Nerwende
Kontulainen
Voi kun mun nettiyhteys pysyisi kasassa viisi minuuttia että saisin tämän nyt lähtemään...
Tunnustetaan heti alkuun että kaikkien kesän fantsu-uutuuksien keskellä en ole ehtinyt oikeasti vielä lukemaan Húrinin lasten tarinaa tähän lukuun asti, eli saatan esittää tyhmiä kysymyksiä/ajatuksia jotka on käsitelty edellisissä luvuissa.
Meinasin esittää teorian, että Samwais oli selkeästi ottanut innoituksensa örkkien huijaamiseen Cirith Ungolin tornissa kuunneltuaan innokkaana vanhoja taruja Túrinista, mutta sitten muistin/tarkistin että kyseessä olikin vain leffatulkinta, ja että kirjassa Sam ei yritä teeskennellä olevansa armeija. Sääli, sinne meni hyvä teoria.
Túrinilla on tässä kohtaa selkeästi denial-vaihde päällä: hän uskoo että eristäytymällä kaikista hänelle rakkaista ihmisistä ja vieläpä hylkäämällä oikean nimensä hän voi suojella muita ja vältellä kiroustaan. Vähän sellainen Joona-vaikutelma, ikään kuin jumaluutta/kohtaloaan voisi piilotella muiden ihmisten seassa, tai vaihtamalla nimeä. Varsinkin, jos nimi on jotain niinkin uhmakasta kuin Kohtalon valtias - sehän suorastaan huutaa että "hei ähäkutti Melkor, etpäs mahda mulle mitään!"
Pidän tämän luvun kielestä kovasti, "oviaan pimentämään", "näki auringon ja vihreät ummut". Juva tuntuu suorastaan herkuttelevan kauniilla kielellämme.
Taisin löytää ladontavihreen. "Haud-en-Elleth annettiin sille nimeksi. Haltianeidon kumpu, ja pian örkit oppivat..." Olettaisin ainakin, että pisteen pitäisi olla kummun jäljessä tai poissa kokonaan.
Oliko Dorlasilla joku muukin syy tunnistaa Túrin kuin miekka? Olivatko miehet tavanneet jossain taistelussa aiemmin? Hän tuntuu myös nopeasti ymmärtävän että Túrinin läsnäolo ei ole mikään hyvä juttu, vaikka T:n ensivihjailut siihen suuntaan kaikuvatkin kuuroille korville.
Tunnustetaan heti alkuun että kaikkien kesän fantsu-uutuuksien keskellä en ole ehtinyt oikeasti vielä lukemaan Húrinin lasten tarinaa tähän lukuun asti, eli saatan esittää tyhmiä kysymyksiä/ajatuksia jotka on käsitelty edellisissä luvuissa.
Meinasin esittää teorian, että Samwais oli selkeästi ottanut innoituksensa örkkien huijaamiseen Cirith Ungolin tornissa kuunneltuaan innokkaana vanhoja taruja Túrinista, mutta sitten muistin/tarkistin että kyseessä olikin vain leffatulkinta, ja että kirjassa Sam ei yritä teeskennellä olevansa armeija. Sääli, sinne meni hyvä teoria.
Túrinilla on tässä kohtaa selkeästi denial-vaihde päällä: hän uskoo että eristäytymällä kaikista hänelle rakkaista ihmisistä ja vieläpä hylkäämällä oikean nimensä hän voi suojella muita ja vältellä kiroustaan. Vähän sellainen Joona-vaikutelma, ikään kuin jumaluutta/kohtaloaan voisi piilotella muiden ihmisten seassa, tai vaihtamalla nimeä. Varsinkin, jos nimi on jotain niinkin uhmakasta kuin Kohtalon valtias - sehän suorastaan huutaa että "hei ähäkutti Melkor, etpäs mahda mulle mitään!"
Pidän tämän luvun kielestä kovasti, "oviaan pimentämään", "näki auringon ja vihreät ummut". Juva tuntuu suorastaan herkuttelevan kauniilla kielellämme.
Taisin löytää ladontavihreen. "Haud-en-Elleth annettiin sille nimeksi. Haltianeidon kumpu, ja pian örkit oppivat..." Olettaisin ainakin, että pisteen pitäisi olla kummun jäljessä tai poissa kokonaan.
Oliko Dorlasilla joku muukin syy tunnistaa Túrin kuin miekka? Olivatko miehet tavanneet jossain taistelussa aiemmin? Hän tuntuu myös nopeasti ymmärtävän että Túrinin läsnäolo ei ole mikään hyvä juttu, vaikka T:n ensivihjailut siihen suuntaan kaikuvatkin kuuroille korville.