HLT11: Túrin Nargothrondissa

tmdoob

Kontulainen
Juoni lyhyesti:
[hide]Gwindorin seurassa Túrinin sallitaan tulla Nargothrondiin. Túrin kieltää Gwindoria kertomasta hänen oikeaa nimeää, ja antaa itselleen nimen Agarwaen Úmarthin poika (Verentahrima, kovankohtalon poika). Anglachel -miekka taotaan uudestaan ja Túrin nimeää sen Gurthangiksi, Kalmanraudaksi. Tuon miekan tähden Túrinista käytettään Nargothrondissa myös nimeä Mormegil, Mustamiekka. Pian Túrin jo pääsee kuningas Orodrethin suosioon, ja neuvostoonsa. Túrin tahtoisi sotia avoimesti vihollista vastaan, mutta Gwindor vastustaa ajatusta. Lopulta Túrin saa tahtonsa läpi, hänestä tulee kuninkaan lähin neuvonantaja ja noldor rakentaa sillan Narogon yli voidakseen paremmin käydä taistoon. Nargothrondissa taotaan paljon aseita, ja ryhdytään sotimaan avoimemmin.

Orodrethin tytär Finduilas, joka oli Gwindorin kihlattu ennen Nirnaethia, rakastuu Túriniin. Gwindor on mustasukkainen. Túrin ei kuitenkaan vastaa Finduilasin tunteisiin. Finduilas antaa Túrinille nimen Thurin, Salaisuus. Túrinia kutsutaan myös Adanedheliksi, Haltiaihmiseksi.

Gwindor paljastaa Finduilasille Túrinin oikean nimen, ja Túrin suuttuu Gwindorille. Túrin ajatteli että voisi paeta kohtaloon toisen nimen turvin. Gwindor vastaa Túrinille ”Kohtalo on itsessäsi, ei nimessäsi.”.

Mormegilin ponnistelujen ansiosta Morgothin mahti väistyy Sirionin länsipuolelta, ja näin Morwenilla on viimein tilaisuus paeta Dor-lómista tyttärensä Niënorin kanssa Doriathiin. He jäävät kuningas Thingolin vieraiksi vaikka Túrin ei olekaan enää siellä. [/hide]

Pohdintoja ja kysymyksiä:
(Sivunumerot on siis suomennetun laitoksen numeroita.)


-S.161 ”auringon kilo” On hienoa että suomennoksessa käytetään suomea värikkäästi, mutta toisaalta tuo auringon kilo voi jäädä joiltain lukioilta hieman himmeäksi, vaikkakin asiayhteydessä sen voi helposti ymmärtääkin. Kilo siis substantiivina käytettynä tarkoittaa fysiikassa auringonsäteiden heijastusta.

-Taas huomaa kuinka tärkeitä sanat, nimet ja niiden merkitykset Tolkienille olivat. Túrinillakin on jo hirmuinen nippu nimiä itselleen. Esim. Túrin Turambar (Kohtalon valtias), Neithan (Kaltoinkohdeltu), Gorthol (Kauhukypäri), Mormegil (Musta Miekka), Agarwaen Úmarthin poika (Verentahrima, kovankohtalon poika), Thurin (Salaisuus), Adanedhel (Haltiaihminen), Villi Korvenkiertäjä, Korpien metsämies.. Muistikohan tuo itsekään enää kaikkia.

-Tässä luvussa käy hyvin ilmi se että Túrin ei ollut mikään turha jätkä. S. 165 kerrotaan että Túrinia saattoi ensi näkemältä luulla jopa kuuluvaksi noldoriin. Uljas, pitkä ja taitava soturi. ”Kasvot olivat kauniimmat kuin yhdelläkään esiaikojen kuolevaisella ihmisellä.”

-Yksi eroavaisuus sattui minun silmiini Silman ja KTK:n tekstien kanssa rinnakkain lukiessa. Silmassa kerrotaan että ”Kun Orodret sai tietää että Mormegil oli todellisuudessa Túrin Húrin Thalionin poika, osoitti hän hänelle suurta kunnioitusta, ja Túrinista tuli mahtava Nargothrondin kansan keskuudessa.” (s. 265 kahdeksannessa suomennetussa painoksessa). Ja vasta tämän jälkeen Túrin neuvot rupesivat painamaan enemmän kuninkaan mielessä. HLT antaa ymmärtää että vain Gwindor ja tovin kuluttua Finduilas tiesivät asiasta. Olisi kiva nähdä ne kaikki lähteet ja päästä sisälle prosessiin, jotta ymmärtäisi miten tähän on päädytty. Mielestäni siinä on aika iso ero tiesivätkö kaikki Nargotrondissa kuka Mormegil oikeasti oli vai eivätkö?
Ja miten sitten se, kun aikaisemmin (s.147) kuningas Orodreth lähetti Túrinille viestin että Nargothrondiin tämä ei saisi ikinä jalallaan astua. Siitä olisi sitten voinut vaikka Orodreth vihastua, jos/kun olisi paljastunut että Mormegil onkin Túrin. Vaikka tietenkin olosuhteet olivat muuttuneet, ja Mormegilista paljon apua Nargothrondille. Mutta kuitenkin.


