Hobitti-elokuvien arvioita

Hesarissa on kaiveltu maailmalla julkaistuja arviointeja ensimmäisestä Hobitti-leffasta.

Peter Jacksonin Hobitti-elokuvan ensimmäisissä arvioissa elokuvaa on kiitetty hyväksi viihteeksi, mutta arvosteltu verkkaisuudesta. Elokuvan maailmanensi-ilta oli marraskuun lopussa Uudessa-Seelannissa. Suomessa se nähdään 12. joulukuuta alkaen.

Hollywood Reporterin verkkosivuilla kriitikko Todd McCarthy kirjoittaa arvioi puristien nauttivan elokuvasta, joka toistaa lähes kolmetuntisen kestonsa aikana joka pilkun, pisteen ja puolipisteen J. R. R. Tolkienin klassikosta Hobitti – sinne ja takaisin (1937).

McCarthyn mukaan kirjalle uskollinen elokuva on kuitenkin on hieman vaisu ja hidastempoinen. Silti McCarthy povaa elokuvalle ja sen kahdelle jatko-osalle suurta kaupallista menestystä.

Eric Kohn pohtii Indiewiren verkkojulkaisussa, onko Hobitti elokuva vai vierailu teemapuistossa. Joka tapauksessa lopputulos on Kohnin mukaan hauska.

Kohnin mielestä Hobitti ei ole Jacksonin aikaisempien Taru sormusten herrasta -elokuvien kaltainen täysosuma. Silti elokuva yhdistää osuvasti fantasiaa ja toimintaa, ja lopputulos on nautittavaa viihdettä.

Screenin verkkosivuilla Tim Grierson pitää elokuvaa spektaakkelina. Hänen mielestään Peter Jackson ole menettänyt kykyään tuottaa tasokasta viihdettä, vaikka lopputuloksessa onkin ennen nähdyn makua.
Lähde: Hesarin nettisivut 4.12.2012

Click to expand...

Tässä linkit edellä mainittuihin artikkeleihin, mikäli haluatte spoilaantua:
Hollywood Reporterin arvio
Indiewiren arvio
Screenin arvio

Noita en vielä olekaan ehtinyt lukea, mutta Colliderin arvioon törmäsin Wetan FB-sivun kautta: http://collider.com/hobbit-movie-review/215612/

Leffa on ilmeisesti tehty Tolkien-faneille, joita hidastempoisuus ei haittaa lainkaan. Onneksi lukeudun heihin.

Tolkien-faneille tehty elokuva? Minusta sellainen olisi hyvä idea.

...

Kiitos TORN-Calisurin (pakostakin aavistuksen verran) spoilaavahkon revikan tiedän sentään onneksi suunnilleen nyt, mitä odottaa. Osan siitä tietysti kyllä jo Jacksonin "tyyliin" tutustuneena arvasikin.

I think that it would be a very good idea Gandhin näennäisen hyväntahtoiseen, mutta oikeasti musertavan kriittiseen tapaan? Hum. No, tuleepahan sitten itse koettua joskus viikon päästä.

Empire kantaa oman kortensa kekoon: http://www.empireonline.com/reviews/review.asp?FID=9834

Tässä kotimaista arviota YleX:n sivuilla. Artikkelissa varoitellaan pahoinvoinnista 3D-versiota katsottaessa.
(iik, mitenkähän tämän hobitin käy, perinteisesti herkästi pahoinvoivana, ensimmäistä 3D-leffaani katsoessa.)

Domekin on jo ehtinyt lykätä nettiin maanmainion leffakriitikon Tatu Junnin arvion Hobitista. Siinä sanotaan mm. että "elokuva alkaa verkkaisesti ja kunnolla Odottamaton matka käynnistyy vasta puolivälin jälkeen, kun jokainen kääpiö on päässyt vuorollaan esittelemään aksenttinsa ja tekonenänsä. "

Tuossa YleX:n arvioissa pisti silmään erityisesti kohta Itselläni myös päänsärky vaivasi loppupäivän ja kuumekin oli noussut elokuvan jälkeen. Ainejärjestön irkkikanavalle arvostelun linkittänyt henkilö totesikin, että "Aika kova formaatti kun aiheuttaa kuumettakin, olisikohan parempi ohje: 'ei kannata mennä elokuviin kipeänä.'" Että joo, onhan monet tähänkin asti sanoneet että jo pelkkä 3D:n katsominen tekee pahaa ja varmasti tuo HFR tuo mukanaan taas uusia kummallisia aistimuksia aivoille ihmeteltäväksi, mutta joku roti nyt sentään.

