Hobitti eli Sinne ja takaisin
- Keskustelun aloittaja ZååP
- Aloitettu
Valië Nienna
Hobitti
Sentään hän muutti sen... Kohtaus jossa Klonkku purskahtaa itkuun on varmaan koko kirjan huippukohtaus... Ja ihan erilainen kuin koko muu tarina. Se taitaa mennä lapsilta kyllä osittain yli...
Nerwende
Kontulainen
Me suomalaiset olemme siitä onnellisessa asemassa, että voimme halutessamme lukea the Hobbitin joko tai/sekä että lasten satuna ja Tarun johdantona. Satukirjaversio on vanha käännös nimeltään Lohikäärmevuori, jossa Bilbo on Kalpa Kassinen ja Elrond Keijukas. Hobitti vastaa tyyliltään ja käännökseltään sitten paremmin ja lähes täydellisesti TSH:n maailmaa.
Ongelmakohta on siinä, että Lohikäärmevuorta on kovin vaikea saada käsiinsä. Minä omistan yhden kappaleen, enkä taitaisi edes uskaltaa sitä lainata.
ops:
Ongelmakohta on siinä, että Lohikäärmevuorta on kovin vaikea saada käsiinsä. Minä omistan yhden kappaleen, enkä taitaisi edes uskaltaa sitä lainata.
ops:
Tästä on ehkä joskus keskusteltukin, ehkä olen itsekin mennyt möläyttämään tämän, mutta sanonpa uudestaan, koska se tuntuu niin sanomisen arvoiselta: Lohikäärmevuori on paljon parempi käännös kuin Hobitti. Se on siis uskollinen alkuteokselle, joka kerta kaikkiaan on lapsille kirjoitettu satukirja eikä meille outoja lyhenteitä käyttäville sekopäille tarkoitettu ulkoaopittava pyhä kirjoitus.
Jopa nimien "lapselliset" suomennokset ovat mielestäni paikallaan. Lapset olisi tietysti houkuteltava mahdollisimman varhain Keski-Maahan, ja siinä tarkoituksessa Lohikäärmevuori on paras apuväline. Harmi vain, että nimet täytyy jatkossa opetella uudestaan. Yksi keino olisi tietysti lukea kirja lapselle ääneen ja vaihtaa lukiessaan nimet TSH:ssä käytettyihin...
Jopa nimien "lapselliset" suomennokset ovat mielestäni paikallaan. Lapset olisi tietysti houkuteltava mahdollisimman varhain Keski-Maahan, ja siinä tarkoituksessa Lohikäärmevuori on paras apuväline. Harmi vain, että nimet täytyy jatkossa opetella uudestaan. Yksi keino olisi tietysti lukea kirja lapselle ääneen ja vaihtaa lukiessaan nimet TSH:ssä käytettyihin...
Nerwende
Kontulainen
Jep, taikka totuttaa lapsi *todella* pienenä, kuten minulle kävi. Äiti kun luki Lohikäärmevuorta kun odotti minua. 
Lapsuudessani esim. metsät olivat sitten "örkkimörkkimetsiä" ja tolkienmainen sanavarasto tuli tutuksi vaikka tarinaa ei minulle koskaan luettuakaan, itse sitten joskus nappasin veljen TSH-pokkarin hyllystä. (Enkä ole koskaan kehdannut palauttaa, kun se on aika puhkikalutun näköinen. Täytyisi ostaa veljelle uusi.) Lohikäärmevuori kunniaan! 
Lapsuudessani esim. metsät olivat sitten "örkkimörkkimetsiä" ja tolkienmainen sanavarasto tuli tutuksi vaikka tarinaa ei minulle koskaan luettuakaan, itse sitten joskus nappasin veljen TSH-pokkarin hyllystä. (Enkä ole koskaan kehdannut palauttaa, kun se on aika puhkikalutun näköinen. Täytyisi ostaa veljelle uusi.) Lohikäärmevuori kunniaan! Juhh, kyll Hobitti on yks lempparikirjoista
Se vaan on niin hassu ja tavallaan huoleton...
Taitaapi olla lempikirja ihan, juu. Vaikk kyll Tarukin
on aivan mahtava sitä ei käy kieltäminen, mutt Tarussa
nohh... Enpä tiedä, Hobitissa vaan enemmän jotain sellaista
mikä vetoaa muhun.
Vielä täytyy kommentoida tota lohikäämevuoree;se on vallan
mainio käännös ja siitä löytyy keskustelu... Sinne vaan :wink:
Se vaan on niin hassu ja tavallaan huoleton...
