Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

Hobitin 80-vuotisjuhlaluenta: Yllätyskutsut/Odottamaton juhla

Keskustelu huoneessa 'Lukutupa', aloittanut Isilmírë, 11.09.2017.

  1. Isilmírë

    Isilmírë Kontulainen

    Kirjan ensimmäinen luku esittelee aluksi hoppelit/hobitit, heidän elämäntapansa ja erityisesti päähenkilö Kalpa Kassisen/Bilbo Reppulin viihtyisine asuntoineen. Sitten tutustutaan Gandalfiin ja siihen vähään, mitä Kalpa/Bilbo tietää hänen toimistaan - mikä sekin on toki kylliksi saattamaan hänet niin kiihdyksiin Gandalfin tavatessaan, että tulee kutsuneeksi tämän teelle, vaikka kieltäytyykin ehdottomasti Gandalfin tarjoamasta seikkailusta.

    Seuraavana päivänä teelle ilmestyykin ei vain Gandalf, vaan myös lauma kääpiöitä, ja Kalpa/Bilbo joutuu paitsi järjestämään mahtavan kestityksen ja vielä yösijankin kutsumattomille vierailleen myös yrittämään parhaansa mukaan tehdä selväksi, ettei todellakaan ole lähdössä seikkailemaan heidän kanssaan siitä huolimatta, että heidän tarinansa, laulunsa ja karttansa kiehtovat hänen mieltään. Lukijakin saa Kalvan/Bilbon kanssa tietää, mistä tulevassa seikkailussa on kyse, kun tarina kääpiövaltakunnan menetyksestä, sen nykytila ja suunnitelma sen takaisin saamiseksi käydään läpi kääpiöiden ja Gandalfin toimesta.

    Vaikka Kukkula, jossa Kalpa/Bilbo asuu, onkin osa Tolkienin fantasiamaailmaa siinä missä kääpiökaivannot ja lohikäärmeetkin, se kuitenkin on se osa, joka eniten muistuttaa meidän arkipäiväistä, taiatonta maailmaamme. Ensimmäinen luku onkin käytännössä kertomus siitä, miten fantasiamaailma äkkiä tunkeutuu tavalliseen, turvallisen tylsään arkeen laittaen kaiken mullin mallin ja tarjoten yhdelle tuiki tavalliselle henkilölle tilaisuuden satumaiseen joskin myös vaaralliseen seikkailuun.

    Hobittia ja Lohikäärmevuorta rinnakkain lukiessa on suomentajien kirjoitustavan erilaisuus hyvin selvä. Siinä missä Pitkänen kirjoittaa rönsyillen ja sanoilla leikitellen, Juva ilmaisee asiat hyvin kompaktisti muutamilla hyvin valituilla sanoilla. Myös suomennosten lähtökohtien erilaisuus on selkeästi nähtävillä: kun Pitkänen on kääntänyt varsin vapaalla tyylillä vähän tunnetun brittiläisen lastenkirjan, Juva on suomentanut erittäin tunnetun fantasian suurklassikon esinäytöksen, jonka itse kääntämänsä “jatko-osan” kanssa hän on yrittänyt sovittaa sen yhteen mahdollisimman saumattomasti. Tämä näkyy erityisesti nimissä, jotka Pitkänen on huoletta kääntänyt mielensä mukaan, Juva taas jättänyt pitkälti alkuperäiseen, Tarussakin noudatettuun asuun. Kumpikin on tehnyt hyvää ja laadukasta työtä, mutta koska näkökulmat ovat niin erilaiset, myös kerronnan tyyli ja sen myötä kirjojen tunnelma ovat väkisinkin vähän erilaiset. Kumpikin on myös tehnyt - todennäköisesti huomaamattaan - erilaisia pieniä muutoksia tekstiin. Pitkänen esimerkiksi väittää Kalvan oven keskellä olevan messinkikolkuttimen, vaikka alkuteos ja Juva ovat yhtä mieltä siitä, että kyseessä on ovennuppi, ja Juva taas laittaa Gandalfin istumaan ja nojaamaan sauvaansa Bilbon yrittäessä hätistää häntä pois, kun alkuteos ja Pitkänen antavat hänen seistä. Hupaisaa on, miten eri mieltä kääntäjät ovat olleet siitä, missä kohtaa alkutekstiä teititellään ja missä sinutellaan: siinä missä Pitkäsen Gandalf tyynesti sinuttelee Kalpaa alusta asti, Juvan Gandalf siirtyy teitittelystä sinutteluun vasta ilmoittaessaan tuntevansa Bilbon nimeltä. Juvan Bilbo puolestaan siirtyy samalla myös sinuttelemaan, kun taas Pitkäsen Kalpa jatkaa kohteliasta teitittelyä.

