Hobitit - pienet, tuntemattomat

Chayéna

Hobitti
Hobitit

Mitä me oikeastaan tiedämme hobiteista? Taru Sormusten Herrasta -trilogiassa kyllä valaistaan asiaa aika hyvin, mutta tunnemmeko me näitä pieniä Keski-Maan otuksia? Tiedämme ehkä siivun sieltä ja siivun täältä - jotkin ovat ehkä jopa perehtyneet - ja onhan meillä pientä nippelinappeli-tietoa murunen.

Onko kukaan koskaan oikein miettinyt, että miten hobitti ikääntyy? Meneekö heidän iän laskut samalla tavalla, kuin meidän isojen ihmisten? Entäpä lapset? Meneekö sekin asia eri tavalla, kuin meidän? Ihastuminen, rakastuminen, naimisiin meno, lapset ja muut vastaavat.

Urheus on sisäistä, se huomattiin jo trilogiassa, mutta millaisia muita luonteenlaatuja hobitit omaavat? Pimeitäkin heillä on. Neuroottinen, tärähtänyt, seonnut jne...? Vai emmekö me vain ole ajatelleet pimeitä puolia näille pienille ja suloisille / vähemmän suloisille otuksille?

Enempää en osaa nyt sanoa, joten: Olkaapa hyvät, Konnun ja muun maan väki. Sana on vapaa. Spekulointia, pimeitä ajatuksia, skandaalinkäryjä ja muuta roskaa pääkopan sisältä tänne vain.



// Joku osaava varmaan tietää juuri tismalleen oikean paikan tälle topicille, ja varmaan myös sivistää minua, mutta olkoon nyt tässä. //
 
Minä miellän asian suurelta osin niin, että hobittien tunne-elämä on jokseenkin samantyyppistä kuin ihmistenkin, lukuunottamatta tätä ihmisten halua omistaa ja hallita. Ihastuminen ja rakastuminen siis menisivät aika lailla samalla tavalla kuin ihmisilläkin.

Naimisiinhan hobitit saattoivat mennä jo ennen täysi-ikäisyyttä, näin ainakin muistelen kuulleeni jostain. Huomaatteko muuten, että hobiteilla on oudosti ihmisiä vähemmän "aikuisuutt"a, vaikka elävätkin pitempään? Ihmiset ovat täysi-ikäisiä siinä kahdenkympin kohdalla, hobitti 33-vuotiaana. Kummatkinnelävät suurinpiirtein yhtä vanhoiksi.
 
Minä sanoisin mututuntumalta hobittien elävän keskimäärin ihmisiä vanhemmiksi: vaikka Bilbo oli 111-vuotiaana kyllä jo huomattavan vanha hobitiksi, ei sitä vielä pidetty erityisen yliluonnollisena. Mututuntumalla muistelen, että hobitit elivät keskimäärin ainakin 90-100-vuotiaiksi, mikä on aika paljon verrattuna ihmisten keskivertoon: Japanissa keskimääräinen eliniänodote on maailman korkein: naisille n. 85 ja miehille n. 78 vuotta. Suomessakin tuota alempi.

Elivätkö naishobitit pidempään kuin miehet? Onko siitä mainintaa?

Mikä lieni tyypillinen naimisiinmenoikä? Heti aikuistuttua vai vasta myöhemmin, 40-50-vuotiaana? Entäpä se hedelmällisenä säilyminen?

Sukupuista äitien ja isien ikiä vaan lastensa ikiin vertailemaan. :p Voi harmi,kun olen vanhempien luona eikä täällä ole kuin Hobitti.
 
Kukaan ei voi tuntea hobitteja, mutta voimme aina yrittää jotenkin ymmärtää heidän elämäänsä. Tässä on pari mielipidettäni. Ensinnäkin: hobitit eivät ole todellakaan suloisia. Olento, joka on niin urhea, ei vain voi olla suloinen. Se sanakin on loukkaus heitä vastaan. Voi sitä hobitin vihollis parkaa, joka erehtyy pitämään hobitteja suloisina. Minä en ainakaan haluaisi olla heidän vihollisensa.

