päästä joukkoon mukaan edeltäjänsä tappamalla ja päälliköksi eteneminen samoin metodein on toki tuttua kauraa, mutta mistä tarkkaan ottaen? Minulle ei tule oikein mieleen mitään. (Ympäristö tuo mieleen Fenimore Cooperit, mutta niissä ollaan jalompia, tietty realismi Karl Mayn, mutta Mayn hahmot ovat yksiulotteisempia ja kerronta yksityiskohtaisempaa.)
Joitakin kysymyksiä:
- Milloin lainsuojattomat oikein olivat ilmaantuneet? Andrógin naisentappo lienee tapahtunut ennen Nirnaethia, ei kai siinä muuten dor-lóminilaisiin viitattaisi.
- Mahtaako Ulrad olla itäläisiä? Nimi viittaisi siihen.
- Mitähän kautta Halethin kansan vähäpätöisyys on Túrinin mieleen tullut? Ehtikö Morwen istuttaa sen jo lapsuudessa vai oliko se T:n oman ylpeyden tulosta? (Missähän määrin Túrinin luonne muuten on riippuvainen hänen lapsuuden suruistaan, ja olisiko Morwenin taustasta löydettävissä samankaltaisuutta - minkä ikäisenä M joutui jättämään Dorthonionin?)
Belegin jäähyväiset jättivät vähän miettimistä. Oliko hän sitä mieltä, että haltiain ja ihmisten kohtaaminen oli kaikissa tilanteissa pahasta, vai oliko se vain muuttunut sellaiseksi nykytilanteessa? On aika vaikeaa kuvitella, että edainin vasalliaikana haltiain ja ihmisten välinen rinnakkaiselo olisi vaikuttanut täysin mahdottomalta idealta. Beleg toki oli Doriathista ja siksi tottumaton ihmisiin - hän lienee tehnyt virhearvioinnin samastaessaan kaikki muut ihmiset Túrinin kaltaisiksi tässä suhteessa - T. tuskin olisi ollut mikään unelmakaveri ihmistenkään piireissä.
- Amon Rûdhin mainitseminen oli aika outo temppu Tolkienilta, kun Túrin ei vielä tiedä paikasta juuri mitään. Mystistä sanat kielelle tuonutta sattumaa uskottavampaa olisi ollut vedota Belegin überpro metsänkävijätaitoihin, joilla hän olisi myöhemmin Neithanin & kumpp. jälleen yhyttänyt.
Nyt ei tule mieleen muuta, lisäilen jos hoksaan myöhemmin.
Toisaalta hahmogalleria on sitten täysin erilainen kuin Sormustarussa. HLT on varmasti se Tolkienin teoksista, jonka yhteydessä hahmojen mustavalkoisuudesta syyttäminen on kaikkein aiheettominta, ja tämä luku menee siinä ehkä kaikkein pisimmälle. (Beleg on toki täysin ylihyvis, mutta kaikissa muissa on harmaan eri sävyjä.)
Lainsuojattomista annettu kuva on varsin negatiivinen ([hide] se kyllä mielestäni paranee seuraavissa luvuissa, esim. Andróg ei minusta pohjimmiltaan ole pelkkä julma öykkäri[/hide], mutta jo ajatus siitä, että edainin joukossa olisi murhaajia, ei ihan ensimmäisenä tule mieleen aiemmin esiteyn perusteella. (Liekö syynä veritekoihin vasta äskettäin tapahtunut Varjon alta pääsy, vai tapahtuiko niitä yhtä lailla Númenorissa ja Gondorissa? "Dol Amrothin rikospoliisista, iltaa..." ei jotenkin kuulosta uskottavalta.)
Esikuvia tyylille ei oikein helposti tule mieleen. Ilmeisintä vaihtoehtoa, eli Robin Hood -tarinoita, mukana on ehkä hiukkasen, mutta hilpeät ryöstöretket sheriffinpetkutuksineen puuttuvat ja sävy on ylipäätään liian synkkä. Túrinin tapa päästä joukkoon mukaan edeltäjänsä tappamalla ja päälliköksi eteneminen samoin metodein on toki tuttua kauraa, mutta mistä tarkkaan ottaen? Minulle ei tule oikein mieleen mitään. (Ympäristö tuo mieleen Fenimore Cooperit, mutta niissä ollaan jalompia, tietty realismi Karl Mayn, mutta Mayn hahmot ovat yksiulotteisempia ja kerronta yksityiskohtaisempaa.)
Joitakin kysymyksiä:
- Milloin lainsuojattomat oikein olivat ilmaantuneet? Andrógin naisentappo lienee tapahtunut ennen Nirnaethia, ei kai siinä muuten dor-lóminilaisiin viitattaisi.
- Mahtaako Ulrad olla itäläisiä? Nimi viittaisi siihen.
- Mitähän kautta Halethin kansan vähäpätöisyys on Túrinin mieleen tullut? Ehtikö Morwen istuttaa sen jo lapsuudessa vai oliko se T:n oman ylpeyden tulosta? (Missähän määrin Túrinin luonne muuten on riippuvainen hänen lapsuuden suruistaan, ja olisiko Morwenin taustasta löydettävissä samankaltaisuutta - minkä ikäisenä M joutui jättämään Dorthonionin?)
Belegin jäähyväiset jättivät vähän miettimistä. Oliko hän sitä mieltä, että haltiain ja ihmisten kohtaaminen oli kaikissa tilanteissa pahasta, vai oliko se vain muuttunut sellaiseksi nykytilanteessa? On aika vaikeaa kuvitella, että edainin vasalliaikana haltiain ja ihmisten välinen rinnakkaiselo olisi vaikuttanut täysin mahdottomalta idealta. Beleg toki oli Doriathista ja siksi tottumaton ihmisiin - hän lienee tehnyt virhearvioinnin samastaessaan kaikki muut ihmiset Túrinin kaltaisiksi tässä suhteessa - T. tuskin olisi ollut mikään unelmakaveri ihmistenkään piireissä.
- Amon Rûdhin mainitseminen oli aika outo temppu Tolkienilta, kun Túrin ei vielä tiedä paikasta juuri mitään. Mystistä sanat kielelle tuonutta sattumaa uskottavampaa olisi ollut vedota Belegin überpro metsänkävijätaitoihin, joilla hän olisi myöhemmin Neithanin & kumpp. jälleen yhyttänyt.
Nyt ei tule mieleen muuta, lisäilen jos hoksaan myöhemmin.