    Lohikäärmevuoressa ei erikseen mainita runojen suomentajaa, mutta nekin on käännetty selkeästi vapaammalla - ja minun mielestäni hauskemmalla - tavalla. Pekkasen käännökset ovat todella taidokkaita ja liittävät Hobitin runot kauniisti Tarun tyylimaailmaan, mutta Lohikäärmevuoren runoissa on napakampi rytmi ja niissä käytetty sanasto on mielikuvituksekkaampaa. Pekkanen tuntuu kirjoittavan säkeensä vähän pidemmiksi mahduttaakseen niihin kaiken oleellisen, kun taas Lohikäärmevuoressa mennään kompaktimman kaavan mukaan enemmän taiteellisia vapauksia ottaen. Hyvä esimerkki on ensimmäinen säkeistö kääpiöiden kansansa muinaista kotia muistelevasta laulusta. Ensimmäinen on Pekkasen, toinen Lohikäärmevuoresta löytyvä versio:

    Yli sumuisten kylmien vuorien noiden,
    syvyyksiin ikiluolien, onkaloiden
    matka jatkua saa, ennen kuin sarastaa
    luokse lumotun kullan kammioiden.

    Jää usvavuoret kylmät taa,
    loukkoihin, tyrmiin vaeltaa
    toimemme on edellä koiton,
    kun etsimme tenhokultaa.
     
    Last edited: 11.09.2017
  2. Atheon

    Atheon Kontulainen

    Mielestäni erinomainen huomio. Oikeastaan ylemmän kertausta, mutta luvussa myös huomataan hobittien vaatimattomuus, jonkinasteinen tietämättömyys tai kiinnostuksen puute ison maailman asioista ja vastaavasti se kuinka kääpiöt ovat mahtipontisia ja ylpeitä suuren maailman kulkijoita, jotka fantasiamaailman hobitinkoloon tuomisen lisäksi ehkä antavat yhdelle tapoihinsa kiintyneelle ja omia asioitaan hoitavalle hobitille ajatuksen siemenen siitä, että maailma on suuri ja on paljon asioita, joista tietää ja välittää, vaikka ne eivät suoraan itseä koskettaisikaan.

    Minä pidän Tolkienin kyvystä luoda samaan aikaan synkkä ja kevyt tunnelma. On hieman vaikea selittää, mitä sillä tarkoitan, mutta yksi esimerkkikohta, jossa sen huomaan selkeästi on Thorinin kertoessa Vuoren tuhosta: - yllättäen joukkoomme liittyivät parta käryten isäni ja isoisäni. Heidän muotonsa oli synkkä ja he puhuivat vain vähän. Minulle nousee ensin mieleen, ehkä kirjan yleisen tähän astisen keveyden takia, hieman koominen kuva kahdesta nokisesta parrat käryävästä ukkelista, mutta heti sen jälkeen laskeutuu mielikuvaan käsillä olevien asioiden raskaus.

    Minulla ei ole Lohikäärmevuorta, niin olisi hauska tietää, missä kohtaa jalkoja hobiteilla on siinä karvaa. Minun vihreässä pokkariversioissani Juva on nimittäin alun perin kääntänyt (hehe) karvat jalkapohjiin ja uusimpaan Toven kuvittamaan hobittiin Juva on korjannut karvojen sijainnin jalkojen päälle.
     
