Hobitin 80-vuotisluenta VIII - Hämähäkkejä

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Hobitin kahdeksannessa luvussa vaelletaan Synkmetsässä ja kohdataan niin peuroja, hämähäkkejä kuin haltioitakin.

Kaikki kääpiöt ja Bilbo lähtevät metsään, jonka sanotaan olevan varsin synkkä ja varsin pimeä, niin pimeä että mitään valoakaan ei pääse mistään raosta puikahtamaan metsänpohjaan. Sitten kerrotaan, että metsässä asustaa mustia oravia, jotka kuitenkin maistuvat pahalta ja joita on ikävä siksi syödä. Ruuan hupeneminen aiheuttaa ongelmia lähestulkoon heti, sillä metsäpolku kiemurtelee ja kaartelee, jonka takia matka sujuu hitaammin kuin he luultavasti olettivat. Bilbo tuntee tukehtuvansa pimeään ja alkaa haaveilla Repunpäästä.

Yöt on vietettävä paikoillaan, sillä on niin pimeää että Bilbo ei näe kättään vaikka yritti "heilutella kättä
nenänsä edessä eikä nähnyt sitä ollenkaan". Vartiotulista ei ole mitään apua, se houkuttelee paikalle silmiä ja valtavia yöperhosia. (Jännä kyllä, minusta ajatus kämmenen kokoisista mustista yöperhosista on lähinnä hellyttävä, varsinkin jos niitä on tuhatmäärin.)

Kuluu päiviä, monia päiviä. Sitten he saapuvat joelle, jonka ylitys aiheuttaa vaikeuksia, koska Beorn on varoittanut heitä juomasta niistä lumouksen takia. Vastarannalla on vene, ja se saadaan Filin köydenheittotaitojen ja Bilbon tiirauksen avulla toiselle rannalle. Kun muut ovat jo veneen alkuperäisellä puolella joesta, ilmestyy jostain peura, joka kaataa viimeisenä viimeiseen veneelliseen kipuavan Bomburin suoraan veteen. Thorin ampuu peuraa kunnes Bilbo kiljuu Bomburin hukkuvan. Hänet saadaan hinattua ylös, mutta rannalla hänen huomataan olevan syvässä unessa. Häntä ei saada herätettyä, joten ärsyttävästi hymyilevää Bomburia aletaan kantaa. Polun pohjoispuolella mainitaan kuuluvan metsästysseurueen ääniä, vaikka seuruetta itsessään ei näy missään.

Ilmestyy jälleen peuroja, mutta tällä kertaa valkoisia. Niitä yritetään ampua mutta ei osuta, mutta kaikki nuolet on nyt tuhlattu. ( Tässä kohdin tulee mieleen jonkinlainen metsän väen ilmestys, jokin maahenkien tai muiden vastaavien kurkistusretki siitä, keitä kummia heidän metsässään oikein kulkee.)

Kuluu taas päiviä, Bomburia kannetaan ja matkalaiset väsyvät. Metsä muuttuu pyökeiksi ja tammiksi ja aluskasvillisuus vähenee. Jostain kuuluu naurua ja laulua, joka kuitenkin hermostuttaa Bilboa ja kääpiöitä ollessaan niin vieraan kuuloinen tässä "kovan onnen metsässä", kuten Thorin sitä nimittää. Bilbo lähetetään kiipeämään puuhun ja tarkistamaan sijainti, mutta metsä tuntuu jatkuvan joka suuntaan samanlaisena. Latvustossa on kuitenkin aurinkoista, siellä on perhosia ja siellä tuulee virkistävästi.
Bombur herää sinä iltana ja vähän myöhemmin nähdään edessä valoa. Sitä kohti kompastellessaan ja valokehän sisään joutuessaan valon väki, metsähaltiat, potkivat nuotionsa nurin, lopettavat laulamisen ja häipyvät juomineen ruokineen kaikkineen toiseen paikkaan laulamaan ja pitojaan pitämään. Tämä tapahtuu kolmasti, mutta kolmannella kerralla Thorin otetaan kiinni ja muut eksyvät polusta ja toisistaan vallan perusteellisesti.

Bilbo toteaa, ettei kykene löytämään enää ketään, joten hän päätyy jälleen kerran haaveilemaan kotikolonsa ruuista. Hän havahtuu vasta, kun jättimäinen hämähäkki on sitomassa häntä. Bilbo saa otuksen tapettua ja nimeää miekkansa Piikiksi. Bilbo lähtee etsimään muita, ja löytääkin heidät sidoittuina seittikääröiksi ja roikotettuina puista.

