Hobitin 80-vuotisjuhlaluenta: Kuvitus

Suomenkielisissä Hobitin / Lohikäärmevuoren painoksissa käsittääkseni on ollut vain Tolkienin tai Janssonin kuvitukset (lie onko kuvittamatonta painosta ollut lainkaan?), joten jaan tämän alustuksen Tolkienin omiin kuvituksiin ja Tove Janssonin kuvituksiin. Muitten tekemistä kuvituksista voisin sanoa muutaman sanan (tai oikeastaan nimen ja linkin), mutta ehkä heittelen niitä myöhemmin, ellette te muut ehdi ensin Jansson-osion jutut voivat olla tuttuja niille, jotka on nähneet mun con-esitelmän aiheesta ;D

Tolkienin omat kuvitukset

Tolkienin kuvituksissa (ei pelkästään Hobittiin liittyen siis, vaan yleisesti) on nähty vaikutteita monilta taiteilijoilta, mm. Jennie Harbour, Arthur Rackham, William Morris, Kay Nielsen, minkä lisäksi Hobitin kuvituksille on löydetty tarkempiakin kuvallisia esikuvia. Tolkien toisaalta itse ainakin tässä kirjeessään väittänyt, ettei ole pahemmin saanut visuaalisia vaikutteita, koska hän nyt ei sillai ajattele visuaalisesti... (ks. myös John Garthin "Artists' and Illustrators' Influence on Tolkien" -artikkeli J. R. R. Tolkien Encyclopediassa) Hobitin kuvat oli joka tapauksessa tekstin tavoin alunperin tehty pöytälaatikkoon / Tolkienin omia lapsia varten, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että joillekin kuvituksista on löydetty suht läheisiäkin edeltäjiä, joista Tolkien on ehkä tahattomastikin ottanut vaikutteita. Alempana pari huomiota näistä (näitä on enemmänkin, mutta en halua spoilata teiltä kaikkea ).

Kansikuvassa - tai kansipaperi, joka kattaa toki myös selkämyksen ja takakannen - on yhtä aikaa läsnä sekä aurinko että kuu, mikä viittaa Throrin kartan salaiseen viestiin Yksinäisen vuoren ovesta. Kannet painettiin alunperin kustannussyistä kolmella värillä eli mustalla, sinisellä ja vihreällä (joiden lisäksi tietenkin paperin valkoinen), mutta Tolkien ovelasti mainitsi, että jos lisäväriä sattuisi saamaan, niin laittakaa lohikäärme ja aurinko punaiselle Myöhemmin näin on joissakin painoksissa tehtykin (ks. Hammond & Scull: The Art of the Hobbit by J. R. R. Tolkien).

Mustavalkopiirroksia 8*. Joissakin (engl.?) painoksissa nämä ovat olleet väreissä, värittäjänä H.E. Riddett. (kiitos Tolkien Books -blogille, joilta kopsasin perustietoja) *[jossain muussa lähteessä mainittiin, että mustavalkokuvia olisi 9. Tarkistan myöhemmin 1. painoksen facsimilesta, mutta se on ainoa mun opus, jossa on Tolkienin kuvitukset, ja siinä ei välttämättä ole kaikkia]
* The Trolls: Tolkienin mustavalkopiirros peikkojen nuotioista on yllättävänkin samankaltainen Jennie Harbourin (1893-1959) Hannu ja Kerttu -kuvituksen kanssa. MirrorMirrored-blogissa (katsokaa nuo piirrokset rinnakkain tuolta!) kerrotaan lastenkirjahistorioitsija Brian Aldersonin huomauttaneenkin, että kompositio on lainattu Harbourilta, mutta John Garth toteaa tosiaan myös, että Tolkien itse väitti, että ei tuntenut kuvataidetta, eikä kuvataide vaikuttanut hänen mielikuvitukseensa.
* The Mountain-path
* The Misty Mountains looking West
* Beorn's Hall: Tässä vahva vaikute Tolkienin kollegalta E. V. Gordonilta (kuvitus kirjaansa An Introduction to Old Norse), toteaa John Garth. Ks. vertailuksi myös täältä.
* The Elvenking's Gate
* Lake Town
* The Front Gate
* The Hall at Bag-End

