Hobitin 80-vuotisjuhlaluenta: Esipuhe

Kointähti

Koala on steroids
Pari viikkoa vajaat 80 vuotta sitten J. R. R. Tolkien julkaisi ensimmäisen kirjansa Hobitti eli Sinne ja takaisin (The Hobbit : or There and Back Again). Teos suomennettiin ensimmäisen kerran vuonna 1973 nimellä Lohikäärmevuori (suom. Risto Pitkänen) Tammen kustantamana ja uudestaan vuonna 1985 nimellä Hobitti (suom. Kersti Juva) WSOY:n kustantamana. Tässä lukupiirissä pääasiallisena kohteena on vuoden 1985 suomennos, mutta vertaileva ote on tervetullutta

Tolkien tuo ilmi kiinnostuksensa kieliin ja kirjoitukseen jo heti esipuheensa alussa toteamalla, että tarinan tapahtumishetkellä kielet ja kirjoitus olivat tyystiin toisenlaisia kuin nykyään. Alkuun sijoitetaan myös ensimmäinen kielitieteellinen juju: kirjassa esiintyvä sana örkki on hobittien käyttämästä muodosta johdettu, ja se on useimmiten suomennettu sanalla hiisi. Tämän jälkeen puhutaan riimuista, ja houkutellaan lukijaa arvoituksen ääreen: karttaan on kirjoitettu kirjassa esiintyvää tekstiä riimukirjaimin, ja vertailun avulla voi nämä riimuaakkoset selvittää. Tämähän on kuin vanhoista kunnon puuhakirjoista! Lopuksi paljastetaan vielä, että kääpiökartoissa itä on merkitty ylös - näinhän asia oli meidän maailmamme historiassakin.

Henki on päästetty pullostaan!
 
Kielivertailua (englanti ja Juvan suomikäännös) tehdessä huomaa lisää kielitieteilyä. Tolkien tekee huomion sanan kääpiö taivutuksesta monikkoon, ja mainitsee sitä käsiteltävän hieman tarkemmin Tarun liitteissä. Juvan käännöksessä tätä huomautusta ei luonnollisesti ole, koska suomenkielessä sille ei ole tarvetta.

Mielestäni on aina ollut viehättävää, että Tolkien kirjoitti Hobitista ja Tarusta kuin ne olisivat (ja täytyyhän niiden olla) käännöksiä historiallisista dokumenteista. Mistä päästäänkin, etenkin riimujen osalta, hauskaan käännösketjuun. Kerronnallisessa tekstissä Tolkien on ilmeisesti tehnyt suoran käännöksen alkuperäisversion kielestä (westron?) ja merkistöstä englantiin, minkä Juva on puolestaan kääntänyt suomeksi. Riimujen kohdalla on kääpiöriimut ensin käännetty germaanisiksi, mistä on tehty englantikäännös latina-aakkostoon ja sitten käännetty vielä suomeksi. Toki voi olla, että käännöstä riimuista ei ole varsinaisesti ollut tarvetta tehdä, jos se on tarinan sisällä jo tehty riimuista tarinan alkuperäiskieleen.

Tolkien mainitsee myös, että germaanisista riimuista puuttuvia kirjaimia voi korvata vastaavilla kääpiöriimuilla. Tästä herääkin kysymys, miksi Tolkien ei voinut käännöksessään käyttää suoraan kääpiöriimuja, kertoen niiden latinalaiset vastineet. Etenkin kun mainitsee vielä, kuinka nykyään harvat tuntevat edes germaanisia riimuja.
 
Last edited:
Ihan ensimmäiseksi totean, että esipuheen suhteen en voi vertailla Hobittia ja Lohikäärmevuorta, koska Lohikäärmevuoressa ei ole esipuhetta. Liekö Pitkänen ajatellut, ettei lastenkirja sellaista kaipaa, vai kustantajakohan päätöksen pois jättämisestä on tehnyt?

Esipuheen riimupohdintojen jäätyä pois ei liene kovin kummallista, ettei Lohikäärmevuoressa ole myöskään käännetty riimutekstejä. Thorinin kartan romaanisilla kirjaimilla kirjoitetut osuudet on kyllä suomennettu uskollisesti, mutta riimuteksti on englantia. Tämä aiheutti muinoin itselleni suurta päänvaivaa, kun yritin tarinassa esiintyvien karttatekstien perusteella päätellä, mikä riimukirjain vastaa mitäkin äännettä, mutta sanat olivat ihan väärän mittaisia eikä kirjainvalikoimassa tuntunut olevan päätä eikä häntää.
 