Hobitti laittaa sormuksen sormeensa ja alkaa laulaa pilkkalaulua hämähäkeistä, jotta saisi ne houkuteltua kauemmaksi. Hän myös heittelee kiviä ja onnistuu ehkä tappamaan yhden hämähäkin kivellä. Bilbo onnistuu suunnitelmassaan ja saa kääpiöt alas puusta. Taistelu syntyy, jossa Bilbon miekkailutaidot onnistuvat lopulta pelottelemaan hämähäkit kauemmaksi ja lopulta pois paikalta. Tämä herättää kunnioitusta kääpiöiden keskuudessa. Bilbo myös kertoo kääpiöille Sormuksesta, jota ei vielä kirjoiteta isolla alkukirjaimella. Ilo muuttuu pian järkytykseksi, kun huomataan, että Thorin puuttuu.

Thorin on viety Thranduilin luo, jossa kuulusteluista ei tule mitään kun Thorin ei tahdo paljastaa retkensä syytä (eli kertoa aarteesta). Hänet lukitaan tyrmään mutta hänelle annetaan kuitenkin ruokaa ja juotavaa ja häntä kohdellaan muutenkin säällisesti. Thorin miettii sitä, mitä hänen tovereilleen on tapahtunut, mutta se "kuuluu jo seuraavaan lukuun".

Omia huomioitani on tuolla suluissa ja lisäksi se, että hämähäkit puhuvat. Yleensä kaikki otukset tuntuvat puhuvan Hobitissa, joten periaatteessa siinä ei ole mitään outoa. Lukitari ei kuitenkaan puhu mitään, vaikka olettaisin sen kuuluvan samaan lajiin. Mainitaan myös jotain ilmeisesti Thranduilin ja kääpiöiden välisestä kahnauksesta, jossa joko Thranduil tai häntä edeltäneet kuninkaat olisivat kieltäytyneet maksamasta kääpiöille kunnolla. Tästä ei kai ole mitään muita mainintoja? Siis tietysti Thingolilla oli vähän samanlainen tilanne, mutta Silmaril ei ikävä kyllä mene millään mittarilla kategoriaan "raakakulta".

Bilbon onni tuntuu myös välillä lähes käsittämättömältä, ja tähän viitataankin siten että hän olisi saanut onnea "syntyessään runsaanlaisesti". Bomburin potkaistessa hämähäkkiä potkun sanotaan "tussahtavan kuin puolityhjään jalkapalloon". Jalkapalloon? Keski-Maassa? Onko näin?
 
Tuo jalkapallo onkin hyvä huomio, uusi anakronismi -- tai sitten vain osoitus siitä että pelien kuningas oli tuttu myös Keski-Maassa. Eikä jalkapallon mainintaa voi laskea pelkästään kaikkivoivan ja -tietävän kertojan kontolle, sillä Sumuvuorilla myrskyn keskellä Thorin sanoo: "If we don't get blown off or drowned, or struck by lightning, we shall be picked up by some giant and kicked sky-high for a football."

Siis kääpiöt ainakin pelasivat futista (siinä kuin hobitit golfia). Pääsisipä joskus katsomaan vaikka matsia FC Tumunzahar vs. Real Gabilgathol...
 
Lukitari ei kuitenkaan puhu mitään, vaikka olettaisin sen kuuluvan samaan lajiin.

Mutta kenelle Lukitari puhuisi, jos se ei ollut mikään klonkkumainen itsekseenhöpisijä? Puolisot oli syöty, lapsenlapset karanneet pesästä, ja ainoat naapurit välttelivät sitä jos suinkin pystyivät.

Veikkaisin että Lukitari pystyi puhumaan tarvittaessa tai joka tapauksessa ainakin ymmärtämään puhetta, miten se olisi muuten päässyt Klonkun kanssa yhteisymmärrykseen siitä että tämä tuo sille ruokaa. Ja kun sekä Lukitarin mahdolliset jälkeläiset Synkmetsässä että sen esiäiti Ungoliant olivat verbaalisesti varsin ilmaisukykyisiä, niin miksi se olisi mykkä? Toisaalta, ehkä Lukitarin katse puhui jo tarvittaessa riittävästi.
(Vertaa suureen esiäitiin: ...Morgoth ei päässyt Ungoliantista eroon ja sen pilvi oli yhä hänen ympärillään ja kaikilla silmillään se katsoi häntä...).

