HLT19: Túrinin kuolema

Ereinion

Kontulainen
Alkuun nähdäkseni huomiotta tähän mennessä jäänyt vihree, jonka rinnalla Oras Tynkkynenkin kalpenisi: Kahden viimeisen luvun kohdalla suomalaisessa painoksessa on lukujen numerointi pudonnut yhden alaspäin: Glaurungin kuolema on kuudestoista luku, ei XVII kuten sisällysluettelossa, ja tämä on seitsemästoista, ei XVIII kuten pitäisi.

Túrinin sympatiapisteet romahtavat aina omalla kohdallani siinä vaiheessa, kun hän tappaa Brandirin. Ikäänkuin T. olisi jonkin sortin öykkäri, joka ei keksi mitään sopivaa vastaansanottavaa, huutaa vaan ja kun toteaa, ettei se auta, niin sitten nirri pois ilkiöltä, hähää.

Oliko Dorlasin vaimon vastenmielisyys Brandiria kohtaan pidempiaikaista, vai oliko Brandir kertonut Dorlasin pelkuruudesta? Tekstistä pääteltynä vaikuttaa ensimmäiseltä, joka panee miettimään, oliko Dorlasin ilkkuminen jonkin sukuriidan tulosta.

Mablungin saapumisen ajoitus taitaa olla taas näitä kohtalo-juttuja. Túrinin väite Niënorin ulkonäöstä taas lienee vain keino saada Mablung kertomaan, minkä näköinen N. oikeasti on, ei kai hän nyt kuitenkaan oikeasti kolmea vuotta pitänyt Nínieliä täysin eri näköisenä kuin jokainen muu Brethilissä?

Sukkelaan surmaan sinut (mitä muuten in English?) on harvinaisen coolisti lausahdettu. (Vaikka mitäpä muuta kuin viileää puhetta kylmä teräs voisi päästelläkään?) Tekikö Gurthang muuten samalla itsarin, vai mistä syystä se oikein otti ja murtui? (Ja jos Túrin käy höykyttämässä Morgothia Dagor Dagorathissa, niin ilmeisesti hänellä on silloin juuri Gurthang aseenaan? Mahtaako miekkakin olla "ylösnoussut" vai pitääkö jonkun se erikseen takoa? Sitä me tässä vaan mietiskellään, ja sitä myös että onko soturin ja aseen välit parantuneet maan povessa vietettynä aikana...)

"Epilogista" sen verran, että minusta mukaan olisi saatu lisätä myös ainakin Húrinin kohtalo, "kukaan ei tiedä, mitä hänelle tapahtui, mutta kerrotaan, että hän lopulta heittäytyi mereen ja niin sai loppunsa kuolevaisten ihmisten sotaurhoista suurin" olisi minusta parampi lopetus kuin Morwenin kuolemaan lopettaminen, joskaan ei välttämättä parempi kuin "eikä kukaan koskaan saanut tietää, kunne Teiglinin kylmät aalot olivat hänet kuljettaneet". Jos Morgothin ilkunnasta Húrinille vapaaksipäästön yhteydessä on jotakin kirjoitettu, niin se olisi myös saanut tulla mukaan. (Vaan en urputa kun en edes tiedä, josko siitä tarut tahi annaalit juttelevat laisinkaan.)
Mutta toisaalta: Onhan se Kaurismäkeläinen dialogi nyt lähellä loppua, johon se hienosti sopii. Siitä plussaa.
 
Swift Sword

Ereinion sanoi:
Sukkelaan surmaan sinut (mitä muuten in English?) on harvinaisen coolisti lausahdettu. (Vaikka mitäpä muuta kuin viileää puhetta kylmä teräs voisi päästelläkään?) Tekikö Gurthang muuten samalla itsarin, vai mistä syystä se oikein otti ja murtui?

I will slay you swiftly. Olisiko tässä nähtävissä Kalevalan lisäksi sitä alkusoinnullista muinaisenglantilaista runoutta, jonka parissa JRR pääasiassa työskenteli (minkä harrastuksiltaan ehti) ja jota hän myös itse runsaasti sepitti.

