Ereinion
Kontulainen
Alkuun nähdäkseni huomiotta tähän mennessä jäänyt vihree, jonka rinnalla Oras Tynkkynenkin kalpenisi: Kahden viimeisen luvun kohdalla suomalaisessa painoksessa on lukujen numerointi pudonnut yhden alaspäin: Glaurungin kuolema on kuudestoista luku, ei XVII kuten sisällysluettelossa, ja tämä on seitsemästoista, ei XVIII kuten pitäisi.
Túrinin sympatiapisteet romahtavat aina omalla kohdallani siinä vaiheessa, kun hän tappaa Brandirin. Ikäänkuin T. olisi jonkin sortin öykkäri, joka ei keksi mitään sopivaa vastaansanottavaa, huutaa vaan ja kun toteaa, ettei se auta, niin sitten nirri pois ilkiöltä, hähää.
Oliko Dorlasin vaimon vastenmielisyys Brandiria kohtaan pidempiaikaista, vai oliko Brandir kertonut Dorlasin pelkuruudesta? Tekstistä pääteltynä vaikuttaa ensimmäiseltä, joka panee miettimään, oliko Dorlasin ilkkuminen jonkin sukuriidan tulosta.
Mablungin saapumisen ajoitus taitaa olla taas näitä kohtalo-juttuja. Túrinin väite Niënorin ulkonäöstä taas lienee vain keino saada Mablung kertomaan, minkä näköinen N. oikeasti on, ei kai hän nyt kuitenkaan oikeasti kolmea vuotta pitänyt Nínieliä täysin eri näköisenä kuin jokainen muu Brethilissä?
Sukkelaan surmaan sinut (mitä muuten in English?) on harvinaisen coolisti lausahdettu. (Vaikka mitäpä muuta kuin viileää puhetta kylmä teräs voisi päästelläkään?) Tekikö Gurthang muuten samalla itsarin, vai mistä syystä se oikein otti ja murtui? (Ja jos Túrin käy höykyttämässä Morgothia Dagor Dagorathissa, niin ilmeisesti hänellä on silloin juuri Gurthang aseenaan? Mahtaako miekkakin olla "ylösnoussut" vai pitääkö jonkun se erikseen takoa? Sitä me tässä vaan mietiskellään, ja sitä myös että onko soturin ja aseen välit parantuneet maan povessa vietettynä aikana...)
"Epilogista" sen verran, että minusta mukaan olisi saatu lisätä myös ainakin Húrinin kohtalo, "kukaan ei tiedä, mitä hänelle tapahtui, mutta kerrotaan, että hän lopulta heittäytyi mereen ja niin sai loppunsa kuolevaisten ihmisten sotaurhoista suurin" olisi minusta parampi lopetus kuin Morwenin kuolemaan lopettaminen, joskaan ei välttämättä parempi kuin "eikä kukaan koskaan saanut tietää, kunne Teiglinin kylmät aalot olivat hänet kuljettaneet". Jos Morgothin ilkunnasta Húrinille vapaaksipäästön yhteydessä on jotakin kirjoitettu, niin se olisi myös saanut tulla mukaan. (Vaan en urputa kun en edes tiedä, josko siitä tarut tahi annaalit juttelevat laisinkaan.)
Mutta toisaalta: Onhan se Kaurismäkeläinen dialogi nyt lähellä loppua, johon se hienosti sopii. Siitä plussaa.
Túrinin sympatiapisteet romahtavat aina omalla kohdallani siinä vaiheessa, kun hän tappaa Brandirin. Ikäänkuin T. olisi jonkin sortin öykkäri, joka ei keksi mitään sopivaa vastaansanottavaa, huutaa vaan ja kun toteaa, ettei se auta, niin sitten nirri pois ilkiöltä, hähää.
Oliko Dorlasin vaimon vastenmielisyys Brandiria kohtaan pidempiaikaista, vai oliko Brandir kertonut Dorlasin pelkuruudesta? Tekstistä pääteltynä vaikuttaa ensimmäiseltä, joka panee miettimään, oliko Dorlasin ilkkuminen jonkin sukuriidan tulosta.
Mablungin saapumisen ajoitus taitaa olla taas näitä kohtalo-juttuja. Túrinin väite Niënorin ulkonäöstä taas lienee vain keino saada Mablung kertomaan, minkä näköinen N. oikeasti on, ei kai hän nyt kuitenkaan oikeasti kolmea vuotta pitänyt Nínieliä täysin eri näköisenä kuin jokainen muu Brethilissä?
Sukkelaan surmaan sinut (mitä muuten in English?) on harvinaisen coolisti lausahdettu. (Vaikka mitäpä muuta kuin viileää puhetta kylmä teräs voisi päästelläkään?) Tekikö Gurthang muuten samalla itsarin, vai mistä syystä se oikein otti ja murtui? (Ja jos Túrin käy höykyttämässä Morgothia Dagor Dagorathissa, niin ilmeisesti hänellä on silloin juuri Gurthang aseenaan? Mahtaako miekkakin olla "ylösnoussut" vai pitääkö jonkun se erikseen takoa? Sitä me tässä vaan mietiskellään, ja sitä myös että onko soturin ja aseen välit parantuneet maan povessa vietettynä aikana...)
"Epilogista" sen verran, että minusta mukaan olisi saatu lisätä myös ainakin Húrinin kohtalo, "kukaan ei tiedä, mitä hänelle tapahtui, mutta kerrotaan, että hän lopulta heittäytyi mereen ja niin sai loppunsa kuolevaisten ihmisten sotaurhoista suurin" olisi minusta parampi lopetus kuin Morwenin kuolemaan lopettaminen, joskaan ei välttämättä parempi kuin "eikä kukaan koskaan saanut tietää, kunne Teiglinin kylmät aalot olivat hänet kuljettaneet". Jos Morgothin ilkunnasta Húrinille vapaaksipäästön yhteydessä on jotakin kirjoitettu, niin se olisi myös saanut tulla mukaan. (Vaan en urputa kun en edes tiedä, josko siitä tarut tahi annaalit juttelevat laisinkaan.)
Mutta toisaalta: Onhan se Kaurismäkeläinen dialogi nyt lähellä loppua, johon se hienosti sopii. Siitä plussaa.
