Telimektar
Fundamentalisti
Tässä luvussa Túrin käyttäytyy kuin todella olisi ”Turambar”, Kohtalon valtias. Hän tekee suunnitelman - ilmeisesti jälkikäteen ajatellen parhaan mahdollisen - ja toteuttaa sen: hänen on surmattava lohikäärme saattamatta muita tarpeettomaan vaaraan. (Ei enää Nargothrondin ja Dor-lóminin hyödytöntä verenvuodatusta.) Mutta toisten kohtaloa Túrin ei sentään hallitse. Muut eivät noudata hänen neuvojaan nyt kun ne kerrankin olisivat oikeita vaan syöksyvät vaaraan hyödyttömästi. Nienor ja Brandir luulevat kumpikin houkkamaisesti että heidän tuntemansa rakkaus (Nienorilla Túriniin ja Brandirilla Nienoriin) voisi taianomaisesti torjua rakastettua uhkaavan pahan, ja hylkäävät katkeruuden vallassa ne velvollisuudet joista voisivat suoriutua. Turambarin (ja Glaurungin) kasvaessa muut henkilöt kutistuvat - poikkeuksena vain nyt esiin astuva Hunthor. yksi niistä aluksi vähäisemmiltä näyttävistä henkilöistä joiden tehtävänä on tiukan paikan tullen vääntää Keskimaan historian pyöriä.
Teksti: Tämän luvun teksti seuraa lähes sana sanalta ”Keskeneräisten tarujen kirjan” saman nimistä lukua (ainakin englanninkielisissä teoksissa). Oikeinkirjoitusta on yksinkertaistettu jättämällä pois joitakin pilkkuja ja muuttamalla joitakin puolipisteitä ja ajatusviivoja pilkuiksi, joitakin Isoja Alkukirjaimia on pienennetty (West → west). Parissa kohdassa on vaihdettu yksittäinen sana: will not swerwe → does not swerwe (s.225); Path to the crossings → Path towards the crossings. Ainakin yhdessä kohdassa on poistettu pari sanaa: For certainly, if he can, he will come to our stronghold and dwelling, and he will destroy it → For certainly, if he can, he will destroy it (s.226); vastaavasti Brandirin irtisanoutuessa tehtävästään hänen puheeseensa on lisätty sivulause: Choose you another to lead you (s.233). Mikään näistä muutoksista ei vaikuta merkitykseen.
Huomioita tarinasta:
Tässä(kin) luvussa esitetyt ennustukset käyvät toteen (Túrin Nienorille: lohikäärme ei tule surmaamaan Túrinia tai Nienoria; Hunthor Dorlasille: päinvastoin kuin Brandirilla Dorlasilta tulee pettämään rohkeus, eivät jalat).
Kun Turambar vetää Gurthangin esiin, liekki näyttää leimahtavan korkealle. Mieleen tulee Anduril, joka ehkä sittenkin välkkyi tietyissä tilanteissa omaa valoaan. (Näiden kahden miekan tapauksessa eri asia kuin Gondolinissa taottujen miekkojen ”örkkivaroitusvalo”.)
Brethilin ihmisten lamaannuttavan pelon vaihtuminen oudoksi innostukseksi ja uudestaan hämmentyneeksi peloksi tuntuu yhtäältä realistiselta joukkopsykologialta ja toisaalta, Tolkienin kirjojen erityiskontekstissa, kohtalon erityiseltä työltä (vertaa Sormuksen saattueen hajaantuminen, jolloin saattueen jäsenet lähtivät äkkiä juoksemaan sekavasti eri suuntiin Aragornia kuuntelematta).
Niukat luonnonkuvaukset tuntuvat samalla uhkaavan vertauskuvallisilta: Turambarin ja hänen seuralaistensa lähestyessä rotkoa ”all was deadly still,,,and faint spires of smoke rose straight and unwavering against the last light in the west”. Muistettakoon että länsi oli Valon ilmansuunta: lännen viimeisen valon haipuessa Morgothin pimeys voimistui.
Tässä(kin) luvussa on sananlaskunomaisen iskeviä toteamuksia: ”Mutta yö on kylmä neuvonantaja”.
”Keskeneräisten tarujen kirjan” suomennoksessa on tässä luvussa mielestäni joitakin (vähintään tyylillisesti) epätyydyttäviä kohtia. Olisi mielenkiintoista kuulla onko niille tehty mitään: C. of H:n sivulla 230 (samoin kuin Unfinished Talesin vastaavassa kohdassa) sanotaan Turambarin suunnitelmasta ylittää rotko yöllä ”This was the counsel of Turambar, and it was useless to gainsay him”, mikä on ”Keskeneräisissä taruissa” suomennettu ”Niin neuvoi Turambar tekemään, eikä häntä vastaan hyödyttänyt mitään sanoa”. Tietenkään Túrin ei tässä ”neuvonut” ketään, vaan tämä oli se mitä hän oli päättänyt tehdä.
Vastaavasti Túrinin lähettämät vakoojat kertovat että Teiglinin rannalle ehtinyt Glaurung ”glared across the water” (C. of H., 29), mikä KTK:ssa oli käännetty ”mulkoili veden yli”. ”Mulkoileminen” kuulostaa minusta tässä tarpeettoman lystikkäältä.
Joitakin kysymyksiä sisällöstä: Glaurung tulee viivasuoraan kohti Brethilin ihmisiä, alueen läpi jossa ei kai ole koskaan kulkenut. Ilmeisesti sekin ”näkee Morgothin silmillä” (tai päinvastoin)?