Kun Lukitari ja Ungoliant ovat Sormusten herran ja Silmarillionin radikaaleimpia ja absoluuttisimpia pahiksia, niin Hobitin hämähäkit kuuluvat enemmän kirjan lukuisten koomisten lurjusten joukkoon peikkojen ja hiisien kanssa. Kenties ketterät metsähaltiat eivät pidä näitä hämähäkkejä erityisen vaarallisina, ainakaan ei kerrota että haltiat suunnittelisivat niitä vastaan mitään erityisiä sota- tai tuhoamisretkiä. Tai ehkä haltiat ja hämähäkit normaalisti välttelivät toisiaan, koska haltiakuningas sitten syytti kääpiöitä hämähäkkien häiritsemisestä.
 
Last edited:
Ketkäköhän kronikoitsijan (Bilbon?) tuntemat olennot Keski-maassa käyttivät silkkipyttyjä, joihin Synk'lepakoita verrataan?

~:~

DLO8XRZWsAIioIO.jpg


( The Black River, by @Elencarnil )
 
Thranduil tai häntä edeltäneet kuninkaat olisivat kieltäytyneet maksamasta kääpiöille kunnolla. Tästä ei kai ole mitään muita mainintoja? Siis tietysti Thingolilla oli vähän samanlainen tilanne, mutta Silmaril ei ikävä kyllä mene millään mittarilla kategoriaan "raakakulta".
Minusta tämä melkein sopii Thingoliin: Silmarillionin luvussa 22 sanotaan "ja Nogrodissa he [kaksi hengissä selvinnyttä kääpiötä] kertoivat vain osan siitä kaikesta mitä oli tapahtunut, ja sanoivat että kääpiöt surmattiin Doriathissa haltiakuninkaan käskystä, kun hän tahtoi pettää heitä ja jättää heidät palkatta." Ehkäpä siis kääpiöiden versioksi tarinasta jäi se, että Thingol aloitti kieltäytymällä palkanmaksusta, vaikka haltialähteisiin perustuva Silmarillion kertoo sen niin päin, että kääpiöt ensin vaativat Nauglamír-Silmaril-yhdistelmää itselleen.

Mutta "raakakulta" on silti vaikea selittää: vaikka kääpiöt tekivätkin Nauglamírin "uudeksi" eli ehkä sulattivat edellisen, raakakulta-nimi tuntuu hassulta jopa sulalle välivaiheelle. Lisäksi Hobitin kertomus kuulostaa kovasti siltä, että "haltiakuningas" oli sama, joka Thorinille puhui. En siis tiedä vastausta...

Itse olen ihmetellyt haltioiden käytöstä tässä luvussa. Miksi vain Thorin otettiin vangiksi, vaikka muut kääpiöt huutelivat lähistöllä keskenään vaikka kuinka kauan? Luulisi, että haltioiden olisi ollut helppo huutojen perusteella löytää ja vangita saman tien muutkin. Entä miksi juhlijoiden piti sammuttaa valot ja kadota heti kun joku tuntematon tuli näkyviin - eivätkö haltiat olisi voineet vaikkapa vaatia tulijoita poistumaan tai kysyä mikä on hätänä? Vai odottivatko he metsästä tulevan jonkin pahan olennon, jonka kanssa ei auttanut puhua?
 
  • Like
Reaktiot: Tik
D. Anderson sanoo The Annotated Hobbitin kommentissaan (s. 220, rev. ed.) suoraan, että kyseessä on Thingolin tarina ja kiinnittää huomiota siihen, että ’haltiakuningas' on tässä elf-king eikä Elvenking (eli Haltiakuningas) kuten aina Synkmetsän haltioiden kuninkaasta puhuttaessa. Suomennoksessakin on pieni alkukirjain haltiakuninkaassa juuri tässä kohdin.

Raakakullan ja hopean muovaaminen on siis todennäköisimmin ymmärrettävä Nauglamírin uudelleentakomiseksi Silmarilia varten. Taas pulpahti pintaan jokin iso musta syvyyden olento...
 
D. Anderson sanoo The Annotated Hobbitin kommentissaan (s. 220, rev. ed.) suoraan, että kyseessä on Thingolin tarina ja kiinnittää huomiota siihen, että ’haltiakuningas' on tässä elf-king eikä Elvenking (eli Haltiakuningas) kuten aina Synkmetsän haltioiden kuninkaasta puhuttaessa. Suomennoksessakin on pieni alkukirjain haltiakuninkaassa juuri tässä kohdin.

Raakakullan ja hopean muovaaminen on siis todennäköisimmin ymmärrettävä Nauglamírin uudelleentakomiseksi Silmarilia varten. Taas pulpahti pintaan jokin iso musta syvyyden olento...