Pikainen oma arvioni leffasta yrittäen välttää suurta spoilaamista.

Ensin teknisestä puolesta kaksi asiaa. Ensinnäkin hrf juttu ei ollut minun mieleeni. Joku sanoikin (vai luinkohan jostain) että hetkittäin kuva näytti olevan kuin huonosti toteutetusta tietokonepelistä. No minusta se oli kuin hyvin toteutetusta tietokonepelistä. Ei siis leffatasoa. Lähinnä tämä häiritsi kohtauksissa joissa hahmo liikkui nopeasti. Minä en missään vaiheessa oikein tottunut siihen vaan se vaivasi läpi leffan.
Toiseksi, 3D toimi oikeasti hyvin. Olin alkuun epäluuloinen sitä kohtaan, mutta nyt tiedän että uskaltaa mennä katsomaan muitakin 3D leffoja. En tiedä onko ihan hintansa arvoinen lisä leffaan, mutta ainakaan ei tarvitse asiakseen vältellä. Mutta jälleen hienoimmat jutut näkyivät ennen leffaa mainoksissa ja muissa härpäkekuvissa.

Hahmoista
Sadunomaisuus oli saatu tuotua hyvin esille ja tunnelma oli aivan erilainen kuin trilogiassa, mikä on selvästi plussaa. Elrondiin tehdyistä muutoksista en oikein pitänyt. Tuollainen ajanjakso mikä on Bilbon seikkailun ja Frodon seikkailun välissä on yksi hiiren pieru ikuisesti elävälle haltialle. En siis saata uskoa että noin suuria näkyviä muutoksia olisi voinut tapahtua. Haltiat oli säilytetty hyvin pitkälti samanlaisia kuin aiemmissa elokuvissa ja se oli hyvä päätös. En oikein osaa kuvitella heitä istumaan puissa laulamassa. Kääpiöt olivat hyviä ja samoojakääpiöksi haukuttu (Fili vai Kili?) toimi sittenkin leffassa ihan hyvin ja oli selvästi kääpiön luontoinen. Radagast oli saatu hienosti tuotua mukaan elokuvaan ilman että vaikutti väkisin lisätyltä hahmolta. Olisin kuitenkin kaivannut kaiken lempeyden ja hupsuuden keskelle hieman myös arvokkuutta. Radagastin kohdalla sadunomaisuus meni vähän liian pitkälle. Toki Radagastin pitääkin olla hieman yksinkertaisempi ja vähemmän arvokkaan oloinen kuin Gandalf tai Saruman, mutta ei nyt sentään mennä liiallisuuksiin. Klonkku oli hyvä ja huono. Se oli hienosti saatu muutettua sadunomaiseen maailmaan istuvaksi ja ilmeikkyys toi hymyn huulille Tässä näkyi hyvin tekniikan kehitys. Minusta pelattiin kuitenkin liikaa Klonkun kahtia jakautuneen mielen ympärillä. Hobitissa olisi pitänyt nähdä ilkeä Klonkku jossa näkyy ehkä häivähdys toivoa jossain vaiheessa. Mutta ehkä kirjaa lukemattomat jotka ovat nähteen trilogian olisivat pettyneet jos Klonkku olisikin ollut vaisumpi kuin Tarussa. Mene ja tiedä. Hiidet ja örkit eivät tuottaneet pettymystä eivätkä järkytystä. Tosin olisin ehkä halunnut nähdä myös vilauksen niistä hyönteismäisistä olennoista joita nähtiin Moriassa ikaisemmin. Näihinkin hahmoihin oli saatu tuotua sopivasti kovasti kiittämäni sadunomaisuus. Hukat eivät olleet enää villisikahyeenoja Bilbo lähenteli täydellisyyttä. Olen todella tyytyväinen tämän hahmon toteutukseen.