Toiseksi: hobitit polttelevat paljon ja elävät hieman ihmisiä vanhemmiksi. Ikään en nyt puutu, mutta polttaminen ei ole minusta kovin paha tapa hobiteille. En itse tietenkään polta (ja pidän sitä muuten hyvin pahana tapana), mutta tiedän, että puhdas, suomalainen kessu on hyvin vahvaa tavaraa. Kunnioitan hobitteja myös sen takia, sillä he kestävät kessua paljon isääni paremmin (joka on poltellut ties miten kauan).

Tiivistettynä: hobitit ovat yleisesti ottaen mahtavaa väkeä. Kunnioitan heitä.
 
Athrylia sanoi:
Kukaan ei voi tuntea hobitteja, mutta voimme aina yrittää jotenkin ymmärtää heidän elämäänsä. Tässä on pari mielipidettäni. Ensinnäkin: hobitit eivät ole todellakaan suloisia. Olento, joka on niin urhea, ei vain voi olla suloinen. Se sanakin on loukkaus heitä vastaan. Voi sitä hobitin vihollis parkaa, joka erehtyy pitämään hobitteja suloisina. Minä en ainakaan haluaisi olla heidän vihollisensa.

Näin aihetta sivuten: kuka muistaa Hobitissa kuvauksen siitä, miten Härkäräikkä hakkasi puunuijalla örkkijohtajan pään irti niin, että se lensi kaniininkoloon? Puunuija ei ole paras mahdollinen laite pään irroittamiseen muusta ruumiista, ja jos pää vielä lentää.. Ei varmaankaan ollut mitenkään mukavaa katseltavaa.
 
douv sanoi:
Minä sanoisin mututuntumalta hobittien elävän keskimäärin ihmisiä vanhemmiksi: vaikka Bilbo oli 111-vuotiaana kyllä jo huomattavan vanha hobitiksi, ei sitä vielä pidetty erityisen yliluonnollisena. Mututuntumalla muistelen, että hobitit elivät keskimäärin ainakin 90-100-vuotiaiksi

Kirjoista kumpuaa käsitys hobittien olevan ihmistä jonkun verran pitkäikäisempi. Perustuu kaiketi tuohon hobittien sitkeyteen. "Sisu" on puristunut pieneen rotuun tiiviimmiin kuin ihmisiin. Hobitin todetaan olevan hidas hämärtymään, kun Frodoon oli osunut pahan miekan terä. Ihminen olisi menehtynyt, kun hobitti pystyi vastustamaan tuota pahuutta 17 päivää. Väkevien heimoon kuuluvan Sméagolin tilanne oli erikoinen. Sitkeä kuin mikä, kun ei hämärry vuosisatojenkaan jälkeen. Tässä oli tosin sormuksen vaikutus salatulla tavalla mukana, josta saisi kokonaan oman keskustelun aiheen.

Luonteenlaadusta mieleeni nousee hobittien järjestelmällisyys tietyissä asioissa. Konnussa on selkeitä alueita, joissa vaikuttaa oma johtohahmo, on konnavahdit ja postilaitos. Sopimuksia vahvistetaan punaisella musteella. Adoptio kaiketi myös vahvistettiin kirjallisesti ja todistajien läsnäollessa. Frodo esimerkkinä virallisesta adoptiosta. On tiettyjä traditioita joista pidetään kiinni kalenterivuoden aikana. On arvostettuja ja vähäisempiä hobittisukuja. Koska kaikki eivät osaa kirjoittaa ja lukea (saati uida) se paljastaa tietynlaista maalaiselämäpainotteisuutta. Yleisesti näitä taitoja ei kaikkien tarvitse osata. Sitä varten ovat kirjurit.

Toinen luonteenlaatu on huolettomuus. Huoli näyttää kasvavan sen mukaan, mitä hobiteilla on tietoa ulkomaailmasta. Tieto lisää tuskaa-tyyliin. Kansa on voinut olla kantamatta suuria maailman murheita, kun samoojat ovat vartioineet heidän rajojaan vuosikaudet pikkukasan sitä tietämättä. Viisaimmat ja asioita tietävämmät hobitit ovat kantaneet murheet yksinkertaisten puolesta. Isäntä Maggot tuntuu olevan yksi niistä viisaista, jotka tiesivät tavallista kansaa enemmän.
 