Taitaapi olla lempikirja ihan, juu. Vaikk kyll Tarukin
on aivan mahtava sitä ei käy kieltäminen, mutt Tarussa
nohh... Enpä tiedä, Hobitissa vaan enemmän jotain sellaista
mikä vetoaa muhun.
Vielä täytyy kommentoida tota lohikäämevuoree;se on vallan
mainio käännös ja siitä löytyy keskustelu... Sinne vaan :wink:
Minä saan kiittää Hobittia siitä, että yleensä olen päätynyt lukemaan MITÄÄN fantasiakirjallisuutta. Sitä ennen ajatus kuulosti aika kaukaiselta, ei omalta jutulta. Eräänä päivänä kauan sitten päädyin kirjakauppaan ostamaan teoksen saksaksi, sillä tarkoituksella, että saisin kielitaitoni paranemaan. Ajattelin Hobitin olevan sen verran helppoa luettavaa, että ymmärtäisin sen vieraallakin kielellä. Kirja ja sen koko maailma kuitenkin imaisi minut täysin sisäänsä. En voinut lopettaa sen lukemista millään. Kun sain sen luettua, kävelin kauppaan ja ostin Tarun. En olisi ikinä voinut kuvitella joutuvani tähän "jamaan". 
Minusta Hobitti on tavallaan paras tapa astua Tolkienin maailmaan, ainakin näiden omien kokemusteni valossa. Esimerkiksi, jos olisin aloittanut lukemalla Silmaa ja edennyt kirjojen kronologisessa järjestyksessä, olisi voinut lukuinto lopahtaa. Ainakin Silmaa lukiessa, joka on minusta aika vaikea luettava, varsinkin jos ei ole hajuakaan Tolkienin maailmasta. Taru taas on ensimmäiseksi luettavaksi aika pitkä, joka saattaisi ainakin minunlaisilleni etanalukijoille aiheuttaa harmaita hiuksia.
Hobitista pidän myös senkin takia, että yksinkertaisesti rakastan hobitteja. Heihin samaistun varmaan kaikista Tolkienin hahmoista eniten. Haltiat pistävät aika ajoin tympimään. Minä kun olen hieman tällainen yksinkertainen, ei juurikaan suuria asioita ajatteleva karvajalka. :roll:
Minusta Hobitti on tavallaan paras tapa astua Tolkienin maailmaan, ainakin näiden omien kokemusteni valossa. Esimerkiksi, jos olisin aloittanut lukemalla Silmaa ja edennyt kirjojen kronologisessa järjestyksessä, olisi voinut lukuinto lopahtaa. Ainakin Silmaa lukiessa, joka on minusta aika vaikea luettava, varsinkin jos ei ole hajuakaan Tolkienin maailmasta. Taru taas on ensimmäiseksi luettavaksi aika pitkä, joka saattaisi ainakin minunlaisilleni etanalukijoille aiheuttaa harmaita hiuksia.
Hobitista pidän myös senkin takia, että yksinkertaisesti rakastan hobitteja. Heihin samaistun varmaan kaikista Tolkienin hahmoista eniten. Haltiat pistävät aika ajoin tympimään. Minä kun olen hieman tällainen yksinkertainen, ei juurikaan suuria asioita ajatteleva karvajalka. :roll:
Kosminen Kala
Hobitti
Mielestäni Hobitti oli kirja vailla vertaa. Juoni oli hyvä, niin kuin Sormusten herrassakin, ja huumoriakin löytyi vähän. Jos Hobitille ei olisi tullut jatkoksi Sormusten ritareita, vaan jokin muu, tarina olisi rappeutunut pahasti.
Tiivistelmä: Kirja vailla vertaa. Kannattaa lukea.
Tiivistelmä: Kirja vailla vertaa. Kannattaa lukea.
Hobitti on kyllä hyvä kirja, juu. Aloitin tolkienin maailmaan tutustumisen tarulla, ja sen jälkeen hobitilla(sitten silmalla, jota on enää pari sivua jäljellä). Kumminkaan hobitissa ei ole niin sitä tarun ja silman "tunnelmaa". Se johtuu tietysti siitä että Hobitti on se lastenkirja. Tarussa ja varsinkin silmassa on hyvin painostava ja epätoivoinen tunnelma.
Hobitti on harvinaisen ihan kirja. 
Luin sen melkeinpä heti Tarun jälkeen. Kyllähän Hobitti on enemmän lastenkirjallisuutta kuin Taru ja muut, teksti on helpommin luettavaa niin että pienemmätkin voivat sitä lukea. Tuo lapsekkuus ei haittaa minua piirun vertaa, päinvastoin. Teksti on hauskaa ja viihdyttävää, hyvin samanlaista kuin Roverrandomissa.
Hobitti on verraton kirja ja pidän siitä (vähintään) yhtä paljon kuin Tarusta tai Silmasta.