  3. Constantine

    Constantine trenDsetter

    [​IMG]

    ~: Dale Comte: There Lived a Hobbit
     
  4. Isilmírë

    Isilmírë Kontulainen

    "...eivätkä he käytä kenkiä, sillä heidän jalkojensa pohjanahka on luonnostaan sitkeä ja päältä päin niitä peittää paksu lämmin ruskea karva: samanlainen kuin heidän päätään verhoava kihara karva."
     
    Atheon tykkää tästä.
  5. Laichalaf

    Laichalaf ben enyd

    Gramin Vuori olikin unhoittunut mielestä. Anekdoottisesti voin sanoa että 9-vuotiaana mietin Golfimbulin tavuviivain paikkoja. Kiitos vain.
    Tolkien tuo sadunomaisuuden mukaan jo piippukessukohtauksessa, kuka on kuullutkaan vastatuuleen puhalletuista savurenkaista? Gandalfin ylivoimaisuutta sadun taidossa ja taiassa korostetaan hänen renkaidensa jahdatessa Thorinin vastaavia. Kääpiöidenkin kavahtaessa Gandalfin mainitessa käyneensä Noidan tyrmissä, osoitetaan että maailmassa on vaarallisempiakin asioita kuin lohikäärme, ja näin voi Bilbon matka alkaa.
     
  6. Isilmírë

    Isilmírë Kontulainen

    Pitkänen teki tästäkin helpompaa: tavuviivojen sijoittaminen nimeen Pallogolf on kirjaimellisesti lastenleikkiä ;) Pallogolf muuten asusti joukkoineen Julmavuorella.
     
  7. Laichalaf

    Laichalaf ben enyd

    Nytpäs saattaakin mennä vuodet hieman sekaisin. Saattaa olla että Golf-imbulin tavuviivan paikan pohdinta sattuikin vasta 1983 Tarua ekaa kertaa lukiessa
     
  8. Telimektar

    Telimektar Fundamentalisti

    Varhaisemmasta käsikirjoituksesta ilmenee että käsitys Bandobras Tukista golf:in keksijänä ei ollut pelkästään hobittien perimätietoa, vaan Gloin näytti tuntevan sen (ja olleen muutenkin golf-harrastajia).

    [Bilbo:]...I had a great-great-great-uncle, Bullroarer Tuk, and...
    'We know, we know' said Gloin (he was very fond of golf); 'holed out in one on the Green Fields! But I assure you the mark was on the door...

    ("The Bladorthin Typescript", Rateliffin kirjassa "The History of The Hobbit, I", sivu 40)

    "Häränläähätys" Tukin urotyö kutistui käsikirjoitus käsikirjoitukselta. Kaikkein varhaisimmassa "Pryftanin fragmentissa" hiisikuninkaan (tuolloin vielä Fingolfinin) pää lensi kaksisataa jaardia, ja golfin ohella tällöin tuli keksityksi myös shakki (koska taistelu päättyi "shakkimattiin", siis kuninkaan lyömiseen). Julkaistussa Hobitissa pään lentorata oli enää sata jaardia, ja keksityksi tuli vain golf. Vuoden 1960 luonnoksessa päät eivät enää lennelleet ja golf oli kadonnut jopa hiisikuninkaan nimestä.

    "[Bandobras] charged the ranks of the Goblins of Mount Gram, and smote their king Gulfimbul to the earth with his great wooden club. So the battle was won, and there had been none since in the Shire. Even the dwarwes had heard of Bullroarer Took.
    (The History of the Hobbit, II, s.776)
     
    Last edited: 16.09.2017 klo 00:02
    Isilmírë tykkää tästä.
  9. Lehtokuusama

    Lehtokuusama Lonicera xylosteum

    Suuria eroja Hobitin alkukielisen ensipainoksen 1937 (faksimile 2016) ja nykyversion (Tolkien itse muokkasi 1951 ja 1966 painoksiin, joiden jälkeen on vielä painovirheitä korjattu) välillä ensimmäisessä luvussa ei ole. Mutta tässä ainakin huomaamani eroavaisuudet:

    Hobittien kokoa ei verrata enää lilliputteihin. "They are (or were) small people, smaller than dwarves (and they have no beards) but very much larger than lilliputians." Pituus on tarkentunut "about half our height".

