Glaurung on tulossa ja Turambar on kehittänyt juonen tämän surmaamiseksi. Jänistääkö Dorlas tehtävästään ihan pelkästään sen takia että pelkää, vai eikö hän muuten vain pitänyt Túrinista? (En ole nyt vähään aikaan kirjaa avannut, niin ei tuollaisia asioita enää voi muistaa. :angel
Minulle oli aika pitkään epäselvää miten tuo lohikäärmeen hyppääminen rotkon yli tapahtui, mutta luulen että ymmärsin senkin viimeistään sitten kun se hyppäsi.
S. 241: Tosiksi todistettiin ne sanat, jotka sitä taottaessa oli lausuttu, ettei mikään, ei suuri eikä pieni, jäisi eloon sen piston jälkeen. Jos on noin vahva miekka ja silti lohikäärme täytyy surmata osumalla sen alapuolelle, niin lohikäärmeen suomut ovat näköjään aika kestäviä. S. 156: ja hän pisti sillä Túrinia jalkaan. Jos suuri tai pieni (entä keskikokoinen?
) ei jää eloon sen piston jälkeen ja tuossa ihan selvästi sanottiin Belegin pistäneen Túrinia, eikä Túrin kuollut (ennen kuin luvussa Túrinin kuolema, anteeksi spoilaus 
), niin siinä on joko ristiriita tai sitten takerrun liian pieniin yksityiskohtiin.
Brandir yrittää pysäyttää Nínielin lähtemästä etsimään Turambaria. Brandir siis esitetään lukijalle kurjana ja ehkä ilkeänä, mutta toisaalta hänen hahmoonsa on helppo samaistua ja hänen tarinansa loppuu surullisesti.
Surullinen on myös Nínielin ja Turambarin tarina. Glaurung paljastaa heidän olean sisaruksia. Níniel hyppää kauhun ja tuskan takia Cabed-en-Arasilta (s. 247), mutta hyppääkö hän siksi kun luuli että Turambar oli kuollut vai johtuiko kauhu ja tuska siitä että hän ymmärsi kuinka Glaurung oli hänelle tehnyt?
Dorlas suututtaa Brandirin ja joutuu tapetuksi. Vastaavan luvun vanhasta KTK-alustuksessa sitä ihmeteltiin. En tiedä onko tässä kohdassa teksti erilaista kuin KTK:ssa, mutta mielestäni tuossa ei mitään kummempaa ihmettelyä tarvitsisi. Ihan tarinamaista, että tuollainen mies, joka ei käytä yleensä aseita, tuollaisessa suruisassa ja petetyssä mielentilassa tappaakin sitten jonkun tarinan loppupuolella.
Se taisikin olla viimeinen alustukseni tästä kirjasta. Kiitoksia lukijoille kärsivällisyydestä.![[22]](/styles/kontu/hymiot/22.png "Kakskakkonen [22]")
Minulle oli aika pitkään epäselvää miten tuo lohikäärmeen hyppääminen rotkon yli tapahtui, mutta luulen että ymmärsin senkin viimeistään sitten kun se hyppäsi.S. 241: Tosiksi todistettiin ne sanat, jotka sitä taottaessa oli lausuttu, ettei mikään, ei suuri eikä pieni, jäisi eloon sen piston jälkeen. Jos on noin vahva miekka ja silti lohikäärme täytyy surmata osumalla sen alapuolelle, niin lohikäärmeen suomut ovat näköjään aika kestäviä. S. 156: ja hän pisti sillä Túrinia jalkaan. Jos suuri tai pieni (entä keskikokoinen?
) ei jää eloon sen piston jälkeen ja tuossa ihan selvästi sanottiin Belegin pistäneen Túrinia, eikä Túrin kuollut (ennen kuin luvussa Túrinin kuolema, anteeksi spoilaus ), niin siinä on joko ristiriita tai sitten takerrun liian pieniin yksityiskohtiin.Brandir yrittää pysäyttää Nínielin lähtemästä etsimään Turambaria. Brandir siis esitetään lukijalle kurjana ja ehkä ilkeänä, mutta toisaalta hänen hahmoonsa on helppo samaistua ja hänen tarinansa loppuu surullisesti.
Surullinen on myös Nínielin ja Turambarin tarina. Glaurung paljastaa heidän olean sisaruksia. Níniel hyppää kauhun ja tuskan takia Cabed-en-Arasilta (s. 247), mutta hyppääkö hän siksi kun luuli että Turambar oli kuollut vai johtuiko kauhu ja tuska siitä että hän ymmärsi kuinka Glaurung oli hänelle tehnyt?
Dorlas suututtaa Brandirin ja joutuu tapetuksi. Vastaavan luvun vanhasta KTK-alustuksessa sitä ihmeteltiin. En tiedä onko tässä kohdassa teksti erilaista kuin KTK:ssa, mutta mielestäni tuossa ei mitään kummempaa ihmettelyä tarvitsisi. Ihan tarinamaista, että tuollainen mies, joka ei käytä yleensä aseita, tuollaisessa suruisassa ja petetyssä mielentilassa tappaakin sitten jonkun tarinan loppupuolella.
Se taisikin olla viimeinen alustukseni tästä kirjasta. Kiitoksia lukijoille kärsivällisyydestä.
