Hobitin 80-vuotisluenta XIII: Poissa kotoa

Sidhiel

Rajatapaus
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Kolmannessatoista luvussa sähelletään aarretta tutkiessa ja kytätään hermostuneina Smaugia palaavaksi. Luvun alussa tie on tukittu, ja ainoa tie pois Vuoresta on mennä ulos pääportista. Kääpiöt ja Bilbo istuvat pimeässä ja odottavat jotain tapahtuvaksi, kunnes he tajuavat olevansa loukussa ja siksi ainoa vaihtoehto on Bilbon ehdotuksen mukaisesti lähteä katsomaan, mitä Vuoren muissa osissa tapahtuu ja että onko Smaug vielä paikalla. Kääpiöt ovat valmiita vaipumaan täyteen epätoivoon mutta Bilbo on kasvanut jo hyväksi vara-Gandalfiksi ja keksii suunnitelmia silloin, kun muut eivät enää tiedä mitä tehdä.

Käytävän päässä Bilbo kompastuu ja säikäyttää muut kompuroinnillaan. Hobitti näkee jonkin kimalluksen tai valon, mutta "mikään lohikäärmentulen kipinä se ei missään tapauksessa ollut". Asiaa ei selitetä sen enempää. Bilbolla menee hermo ja hän huutaa Smaugia tulemaan esiin, mikäli tämä on paikalla. Mitään ei tapahdu, ainoastaan pimeys sekoittaa Bilbon suuntavaiston ja siksi hän huutaa paikalle tuotavaksi valoa.

Kääpiöt hyssyttelevät häntä olemaan hiljempaa aikansa, kunnes Oin ja Gloin tuovat hänelle soihdun. Bilbo lähtee ensin hiipimään salin poikki ja sitten kiipeää aarrevuorelle, jonka päältä hän löytää Arkkikiven. Hän laittaa sen taskuunsa hieman syyllisyyttä tuntien, mutta tuntee silti jonkinlaista halua sen omistamiseen. Bilbo menee salin toiselle puolelle, oviaukossa lepakko säikäyttää hänet ja soihtu sammuu. Hän alkaa huutaa jotain, mistä kääpiöt saavat selvää vain sanasta "apua", ja lähtevät sitten katsomaan, mitä on tekeillä. Hobitti rauhoittuu heti, kun näkee soihtujen valon.

Sen jälkeen tutkitaan aarrevuorta, Fili ja Kili soittavat hetken harppuja ja Thorin antaa Bilbolle mithrilpanssarin. Hobitti tuntee itsensä hieman hämmentyneeltä uudessa asussaan, mutta sitten hän palaa asiaan. Hän muistuttaa muita siitä että "Emme ole vielä saaneet takaiisn tätä aarretta.", ja sen jälkeen hiippaillaan hitaasti Vuoren läpi portaita ja käytäviä pitkin Throrin suureen saliin, joka näyttää varsin ikävältä hävityksen muiston viipyessä siellä luurankojen ja sotkun muodossa. Vuolasta virtaa seuraten he päätyvät lopulta pääportille, jonka "portinkaarteessa vielä näkyi entisen veistotaidon jäänteitä".

Auringonvalo ja tuuli virkistävät heitä, on ilmeisesti kaunis talvipäivä. Bilbo tuo esiin sen, että ruoka olisi ihan mukava juttu, ja sen tähden lähdetään pois aukealta paikalta kohti vanhaa lounaista vartiopaikkaa, jossa ilmeisesti on tarkoitus syödä tai levätä ja ainakin olla vähän enemmän piilossa. Bilbo pitää kuitenkin päänsä kylmänä kaikkien aarteiden kolistessa kääpiöiden taskussa ja Arkkikiven omassaan, ja muistuttaa muita siitä että Smaug saattaa olla vaikka Vuoren laella katselemassa heitä. Tämä hermostuttaa Doria huomattavasti.

Lopulta ollaan jossain suojaisessa painanteessa syödään ja levätään. Cramista mainitaan vain se, että sen on melko puuduttavaa syötävää pidemmän päälle, keksimäistä ja hyvin säilyvää. Matka jatkuu kohti vartiopaikkaa, ja siellä Balin selittää niiden historiasta vähän. Luku loppuu siihen, että kaikki pohtivat Smaugin olinpaikkaa ja kaikkialla vallitsevaa näennäistä rauhaa ja sitä, miksi ihmeessä etelessä on niin paljon lintuja.

Ainoita ajatuksia, joita tämä luku herätti on lähinnä se, minkä ihmeen kimalluksen Bilbo näkee ja sen, miten Arkkikiveä ei huomata Bilbon taskusta, jos se kerran on niin iso että hänen on nostettava se kaksin käsin.
 
Arkkikiven koko, niin, mielikuvaani on aina vaikuttanut vahvasti Tove Janssonin piirros, jossa jalokivi näyttää suurelta kuin strutsin muna -- tai ehkä jopa jalkapallo. Mutta ehkä se kuitenkin oli vain kananmunan kokoinen, koska sen tosiaan täytyi mahtua hobitin taskuun ilman että kukaan alkaa ihmetellä. (Mikä olisi ollut hieman ironista tai jotakin -- kääpiöt kysymässä Bilbolta "Mitä ssillä on tasskusssaan, klunk?") Ja kaksin käsin nostaminen johtui vain siitä, että kivi oli niin kaunis ja ihmeellinen, että sitä täytyi pidellä hellästi ja kunnioittavasti.