    Tukien suvusta oli sanottu, että jokunen olisi ottanut puolisokseen paitsi haltian, mutta myös hiiden, ainakin ilkeämielisimmissä puheissa. "It had always been said that long ago one or other of the Tooks had married into a fairy family (the less friendly said a goblin family)...".

    Gandalfin ensikuvaus aiheutti alunperin hieman erilaisen mielikuvan velhon koosta. "...Bilbo saw that morning was a little old man with a tall pointed blue hat...".

    Bilbon muistelut Gandalfista, ja mihin tämän kertomukset houkuttelivat nuoria hobittipoikia ja -tyttöjä, ovat tarkentuneet. "... anything from climbing trees to stowing away aboard the ships that sail to the Other Side?" Uudemmassa kerrotaan haltioiden tapaamisista ja purjehtimisesta kaukorannoille "other shores".

    Juhlien ruokalistalla oli kylmän kanan ja etikkasäilykkeiden "the cold chicken and pickles" sijasta oli alunperin kylmää kanaa ja tomaatteja "the cold chicken and tomatoes".

    Thorinin muisteluissa isoisän salien sisältö tuli hieman sotaisammaksi muutosten myötä. Alkuperäisessä "So my grandfather's halls became full of wonderful jewels and carvings and cups..." puuttuvat myöhemmin lisätyt sotisovat "armour". Lisäksi Laakson kuuluisat lelukaupat "toyshops" muuttuivat lelumarkkinoiksi "toy market".

    Thorinin isoisää Throria ja isää Thrainia ei oltu vielä nimetty ensipainoksessa, kuten myöskään Throrin surmannutta hiisi Azogia.

    Päivämäärä, jolloin Thorin näki isänsä viimeisen kerran, on muuttunut kolmannesta maaliskuuta huhtikuun 21.:ksi.
     
    Isilmírë ja Ares B tykkäävät tästä.
  10. Constantine

    Constantine trenDsetter

    Luvussa mainitut, keskiaikaisille ihmisille osittain tuntemattomat kodin pikku tarvikkeet puolustavat paikkaansa sikäli kuin Tolkien pyrkii saamaan aikalaisensa lukijan samaistumaan päähahmoon alitajuisesti; mutta koska ne ovat mukana Bilbon maailmassa yhtä kaikki, se johtaa väistämättä kysymykseen: Kuinka moni hobittien hyödyntämistä porvarillisista keksinnöistä ei ole heidän oman maalaisneroutensa tulosta, ja mistä nämä sitten tulivat?

    Kuten olen aikaisemmin toisaalla spekuloinut, voisin hyvin uskoa ajan hallinnasta lopulta varsin innostuneet númenorilaiset ainakin (perusvieteritekniikkaan perustuvan) kellon luojiksi. Kultaseppämestarin opastamiksi sellaisiksi, vähintäänkin.
     
  11. Telimektar

    Telimektar Fundamentalisti

    "Hobitin" maailmassa hienomekaniikan ("ihmeelliset ja maagiset lelut") valmistus ja myös myyminen näyttää olleen lähinnä kääpiöiden alaa.

    Myös hiisien kerrotaan pitävän koneista ja rattaista. Ehkä jonkun mielestä aikaa säätelevät kellot sopisivat mainintaan "It is not unlikely that they invented some of the machines that have since troubled the world."
     
    Last edited: 16.09.2017 klo 23:47
    Isilmírë tykkää tästä.
  12. Kointähti

    Kointähti Parannuksen tehnyt trolli

    Ilmeisesti 30-luvulla satumaailma oli nykyistä raaempi, sillä itseänikin vähän säpsäytti kääpiöiden ja laaksolaisten kohtalo kaiken Tolkienin hassuttelun keskellä. Mieleeni nousee Tintti Afrikassa -sarjakuva, jossa sankarimme lahtaa iloisesti jos jonkinlaista eläintä ja muistaakseni jopa poraa sarvikuonon selkään reiän, josta käsin räjäyttää dynamiitilla otusparan. Lapsia karaistiin ennen vanhaan ihan eri tavalla!

    Tämä luku oli paljon villimpi kuin muistin. :)
     
  13. Ares B

    Ares B Antifilatelisti

    Korkkipyssyt ainakin kuuluivat leluasearsenaaliin, vertasihan Gandalf Bilbon ovenavausta sellaiseen. Miltähän mahtoi keskimaalainen korkkipyssy näyttää?
     
  14. Constantine

    Constantine trenDsetter

    Vaikka ihan uga ga buga -nuijasodan tasolla ei Hobitin maailman teknologia ollutkaan, niin onneksi sen kehitystaso oli kuitenkin sellainen, että (ainakin eriadorilaisilla) kokoomusnuorten vastineilla oli selvästi vähemmän välinevariaatioita valittavanaan viattomien eläinten lahtaamiseen ynnä muuhun vastaavanlaiseen "veri vetää" -toimintaan. Ja Konnussa korkkipyssy taisi tosiaan olla se kaikista kehittynein ase.

    Koska jo peikot olivat luoteisilla seuduin tunnetusti riittävä riesa riistan vähentäjinä, niin olen taipuvainen myös olettamaan, että vaikka paikalliset asemarkkinat olisivat usein olleet kääpiöiden vetämiä (omatekoisine pöytineen epäilemättä), niin niillä luultavasti tapahtui kuitenkin edes jonkinlaista ostajan henkisen taustan tarkistamista ennen kultapussin kilahdusta ja huppunutun viuhahdusta.
     
  15. Telimektar

    Telimektar Fundamentalisti

    Olisiko liian uskallettua olettaa jotain "blunderbusin" tapaista?
    https://goo.gl/images/WKnjbY
     
  16. Telimektar

    Telimektar Fundamentalisti

    Hobitin ensimmäiset luvut eivät näytä muuttuneen kovin paljoa ensimmäisistä käsikirjoitusluonnoksista (ehkä vuodelta 1930) ensimmäiseen julkaistuun versioon (1937). Hobitin loppupuolella muutokset juoneen olivat suurempia. Myöskään toisessa laitoksessa 1951 ja sen jälkeisissä korjauksissa tai uudelleenkirjoitussuunnitelmissa Hobitin alkupuolta ennen Klonkun kohtaamista ei mitenkään dramaattisesti muokattu.

    Rateliffin (The History of the Hobbit) mukaan ensimmäisten luonnosten ja julkaistun version välillä velho (ensin nimeltään Bladorthin, sitten Gandalf) muuttuu itsevarmemmaksi ja arvovaltaisemmaksi ja kääpiöiden johtaja (ensin nimeltään Gandalf, sitten Thorin) muuttuu kireämmäksi ja halveksuvammaksi.

    Hobitin toisen laitoksen jälkeen kirjoitetuissa, tuolloin julkaisematta jääneissä teksteissä (Sormusten herran lisäliitteeksi tarkoitetussa, Keskeneräisten tarujen kirjasta löytyvässä ”Ereborin retki” –kirjoituksessa ja vuoden 1960 luonnoksissa Hobitin kolmanneksi laitokseksi) Tolkien korostaa kääpiöiden ensitapaamisen jälkeen Bilboa kohtaan tuntemaa halveksuntaa.