Mitä tarkoittaa että Glaurung hallitsi nargothrondin entisiä maita ”lohikäärmekuninkaana”? Paniko se örkit raivaamaan ja rakentamaan, ainakaan niitä ei jäänyt sinne Glaurungin kuoltua? Vai oliko joitakin haltioita jäljellä orjina?
Hassua (vaikka tarinan, ja Túrinin onnistumisen, kannalta kätevää) ettei Glaurung ottanut ainuttakaan örkkiä mukaansa Brethilin ihmisiä vastaan.
Tämä tähän hätään. Myöhästyin tällä kertaa vain vuorokauden.
:censor:
Teksti: Tämän luvun teksti seuraa lähes sana sanalta ”Keskeneräisten tarujen kirjan” saman nimistä lukua (ainakin englanninkielisissä teoksissa). Oikeinkirjoitusta on yksinkertaistettu jättämällä pois joitakin pilkkuja ja muuttamalla joitakin puolipisteitä ja ajatusviivoja pilkuiksi, joitakin Isoja Alkukirjaimia on pienennetty (West → west). Parissa kohdassa on vaihdettu yksittäinen sana: will not swerwe → does not swerwe (s.225); Path to the crossings → Path towards the crossings. Ainakin yhdessä kohdassa on poistettu pari sanaa: For certainly, if he can, he will come to our stronghold and dwelling, and he will destroy it → For certainly, if he can, he will destroy it (s.226); vastaavasti Brandirin irtisanoutuessa tehtävästään hänen puheeseensa on lisätty sivulause: Choose you another to lead you (s.233). Mikään näistä muutoksista ei vaikuta merkitykseen.
Huomioita tarinasta:
Tässä(kin) luvussa esitetyt ennustukset käyvät toteen (Túrin Nienorille: lohikäärme ei tule surmaamaan Túrinia tai Nienoria; Hunthor Dorlasille: päinvastoin kuin Brandirilla Dorlasilta tulee pettämään rohkeus, eivät jalat).
Kun Turambar vetää Gurthangin esiin, liekki näyttää leimahtavan korkealle. Mieleen tulee Anduril, joka ehkä sittenkin välkkyi tietyissä tilanteissa omaa valoaan. (Näiden kahden miekan tapauksessa eri asia kuin Gondolinissa taottujen miekkojen ”örkkivaroitusvalo”.)
Brethilin ihmisten lamaannuttavan pelon vaihtuminen oudoksi innostukseksi ja uudestaan hämmentyneeksi peloksi tuntuu yhtäältä realistiselta joukkopsykologialta ja toisaalta, Tolkienin kirjojen erityiskontekstissa, kohtalon erityiseltä työltä (vertaa Sormuksen saattueen hajaantuminen, jolloin saattueen jäsenet lähtivät äkkiä juoksemaan sekavasti eri suuntiin Aragornia kuuntelematta).
Niukat luonnonkuvaukset tuntuvat samalla uhkaavan vertauskuvallisilta: Turambarin ja hänen seuralaistensa lähestyessä rotkoa ”all was deadly still,,,and faint spires of smoke rose straight and unwavering against the last light in the west”. Muistettakoon että länsi oli Valon ilmansuunta: lännen viimeisen valon haipuessa Morgothin pimeys voimistui.
Tässä(kin) luvussa on sananlaskunomaisen iskeviä toteamuksia: ”Mutta yö on kylmä neuvonantaja”.
”Keskeneräisten tarujen kirjan” suomennoksessa on tässä luvussa mielestäni joitakin (vähintään tyylillisesti) epätyydyttäviä kohtia. Olisi mielenkiintoista kuulla onko niille tehty mitään: C. of H:n sivulla 230 (samoin kuin Unfinished Talesin vastaavassa kohdassa) sanotaan Turambarin suunnitelmasta ylittää rotko yöllä ”This was the counsel of Turambar, and it was useless to gainsay him”, mikä on ”Keskeneräisissä taruissa” suomennettu ”Niin neuvoi Turambar tekemään, eikä häntä vastaan hyödyttänyt mitään sanoa”. Tietenkään Túrin ei tässä ”neuvonut” ketään, vaan tämä oli se mitä hän oli päättänyt tehdä.
Vastaavasti Túrinin lähettämät vakoojat kertovat että Teiglinin rannalle ehtinyt Glaurung ”glared across the water” (C. of H., 29), mikä KTK:ssa oli käännetty ”mulkoili veden yli”. ”Mulkoileminen” kuulostaa minusta tässä tarpeettoman lystikkäältä.
Joitakin kysymyksiä sisällöstä: Glaurung tulee viivasuoraan kohti Brethilin ihmisiä, alueen läpi jossa ei kai ole koskaan kulkenut. Ilmeisesti sekin ”näkee Morgothin silmillä” (tai päinvastoin)?
Mitä tarkoittaa että Glaurung hallitsi nargothrondin entisiä maita ”lohikäärmekuninkaana”? Paniko se örkit raivaamaan ja rakentamaan, ainakaan niitä ei jäänyt sinne Glaurungin kuoltua? Vai oliko joitakin haltioita jäljellä orjina?
Hassua (vaikka tarinan, ja Túrinin onnistumisen, kannalta kätevää) ettei Glaurung ottanut ainuttakaan örkkiä mukaansa Brethilin ihmisiä vastaan.
Tämä tähän hätään. Myöhästyin tällä kertaa vain vuorokauden.
:censor:
