Aika lyhyt mutta surullinen luku, jossa kuoli yksi viime lukujen aikaisista lempihahmoistani. Jotain tästä vissiin pitäisi pohtiakin, kun alustus pitäisi tehdä. Sivunumrot ovat suomenkielisestä kirjasta. Tällaisia pohditoja siis tällä kertaa.
Miksiköhän Beleg uskoi sivulla 153, että hänen oli seurattava nopeiten Angbandiin johtavia jälkiä? Eikö ole ihan Morgothin tyylistä järjestää tuollaisia harhautuksia? Ja kuinka kauan aikaa oikeastaan tuossa örkkien ajojahdissa kesti? Jotenkin tuosta saa sellaisen kuvan, että ei kovin kauan, kun asiat kerrotaan niin nopeasti, ja yöllä Beleg onkin jo Taur-nu-Fuinissa. Ehkä siihen meni kuitenkin useampikin päivä. Sitten tuohon asiaan liittyen tuli vielä mieleen, että miksi örkit aina ottavat vankinsa ryöstöretkilleen mukaan?
Oli mielenkiintoista lukea Gwindorista, vaikka pitikin käydä tarkistamassa toisesta luvusta mitä hän taistelussa oli tehnyt, kun ei voinut muistaa sellaisia asioita enää tässä vaiheessa. Olivatko todella kaikki noldoista taitavia takoja ja kivenlouhijoita, kuten teksti sivulla 154 antaa ymmärtää? Tuosta ei selvinnyt, miksi Gwindor yritti saada Belegiä luopumaan tehtävästään (s. 155). Tosin seurausten kannalta tehtävästä luopuminen olisi varmaankin ollut heille molemmille ihan hyväksi.
Örkit ovat ihan pelottavia silloin kun ne juopottelevat.
Túrin hätiköi taas. Ei ollut ensimmäinen kerta kun tappoi kaverinsa katsomatta ensin kuka tämä oli. Örkit olivat tylsiä, koska eivät jaksaneet etsiä Túrinia, vaan palasivat vain Angbandiin.
Gwindorin ja Túrinin matkasta Nargothrondiin minulla ei ole oikeastaan paljonkaan sanottavaa, paitsi että sureekohan Belegin pahismiekka oikeasti Belegiä, niin kuin Gwindor sanoi sivulla 159?
Miksiköhän Beleg uskoi sivulla 153, että hänen oli seurattava nopeiten Angbandiin johtavia jälkiä? Eikö ole ihan Morgothin tyylistä järjestää tuollaisia harhautuksia? Ja kuinka kauan aikaa oikeastaan tuossa örkkien ajojahdissa kesti? Jotenkin tuosta saa sellaisen kuvan, että ei kovin kauan, kun asiat kerrotaan niin nopeasti, ja yöllä Beleg onkin jo Taur-nu-Fuinissa. Ehkä siihen meni kuitenkin useampikin päivä. Sitten tuohon asiaan liittyen tuli vielä mieleen, että miksi örkit aina ottavat vankinsa ryöstöretkilleen mukaan?
Oli mielenkiintoista lukea Gwindorista, vaikka pitikin käydä tarkistamassa toisesta luvusta mitä hän taistelussa oli tehnyt, kun ei voinut muistaa sellaisia asioita enää tässä vaiheessa. Olivatko todella kaikki noldoista taitavia takoja ja kivenlouhijoita, kuten teksti sivulla 154 antaa ymmärtää? Tuosta ei selvinnyt, miksi Gwindor yritti saada Belegiä luopumaan tehtävästään (s. 155). Tosin seurausten kannalta tehtävästä luopuminen olisi varmaankin ollut heille molemmille ihan hyväksi.
Örkit ovat ihan pelottavia silloin kun ne juopottelevat.
Túrin hätiköi taas. Ei ollut ensimmäinen kerta kun tappoi kaverinsa katsomatta ensin kuka tämä oli. Örkit olivat tylsiä, koska eivät jaksaneet etsiä Túrinia, vaan palasivat vain Angbandiin.
Gwindorin ja Túrinin matkasta Nargothrondiin minulla ei ole oikeastaan paljonkaan sanottavaa, paitsi että sureekohan Belegin pahismiekka oikeasti Belegiä, niin kuin Gwindor sanoi sivulla 159?