    Vuoden 1960 versiossa Bilbo esimerkiksi aloittaa omien suunnitelmiensa esittelyn huomautuksella joka osoittaa hänen olevan pahasti pihalla:
    ’Hear, hear!’ said Bilbo […] What´s that? they asked. ‘Well, I should say that you must go east, which will take several days, no doubt - ´. Gandalf smiled, and Thorin snorted.
    (Rateliff, II, s.780)

    Varhaisessa Pryftan-fragmentissa velho perustelee Bilbon mukaan ottamista anteeksipyytelevään sävyyn: [Pääoven kautta Vuoreen pyrkiminen ei olisi hyvä]
    …no good […] without a mighty warrior even a hero. I tried to find one but I had to fall back (I beg you pardon , but I am sure you will understand – dragon slaying is not I believe your hobby) – to fall back on Mr Baggins’.
    A burglar’ said Dwalin.
    Precisely.'
    Velho jatkaa vielä kiireeseen vetoamalla ‘There is no time to lose – you must be off before day break and well on your way.
    (Rateliff, I, ss.10-11)

    Ereborin retki –kirjoituksessa Gandalf muistelee tilannetta jossa Lännen pahentunut strateginen tilanne vaati lohikäärmeuhan neutralointia mahdollisimman nopeasti:

    ratsastin kiireesti Thorinin luo edessäni vaikea tehtävä: taivutella hänet…lähtemään salaa – ja ottamaan Bilbon mukaan. Näkemättä Bilboa etukäteen. Se oli virhe joka oli koitua kohtalokkaaksi. Sillä Bilbo oli tietenkin muuttunut…Hän oli aivan pyörällä päästään ja käyttäytyi kuin aasi. Thorin olisi lähtenyt raivosta pihisten ellei sattuma olisi puuttunut peliin oudolla tavalla…[Thorin] oli ylenkatseellinen alusta asti ja vakuuttunut että minä olin suunnitellut koko jutun vain pitääkseni häntä pilkkanani. (KTK, s.439)

    Tässä luvussa on Bilbon mukaanottamisen lisäksi eräitä muitakin kohtia, jotka realistiseksi tarkoitetussa tarinassa herättäisivät kummeksuntaa: Miksi aarre olisi sovittu jaettavaksi neljääntoista yhtä suureen osaan (edes kulujen vähentämisen jälkeen), jos Thorin oli kuitenkin Durinin heimon oikeutettu päämies? Miten Thrain olisi pystynyt säilyttämään kartan ja avaimen Kuolleidenmanaajan tyrmässä, kun hiidet olivat epäilemättä varsin innokkaita piilotettujen esineiden etsijöitä?

    Shagrat: …Vanki on riisuttava. [ … ]
    Riisuttava, vai? Gorbag sanoi. Hampaat, kynnet, tukka ja kaikki, niinkö?
     
    Last edited: 19.09.2017 klo 13:19
    Ares B tykkää tästä.
  17. Ares B

    Ares B Antifilatelisti

    Paljon mahdollista, mutta olisiko edes kääpiö keksinyt lelu-lunttupyssyä ennen oikean ruutiaseen keksimistä?
     
  18. Laichalaf

    Laichalaf ben enyd

    Ruuti on kääpiöille pyhä aine jota saa käyttää vain malmisuonten jatkon paljastamiseen? Vain örkit käyttää sitä epäpyhästi, jos niille sitä annetaan.
     
    Constantine ja Telimektar tykkäävät tästä.
  19. Telimektar

    Telimektar Fundamentalisti

    Jos tämä jostain syystä tuntuu liian vaikealta uskoa, niin voimme ehkä harkita sellaista mahdollisuutta, että "korkkipyssy" (a pop-gun) oli käännösvirhe. Kenties Länsikairan Punaisessa kirjassa puhuttiin jostakin vieteriukkolaatikon tapaisesta lelusta.

     
  20. Laichalaf

    Laichalaf ben enyd

    Entäpä pelkällä ilmanpaineella toimva "pyssy", puhallusputken tapainen sylinterin paineella toimiva härpäke, ilmakiväärin esiaste?
     

Jaa somessa