Luin sen melkeinpä heti Tarun jälkeen. Kyllähän Hobitti on enemmän lastenkirjallisuutta kuin Taru ja muut, teksti on helpommin luettavaa niin että pienemmätkin voivat sitä lukea. Tuo lapsekkuus ei haittaa minua piirun vertaa, päinvastoin. Teksti on hauskaa ja viihdyttävää, hyvin samanlaista kuin Roverrandomissa. Hobitti on verraton kirja ja pidän siitä (vähintään) yhtä paljon kuin Tarusta tai Silmasta.
Elros
Kontulainen
Hobitti on hieno kirja; tosin ei vedä vertoja Taru sormusten herralle, joka alun perin oli suunniteltu hobitin jatko-osaksi, mutta sitten kirjan kirjoittaminen riistäytyi käsistä ja eräässä kirjeessä Cristopher Tolkienille (joka oli lähetetty kuninkaallisten ilmavoimien kanssa Etelä-Afrikkaan lentäjä koulutukseen) Ronald kirjoittaa seuraavasti Torstaina 4.5.1944:
"Uusi henkilö on astunut näyttämölle (olen varma, etten keksinyt häntä - en edes halunnut häntä, vaikka pidänkin hänestä - mutta niin hän vain käveli esiin Ithitilienin metsistä): Faramir, Boromirin veli - ja hän viivyttää "katastrofia" suurella määrällä Gondorin ja Rohanin historiaa. Jos hän jatkaa vielä pitkään, suuri osa hänestä pitää siirtää liitteisiin, jonne on jo mennyt ihastuttavaa materiaalia hobittien tupakkateollisuudesta ja Lännen kielistä."
Tässä nähdään miten Tolkienin mielikuvitus laukkasi (niin kuin kai minunkin) niin nopeasti, että hän itse ei pysynyt perässä. Hän oli mm. ajatellut Aragornin hahmon ensin hobitiksi, mutta päätyi sitten siihen, mikä Aragorn nyt on. Frodonkin nimi oli aluksi Bingo Bolger-Reppuli.
"Uusi henkilö on astunut näyttämölle (olen varma, etten keksinyt häntä - en edes halunnut häntä, vaikka pidänkin hänestä - mutta niin hän vain käveli esiin Ithitilienin metsistä): Faramir, Boromirin veli - ja hän viivyttää "katastrofia" suurella määrällä Gondorin ja Rohanin historiaa. Jos hän jatkaa vielä pitkään, suuri osa hänestä pitää siirtää liitteisiin, jonne on jo mennyt ihastuttavaa materiaalia hobittien tupakkateollisuudesta ja Lännen kielistä."
Tässä nähdään miten Tolkienin mielikuvitus laukkasi (niin kuin kai minunkin) niin nopeasti, että hän itse ei pysynyt perässä. Hän oli mm. ajatellut Aragornin hahmon ensin hobitiksi, mutta päätyi sitten siihen, mikä Aragorn nyt on. Frodonkin nimi oli aluksi Bingo Bolger-Reppuli.
Hobitti kuuluu lempikirjoihini. Luin se ennen Tarua, josta kiinnostus sitten oikeastaan lähti Taruun ja muihin Tolkienin kirjoihin. Tykkään paljon tyylistä miten Hobitti on kirjoitettu. Teksti on humoristisempaa ja helpompaa ja sopii hyvin Hobitin tarinaan ja juoneen. Hahmoista varsinkin Bilbo on lempparini kirjassa. Hän on niin pieni otus, mutta lopulta hän pelastaa kääpiöt useammankin kerran pinteestä. Kääpiöt ovat myös hauskoja ja persoonallisia.
Happy Birthday, The Hobbit!
Sen kunniaksi, että tänään (21.9.2005) tulee kuluneeksi 68 vuotta Hobitin ilmestymisestä, suomensin pätkän Douglas A. Anderson kirjoittamasta johdannosta teokseen The Annotated Hobbit, London 1988 (s. 1-2, 4). Anderson kertoo siinä kirjan syntyhistoriasta ja julkaisemisesta. Olkaatten hyvät ja lukekaa. Kertokaa sitten, mitä ajatuksia jutusta heräsi.