En liene kovinkaan vääräsäs, jos väitän että osa heistä on ikäänkuin "vähän pihalla", mitä tapahtuu. Esimerkkinä vaikka Pippin, ajoittain tuntui tajuavan missä mennään kun taas toisessa hetkessä oli aivan kuutamolla. Oletteko muutkin huomanneet tämän, vai onko tämä oma sekoiluni? :)
 
Kyllä minun mielestäni voi olla sekä urhea että suloinen. Suloinen ystävä voi olla vaarallinen vihollinen.
Kestäviä ja sitkeitä hobitit ilman muuta ovat. Eivät yksin keuhkoiltaan (piippukessusta puheen ollen), vaan muutenkin ruumiinrakenteeltaan (kuten jo on todettukin). Hobitit kestivät ilmeisesti paremmin myös tupakan himoa kuin itse Gandalf. Moriassa velho ei saanut nikkiksen takia nukuttua (tai niin hän ainakin väitti), kun puolituisia ei moinen tuntunut vaivaavan.
Moriasta löytyy myös aasinsilta Pippinin hölmöilyyn (kun Tukintolvana tiputti kiven kaivoon). Komppaan FairyTalea: tieto lisää tuskaa ja huolettomuus on hobitin perusluonto. Etenkin nuoren hobitin, kuten Pippin. Kyllä hän kotiin palatessaan oli kasvanut muutenkin kuin pituutensa puolesta.
Tietysti Bilbossakin saattoi nähdä tietynlaista vanhuudenhöperyyttä. Mutta olihan hänellä ikääkin ja sormus oli ollut hänellä kovin pitkään rasitteena. Runoilijana ja kirjailijana hän tietysti vaipui usein omiin ajatuksiinsa, mikä saattoi antaa poissaolevan vaikutelman.
Mitä Härkäräikkään tulee, hän olikin nimensä mukainen suurhobitti. Kieltämättä kova oli isku, joka Golfimbulin nujersi.
Kuten Gandalfkin totesi, on hobiteissa enemmän kuin päälle päin näyttää.
Hobiteista Tolkienin tarunsa kirjoittamisen alkoi, niin kerrotaan. Näihin olentoihin hän onkin saanut kerättyä kaikki parhaat ominaisuudet (minun mielestäni). :heart:
 
Pitivätkö hobitit itseään ihmisinä?

Tässäkin keskustelussa hobitteja verrataan ihmisiin sanomalla, että "hobitit olivat/tekivät sitä ja sitä, kun taas ihmiset tekivät/olivat jotakin muuta". Mutta eivätkö hobititkin olleet ihmisiä? Muistaakseni jossakin Tolkien sanoo niin, en vain muista missä.

Toisaalta, katsoivatko hobitit itsekään olevansa ihmisiä eli Men niin kuin kertomuksissa asia ilmaistaan? Ainakin yksi kohta kertoo toista:

'I am glad,' said Frodo. 'For I have become very fond of Strider. Well, fond is not the right word. I mean he is dear to me; though he is strange, and grim at times. In fact, he reminds me often of you. I didn't know that any of the Big People were like that. I thought, well, that they were just big, and rather stupid: kind and stupid like Butterbur; or stupid and wicked like Bill Ferny. But then we don't know much about Men in the Shire, except perhaps the Breelanders.'

Tässä Frodo puhuu Gandalfille luvun "Kohtaamisia" (TSH II.1) alussa. Huomattavaa on, että suomennoksessa Frodon repliikkiin on lisätty "isot" ihmisten eteen: "Mutta eihän Konnussa tosiaan paljon tiedetä isoista ihmisistä, paitsi ehkä briiläisistä." (s. 233, vuoden 2007 yksiosainen laitos). Vaan tekeekö Frodo tässä kuitenkin eron hobittien ja ihmisten välillä? Kenties syvemmällä tasolla, kenties samalla tavalla kuin me suomalaiset sanoessamme, että "tekisi mieli matkustaa välillä Eurooppaan". Onko vastaavanlaisia tapauksia muuallakin?
 
Harmillista kun naispuolisista hobiteista ei kerrota juuri mitään. Ehtivätköhän he tehdä mitään muuta kuin laittaa ruokaa? Toisaalta Bilbo ja Frodo olivat perineet tietyt epähobittimaiset piirteet nimenomaan äideiltään. Hobitin alussa vihjataan, että Belladonna Tuk olisi ollut mukana jonkinlaisissa seikkailuissa ennen naimisiinmenoa herra Reppulin kanssa. Ei kuulosta kovin perinteisiltä sukupuolirooleilta - olkoonkin, että kyseessä on hieman epäsovinnainen Tukin klaani.
 