Erinomainen pointti ja yksityiskohta, joka katoaa suomennoksessa lukijan ulottuvilta. Tarina on jälleen syventynyt.
 
Mutta "raakakulta" on silti vaikea selittää: vaikka kääpiöt tekivätkin Nauglamírin "uudeksi" eli ehkä sulattivat edellisen, raakakulta-nimi tuntuu hassulta jopa sulalle välivaiheelle.

Ei pidä katsoa Christopher Tolkienin ja Guy Kavriel Kayn 1970-luvulla muokkaamaa Silmarillionia, vaan sitä tarinaa jonka J.R.R.Tolkien oli kirjoittanut ennen kuin ryhtyi kirjoittamaan Hobittia:

I beg thee, O King, to suffer the craftsmen of the Dwarves to try their skill upon this unwrought gold, that the name of the golden treasury of Tinwelint become heard in all lands and places. This will they do, I promise thee, for small guerdon
[...]
and this was agreement that he made with Ufedhlin. Half the gold should the king measure and give to the hands of Ufedhlin and his company, and they should bear it away to Nogrod and the dwellings of the Dwarves. ... Yet after but seven full moons back would the Nauglath fare bearing the king's loan all wrought to works of greatest cunning...
Cups and goblets did the king behold, and some had double bowls or curious handles interlaced, and horns there were of strange shape, dies and trenchers, flagons and evers, and all appurtenances of kingly feast. Candlesticks there were and sconces for the torches, and none might count the rings and armlets, the bracelets and collars, and the coronets of gold...

("The Nauglafring", The Book of the Lost Tales, II, ss. 224-225, 226)

 
Last edited:
Ketkäköhän kronikoitsijan (Bilbon?) tuntemat olennot Keski-maassa käyttivät silkkipyttyjä,

Lähtisin samalta suunnalta kuin Ares B. Erityisesti minulle tulivat mieleen Bilbon omaisuutta huutokauppaamassa olleet herrat Grubb, Grubb & Burrowes.
 
Lohikäärmevuoressa luvun nimi on Kärpäsiä ja hämähäkkejä. Lenevätkö "kärpäset" viittaus siihen, miten kääpiöt paketoitiin seittiin?

Mörkkimetsässä vallitsee ehkä hiukan vaikeasti tulkittava "tummennettu vihreän kimallus", kun Synkmetsän valaistusta kuvataan helpommin avautuvalla termillä "tummanvihreä hohde". Mörkkimetsässä myös kuuluu röhkimistä, laahaamista ja kiirehtimistä toisin kuin Synkmetsässä, jossa kurahdellaan, vilistään ja suhahdellaan. Vaikka Kalpa kumppaneineen metsässä retkeillessään kerrassaan pariloi oravan, se ei maistu yhtään paremmalle kuin Bilbon roikan paistama yksilö.

Joen leveys on Mörkkimetsässä kymmenen metriä, mikä on ilmeisesti lähes metrin verran vähemmän kuin Synkmetsän virran kuuden sylen leveys. Kuhnun kellistää jokeen uroshirvi, kun taas Bomburin molskahduksen aikaansaamiseen riittää peura. Lisäksi Mörkkimetsän valkean naarashirven ja hirvenvasojen seurassa liikkuu muutama valkoinen hiiri. Herää kysymys, onko "hirvi" muuttunut vahingossa hiireksi Pitkäsen tekstissä, koska Juva ei hisahdakaan mistään hiirulaisista; Pitkäsen virke kuuluu kokonaisuudessaan "Äkkiä polulle heidän eteensä ilmestyi muutama valkoinen hiiri, naarashirvi ja hirvenvasoja, jotka olivat yhtä lumivalkoisia kuin uroshirvi oli ollut tumma", johon sanan "hiiri" tilalle sopisi hyvinkin "hirvi".

Siinä missä Thorin tyytyy sanomaan "kovan onnen metsä", Ukonnuolen mielestä se on ihan yksinkertaisesti "kirottu". Tammen latvaan lähetetty Kalpa puolestaan näkee purppuraisten keisariperhosten mustan muunnelman, "mustia keisariperhosia", kun taas Bilbo pääsee ihastelemaan violetin häiveperhon mustaa variaatiota.