Hobitti julkaistiin ensimmäisen kerran Englannissa vuonna 1937 ja Yhdysvalloissa vuonna 1938. Tolkien kertoi usein, miten hän aloitti tarinan. Eräänä kuumana kesäpäivänä hän istui työpöytänsä ääressä korjaamassa opiskelijoiden Englannin kirjallisuuden koepapereita. Hän kertoi eräälle haastattelijalle näin: "Eräs kokelaista oli armollisesti jättänyt yhden sivun tyhjäksi, mikä on parasta mikä saattaa sattua kokeen tarkastajalle, ja minä kirjoitin siihen: 'Kolossa maan sisällä asui hobitti.' Nimet synnyttävät aina tarinoita minun mielessäni: vähitellen aloin ajatella, että oli parasta ottaa selvää, millaisia hobitit ovat.' Toisaalla hän lisäsi: 'Myöhemmin, joidenkin kuukausien kuluttua, ajattelin että tämä oli aivan liian hyvä asia jätettäväksi vain koepaperin taakse... Kirjoitin aluksi ensimmäisen luvun - sitten unohdin sen, sitten kirjoitin toisen jakson. Voin itse nähdä aukot vieläkin. Sen jälkeen, kun he pääsevät kotkien pesille, on yksi hyvin suuri aukko. En ollenkaan tiennyt, miten jatkaa sen jälkeen.' Ja tämän lisäksi hän kertoi: 'Sepitin vain tarinaa kaikista päässäni pyörivistä aineksista: en itse asiassa muista järjestelleeni niitä ollenkaan.'
Tolkien ei milloinkaan muistanut tarkkaan sitä, milloin hän kirjoitti tuon ensimmäisen luvun ensimmäisen lauseen. Mutta tammikuuhun 1933 mennessä kirjasta oli olemassa jo tarpeeksi näytettäväksi Tolkienin ystävälle ja kollegalle C.S. Lewisille, joka kirjoitti siitä Arthur Greevesille 4. helmikuuta 1933:
"Lukukauden alettua olen viettänyt hauskoja hetkiä lukien lasten kertomusta, jonka Tolkien on juuri kirjoittanut... On kokonaan toinen kysymys, onko se todella hyvä (luulen että on, loppuun asti): vielä suurempi kysymys on se, menestyykö se nykyajan lasten parissa. (They Stand Together, toim. Walter Hooper, n 183).
Tolkienin toinen poika Michael (s. 1920) uskoi, että hänen isänsä kirjoitti ensimmäisen lauseen kesällä 1928 ja jatkoi tarinaa joskus vuonna 1929. Michael Tolkien säilytti joitakin omia lapsuusajan kirjoitelmiaan, jotka hän oli päivännyt vuodelle 1929 ja jotka oli kirjoitettu Hobittia jäljitellen. Näitä hän kutsui leikillään "apokryfiseksi hobittitarustoksi" ('apocryphal Hobbitry'). Ja hän muistaa selvästi, että isä kertoi tarinan osia hänelle ja hänen kahdelle veljelleen, Johnille (s. 1917) ja Christopherille (s. 1924), työhuoneessan heidän kodissaan Pohjois-Oxfordissa Northmoor Road 22:ssa. Tolkienin perhe muutti tästä talosta suurempaan aivan naapuriin n 20:een tammikuussa 1930.
C.S. Lewisin lisäksi vain harvat perhetuttavat tiesivät Hobitin olemassaolosta. Näihin kuului Elaine Griffiths, joka oli ollut Tolkienin oppilas. Hän muisteli kerran: 'Kun olin nuori jatko-opiskelija, professori Tolkien lainasi minulle oman - ei käsikirjoituksensa vaan kauniisti koneella kirjoitetun kopion Hobitista (hänellä oli ihastuttava kirjoituskone, jossa oli myös kursiivikirjaimet). Minusta se oli ihmeellinen ja luin sen suunnattoman mielissäni.' Jonkin verran tämän jälkeen hän meni töihin (Tolkienin suosituksesta) lontoolaiselle kustantajalle George Allen & Unwinille tarkastamaan Beowulfin käännöstä. Kun hänen ystävänsä Susan Dagnall, joka oli myös opiskellut englantia Oxfordissa ja jonka ensimmäinen työpaikka oli Allen & Unwinilla, tuli tapaamaan häntä Oxfordiin projektin tiimoilta, Elaine Griffiths ehdotti että Susan Dagnall vierailisi professori Tolkienin luona ja lainaisi häneltä hänen teoksensa jonka nimi oli Hobitti. Dagnall teki näin ja luettuaan koneella kirjoitetun kopion Lontoossa hän palautti sen Tolkienille ja ehdotti että tämä kirjoittaisi sen loppuun (ilmeisesti teksti loppui kohta lohikäärmeen kuoleman jälkeen) ja toimittaisi sen kustantajalle, jotta sitä voitiin harkita julkaistavaksi vuoden 1937 aikana.
Tolkien ryhtyi työhön. Elokuussa hän kirjoitti, että Hobitti oli melkein valmis, mutta vasta 3. lokakuuta 1936 hän lähetti koneella kirjoitetun kopion Allen & Unwinille.