Ei ihan ehtinyt 14. päivän puolella, joten pahoitten. Syytetään nyt sitten vaikka Finnconia tai Potteria. Ja öinen aika vaikuttanee tekstin järjellisyyden puutteeseen. :urg:
 
Ensin ajattelin, ettei Túrinin henkilöllisyys paljastunut, koska sitä ei missään mainita. Mutta toisaalta luulisi heidän nyt joskus hoksanneen yhdistää Mustan miekan siihen, josta niin paljon oli aiemmin kohuttu. Eihän mustia miekkoja kantavia ihmissankareita nyt ihan joka oksalla kasva.

Aika Nargothrondissa on vähiten lempparini Túrinin vaiheissa. Ehkä on välttämätöntä, että hän saisi olla hetken aikaa oikein ylevä ruhtinas hienossa palatsissa haltioiden hyysättävänä, jottei ainainen puskissa rämpiminen tulisi liian yksitoikkoiseksi, ja jotta vastakohdat vahvistaisivat toisiaan. Mutta finarfinilaiset pehmot ovat Finduilasia lukuunottamatta tylsimyksiä verrattuna mehukkaisiin ihmisiin ympäröivillä erämailla. Eikä Orodreth ole lainkaan sellainen kuningas, jota tekisi mieli palvella. Joskus kirjallisessa maailmassa tulee meinaan vastaan sellaisia kuninkaallisia hahmoja, että olisi mieluusti vaikka lattianlakaisia jos vain saisi astua heidän palvelukseensa *köh* Maedhros *köh*

Ja jos Orodreth alkoi kunnioittaa Túrinia vasta saatuaan tietää hänen sukutaulustaan, niin ei se ainakaan hänen pisteitään paranna.

Kymysys: miksi Finduilasin nimi on Finduilas, jos hänen tukkansa on kerta keltainen? Olen aina käsittänyt nimen tarkoittavan varjohiuksia, ja siksi saanut päähäni mielikuvan tummatukkaisesta neitosesta. TSH:n ensiversiossa nimeä sovitettiin Galadrielille. Denethorin vaimo oli Finduilas. Tolkien tuntuu kovasti tykästyneen nimeen.
 
Valië Nienna sanoi:
Ja jos Orodreth alkoi kunnioittaa Túrinia vasta saatuaan tietää hänen sukutaulustaan, niin ei se ainakaan hänen pisteitään paranna.

Miksi ihmeessä noldorilaisen kuninkaan pitäisi kunnioittaa jotakin alempaan rotuun kuuluvaa tuntematonta maankiertäjää? :twisted: Sitäpaitsi Túrinin neuvojen kuunteleminenhan osoittautuikin sitten tuhoisaksi erehdykseksi.

Suorastaan ihmeellistä miten joku metsärosvo sai tuosta vain sellaisen vaikutusvallan itseään mittaamattoman paljon korkeampien olentojen keskuudessa. Tosin Narogin valtakunnan asukit muistuttavat poliittiselta käyttäytymiseltään muutenkin antidemokraatti Thukydideen karrikoivasti kuvailemia oikukkaita ateenalaisia. Nargothrondilaisethan myös pettivät tuosta vaan aiemman laillisen kuninkaansa Finrodin kun Celegorm ja Curufin vain olivat pitäneet pari puhetta. Nirnaethissa taas nimenomaan nargothrondilaiset pilasivat noldorin taistelustrategian ryntäilemällä päättömästi ilman mitään sotilaskuria.
(Nargothrond, Beleriandin valtakuntien "sairas mies". Nargothrondilaiset pärjäsivät vain niinä ajanjaksoina, jolloin heillä oli kylliksi älliä yrittää seurata kaikessa Thingolin esimerkkiä. :wink: )
 
Aye, aye, Telimektar, mutta miksi sen samaisen noldorilaisen kunkun pitäisi alkaa kunnioittaa sitä samaista ihmistä vain koska paljastuu, että tämän suvussa on ollut joitain ihmisiksi kovia jätkiä? Hyvän kuninkaan pitäisi osata valita neuvonantajansa paremmin, tai ainakin paremmin perustein. Sekä Thingolin luottamus Saerosiin että Orodrethin luottamus Túrinin (täysin vastoin hänen aiempaa politiikaansa) jossain mielessä tekevät heistä vähemmän uskottavia johtajina.

Mitä Nargothrondilaisten kurittomuuteen tulee... minulla ei ole sille muuta selitystä kuin se sama jupina finarfinilaisista vellihousuista. Mielenkiintoista sinänsä, että juuri Finarfinin huoneen pitäisi olla se kaikken rakastetuin ja kunnioitetuin, ja kuitenkin juuri heidän seuraajansa ovat valmiita tällaisiin takinkäännöksiin johtajiaan vastaan. Fëanorin kansa ei alkanut mutinoida kuin vasta hyökkäyksessä Sirionia vastaan, eikä Hithlumilla käsittääkseni ollut ongelmia.
 
Ylös