Pitkänen käyttää tässä luvussa hupaisasti synonyymeinä sanoja "haltia" ja "keiju/keijukainen". Metsässä juhlivan väen sanotaan olevan "haltioiden näköistä joukkoa", mutta Kalvan etsiskellessä metsässä kadonneita kääpiöitä mainitaan mahdollisuus, että he ovat joutuneet keijukaisten vangeiksi. Lännen Haltimaakin tunnetaan Pitkäsen käännösessä nimellä Lännen Keijula (jonne valohaltiat, syvähaltiat ja merihaltiat menivät). Pidän henkilökohtaisesti Pitkäsen termistä "salohaltia" enemmän kuin Juvan vähemmän runollisesta ilmauksesta "metsähaltia". Pitkänen myös ilmoittaa oikein isoilla kirjaimilla, että haltiat ovat Hyvää Väkeä, kun taas Juva tyytyy toteamaan heidän olevan hyvä kansa.

Mitä lauluihin tulee, Kalpa(kin) on sanoituksissaan napakampi kuin Bilbo. Kun viimeksimainittu riimittelee näin:

Vanha paksu hämähäkki
jaksaa puussa kutoa!
Varo, paksu hämähämähäkki,
ettet sieltä putoa!
Minä näen sinut, mutta yritäpä nähdä minut!

Kalpa puolestaan rallattaa tällä tavalla:

Hämähäkki puussa kehrää!
Hämähäkki ei ketään nää!
Lukki! Lukki!
Ei se rukki,
ei auta rukki etsintää!
 
Jos jonkin sortin muka-hoppua ollut niin nyt vasta luin tämän luvun. Bilbo näköjään ilmoitti kääpiöille häviävänsä näkyvistä hämähäkkitaistelun aikana. Olinpa tuonkin unohtanut. Gandalf on kenties haastatellut Ereborin retken osallistujia jälkikäteen, koska hän myöhemmin kyselee itseltään, "mistä on peräisin hobitin sormus?"
Lisäksi olen selkeästi unohtanut oliko tämän luvun tapahtumista mitään PJ:n elävässä kuvassa. Kenties olin niin järkyttynyt Beornin talon vähäisestä osuudesta ja muusta myöhemmin rainassa olevasta asiaankuulumattomasta camp-taisteluakrobatiasta että tämä osuus leffasta katosi kokonaan muistista jo ensimmäisellä kerralla.
 
Last edited:
Kenties ketterät metsähaltiat eivät pidä näitä hämähäkkejä erityisen vaarallisina, ainakaan ei kerrota että haltiat suunnittelisivat niitä vastaan mitään erityisiä sota- tai tuhoamisretkiä. Tai ehkä haltiat ja hämähäkit normaalisti välttelivät toisiaan, koska haltiakuningas sitten syytti kääpiöitä hämähäkkien häiritsemisestä.
Juvan suomennoksessa puhutaan tässä luvussa "väen" häiritsemisestä ja seuraavassakin (lunttasin) hämähäkkien "ärsyttämisestä liikkeelle". Tämän luvun lopulla myös sanotaan:
sillä metsähaltiat eivät olleet mitään hiisiä ja kohtelivat vankejaan suhteellisen hyvin, vaikka nämä olisivat heidän pahimpia vihollisiaan. Jättiläishämähäkit olivat ainoat olennot, joita kohtaan heiltä ei liiennyt mitään armoa.

Haltioiden toiminta on tässä luvussa täysin mystistä. Mieleen tulee roolipelin Ars Magica keijut (faerie), jotka toimivat ikään kuin elämään heränneinä tarinoina, eivätkä omaa ihmismäistä identiteettiä, motivaatiota tai tavoitteita. Nämä haltiat ovat jotain täysin muuta kuin TSH:ssa esiintyvät lajitoverit.
 
TSH:ssa esiintyvät lajitoverit ovatkin pääasiassa Elrondin ja Galadrielin väkeä, ja siksi hiukkasen sivistyneempiä kuin salomailla rellestävät sukulaisensa. Viimeksi mainituthan "erosivat Lännen suurahaltioista ja olivat vaarallisempia eivätkä yhtä viisaita". Toisin sanottuna Thranduilin posse keskittyi ilmeisesti lähinnä viettämään iloista metsästyselämää saloillaan, ja silloinhan oli ihan loogista ensin yrittää vältellä häirikkökääpiöitä ja lopulta ottaa heidät kiinni ja laittaa talteen, kun he eivät selkeästi ymmärtäneet vihjettä vaan haahuilivat sitkeästi maisemissa.
 
Että annettiin ensin valomerkkejä kuin baarissa ikään, ja lopulta portsari kantoi pois? Onhan se tosiaan ihan luontevaa.
 
Ylös