Last edited:
Lisää käännöstä (koetin välttää spoilereita) niille joilla sattuu olemaan sama painos tai vastaava.
Se o, tarina vuare kestänest reissust ku hoppeli Bilbo Reppuli teki. Häne ylöskirjaamastas kasannut J.R.R.Tolkien julkituanu Verneri Etelävirta OY.

Näköjään olen joskus rustannut nimeni riimuilla omaan kopiooni :)
 
Last edited:
Tästä herääkin kysymys, miksi Tolkien ei voinut käännöksessään käyttää suoraan kääpiöriimuja
Olisiko hän silloin ajatellut, että jos riimuilla kirjoittaa englantia eikä Keski-Maan kieliä, kannattaa käyttää eurooppalaisia eikä Keski-Maan riimuja? Tosin Hobitistahan löytyy myös tengwarilla kirjoitettua englantia (Smaug-värikuvan etualalta - en kyllä huomannut sitä ennen kuin jokin Hobitin oheisteoksista sen mainitsi).

"Riimu-arvoitus" oli minusta loistava idea: muistan vieläkin, kuinka kivaa oli lapsena ratkoa sitä.

Tällä lukukerralla huomioni kiinnittyi virkkeeseen "Orc is not an English word." Tätä kirjoittaessaan Tolkien ei varmaan olisi uskonut, jos joku olisi kertonut hänelle, kuinka yleinen sana siitä fantasiakirjallisuudessa ja peleissä vielä tulee.
 
Tolkien alkoi kehitellä erilaisia riimukirjainjärjestelmiä jo 1910-1920-luvuilla (julkaistu ainakin Parma Eldalamberon 15:ssä, artikkeli Early Runic Documents) mutta ne eivät käsittääkseni olleet erityisesti kääpiöriimuja vaan liittyivät hänen senaikaiseen harrastukseensa, haltiakielen kehittämiseen. Ehkä juuri siksi hän ei käyttänyt niitä Hobitissa, jota hän ei ottanut yhtä vakavasti kuin varsinaista legendariumiaan. Ottihan hän kääpiöiden (ja Gandalfin) nimetkin suoraan islantilaisesta epiikasta ja samaan syssyyn käytti lähes sellaisenaan vanhoja anglosaksilaisia riimuja. Poikkeuksena on sitten se Smaugin aarteessa oleva ruukku. En ole aivan varma, mutta luulen hänen kehittäneen Sormusten herran E-liitteessä esitellyt kääpiöriimut vasta sitten, kun Sormuksen saattue päätyi Balinin haudalle Moriassa.

Tosin Hobitistahan löytyy myös tengwarilla kirjoitettua englantia (Smaug-värikuvan etualalta - en kyllä huomannut sitä ennen kuin jokin Hobitin oheisteoksista sen mainitsi).

Tiedoksemme näin sivumennen, että Harri Perälä on avannut kyseisen tekstin keskustelussa Hobitin kartan riimut (ja muut riimut)

Esim. täältä löytyy kyseinen kuva, Conversation with Smaug (toki myös useiden Hobitin laitosten kansikuvana):

http://kontu.wiki/Tiedosto:Smaug.jpg
 
En ole aivan varma, mutta luulen hänen kehittäneen Sormusten herran E-liitteessä esitellyt kääpiöriimut vasta sitten, kun Sormuksen saattue päätyi Balinin haudalle Moriassa.

Tosiaan juuri The Treason of Isengard (eli HoME VII)-niteen lopusta löytyy riimuja käsittelevä "Appendix on Runes". Christopher Tolkien tosin valittaa isänsä näitä asioita koskevien muistinpanojen olleen niin pahassa epäjärjestyksessä ettei Christopher pystynyt tarkasti ajoittamaan tässä kohdassa esittämäänsä materiaalia. Siinä on kuitenkin taulukoita riimuista ja niiden äännearvoista, jotka ovat lähempänä Sormusten herran liitteitä kuin Hobittia.