Värikuvia 4 tai 5
* The Hill: Hobbiton-across-the Water
* Rivendell
* Bilbo woke with the early sun: Tätä ei Tolkien Books -nettisivun mukaan ollut kaikissa painoksissa mukana ennen v. 1974. John Garth toteaa, että tieteellinen tarkkuus on mitä ilmeisimminkin ollut Tolkienille tärkeää, ja kotka on kuulemma lähes kopio Alexander Thorburnin värilitografiasta. Lisähuomio muuten, että Hammond&Scullin The Art of the Hobbitissa on tämä Thorburn on myös Alexander, mutta John D. Rateliffin The History of the Hobbitissa puhutaan Archibald Thorburnista, ja nopean haun perusteella Archibald vaikuttaisi olevan tässä tarkoitettu tyyppi. Yritin muuten googlata tuota tarkoitettua kotkakuvaa, mutta sitten totesin, että jospa kirjoitan tämän alustuksen loppuun kuitenkin ensin
* Bilbo comes to the Huts of the Raft-elves
* Conversation with Smaug

Wayne G. Hammondin ja Christina Scullin kirja J.R.R. Tolkien: Artist and Illustrator kertonee näistäkin lisää, jos jollakulla on se hyllyssään? (ja kyllähän tuo Art of the Hobbit kertoisi myös, jos ehtisin sitä tarkemmin tutkailla )

Tove Janssonin kuvitukset (en tekijänoikeussyistä postaa skannauksiani, mutta netistä kuvia löytyy täältä)

Kustannustoimittajana työskennellyt Astrid Lingren tilasi ruotsalaiselle Rabén & Sjögren-kustantamolle Janssonilta kuvituksia uuteen Hobitti-ruotsinnokseen, ja ennusti, että tuloksena olisi "vuosisadan lastenkirja". Valmis opus julkaisiin 1962, ja Lindgren olikin tyytyväinen kuvituksiin, mutta myyntiluvut jäivät alhaisiksi.

Jansson tykkäsi kauhuelementeistä, joita oli päässyt kuvittamaan Lewis Carrollin The Hunting of the Snarkissa, joten Hobitin kuvittaminen oli Janssonista aika pop. Kauhu, painajaiset, katastrofit ja melankolia olivat Janssonille muutenkin läheisiä. Hobitti-kuvitusten tunnelmaa onkin kiitetty, mutta toisaalta muumimaisuus on joidenkin mielestä vähentänyt kauhun tuntua. Luonnon ja maisemien kuvausta on pidetty tunnelman lisäksi parhaana seikkana, kun taas hahmot ovat - tarkoituksella! - jääneet vähän sivuosaan. Jansson kun itse ei oikein inspiroitunut Tolkienin hahmoista Hahmojen pienuus taas korostaa tehtävän suuruutta.

Jansson muokkasi kuvitustyyliään tarkoituksenaan tehdä Hobitti-kuvituksista erilaisia kuin muumeista. Siinä missä v. 1957 ruotsiksi julkaistussa Taikatalvessa pikkukuvatkin ovat yksityiskohtaisia, ovat monet Hobitin pienet piirrokset muutamilla yksittäisillä vedoilla tehtyjä luonnosmaisia kuvia. Jansson työstikin pikkukuvia piirtämällä niitä vapaalla kädellä kymmeniä kertoja kunnes ne oli tyytyväinen. Monet pikkukuvat ovat muuten koottu useasta eri piirroksesta - leikkaamalla ja liimaamalla ne yhdeksi kuvaksi. Toisin kuin pikkukuvat, niin koko sivun kuvat taas ovat Hobitissa vielä tarkkoja ja yksityiskohtaisia, kun taas Hobitin kanssa samoihin aikoihin julkaistussa Näkymättömässä lapsessa Jansson onkin siirtynyt jo kokonaan luonnosmaiseen tyyliin, myös kokosivun kuvissa, joten ilmeisesti jotakin Hobitti-projektista jäi vaikutteeksi Janssonin repertuaariin.