Yhtiön puheenjohtaja Stanley Unwin uskoi, että lapset olivat parhaita lastenkirjojen arvostelijoita, ja läpi koko 1930-luvun hän käytti omia lapsiaan, mukaan lukien nuori poikansa Rayner, lastenkirjojen käsikirjoitusten arvostelijoina vakiopalkalla shillinki per raportti. Silloin 10-vuotiaalle Rayner Unwinille annettiin Hobitti, jota hän piti hyvänä ja jonka hän arveli vetoavan kaikkiin 5-9-vuotiaisiin lapsiin. Hobitti hyväksyttiin julkaistavaksi. Sopimukset allekirjoitettiin loppuvuodesta 1936, mutta kirja julkaistiin vasta usean kuukauden kuluttua.
Aluksi tuotanto-osastolla oli ongelmia siitä, miten taianomaiset kuuriimut Throrin kartassa esitettäisiin. Sitten Tolkien, joka oli kuvittanut tarinan, saatiin lopulta yrittämään myös kansipaperien suunnittelemista. Hänen piirrostaan pidettiin ihailtavana, mutta siinä oli liian monta väriä: punainen täytyi jättää pois auringosta, lohikäärmeestä, keskellä olevasta vuoresta ja kirjan nimestä. Kun Tolkien palautti tekstin oikovedokset, hänen korjauksensa olivat jokseenkin mittavia, ja vaikka hän oli huolellisesti laskenut muutettavien kohtien pituuden, oli tarpeen latoa uudestaan useita osuuksia.
Sillä välin kirjalle oli löytynyt julkaisija myös Yhdysvalloista, Houghton Mifflin Company Bostonista, joka ehdotti omituisesti muutamien värikuvien tilaamista "hyviltä amerikkalaisilta taiteilijoilta" Tolkienin mustavalkoisten piirosten lisäksi. Tolkien myöntyi tähän, kunhan vain hän saattoi "käyttää veto-oikeuttaan kaikkeen sellaiseen mikä oli peräisin tai oli saanut vaikutteita Disney-studioilta (jonka kaikkia töitä inhoan sydämestäni)"; mutta Allen & Unwin vakuutti hänelle, että olisi parempi jos koko kuvitus olisi hänen kynästään lähtöisin. Lisää sekaannusta syntyi, kun Tolkien lähetti Houghton Mifflinille joitakin omia värikuviaan, jotka eivät olleet Hobittia varten, jo ennen kuin hän lähetti USA:han viisi piirrosta tätä tarinaa varten. Houghton Mifflin hyväksyi niistä neljä ja maksoi taiteilijalle sata dollaria.
Hobitti julkaistiin lopulta 21. syyskuuta 1937. Useimmat arvostelut olivat suosiollisia ja monet arvostelijoista kiinnittivät huomiota kustantajan takakansitekstiin, jossa kirjaa verrattiin Lewis Carrollin teoksiin Liisa ihmemaassa ja Liisa peilimaassa ja kirjoittivat: "Taas on leikkiin lähtenyt vaikeatajuisen alan professori." Tolkien kommentoi: "Leikkiin lähtenyt professori vaikuttaa lähinnä elefantilta kylpyammeessa." Takakansiteksti vaihdettiin toiseen painokseen.
Sen kunniaksi, että tänään (21.9.2005) tulee kuluneeksi 68 vuotta Hobitin ilmestymisestä, suomensin pätkän Douglas A. Anderson kirjoittamasta johdannosta teokseen The Annotated Hobbit, London 1988 (s. 1-2, 4). Anderson kertoo siinä kirjan syntyhistoriasta ja julkaisemisesta. Olkaatten hyvät ja lukekaa. Kertokaa sitten, mitä ajatuksia jutusta heräsi.
Hobitti julkaistiin ensimmäisen kerran Englannissa vuonna 1937 ja Yhdysvalloissa vuonna 1938. Tolkien kertoi usein, miten hän aloitti tarinan. Eräänä kuumana kesäpäivänä hän istui työpöytänsä ääressä korjaamassa opiskelijoiden Englannin kirjallisuuden koepapereita. Hän kertoi eräälle haastattelijalle näin: "Eräs kokelaista oli armollisesti jättänyt yhden sivun tyhjäksi, mikä on parasta mikä saattaa sattua kokeen tarkastajalle, ja minä kirjoitin siihen: 'Kolossa maan sisällä asui hobitti.' Nimet synnyttävät aina tarinoita minun mielessäni: vähitellen aloin ajatella, että oli parasta ottaa selvää, millaisia hobitit ovat.' Toisaalla hän lisäsi: 'Myöhemmin, joidenkin kuukausien kuluttua, ajattelin että tämä oli aivan liian hyvä asia jätettäväksi vain koepaperin taakse... Kirjoitin aluksi ensimmäisen luvun - sitten unohdin sen, sitten kirjoitin toisen jakson. Voin itse nähdä aukot vieläkin. Sen jälkeen, kun he pääsevät kotkien pesille, on yksi hyvin suuri aukko. En ollenkaan tiennyt, miten jatkaa sen jälkeen.' Ja tämän lisäksi hän kertoi: 'Sepitin vain tarinaa kaikista päässäni pyörivistä aineksista: en itse asiassa muista järjestelleeni niitä ollenkaan.'