Arkkikiven omavaloisuus muuten on erikoinen piirre jalokivelle. Ellei sen sisällä ollut käynnissä ydinreaktio, todennäköisin selitys voisi olla jopa se, että kyseessä oli Maedhrosin Silmaril. Mihin en kuitenkaan usko. Silmarilin olisi tunnistanut moni Arkkikiven nähnyt, ennen kaikkea Olórin. (Ellei tuo ollut niin källi, että päätti vaieta asiasta; toisaalta Sauron olisi varmasti alkanut ankarasti himoita sitä jos olisi saanut asiasta vihiä, ja miksi ei olisi saanut? Olihan hänellä vakoojia joka kolkassa, eikä Arkkikiven olemassaolo ollut mikään salaisuus.)

Ehkä kivi ei kuitenkaan loistanut omaa valoaan, vaan oli harvinaisen hyvä sieppaamaan heijastuksia. Tai sitten Keski-Maan jalokivet olivat toista maata ominaisuuksiltaan kuin nykyisten aikojen juveelit.

P.S.
Ei sittenkään, puhun palturia. Luvussahan sanotaan selvästi, että kivi loisti omaa sisäistä valoaan. Ihmekivi! Mutta ei se voinut olla Silmaril, koska saamme myös tietää, että kääpiöt sen löydettyään olivat hioneet sitä. Silmaril ei olisi moista sietänyt, luulen ma.

Ja mitä tulee Arkkikiven kokoon, eikös se ollut tarkemmin ottaen sen verran pieni, että se mahtui Bilbon käteen, mutta sen verran suuri, ettei hän pystynyt sulkemaan sitä kämmenensä sisään. Ei siis mikään strutsinmuna, mutta vähän kananmunaa isompi, eiköstä niin?
 
Last edited:
Minkä kokoiset kädet hobiteilla oli? Ilmeisesti muuhun kokoon nähden varsinaiset räpylät, sillä he pystyivät käyttämään ihmisille tehtyjä tikarin kahvoja, vaikka terät olivatkin heille kuin miekkoja. Ja räpylästä tulee mieleen pesäpallo, olisiko siinä oikea kokoluokka Arkkikivelle?

Tolkien tuo luvussa esiin seurueen epätietoisuuden Smaugista, mutta ei varsinaisesti rakenna mitään piinaavaa jännitystä tämän ympärille. Lukija saa löhöillä kaikessa rauhassa nojatuolissaan ilman että joutuu pelkäämään sankareiden puolesta. Tai näin tämän itse koin tällä lukukerralla, ehkä kahdeksanvuotiaana luku olisi ollut jännempi.
 
Luvussahan sanotaan selvästi, että kivi loisti omaa sisäistä valoaan. Ihmekivi! Mutta ei se voinut olla Silmaril
Ehkä itsevalaisevuus ei ollut yksinomaan silmarilien piirre: Frodon Galadrielilta saama pullo oli itsevalaiseva - tai Galadrielin mukaan siihen oli talletettu Eärendilin tähden eli silmarilin valoa. Pullo tosin ei ollut jalokivi eikä luonnostaan syntynyt, ja Arkkikivi löytyi Vuoren sisältä. Minas Morgulista ja Kalmansoilta löytyi myös vähemmän miellyttävää valoa, ja haltiamiekat ja jopa Klonkun silmät loistivat heikkoa valoa.

Voisiko Arkkikivi olla toisenlainen itsevalaiseva esine? Ehkä Aulë tai joku muu vala teki sen muinaisina aikoina inspiraationaan Vardan luomat tähdet? Varmaankin silmaril olisi Arkkikiveen verrattuna paljon kirkkaampi ja kauniimpi.

ei varsinaisesti rakenna mitään piinaavaa jännitystä tämän ympärille
Hmm... En kyllä muista miltä luku lapsena tuntui, mutta onhan siinä jatkuva uhka siitä, että Smaug ilmestyisi näkyviin seuraavan kulman takaa. Lepakkokohtausta lukuunottamatta se ei ole toimintaelokuvamaisen säikyttelevä, mutta minusta jotenkin tasaisemmin jännittävä. Ehkä samaan tapaan kuin Saattueen alkumatka Moriassa, jossa mitään ei varsinaisesti tapahtunut.
 
Minkä kokoiset kädet hobiteilla oli? Ilmeisesti muuhun kokoon nähden varsinaiset räpylät,

No, vastaavasti esimerkiksi Sauronilla on täytynyt olla kokoonsa nähden melko pienet kädet, kun hänen Sormuksensa solahtaa niin kätevästi hobitinkin sormeen. (Tosin Aarre pystyi ilmeisesti muuttamaan kokoaan tarvittaessa.) Esimerkiksi LoTR-elokuvien taistelukohtauksessa Elrondia ja Gil-Galadia vastaan Sauron näyttää about kolmimetriseltä. Jos tämä olisi oikein, niin hänen kätensä olisi ehkä pitänyt kuvata samantyyppisiksi kuin Burtonin elokuvan Sandy Clawsilla.
https://vignette2.wikia.nocookie.ne...om-5517.jpg/revision/latest?cb=20131110154216

Hobiteille suosittelisin kahden käden otetta ihmisille/haltioille tehdyn tikarin (tai ehkä ennemmin kynäveitsen?) kahvasta.

Muoks: Ainakin Sormusten herran esipuheessa mainitaan että hobiteilla on pitkät sormet.
they had long and skilful fingers.
 
Last edited:
Ylös