Tekniikan muutoksesta huolimatta Janssonin kuvituksia pidetään selvästi muumimaisina, minkä ainakin Bilboa katsomalla ymmärtää. Vääristä yksityiskohdista on syytetty myös Janssonin Klonkku-tulkintaa, sillä tokihan se ~kolmimetrinen Klonkku on hivenen iso... Vaan eipä ollut Jansson ainoa, joka Klonkkuloukkuun lankesi, sillä erinäiset muutkin kuvittajat ehtivät tehdä klonkuistaan hillittömän kokoisia, kunnes Tolkien lisäsi tekstiin selvennyksen koosta Janssonille tämä tekstimuutos ei vielä ehtinyt

Tolkien-seuran logonahan on yksi Janssonin Hobitti-piirroksista. Piirroksen nimestä on muuten epäselvyyttä ("Bilbos drömmar om äventyr" vai "Bilbo drömmer om äventyr"), koska Janssonin 1990-luvun alussa seuralle kirjoittaman kirjeen käsialasta on tehty molempia tulkintoja

Janssonin kuvitukset ovat muuten tulossa nähtäville nyt keväällä Vantaan taidemuseo Artsiin - ensimmäistä kertaa Suomessa omana näyttelynään. Näyttely avautuu 15.3.2018 EDIT 16.3.2018 [avajaiset 15.3.?], ja "Toven matkassa Tolkienin taruihin" -yleisöopastuksia on (ainakin) to 22.3. ja to 26.4. klo 18–18.45. Toistaiseksi olen löytänyt tietoa vain parista Vantaan kaupungin esitteestä tai lehdestä, mutta ehkä museon omatkin sivut päivittyvät vielä.
(Laitan tästä lisätietoa foorumille kyllä vielä! Varokaa vaan, mainostan teille koko kevään!)

EDIT: Sain museolta vähän lisätietoa, joten mainittakoon täällä, että Hobitti-piirrokset ovat esillä pe 16.3.-su 3.6. (veikkaan, että 15.3. on avajaiset, ja 16.3. aukeaa yleisölle?) --> "Tove Janssonin Hobitti -näyttely on itsenäinen osa suurempaa PAX – puhutaan rauhasta -näyttelyä. PAXin idea on tuoda esiin eri taiteilijoiden näkökulmia rauhaan (tai rauhan vastakohtaan sotaan), joten Jansson sopii erittäin hyvin näyttelyn yhteyteen. Janssonin luonnokset ovat esillä 16.3.-3.6., kun taas PAX on avoinna yleisölle 16.3.-29.7.2018 asti."

Jansson-osioissa lähteinä:
- Boel Westinin Jansson-elämäkerta "Sanat, kuvat, elämä"
- Janssonin Tolkien- ja Lewis Carroll -kuvituksista Olga Hołownian artikkeli
- Brian Sibleyn artikkeli Tolkien Calendarissa 2016 / suomeksi v. 2017 uudessa Hobitti-painoksessa (se, missä sama kansikuva kuin Lohikäärmevuoressa)
- Ruotsalaisista arvioista Björn Sundmarkin artikkeli (ruotsiksi).
- Klonkun koko ja tekstimuutos: Douglas A. Anderson: The Annotated Hobbit, s. 118

[OT: Meni muutamalla minuutilla keskiviikon puolelle, HÖH]

Tolkienin Hobitti-kuvituksessa kiinnitin itse huomiota siihen, miten ällistyttävän paljon hänen tyylinsä vaihtelee varsinkin mustavalkoisissa kuvissa. Muiden teoksista saatu "inspiraatio" selittää tämän hyvin, olkoonkin, että Tolkien itse ei hahmottanut jokaisen kuvantekijän imevän vaikutteita kaikesta näkemästään - puhumattakaan siitä, miten osa hänen kuvistaan on lähes suoria toisintoja muiden ensin tekemistä kuvista. Henkilökohtaisesti pidän eniten hänen akvarelleistaan, koska niissä yhdistyvät kauniisti selkeä oma tyyli, hyvä sommittelu ja erinomainen työvälineiden hallinta.