Yleisesti
Rivendeliin saapuminen oli toteutettu huonosti ja hieno kääpiöiden laulu oli vähän irrallinen juttu vaikkakin kaunis. Se ei tullut luontevasti. Elokuvan alku taas oli minusta ihan kivasti toteutettu. Yhdisti Hobitin Sormuksen ritareihin. Tosin tuo pätkä olisi saanut olla aavistuksen lyhyempi ja osa siihen käytetystä ajasta olisi hyvin voitu käyttää itse tapahtumien eteenpäin viemiseen tai kauniiden maisemien katseluun. Joitain lisäyksiä ja muutoksia oli tullut. Ehkä häiritsevin oli sormuksen löytyminen. En pitänyt sen toteutuksesta. Olisi saanut mukailla enemmän trilogiassa nähtyä kohtausta vaikka täysi kopioiminenkin olisi saattanut häiritä. Muutoksia kirjan tarinaan oli tehty, mutta ei mitään yhtä radigaalia kuin Aragornin välikuolema. Toimintaa oli lisätty, mutta se lienee elokuvissa tarpeen. Loppu oli ennalta arvattava, mutta kaunis ja toimiva. Uskon että niille jotka eivät tunne tarinaa ennestään alku oli liian pitkä. Minä taas joka tunnen tarinan olen iloinen että sitä ei oltu vain nopeasti sutaistu vaan siihen oli käytetty hyvin aikaan. Kauniita maisemia toki oli, mutta olisi saanut olla enemmän. Seesteisiä hetkiä hienon maiseman äärellä oli liian vähän (jälleen verrattuna trilogiaan). Toisaalta toimintaa oli niin paljon että ehkä aikaa ei oikein jäänytkään maisemien tuijottelulle.

Kokonaisuutena oli ehkä vähän sekava, hauska ja jännittävä leffa jossa oli leikitelty vapaammin fantasia maailmalla. Jackson ei nyt selvästikään yrittänyt samalla tavalla pyrkiä kaikissa asioissa niin suureen realistisuuteen kuin aikaisemmissa leffoissa. Juuri se toikin sadun tähän tarinaan. Suosittelen kyllä käymään katsomassa. Ei mitenkään turha leffa vaikka en olekaan vielä varma pidänkö kokonaisuudesta vaiko enkö.

Radagastin nähtyäni olen melkein satavarma, että Jackson on nähnyt leffan Rölli ja metsänhenki. Jos tuo ruskeana velhona häärivä tyyppi ei ehkä ollutkaan Rölli itse, niin Röllin veli kuitenkin. Ulkonäkö, ilmeet ja eleet olivat kuin samasta puusta =D

Yllätyksekseni tykkäsin leffasta, vaikka taistelukohtauksia olikin tungettu mukaan ihan suhteeton määrä ja juonen muuntelu tuntui osittain hölmöltä. Pikku-ukko taas tykkäsi nimenomaan siitä, että miekanheilutusta ja muuta rymistelyä oli yllin kyllin. Ja Klonkusta. Jaamarista poiketen minäkin pidin tästä kirjasta vähän poikkeavasta Klonkku-versiosta, joka tarjosi muutamat hyvät naurut taantumatta kuitenkaan vitsihahmon tasolle.

Erityisesti tykkäsin Martin Freemanin roolisuorituksesta. Tässä on nyt vihdoin oikea hobitti eikä mikään polvihousuinen kiiltokuvapoika - olkoonkin, että sitä jälkimmäistäkin joutui leffan alkumetreillä sietämään hetken.

Johtui ehkä väsymyksestä, mutta hienosti toteutetut kotkat rainan lopussa saivat kirvoitettua jonkinlaiset ihastuksen kyyneleet silmiini. Ne vain olivat niin kauniita. Ja se kääpiölaulu oli kunnon kajareista kuultuna niin hieno, että nyt on suuri tarve oppia laulamaan se itsekin.