Tolkien ei milloinkaan muistanut tarkkaan sitä, milloin hän kirjoitti tuon ensimmäisen luvun ensimmäisen lauseen. Mutta tammikuuhun 1933 mennessä kirjasta oli olemassa jo tarpeeksi näytettäväksi Tolkienin ystävälle ja kollegalle C.S. Lewisille, joka kirjoitti siitä Arthur Greevesille 4. helmikuuta 1933:
"Lukukauden alettua olen viettänyt hauskoja hetkiä lukien lasten kertomusta, jonka Tolkien on juuri kirjoittanut... On kokonaan toinen kysymys, onko se todella hyvä (luulen että on, loppuun asti): vielä suurempi kysymys on se, menestyykö se nykyajan lasten parissa. (They Stand Together, toim. Walter Hooper, n
183).Tolkienin toinen poika Michael (s. 1920) uskoi, että hänen isänsä kirjoitti ensimmäisen lauseen kesällä 1928 ja jatkoi tarinaa joskus vuonna 1929. Michael Tolkien säilytti joitakin omia lapsuusajan kirjoitelmiaan, jotka hän oli päivännyt vuodelle 1929 ja jotka oli kirjoitettu Hobittia jäljitellen. Näitä hän kutsui leikillään "apokryfiseksi hobittitarustoksi" ('apocryphal Hobbitry'). Ja hän muistaa selvästi, että isä kertoi tarinan osia hänelle ja hänen kahdelle veljelleen, Johnille (s. 1917) ja Christopherille (s. 1924), työhuoneessan heidän kodissaan Pohjois-Oxfordissa Northmoor Road 22:ssa. Tolkienin perhe muutti tästä talosta suurempaan aivan naapuriin n
20:een tammikuussa 1930.C.S. Lewisin lisäksi vain harvat perhetuttavat tiesivät Hobitin olemassaolosta. Näihin kuului Elaine Griffiths, joka oli ollut Tolkienin oppilas. Hän muisteli kerran: 'Kun olin nuori jatko-opiskelija, professori Tolkien lainasi minulle oman - ei käsikirjoituksensa vaan kauniisti koneella kirjoitetun kopion Hobitista (hänellä oli ihastuttava kirjoituskone, jossa oli myös kursiivikirjaimet). Minusta se oli ihmeellinen ja luin sen suunnattoman mielissäni.' Jonkin verran tämän jälkeen hän meni töihin (Tolkienin suosituksesta) lontoolaiselle kustantajalle George Allen & Unwinille tarkastamaan Beowulfin käännöstä. Kun hänen ystävänsä Susan Dagnall, joka oli myös opiskellut englantia Oxfordissa ja jonka ensimmäinen työpaikka oli Allen & Unwinilla, tuli tapaamaan häntä Oxfordiin projektin tiimoilta, Elaine Griffiths ehdotti että Susan Dagnall vierailisi professori Tolkienin luona ja lainaisi häneltä hänen teoksensa jonka nimi oli Hobitti. Dagnall teki näin ja luettuaan koneella kirjoitetun kopion Lontoossa hän palautti sen Tolkienille ja ehdotti että tämä kirjoittaisi sen loppuun (ilmeisesti teksti loppui kohta lohikäärmeen kuoleman jälkeen) ja toimittaisi sen kustantajalle, jotta sitä voitiin harkita julkaistavaksi vuoden 1937 aikana.
Tolkien ryhtyi työhön. Elokuussa hän kirjoitti, että Hobitti oli melkein valmis, mutta vasta 3. lokakuuta 1936 hän lähetti koneella kirjoitetun kopion Allen & Unwinille.
Yhtiön puheenjohtaja Stanley Unwin uskoi, että lapset olivat parhaita lastenkirjojen arvostelijoita, ja läpi koko 1930-luvun hän käytti omia lapsiaan, mukaan lukien nuori poikansa Rayner, lastenkirjojen käsikirjoitusten arvostelijoina vakiopalkalla shillinki per raportti. Silloin 10-vuotiaalle Rayner Unwinille annettiin Hobitti, jota hän piti hyvänä ja jonka hän arveli vetoavan kaikkiin 5-9-vuotiaisiin lapsiin. Hobitti hyväksyttiin julkaistavaksi. Sopimukset allekirjoitettiin loppuvuodesta 1936, mutta kirja julkaistiin vasta usean kuukauden kuluttua.