Mutta eivätkö hobititkin olleet ihmisiä? Muistaakseni jossakin Tolkien sanoo niin, en vain muista missä.
Ainakin Sormusten Herran esipuheessa todetaan, että hobitit ovat meille sukua. En muista, että missään olisi sanottu heidän olevan ihmisiä, vaan aivan oma lajinsa.
 
Nousi mieleeni Merrin ja Pippinin keskustelu Puuparran kanssa. "Meidät aina unohdetaan", Pippin totesi, kun listausta olennoista ja roduista käytiin läpi. Onko unohduksen syy sitten se, että hobitit miellettiin ihmisrotuiseksi tai sitten se ettei heistä tosiaan paljon tiedetty. Puuparta itse lisää hobitit tuohon listaan heti ihmisten perään kun Merri toteaa heidän kuuluvan siihen kohtaan "hobitit, nuo asujat kolojen". Toisessa kohden värssyä taisi olla maininta ahmateista ja aina nälkäisistä hobittilapsista, mutta kirja ei ole nyt käsillä.

Ehtivätköhän he tehdä mitään muuta kuin laittaa ruokaa?
Maalaiselämä pyöri kai aika pitkälle toimeentulon ja syömisen ympärillä? Pohdin kerran että Bilbon juhlaruokien valmistamiseen on varmaan tarvittu puoli Hobittilaa. Missään ei kerrota leipoivatko Bilbo ja Frodo itse sienipiiraansa vai tekivätkö he kenties vaihtokauppaa muita palveluksia vastaan, mutta minulla on mielikuva siitä että Bilbo olisi toki itsekin ruokaa valmistanut. Hobittiäideillä oli varmasti apulaisia isommista lapsistaan. Viisaat varmaan tekivät ison satsin ruokaa kerrallaan jotta saivat pitää vapaapäiviäkin?
 
Jälkimmäistä kysymystä, etenkin ruokalajeja varten onkin olemassa uudenuutukainen keskustelu Mitä kaikkea hobitit söivät? mutta sen verran voin sanoa Bilbosta, että ainakin vetreänä viisikymppisenä (eikä hän siitä vähemmän vetreäksi muuttunutkaan, mitä nyt tunsi venyneensä ja ohentuneensa) hän valmisti kolmelletoista kääpiölle ja yhdelle velholle monen monet ruoat eräänä huhtikuun iltana, osin kääpiöiden avustamana mutta kuitenkin. Eikä hän edes haikaillut mahdollisen kotiapulaisen perään, eikä sellaisesta koskaan puhuta Repunpään yhteydessä. Puutarhuri hänellä kyllä oli mutta ilmeisesti keittiössä hän hääri ihan yksin ja itse.
 
... Toisaalta, katsoivatko hobitit itsekään olevansa ihmisiä eli Men niin kuin kertomuksissa asia ilmaistaan? Ainakin yksi kohta kertoo toista:

... I didn't know that any of the Big People were like that. I thought, well, that they were just big, and rather stupid: kind and stupid like Butterbur; or stupid and wicked like Bill Ferny. But then we don't know much about Men in the Shire, except perhaps the Breelanders.'

Tässä Frodo puhuu Gandalfille luvun "Kohtaamisia" (TSH II.1) alussa. Huomattavaa on, että suomennoksessa Frodon repliikkiin on lisätty "isot" ihmisten eteen: "Mutta eihän Konnussa tosiaan paljon tiedetä isoista ihmisistä, ...

Kun hobittien meistä käyttämä ilmaus on suomennettu "Isot ihmiset" , niin tämä ehkä synnyttää ajatuksen, että myös hobitit pitivät itseään ihmisinä (jonkunhan pitää olla niitä pieniä ihmisiä). Alkutekstissä "isot" ei luullakseni kuitenkaan koskaan esiinny "men" tai "human" -ilmausten edellä. Hobittien käyttämä ilmaus ihmisistä on englanniksi "the Big Folk" (Prologi) tai "Big People" (Pomppivan ponin majatalossa; jossa myös mainitaan että Briin hobitit ja ihmiset kutsuivat toisiaan nimillä iso väki ja pikkuväki. "the Big Folk, the little Folk") Hobitit katsoivat varmastikin olevansa jonkinlaista "väkeä" tai "kansaa".