Lyhyesti mieleen tulevia huomioita:
+ ensiksikin HRF 3D:n kuva oli 3D:ksi kirkas ja terävä, välillä jopa unohti katsovansa 3D leffaa, silmille ei lentänyt häiritsevän paljoa tavaraa, maisemat avautuivat kuin upeana suurena ikkunana Keskimaahan. Toimintakohtauksissa kameraa ei olisi tarvinnut pyörittää niin paljoa. HRF:ään kun tottuu niin vanha 3D näyttää nuhjuiselta.
+ alku oli oikein kauniisti toteutettu, oliko liian verkkainen, on makuasia. Kääpiöiden muinainen loisto tarjosi kyllä komeaa kuvaa
+ Bilbo oli kokonaisuudessaan hyvä kuten Gandalf ja kääpiötkin, Tammikilpi oli elokuvassa parempi kuin still-kuvissa, liika ihmismäisyys ei enää häirinnyt, teinikääpiö Kili edelleen vähän häiritsi
+ Klonkku oli oikein mainio, hahmolla oikein herkuteltiin ja minun makuuni ei mennyt överiksi
- tarinassa ei ollut kunnollista draaman kaarta, suvanto ja toiminta vuorottelivat turhan mekaanisesti ja toiminnassa ei useinkaan ollut kunnollista perustetta ja jännitettä, kunhan mennä rymisteltiin.
- toimintakohtauksiin tuntui vaikuttavan pelien kuvasto jossa suuruuden ja näyttävyyden hakeminen johtaa typerän oloiseen epärealistisuuteen jossa kymmenien metrien pudotus saa vain rystyset naarmuille
Yleisesti komeaa kuvaa ja hyviä hahmoja, puutteet olivat lähinnä siinä miten tarinaa kerrottiin ja vietiin eteenpäin mutta kun tarina on tuttu, ei tämä niin haitannut.

Mun mielestäni leffa oli kaiken kaikkiaan hyvä. Minun piti ensin tottua 3D/HFR:ään, kun aluksi näytti hassusti siltä, että Bilbon liikuttaessa hitaasti kättään, kaikki on normaalia. Mutta kun hän alkoi kävelemään normaalivauhtiaan, näytti hän kipittävän aivan kuin olisi kelattu 1,5-kertaisella nopeudella. Silmä kuitenkin tottui siihen nopeasti ja sen jälkeen ei tästä uudesta tekniikasta ole pahaa sanottavaa.

Näyttelijäsuoritukset olivat kaikki oikein onnistuneita. Etenkin Freeman Bilbona oli huippu, ja tietysti Serkis Klonkkuna on omaa luokkaansa. Ainoa mikä häiritsee on sen ’klunk’-ääni, jonka olen itse kuvitellut alusta asti tyystin toisenlaiseksi.

Niin kuin Jas leffan jälkeen mainitsi, niin joihinkin Sormusten Herrasta tuttuihin henkilöihinkin oli saatu hieman syvyyttä ja persoonan erilaisuutta, johtuen varmasti siitä, etteivät ajat olleet vielä niin synkät. Gandalfilla ainakin oli selkeästi enemmän pilkettä silmäkulmassa kuin TSH:ssa. Klonkusta tuotiin esiin ehkä hieman enemmän ’hyvää’ puolta. Ehkä siksi, että Sormus oli sillä (tai niin se ainakin alkuun luuli), eikä näin ollen ollut vielä katkeroitunut Reppuleille, varkaille. Sarumanin toteutus ontuu mielestäni hieman. Näyttelijävalinta on ollut alusta asti mielestäni hyvä, mutta etenkin Hobitin perusteella ärsyttää, kun hänen pitäisi olla velhoista viisain, mutta päästää suustaan kaiken näköisiä harkitsemattomuuksia.

Elokuvan tunnelma oli saatu lisätyllä huumorilla ja pienillä absurdeilla jutuilla, esim. taistelukohtauksissa, aika sopivan satumaiseksi.