Aluksi tuotanto-osastolla oli ongelmia siitä, miten taianomaiset kuuriimut Throrin kartassa esitettäisiin. Sitten Tolkien, joka oli kuvittanut tarinan, saatiin lopulta yrittämään myös kansipaperien suunnittelemista. Hänen piirrostaan pidettiin ihailtavana, mutta siinä oli liian monta väriä: punainen täytyi jättää pois auringosta, lohikäärmeestä, keskellä olevasta vuoresta ja kirjan nimestä. Kun Tolkien palautti tekstin oikovedokset, hänen korjauksensa olivat jokseenkin mittavia, ja vaikka hän oli huolellisesti laskenut muutettavien kohtien pituuden, oli tarpeen latoa uudestaan useita osuuksia.
Sillä välin kirjalle oli löytynyt julkaisija myös Yhdysvalloista, Houghton Mifflin Company Bostonista, joka ehdotti omituisesti muutamien värikuvien tilaamista "hyviltä amerikkalaisilta taiteilijoilta" Tolkienin mustavalkoisten piirosten lisäksi. Tolkien myöntyi tähän, kunhan vain hän saattoi "käyttää veto-oikeuttaan kaikkeen sellaiseen mikä oli peräisin tai oli saanut vaikutteita Disney-studioilta (jonka kaikkia töitä inhoan sydämestäni)"; mutta Allen & Unwin vakuutti hänelle, että olisi parempi jos koko kuvitus olisi hänen kynästään lähtöisin. Lisää sekaannusta syntyi, kun Tolkien lähetti Houghton Mifflinille joitakin omia värikuviaan, jotka eivät olleet Hobittia varten, jo ennen kuin hän lähetti USA:han viisi piirrosta tätä tarinaa varten. Houghton Mifflin hyväksyi niistä neljä ja maksoi taiteilijalle sata dollaria.
Hobitti julkaistiin lopulta 21. syyskuuta 1937. Useimmat arvostelut olivat suosiollisia ja monet arvostelijoista kiinnittivät huomiota kustantajan takakansitekstiin, jossa kirjaa verrattiin Lewis Carrollin teoksiin Liisa ihmemaassa ja Liisa peilimaassa ja kirjoittivat: "Taas on leikkiin lähtenyt vaikeatajuisen alan professori." Tolkien kommentoi: "Leikkiin lähtenyt professori vaikuttaa lähinnä elefantilta kylpyammeessa." Takakansiteksti vaihdettiin toiseen painokseen.
Hobitti on yksi lempikirjoistani...itseasiassa muut lempikirjani taitavat olla myös Tolkienin tuotantoa
Ainoa asia mikä on vähän häirinnyt Hobitissa ovat riimut kartoissa ja johdannossa(?)...kun olen verrannut riimuja Tsh.n tiiliskivipainoksessa oleviin Anghertas Moriaan niin riimut eivät oikein täsmää...ohimennen kysynkin, mitkä riimut ovat kyseessä? Kääpiöriimut, mutta joku Anghertas Morian aikaisempi versio vai mikä? Suuri kiitos sille joka viitsii vastata.
Ja takaisin siis aiheeseen. Hobitti on kyllä suunnattu enemmän lapsille. Se on tosiaankin kevyempää luettavaa, ja varmaan vähän hauskempikin. Ei niin synkkä kuin Taru sormusten herrasta. Mutta nyt lopetan, kun en osaa muuta kuin toistaa mitä muut ovat jo kirjoittaneet
Ainoa asia mikä on vähän häirinnyt Hobitissa ovat riimut kartoissa ja johdannossa(?)...kun olen verrannut riimuja Tsh.n tiiliskivipainoksessa oleviin Anghertas Moriaan niin riimut eivät oikein täsmää...ohimennen kysynkin, mitkä riimut ovat kyseessä? Kääpiöriimut, mutta joku Anghertas Morian aikaisempi versio vai mikä? Suuri kiitos sille joka viitsii vastata.
Ja takaisin siis aiheeseen. Hobitti on kyllä suunnattu enemmän lapsille. Se on tosiaankin kevyempää luettavaa, ja varmaan vähän hauskempikin. Ei niin synkkä kuin Taru sormusten herrasta. Mutta nyt lopetan, kun en osaa muuta kuin toistaa mitä muut ovat jo kirjoittaneet
Alph sanoi:
Löytyisikö näistä keskusteluista apua:
Hobitin kartan riimuista
Hobitin riimukirjaimista...