"Kohtaamisia" -luvun alussa Frodo käyttää Gandalfille puhuessaan "Men" sanan kohdalla ehkä jotain sellaista ilmausta, jota hobitit eivät keskenään käyttäneet, Frodohan esitti myös aiemmassa luvussa haltioille quenyankielisen tervehdyksen.

"Folk" -ilmaus muuten jätetään eräissä kohdissa kääntämättä. Kun Puuparta kertoo Merrille ja Pippinille entvaimojen katoamisesta, hän huokaisee "I thought most folk knew that." (suomennos, "Luulin että melkein kaikki tietäisivät sen.)

(Muoks.: Puuparran esittäessä luetteloa elollisista Merri ja Pippin eivät myöskään missään vaiheessa ehdottaneet, että hobitit voitaisiin kuitata ihmisiä koskevalla säkeellä, vaan vaativat hobiteille erillistä kohtaa luettelossa.)
 
Last edited:
Ensinnäkin: hobitit eivät tosiaan käytä ilmaisua "Big Men", joka postuloisi kai sen, että he itse olisivat "Little Men". Tämä on hyvä huomio.

Nyt löysin sen kohdan hobittien ja ihmisten sukulaisuudesta, jota viimeksi etsin. Prologissahan se tietysti on:

It is plain indeed that in spite of later estrangement Hobbits are relatives of ours: far nearer to us than Elves, or even than Dwarves. Of old they spoke the languages of Men, after their own fashion, and liked and disliked much the same things as Men did. But what exactly our relationship is can no longer be discovered. The beginning of Hobbits lies far back in the Elder Days that are now lost and forgotten. Only the Elves still preserve any records of that vanished time, and their traditions are concerned almost entirely with their own history, in which Men appear seldom and Hobbits are not mentioned at all.​

Ja sama suomeksi:

On aivan selvää, että huolimatta myöhemmästä vieraantumisesta hobitit ovat meille sukua, paljon läheisempää sukua kuin haltiat tai edes kääpiöt. He puhuivat vanhastaan omalla tavallaan ihmisten kieltä, ja heistä olivat mieluisia tai vastenmielisiä samat asiat kuin ihmisistäkin. Mutta mikä tuo suhde täsmälleen on, ei enää ole selvitettävissä. Hobittien alkuperä piilee kaukaisissa ajoissa jotka ovat menneet ja unohtuneet. Ainoastaan haltioilla on enää asiakirjoja tuolta menneeltä ajalta, mutta heidän perimätietonsa keskittyy lähes kokonaan heidän omaan historiaansa, jossa ihmiset esiintyvät harvoin eikä hobitteja mainita ollenkaan.​

Sormusten herrasta tuskin löytää tämän selvempää selontekoa, eikä kovin selvä ole tämäkään. Seuraavaksi täytyy etsiä Kirjeistä, sillä joku on hyvinkin saattanut kysyä asiaa Tolkienilta, joka puolestaan kiltisti vastaili kummallisempiinkin kysymyksiin.

Kiinnitin muuten huomiota sanaan even/edes, eli ymmärtääkseni tässä sanotaan, että kääpiöt olisivat ihmisille läheisempää sukua kuin haltiat. Mitä se tarkalleen merkitsee, on jälleen kyseenalaista.

Ihmisten, haltioiden ja kääpiöiden alkuperähän on selvä juttu: kaikkien näiden kolmen heimon ensimmäiset esi-isät heräsivät kukin omassa heräämispaikassaan ja siitä se alkoi.

Haltiat ja ihmiset oli itse Ilúvatar istuttanut heräämistään odottamaan, toiset Cuiviénenin, toiset Helcarn ääreen, kääpiöt heidän Tekijänsä Aulë. Mitä näiden heimojen sukulaisuudesta voi muuta sanoa kuin että ihmiset ja haltiat ainakin risteytyivät keskenään menestyksekkäästi, joten ne ainakin olivat samaa lajia.