Yksi seikka, mikä häiritsi jo TSH:ssa, lähinnä Rivendellin jälkeen, on, ettei elokuvasta saatu, matematiikkatermeillä, mielestäni riittävän jatkuvaa, vaan siinä oli epäjatkuvuuskohtia. Mutta kai se on aina hankalaa miellyttää tässä suhteessa kirjaan perustuvissa elokuvissa jo kirjan lukeneita katsojia.

Niin ja vielä siitä kun jostain on kuullut arvosteluja, liiasta verkkaisuudesta ja pituudesta, niin vielä edelliseen lisäten, jatkuvuutta olisi mielestäni ehkä saanut parannettua verkkaisuuden lisäämisellä, ihan perusmatkanteolla tai vastaavalla. Sillä mielestäni Hobitissa oli vähän koko ajan vauhti päällä. Ja leffan lähestyessä loppuaan, mulle tuli fiilis, että älä vielä lopu, voisin katsoa vielä tunnin. Ehkä se jonotusyön TSH-marathon oli sen verran HC-kokemus, että tää tuntu jo vähän lyhyeltä.

Sanotaanko, että rakkautta ensi silmäyksellä. Ennen kaikkea oli aivan ihanaa palata takaisin Keski-Maahan ja nähdä paikkoja, joita ei vielä TSH:ssa nähnyt. Tunnelma oli alusta asti tyystin toinen, siinä oli jotakin aivan uutta. Sadunomaisuus oli loistavasti toteutettu, ja erittäin hyvät pisteet siitä kotiin ettei Hobitista edes yritetty tehdä samanlaista kuin TSH:sta. Ne kun ovat tunnelmaltaan ja seikkailuiltaan aivan erilaiset.

Jotta nyt ei menisi ihan ylettömäksi hehkuttamiseksi, toki siellä oli kohtia jotka vähän ihmetyttivät, kuten poneiksi maskeeratut hevoset ja Kili the teinikäpsä. Myös Neuvonpito oli ihan ihmeellinen, Saruman vaikutti ihan toivonsa menettäneeltä velhonkäppänältä, ei tietoakaan mistään innokkuudesta tai arvokkuudesta. Neuvonpidon dialogikin oli vähän hämärä, Galadrielin setit siellä täällä ja sellaista, ei kovin johdonmukainen.

Mutta ehdottomasti elokuvan highlighteiksi nousivat alku ja Ereborin loiston näyttäminen sekä tuhoutuminen. Noin upeaa tunnelmaa en ole kokenut aikoihin. Toinen ehdoton kohokohdaksi nousi Martin Freeman; miten täysosuma hän olikaan hobitiksi, ja nimenomaan Bilbo Reppuliksi. Aito, sympaattinen ja pelkäämätön olento. Viimeinen siitä hurmoksen keskeltä nousi ehdottomasti Kotkien saapuminen ja seurueen nouto pinteestä; musiikki oli aivan jumalaista ja muutenkin tunnelma ihan kyynelten arvoinen.

Kirjan lukeneena ei Radagastin olemassaolo tai muut muutokset ollenkaan häirinneet, Radagast oli jopa aivan mahtava ilmestys ja mainio lisä tarinaan. Kaiken sen höpsöyden keskellä kuitenkin löytyi viisautta ja tiettyä velhon arvokkuutta. Yhteenvetona siis, että ei ollut lainkaan liian pitkästyttävä elokuvana, omasta mielestäni aivan yhtä verkkainen kuin mitä Sormuksen ritarit on jos sitäkään voi verkkaiseksi edes kutsua.

PS. Niin ja herranjestas, Thranduil oli käsittämätön ilmestys! Koin niin pelon ja arvostuksen sekaisia tunteita hänet valkokankaalla nähdessäni, ettei ole tosikaan. Aivan jumalainen hahmo, odotan innolla näkeväni häntä lisää myöhemmissä osissa.

Ridus sanoi:

PS. Niin ja herranjestas, Thranduil oli käsittämätön ilmestys! Koin niin pelon ja arvostuksen sekaisia tunteita hänet valkokankaalla nähdessäni, ettei ole tosikaan. Aivan jumalainen hahmo, odotan innolla näkeväni häntä lisää myöhemmissä osissa.

Click to expand...