Kuitenkin niin kuin Lohikäärmevuori on minulle ainoa oikea käännös The Hobbitista, niin myös Tove Janssonin kuvat ovat ne oikeat ja itse Tolkieninkin kuvitus vain jonkinlainen variantti. Jansson on totisesti saanut kuviinsa dramatiikkaa aivan toisella tavalla kuin seesteisiin tunnelmiin ja sommitelmiin keskittynyt Tolkien, ja vaikka hahmot ovat varsin luonnosmaisia, ilmeikkyyttä niiltä ei puutu. Heathertoesin World Con -luento aiheesta teki vihdoin lopun myös siitä vuosia mieltä hiertäneestä kysymyksestä, miksi ihmeessä Tove piirsi Kulpsinista niin ison. Ihan loogistahan se on, jos kerran kuvitus perustuu kirjaan, jossa ei vielä mainittu Kulpsinin kokoa, ja hahmosta oli tarkoitus saada mahdollisimman pelottavan näköinen.

Voinen tässä yhteydessä tunnustaa, etten aikoinaan arvostanut ollenkaan Tolkien-seuran valitsemaa tunnuskuvaa. Vuodet ovat kuitenkin vierineet, ja nyt olisi vaikea kuvitella meille parempaa tunnusta kuin Toven rakastettua käsialaa oleva hobitti haaveilemassa seikkailuista.

(editoin tämän jo ekaan viestiin, mutta laitetaan nyt erikseenkin vielä, niin näkyy. Teen erillisen foorumilangan näyttelystä myöhemmin tässä kuussa myös)

Sain museolta vähän lisätietoa, joten mainittakoon täällä, että Hobitti-piirrokset ovat esillä pe 16.3.-su 3.6. (veikkaan, että 15.3. on avajaiset, ja 16.3. aukeaa yleisölle?) --> "Tove Janssonin Hobitti -näyttely on itsenäinen osa suurempaa PAX – puhutaan rauhasta -näyttelyä. PAXin idea on tuoda esiin eri taiteilijoiden näkökulmia rauhaan (tai rauhan vastakohtaan sotaan), joten Jansson sopii erittäin hyvin näyttelyn yhteyteen. Janssonin luonnokset ovat esillä 16.3.-3.6., kun taas PAX on avoinna yleisölle 16.3.-29.7.2018 asti."

Tuore kirjoitus aiheesta:

Tolkien’s Art and How it Influenced His Writing: Drawing to Discover

[ ... et voici, une de plus! ]

Minulle Tolkienin omat kuvat ovat "oikeita" ja suuri osa Janssonin kuvista näyttää liian erilaisilta mielikuviini verrattuna - mutta lapsuuden Hobitissani oli Tolkienin kuvat. Lapsena taisin pitää eniten Hobittilan kuvasta ja jännittävätunnelmaisesta Mountain-pathista. Pidin myös kotkakuvasta, mutta muistaakseni en itse kotkasta vaan maisemasta sen ympärillä - näin jälkeenpäin ajatellen ehkä kotka oli liian realistinen ja tarkka taustaansa verrattuna.

Minustakin on yllättävää, että Tolkien oli niin monipuolinen kuvittaja. Varmaankin hänen täytyi tuntea myös maalaustaidetta kohtalaisen hyvin, vaikka en muista että tästä olisi missään erikseen sanottu. Onkohan Tolkien nähnyt esimerkiksi Gallen-Kallelan Kalevala-kuvia, ja löytyisiköhän Tolkienin kuvituksesta sieltä saatuja vaikutteita? Hobitin kuvituksessa en ole kyllä huomannut mitään tällaista.

Asiaa George Ermon Hobitti-kuvituksesta purjehdustaidon myöhäisperijöiden kielellä.

Taiteilijan blogspot-sivu.