Kääpiöiden ja muiden heimojen edustajien yhteisistä jälkeläisistä ei ole tietoa. Eikä tietysti hobittien ja muiden heimojen jälkeläisistä, vaikka tästä mahdollisuudesta vihjataan (ja saman tien se kielletään) Hobitissa (luku 1) maintuissa kontulaisten puheissa. Tai sitten ei vihjata. Kas tässä:

It was often said (in other families) that long ago one of the Took ancestors must have taken a fairy wife. That was, of course, absurd, but certainly there was still something not entirely hobbit-like about them, - and once in a while members of the Took-clan would go and have adventures.​

Usein väitettiin (muiden sukujen piirissä) että kauan sitten joku Tukien esi-isä olisi ottanut puolisokseen haltian. Väite oli tietenkin vailla päätä tai häntää, mutta on totta että Tukeissa oli jotakin visusti epähobittimaista, ja joskus jotkut Tuk-klaanin jäsenet lähtivät seikkailuun.​

Joten totuus, lopullinen sellainen, ovelasti jälleen kiertää meitä. Mikäs sen mukavampaa. Ja pakkaa sekoittaa tietysti ennestään se, että alkutekstissä käytetään sanaa fairy eikä elf. Tämä on lisäksi ainoa sanan fairy esiintymä Hobitissa. Ja tuohon aikaan, 1930-luvulla, Silmarillionin mytologiassa, fairy ei käsittääkseni tarkoittanut 'haltiaa', ei silloin ekä myöhemminkään.

Tämän näkee (tai sitten ei näe) tästä Sormusten herran liitteen F kohdasta, joka on lainausmerkkien sisässä ja niin ollen suora sitaatti alkuteoksen tekstistä:

"Nämä haltiat muistuttavat sieväntyhmiä keijuja yhtä vähän kuin haukka perhosta. Tästä ei pidä erehtyä kuvittelemaan että heillä olisi jonkinlaiset siivet. Siivet olisivat heille yhtä luonnottomat kuin ihmisille..."​

Sitaatti ei oikeastaan ole aivan suora, sillä sitä vastaa alkutekstissä lähinnä tämä kohta:

But it has been diminished, and to many it may now suggest fancies either pretty or silly, as unlike to the Quendi of old as are butterflies to the swift falcon - not that any of the Quendi ever possessed wings of the body, as unnatural to them as to Men...​

Niin, keijuista ei puhuta Appendix F:ssä (eikä muuallakaan The Lord of the Ringsissä. Tuo sitaatin "it" joka on "diminished" viittaa aiemmin mainittuun "vanhaan sanaan" elves, jota teoksessa on käytetty "ainoana sopivana" käännöksenä nimitykselle Quendi, koska se entisaikaan vastasi sitä paremmin:

This old word was indeed the only one available, and was once fitted to apply to such memories of this people as Men preserved, or to the making of Men's minds not wholly dissimilar.
Olemme nyt harhautuneet heimojen vertailussa niin pitkille sivupoluille, että lopetamme tähän ennen kuin eksymme kokonaan ja palaamme asiaan vasta, kun löydämme jotakin järjellistä sanottavaa. Ehkä, toivottavasti, joku muu löytää sellaista aiemminkin.

P.S. Tolkien vältti ansiokkaasti sanan human käyttämistä ihmisistä. Koko sana esiintyy The Lord of the Ringsissä vain kerran ja silloinkin adjektiivina kuvattaessa Morgulduinin sillan kammottavia veistoksia:

From mead to mead the bridge sprang. Figures stood there at its head, carven with cunning in forms human and bestial, but all corrupt and loathsome.​

Suomeksi:

Silta vei niityltä toiselle. Sen päässä seisoi taitavasti tehtyjä ihmis- ja eläinhahmoisia veistoksia, mutta ne olivat kaikki turmeltuja ja inhottavia.​
 
Last edited:
Siellähän ne olivat, kiitoksia paljon! Saanko referoida?

Noista kahdesta Meta-FAQ:n uudesta sitaatista jälkimmäinen ("Guide") on siis Tolkienin oppaassa kääntäjilleen (Nomenclature of The Lord of the Rings, teoksessa Scull - Hammond, The Lord of the Rings. A Reader's Guide, s. 757): "Hobbits are of course meant to be a special variety of the human race."