Jaa'a, minusta Thranduil näytti syönneen paljon rauhoittavia, sen verta jäätynyt katse hänellä oli. Toivon mukaan muuttuu eläväisemmäksi muissa osissa.

Minulle leffa oli hiukan pettymys, vaikka en edes oikeastaan odottanut mitään (pitäisi katsoa uudestaan kun on nukkunut kunnolla, eikä ärtynyt ). Rakastin kuitenkin alun Erebor-kohtausta (vartijakääpiöiden haarniskat olivat nannaa silmilleni, niitä kun pääsisi katselemaan läheltä), kääpiöt olivat miellyttäviä ja sopivan hauskoja (vaikkakin yhdestä tuli mieleen Lumikki-leffan Vilkas), Bilbo oli ihana, elokuvan tunnelma oli onnistunut (ei liian synkkä, eikä liian hauska). Tylsistyin kuitenkin taistelukohtauksiin, jotka olivat samanlaisia (kääpiöt joutuvat pulaan, mäiskitään, Gandalf pelastaa päivän jne. ) ja hukat olivat jotain ihme kissaeläimen ja koiraeläimen sekoituksia, ulkonäöllisesti pidin enemmän TSH-hukista vaikka nyt näyttivän omaavan oman luonteen eivätkä olleet pelkästään raivotautisia hyeenoja, ja Azog-örkki oli meh. Minulle leffa oli näin ensinäkemältä 3/5. Ihan onnistunut leffa, mutta suvantokohtia löytyy.

Plus vielä häiritsi se käytävä erämaasta Rivendelliin. Kun Gandalf katseli sitä kiveä, niin toivoin samalla ettei se vaan olisi mikään teleporttauskivi ja melkeinpä sellainen se oli. Vartioimaton käytävä Rivendelliin oli varsin "wtf-juttu" minulle.

Täytyy laittaa tähän alkuun lainaus tuolta Facebookin puolelta.

Eräs mies sanoi:

ihan tollane normaalin oloinen...samantyylinen kuin nää muut lotrot...

Click to expand...

Mielestäni harvinaisen harhaan osunut arvio, sillä TSH:n tyyli oli realistinen, tämän taas tietokonepelimäinen ja sadunomainen. Jatkuvat toimintakohtaukset eivät minua häirinneet, vaikka varsinkin taistelut olivat aikamoisia akrobaattitemppuiluita ja sekavaa kuvien virtaa. Örkit olivat kyllä kovempia vastustajia kuin TSH:ssa. Sen sijaan luolat ja muut paikat olivat hienoja.

Hyppiminen taistelujen, kekusteluiden ja muisteluijen ja komeiden paikkojen välillä sopi minulle hyvin, kirjan lukenut pysyi tapahtumien perässä. Oli hyvä, että oli otettu yleisempää tasoa mukaan elokuvaan, sillä kirjassahan vain matkattaisiin vuorien yli. Sitä paitsi se rauhoitti elokuvaa toiminnan välissä.

Hahmot olivat onnistuneita, kääpiöt sopivan hömöjä, ehkä heidön taistelutaitojen puute lähinnä ihmetytti. Haltiat menestyivät paljon paremmin. Bilbo taisteli sopivasti, ei liikaa, mutta yritti kovasti. Hän oli sankari vain tuurillaan, kuten kuuluu ollakin. Huonoimman kuvan sain Radagastista, hänessä mentiin vähän överiksi.

Hobitissahan Jackson teki omille rewriteilleen (samoin kuin Shoren tuttuakin tutummille musiikkipätkille) saman mitä Pirates of the Caribbeanin jatkikset tekivät ykkösosan dialogille. Eli maksuyleisölle eteen vaan sama annos mistä se on ennenkin tykännyt pulittaa. Niinpä mm. "noni täs tarvii täytettä, pannaas Hukat asialle", Dressmann-mainoksen, tasoloikkailut sekä (tietenkin!) sankarien valekuolemat Jackson-käsittelyjen tuntija bongaa tästä Twitter-ajan turahduksesta jo helposti ammattilaisen otteella. Uusi kuvatahti palveli niin ikään hienosti kaiken mystisyyden tunnun vesittämistä, mikä lienee myös ympätyn täytteen valossa ollut se ensisijaisin tavoite tekijätiimillä. Saada aikaan jonkinlainen jänskä hybridi antropologisesta dokumentista ja runsaalla SWAGilla ryyditetystä vapaapainipätkästä (... täynnä kuolemattomia kumipalloja ja vuoret ylittäviä pupurekiä ).

