HLT10: Belegin kuolema

Micco

Verkostelija
Suomen Tolkien-seura
Aika lyhyt mutta surullinen luku, jossa kuoli yksi viime lukujen aikaisista lempihahmoistani. Jotain tästä vissiin pitäisi pohtiakin, kun alustus pitäisi tehdä. Sivunumrot ovat suomenkielisestä kirjasta. Tällaisia pohditoja siis tällä kertaa.

Miksiköhän Beleg uskoi sivulla 153, että hänen oli seurattava nopeiten Angbandiin johtavia jälkiä? Eikö ole ihan Morgothin tyylistä järjestää tuollaisia harhautuksia? Ja kuinka kauan aikaa oikeastaan tuossa örkkien ajojahdissa kesti? Jotenkin tuosta saa sellaisen kuvan, että ei kovin kauan, kun asiat kerrotaan niin nopeasti, ja yöllä Beleg onkin jo Taur-nu-Fuinissa. Ehkä siihen meni kuitenkin useampikin päivä. Sitten tuohon asiaan liittyen tuli vielä mieleen, että miksi örkit aina ottavat vankinsa ryöstöretkilleen mukaan?

Oli mielenkiintoista lukea Gwindorista, vaikka pitikin käydä tarkistamassa toisesta luvusta mitä hän taistelussa oli tehnyt, kun ei voinut muistaa sellaisia asioita enää tässä vaiheessa. Olivatko todella kaikki noldoista taitavia takoja ja kivenlouhijoita, kuten teksti sivulla 154 antaa ymmärtää? Tuosta ei selvinnyt, miksi Gwindor yritti saada Belegiä luopumaan tehtävästään (s. 155). Tosin seurausten kannalta tehtävästä luopuminen olisi varmaankin ollut heille molemmille ihan hyväksi. :p

Örkit ovat ihan pelottavia silloin kun ne juopottelevat. :(

Túrin hätiköi taas. Ei ollut ensimmäinen kerta kun tappoi kaverinsa katsomatta ensin kuka tämä oli. Örkit olivat tylsiä, koska eivät jaksaneet etsiä Túrinia, vaan palasivat vain Angbandiin.

Gwindorin ja Túrinin matkasta Nargothrondiin minulla ei ole oikeastaan paljonkaan sanottavaa, paitsi että sureekohan Belegin pahismiekka oikeasti Belegiä, niin kuin Gwindor sanoi sivulla 159?
 
Mielenkiintoista, jos miekka todella surisi Belegiä. Melianinhan mukaan sen pitäisi olla samaa maata Eölin mustan sydämen kanssa. Vaikka miusta sellaisetkin hahmot, jotka ihan selkeästi osoittavat kykyä kiintymykseen ja muihin positiivisiin tunteisiin, leimataan mustasydämmiksi. Turhan hätiköityä. En Silmasta koskaan saanut sitä käsitystä, että Eöl olisi ollut mitenkään erityisen julma tai paha. No yritti tappaa poikansa, mutta entä sitten?

Nyt tätä kirjoittaessani vasta tajusin, että jos miekka pystyy tuntemaan tunteita, senhän pitäisi olla melkeinpä tietoinen olento. Johan tuntee käyttäjänsä ja imee näistä vaikutteita ja [hide]puhuu.[/hide] Miten tämä nyt sitten sopii Tolkienin metafysiikaan?
 
Onhan Tolkienilla tapauksia joissa joku siirtää "voimiaan" (ja ilmeisesti persoonallisuuttaan) tiettyyn esineeseen. Esimerkiksi Sormusten Sormus (olisi hauskaa, jos "Tarussa" olisi tehty Sormuksesta vielä aktiivisempi persoonallisuus) tai "Keskeneräisten tarujen kirjassa" ( Drúedain) esiintynyt "Uskollinen kivi".
 
Sormus-offia

Nielíqui sanoi:
Saattas se leffa kyllä mennä vähän omituiseksi jos sormus alkaisi puhua XD^^

Eikös leffa (The Goode Olde Fellowshippe) mennytkin juuri niin omituiseksi? Amon Henillä Aragorn kuuli, miten Sormus kuiskaili hänelle viekoittelevasti: "Elessar, Elesssar." Mutta kirjassakin on lähes tällainen tapaus, ei puhetta, mutta väkeviä kuvia nousee Sormuksen kantajan mieleen:

<i>Sormus houkutti häntä jo, nakersi hänen tahtoaan ja järkeään. Villejä kuvia kohosi mieleen; Hän näki Samvais Vahvan, Ajan Sankarin, astelevan leiskuvin miekoin poikki pimentyneen maan... [ja niin edespäin]</i> (TSH III, VI kirja, luku "Cirith Ungolin torni").
 
jrrt ja symbolit?

Panin sattumalta tänään merkille ja aprikoin edelleen jotain melko pitkälle vastaavaanlaiseen kielikuvaan liittyvää: Leimuava miekka on tosiaan kieltämättä varsin kätevä mysteerinomaiseksi (mm. vallan) vertauskuvaksi -- sitä voi nimittäin palauttaa esimerkiksi Tolkienin epäilemättä hyvin tunteman Genesiksen kohdassa 3:24 esiintyvään, myös muoto-opillisesti hieman ambivalenttiseen rakenteeseen <i>láhaT ha-Häräv</i>, jossa <b>חרב</b> <i>Häräv</i> /nyk. 'χerev/ on tietenkin "miekka", mutta yleensä "leimuksi" tai "liekiksi" käännettävä <b>להט</b> <i>láhaT</i> seisoo tässä kirjaimellisen merkityksen kääntävästi sen <u>edellä</u> -- eikä <u>perässä</u> tyypillisenä "adjektiivin korvike -omistajana" á la <i>"sword of power"</i>. <i>láhaT</i> liittyy kuitenkin joka tapauksessa varsin kiistämättömästi heprean juureen <b>להט</b> √<i>l-h-T</i>, mistä juontuvat myös ristikonteksteihin sopivasti mm. pluraalinen <i>lěhâTîm</i> "innostus, palo; salaiset taidot, taikuus" sekä <i>lěhîTâ</i> (= <i>lěhîTû<u>t</u></i>) "palava halu".

Samin Miekka ei kuitenkaan TSH:ssakaan ehkä ollut aivan ensimmäinen laatujaan -- mystikkomaisesti oudossa hengen tulessa roihuilevia kalpoja voi olla omiaan muistella myös Gandalfin puheissa eräällä sillalla.

(Kaiken lisäksi vielä huomasin, että oma nickinikin vastaisi muuten heprean konsonanttikirjoitusta <i>ʔ-l-h-t</i>... sallittavasta prefiksoinnista huolimatta ei silti aivan yksi yhteen kuitenkaan. Mikä sääli.)
 
Ylös