Olikohan Tolkienilla muuten mitään Hobitin kääntäjille osoitettuja ohjeita riimujen käytöstä? Ilmeisesti ei, jos nämä riimukirjoitukset useimmissa tapauksissa jätettiin alkuperäiseen muotoon, korvattiin epämääräisillä kuvioilla (?) tai jätettiin kokonaan pois. Mutta miten sitten esimerkiksi Juva ja/tai Panu Pekkanen toimivat Hobitin "suomenkielisiä" riimukirjoituksia taiteillessaan, eli millä perusteella valittiin tietty riimu vastaamaan tiettyä suomen äännettä? Oliko se itsestäänselvää englanninkielen perusteella?

Muuten: jos ajatellaan vain kirjainten muotoja, niin mielestäni kolmea lukuunottamatta Hobitin "Throrin kartan" riimut löytyvät myös Sormusten herran liitteen E taulukosta. Äännearvot vain ovat erilaiset. (ii-kirjain taitaa olla samannäköinen sekä latinalaisessa kirjoituksessa, anglosaksisissa- että kääpiöriimuissa.) Tolkienhan halusi vakavammin suunnittelemiinsa kirjoitusjärjestelmiin systeemin jossa äänteen muuntuminen tietyllä tavalla muuttaa myös kirjaimen muotoa vastaavalla tavalla, esimerkiksi että tiettyä soinnitonta äännettä edustavassa kirjaimessa on varressa yksi kaari tai väkänen ja vastaavaa soinnillista äännettä edustavassa kirjaimessa kaksi.

Olisiko hän silloin ajatellut, että jos riimuilla kirjoittaa englantia eikä Keski-Maan kieliä, kannattaa käyttää eurooppalaisia eikä Keski-Maan riimuja?

Hobitin karttojen riimukirjoitus on tarkoitettu lukijoiden suhteellisen helposti tulkittavaksi. Veikkaisin että siksikin siihen on valittu (historiallisia germaanisia esikuvia mukaileva) systeemi jossa monet riimut muistuttavat äännearvoltaan vastaavaa latinalaista kirjainta. Esimerkiksi meidän b-kirjaintamme vastaa Hobitissa riimu ᛒ, kun taas Sormusten herran taulukossa riimu ᛒ vastaa m-äännettä.

Tässä myös Harri Perälän antama linkki Tolkienin Hobitissa käyttämistä "englantilaisista riimuista". http://www.forodrim.org/daeron/runes-eng.pdf
 
Last edited:
Lisäsin Kontuwikin Esipuhe (Hobitti) -artikkeliin linkin tähän keskusteluun ja huomasin kyseisestä artikkelista, että esipuheen riimuosuutta on suomennoksessa kotoutettu varsin runsaalla ja kiitettävällä tavalla. Esim. näin Kontuwikissä kerrotaan: "Alkuteoksen esipuheessa esitellään ainoa riimu, joita ei löydy kartasta, eli X-kirjainta vastaava. Suomennoksessa tämän asemesta esitellään kirjaimia Ö, B, C, F, G, W ja Y vastaavat riimut – käännetty esipuhe on siis täysin sovellettu suomen kielen oloihin..." On Kontuwikin artikkelissa muutakin kiinnostavaa, lähinnä riimuista, joten lukekaa pois, jos ehditte.

Siellä on myös pieni huomautus WSOY:n väelle seuraavia Hobitin painoksia ajatellen: Esipuheessa on tekstin kotouttamisen kannalta merkillinen yksityiskohta Throrin kartan kuvauksessa (s. 6): "Salaoven kohdalla luki D . Sitä osoitti kartan reunasta sormi, jonka alla luki...." Ja itse kartassakin on toki D-riimu (siis dæg). Englanninkielisessä tekstissä on ymmärrettävää, että sanaa door vastaa D-riimu, mutta suomennoksessa voisi aivan hyvin vaihtaa siihen O-riimun ( eli ōs) johdonmukaisuuden kruunuksi. Ellei sitten uusimmissa painoksissa näin ole jo tapahtunut?

Aiheeseen liittyy läheisesti toinenkin Kontuwikin artikkeli, eli Suomennetut riimu- ja tengwar-kirjoitukset, jossa analysoidaan myös Hobitin riimuja, niin Throrin kartassa, esipuheessa kuin nimiösivullakin.
 
Ylös