Kiitos kaloista sanoi kassaneiti, mutta joo — eiköhän se tämä ollut tässä. En tunne että ajankäyttöni kaipaisi lisää vastaavia myötähäpeän-voittoisia kuorten pureskeluja; tuskin ainakaan ennen kuin esittävät loput TV:ssä (tai jossain sosiaalisessa tapahtumassa).

Minusta Thranduil toimi itseasiassa paremmin liikkuvassa kuvassa kuin valokuvissa joita nähtyäni olin epäluuloinen. Nyt en enää ole. Hieno ja arvokkaan näköinen hahmo (ehkä vähän sitruunan nielleen oloinen muihin kyseisen elokuvan hahmoihin verrattuna, mutta hyvä että tällainenkin hahmo on siellä).
Juurikin tuota Atheonin mainitsemaa matkustusta olisin kaivannut enemmän jatkuvan taistelun keskelle.

Olórini sanoi:

Huonoimman kuvan sain Radagastista, hänessä mentiin vähän överiksi.

Click to expand...

Radagastin kohdalla mentiin niin paljon överiksi, etten voinut muuta kuin tykätä. Se oli niin absurdia, psykedeelistä ja odottamatonta (kun olin välttänyt kaikki aiheeseen liittyvät spoilaukset), että istuin teatterissa suu auki ja mietin maanisesti, että "täähän on ihan parasta!" (ja "kuka näitä oikein keksii?!"). Kaikkinensakin elokuva oli paljon sadunomaisempi kuin uskalsin odottaa. Huumoria oli paljon, mutta ylilyönneiltä enimmäkseen vältyttiin.

Elokuva laittoi aistit ja ajatukset sen verran ylikierroksille, että sitä on kokonaisuutena vielä erittäin vaikea arvioida. Ensimmäinen katselukerta meni minulle perinteiseen tyyliin lähinnä tunnelmasta ja maisemista nauttimiseen sekä sen kyttäämiseen, mitä tapahtumia ja yksityiskohtia kirjasta oli otettu mukaan. Jälkimmäisen osalta pahimmat pelkoni eivät toteutuneet, vaan elokuva oli monin osin yllättävänkin uskollinen kirjalle eikä äkkiseltään tule mieleen mitään liian ärsyttävää muutosta.

Toimintakohtausten koreografia koetteli usein liikaa minun suspension of disbeliefiäni. Varsinkin Goblin townin pakenemistaistelu kesti minun makuuni liian pitkään ja oli sen verran utopistista matskua, että huomasin ajatusteni alkavan harhailla. Muilta osin elokuva kyllä piti otteessaan eikä todellakaan tuntunut missään vaiheessa pitkäveteiseltä saati liian pitkältä.

Martin Freeman oli Bilbona juuri niin täydellinen kuin olin toivonutkin. Muutenkin roolitus on erittäin onnistunut.

Olen menossa katsomaan elokuvan uusiksi luultavasti ensi viikolla. On mielenkiintoista nähdä, miltä se näyttää toisella katselukerralla, kun pahimmat adrenaliinihöyryt ovat laskeutuneet ja leffasta saa ehkä kokonaisuutena paremman otteen - tässä vaiheessa on vielä ihan liikaa sulateltavaa, jotta mitään kokonaisarviota pystyisi antamaan.

Tuliko kellekään muulle Thranduilista mieleen Potter-leffojen Lucius Malfoy? Sama pitkä blondi tukka, jäinen tuijotus ja kummalliset päänkallistukset. Vuorosanattoman Thranduilin moiset eleet vai saivat vaikuttamaan hiukan jälkeenjääneeltä hienostuneen ilkeään Malfoyhin verrattuna.