Edellinen sitaatti on Kirjeissä (suom. Tero Valkonen, Kirjeet, Kirje 131 [1951], s. 201, alaviite †): "Hobittien on tietysti tarkoitus olla ihmisten suvun haara (ei haltioiden tai kääpiöiden) - tämän vuoksi kansat voivat asua yhdessä (kuten esimerkiksi Briissä) ja heitä kutsutaan yksinkertaisesti isoksi väeksi ja pikkuväeksi. Heillä ei ole mitään yli-inhimillisiä voimia, mutta heidän esitetään olevan paremmassa kosketuksessa "luontoon" ...

Tolkienin lauseet ovat hyvin samansisältöisiä, hän on muutama vuosi myöhemmin kirjoittamassaan Nomenclaturessa siteerannut vapaasti oman kirjeensä tekstiä joko tietäen tai tietämättään (Kirjeiden alkuteksti: "The Hobbits are, of course, really meant to be a branch of the specifically human race...").

Tajusin muuten jossakin vaiheessa vielä yhden (epäsuoran) todisteen hobittien kuulumisesta ihmisiin. Tolkien mainitsee kirjeessä 325 (s. 514) ettö Frodo ja muut kuolevaiset pystyivät viipymään Amanissa "vain rajallisen ajan", sillä valarilla "ei ollut valtaa eikä oikeutta suoda heille 'kuolemattomuutta' -- -- ja ennen pitkää he lähtisivät pois (kuolisivat omasta halustaan ja vapaasta tahdostaan) paikkoihin, joista haltiat eivät tiedä mitään." Tässä ei sanota sitä eksplisiittisesti mutta selvästi kuvataan ihmisten kohtaloa tai lahjaa, niin kuin kuuluisi sanoa. Samanlainen kohtalo, siis kuolema, toki odotti myös kääpiöitä, joiden kuolemanjälkeinen asuinsija oli tosin kiistanalainen Keski-Maan asujaintenkin parissa.

Ja jos vielä laajentaisi tätä keskustelua hobittien ihmismäisyydestä kaikkiin kolmeen kansaan. Löysin nimittäin Hammondin ja Scullin kiinnostavan toteamuksen Reader's Guidessa (s. 5):

In Tolkien's mythology Elves, Men, Hobbits, and Dwarves are all basically human, but their division and differences enabled Tolkien to isolate and explore certain aspects of humankind. Inter-species relationships in his fiction to some extent replace interaction between different nationalities and races in reality.

Niin, Ilúvatarin lapsiahan tässä kaikki ollaan. H & S sanovat "human" mutta "Children of Ilúvatar" olisi legendariumin tapa ilmaista näiden kansojen yhteenkuuluvuus.

P.S. Meidän maailmassamme elää vain yksi ihmislaji, Homo sapiens sapiens (Stanislaw Lem tosin ilmaisi tieteellisen nimen osuvammin...) mutta jos neandertalilaiset olisivat jääneet kokonaan sulautumatta valtalajiin, ei olisi tämänkään vertaa kummastelemista siinä, miten hobitit voivat olla ihmisiä.
 
Last edited:
Meidän maailmassamme elää vain yksi ihmislaji, Homo sapiens sapiens (Stanislaw Lem tosin ilmaisi tieteellisen nimen osuvammin...) mutta jos neandertalilaiset olisivat jääneet kokonaan sulautumatta valtalajiin, ei olisi tämänkään vertaa kummastelemista siinä, miten hobitit voivat olla ihmisiä.
Juuri niin minä itse olen asian ajatellut, että ihmiset ja hobitit ovat samaa ihmisten sukua mutta eri lajeja. Näin biologisesti määriteltynä. (Olisi muuten jännää, jos ihmislajeja todellisuudessakin olisi enemmän kuin yksi. Tosin se voisi olla aikamoista sotkua, kun tämän yhden lajien edustajienkin on niin vaikea sietää "muukalaisia" :()
 
Siksihän ihmislajeja kai on nykyään vain yksi, että sen yhden oli niin vaikea sietää muita. Tosin en tiedä, kuinka luotettava lähde kirja Sapiens - ihmisen lyhyt historia on, mutta siinä väitettiin, että sitä mukaa kuin homo sapiens levisi, muut ihmislajit katosivat sen alta. Osittain toki tapahtui sulautumista, mutta ilmeisesti sapiensit myös tyynesti omivat kunkin alueen resurssit itselleen ja ajoivat paikalliset ihmiset vähitellen sukupuuttoon.
 
Ylös