Miekkaan heittäytyminen ja puhelu sen kanssa on, kuten tiedämme [ks. vaikka Tolkien-huoneen keskustelua yhteyksistä Kalevalaan], yksi selvimmistä viitteistä Kullervon tarinaan, joskin omaperäiseksi muunneltuna ainakin mitä tulee miekan esittämiin motiiveihin. Kullervon miekka toteaa:

Miks' en söisi mielelläni, söisi syyllistä lihoa, viallista verta joisi? Syön lihoa syyttömänki, juon verta viattomanki. Siis tämä ase ei halunnut erikseen kostaa edellisen omistajansa puolesta. Eikä se murtunut Kullervon syyllisen lihan painosta. Eikä erikseen luvannut toimia nopeasti, vaikka ilmeisesti niin tekikin.

Tolkienilla miekat murtuvat muuallakin: Narsil hajosi Sauronin kanssa kamppaillessaan (toki ennen ratkaisevaa iskua) ja Noitakuningasta koskettaneet terät eivät olleet myöskään kestävää sorttia. Mistä lienee muuten aihe peräisin?
 
Re: Swift Sword

Tik sanoi:
Narsil hajosi Sauronin kanssa kamppaillessaan (toki ennen ratkaisevaa iskua)

Sauronhan ei toisen ajan lopussa saanut varsinaisesti "ratkaisevaa iskua". Sauron "heitettiin maahan" (...Sauron also was thrown down), ja kun Isildur leikkasi sormuksen irti Sauronin kädestä, niin ilmeisesti tästä nöyryytetty Saurus hylkäsi ruumiinsa. (Silmarillion, WSOY, 366; "The Silmarillion", paperback 1999, sivu 353.)

Aragornin "Murtuneessa miekassa" olennaista tarinan kannalta oli epäilemättä uudeksi takominen, mitä varten murtuminen tarvittiin vain välivaiheena. Kai miekat usein oikeasti murtuivat?

Noitakuninkaaseen osuneiden terien haihtuminen taas on toisenlainen juttu (tarinan kannalta ehkä hyvä, fysikaalisen maailmankuvan kannalta vähemmän hyvä juttu). Sanotaanko muuten missään että sama olisi voinut tapahtua myös muihin nazguleihin osuneille aseille?

Túrinin miekan tekijän, Eölin, luonteenlaadun tuntien olisi melkein odottanut miekan jotenkin ilkeästi solvaavan Túrinia, mutta tämä olisi ehkä tuonut tarinaan tässä vaiheessa sopimattoman koomisen sävyn.

Christopher Tolkienin päätös lopettaa HLT juuri Morwenin kuolemaan on tavallaan aika elegantti (ja onhan HLT:n oletetun lukijan määrä siirtyä vasta seuraavaksi Silmarillioniin ja KTK:hon, joista on sitten kiva saada bonuksia). Itse olisin tavallaan toivonut, että HLT:hen olisi yhdistetty myös "Húrinin vaellukset" (HoME XI), mutta tarinan sävy ja intensiteetti olisi sitten ehkä vaihdellut liikaa.
HLT:n (ja KTK:n vastaavan osan) jälkeen Silmarillionissa oleva Túrin Turambarin tarina tuntuu kuitenkin nyt toivottoman tyngältä. Miten olisi "Silmarillionin" laajennettu editio, jossa olisi mukana täyspitkä Túrinin tarina ja ehkä myös Tuorin tulo Gondoliniin KTK:n tapaan?
 
  • Like
Reaktiot: Tik
Ereinion sanoi:
Oliko Dorlasin vaimon vastenmielisyys Brandiria kohtaan pidempiaikaista, vai oliko Brandir kertonut Dorlasin pelkuruudesta? Tekstistä pääteltynä vaikuttaa ensimmäiseltä, joka panee miettimään, oliko Dorlasin ilkkuminen jonkin sukuriidan tulosta.

Luulisin että Dorlasin kodissa Brandir oli ollut jo pitkään alituinen puheenaihe eikä hänestä varmaankaan puhuttu kauniisti, sillä olihan Dorlas sen joukon johtaja, joka halusi sotia örkkejä vastaan, ja Brandir koetti heitä jatkuvasti hillitä.

Näin ollen Dorlasin vaimon katkeruus on todennäköisesti Dorlasista lähtöisin. Nainen oli varmaan myös yleisesti ottaen katkera siitä, että hänen miehensä oli joutunut lähtemään lohikäärmettä vastaan, mutta Brandir ei. Ja kaiken päätteeksi Dorlasin vaimo oli yksi niistä naisista, jotka halusivat lähteä Nínielin mukaan etsimään miehiä. Ja taas Brandir vastusteli.

Sukuriidan olemassaoloon ei tekstissä viitata mitenkään, joten se jää yhtä lailla arvoitukseksi kuin Dorlasin vaimon nimi.
 
Ylös