Rotta kyselee outoja
Virtuaalimaita kierrellessäni ja kuljeskellessani törmäsin muutamaan viisaaseen ihmiseen (jos nyt hännätön olento voi viisas olla) joka on kääntänyt palasen The Hobbitia latinaksi. Niinpä tulin miettineeksi, että vaikka onhan esimerkiksi Harry Potteria käännetty, ei vain latinaksi, vaan myös muinaiskreikaksi, liekö Hobbitus tai OBBITOC vielä päivänvalon nähnyt? Andersonin Annotated Hobbitin käännösluettelon mukaan ei. Vaan mahtaisiko tuo olla vanhentunutta tietoa? Onko Hobitti latinaksi ja / tai muinaiskreikaksi olemassa? Tai jollakin muulla merkillisellä ei-niin-elävällä kielellä?
(Nähkääs, olen joskus kaavaillut ryhtyväni keräämään vieraskielisiä Hobitteja; ei mitään loistopainoksia, vaan rehellinen pokkari aina kun satun käsiini saamaan. Hyvä harrastus, eh? Tosin vasta ruotsinnos löytyy, joten en ole mikään hirmu fanaatikko alalla)
Virtuaalimaita kierrellessäni ja kuljeskellessani törmäsin muutamaan viisaaseen ihmiseen (jos nyt hännätön olento voi viisas olla) joka on kääntänyt palasen The Hobbitia latinaksi. Niinpä tulin miettineeksi, että vaikka onhan esimerkiksi Harry Potteria käännetty, ei vain latinaksi, vaan myös muinaiskreikaksi, liekö Hobbitus tai OBBITOC vielä päivänvalon nähnyt? Andersonin Annotated Hobbitin käännösluettelon mukaan ei. Vaan mahtaisiko tuo olla vanhentunutta tietoa? Onko Hobitti latinaksi ja / tai muinaiskreikaksi olemassa? Tai jollakin muulla merkillisellä ei-niin-elävällä kielellä?
(Nähkääs, olen joskus kaavaillut ryhtyväni keräämään vieraskielisiä Hobitteja; ei mitään loistopainoksia, vaan rehellinen pokkari aina kun satun käsiini saamaan. Hyvä harrastus, eh? Tosin vasta ruotsinnos löytyy, joten en ole mikään hirmu fanaatikko alalla)
Hobitin olen kerran lukenut, ja pidin siitä kovasti. Ei se ihan TSH:n rinnalle yllä, muttei se paljon huononpikaan ole.
Jos TSH tuntuu puuduttavalta tekstiltä, tämä on sen vastakohta. Kirjan luin nopeasti, meniköhän n. kolme viikkoa (pidin erään pitkän tauon).
Teksti on hauskaa ja helppoa, tajuaa paremmin kuin TSH:n mahtipontiset paikkojen esittelyt. Lempikohtani taitaa olla tuo Sumuvuorien alla seikkailu, ja itse Vuorella oleminen. Vaikea valita, koko kirja on hauska kohta.
Odotin kyllä, että Bilbo tappaisi Smaugin, eikä se mies, mutta käy se näinkin.
Luin Hobitin kesken TSH:n, mutta ei se menoa haitannut.
Hyvä kirja tämä, kannatti hankkia!
Jos TSH tuntuu puuduttavalta tekstiltä, tämä on sen vastakohta. Kirjan luin nopeasti, meniköhän n. kolme viikkoa (pidin erään pitkän tauon).
Teksti on hauskaa ja helppoa, tajuaa paremmin kuin TSH:n mahtipontiset paikkojen esittelyt. Lempikohtani taitaa olla tuo Sumuvuorien alla seikkailu, ja itse Vuorella oleminen. Vaikea valita, koko kirja on hauska kohta.
Odotin kyllä, että Bilbo tappaisi Smaugin, eikä se mies, mutta käy se näinkin.
Luin Hobitin kesken TSH:n, mutta ei se menoa haitannut.
Hyvä kirja tämä, kannatti hankkia!
Haltiamieli
Kontulainen
Hobitista näkyy Risingshadow'n mukaan aivan äskenissä ilmestyneen tarkistettu laitos myös vanhoilla kansilla ja Tolkienin kuvituksilla. Siispä kysyn Jansson-kuvitteista (joka ilmeisesti siis oli myös jo "tarkistettu laitos") tutkailleilta (Tik? 
) onko siihen tehty merkittävissä/huomattavissa määrin korjauksia tai vastaavaa aikaisempaan verraten?
) onko siihen tehty merkittävissä/huomattavissa määrin korjauksia tai vastaavaa aikaisempaan verraten?