Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

Hobitti-elokuvien arvioita

Keskustelu huoneessa 'Tolkien-elokuvat', aloittanut Lehtokuusama, 04.12.2012.

  1. Mehtis

    Mehtis Kissatäti

    Minäkin kävin katsomassa leffan vihdoin ja viimein toiseen kertaan. Kyllähän se toinen kerta aina selkeyttää kokonaisuutta ja leffasta bongaa uusia asioita mitkä ovat alkuhuumassa menneet ensimmäisellä kerralla ohi. Myös taisteluiden määrä tuntui nyt vähemmälle mitä ekalla katselulla, sama homma minulle kävi edellisenkin Hobitin kohdalla. Silti taistelua olisi saanut olla vähemmän ja Bilbon kotiin paluuta enemmän. Ja yhä vieläkin kaipaan Thorinin hautajaisia!!!

    Toivotaan että pidennetyssä versiossa olisi selitetty enemmän tärkeiden yksityiskohtien lopullisesta kohtalosta, esim. Arkkikivi, Dain ja Erebor! Nyt leffan katsojille jäi täysin pimentoon mitä näille tapahtui.. Mutta kai se oli sitten ajateltu niin ettei Thorinin kuoleman jälkeen enää millään muulla ollut mitään väliä. :wtf:

    Itse olen huono englannissa, mutta jos "kuuntelemalla kuuntelen" ja tosissani keskityn.. niin kyllä minä aika paljon ymmärrän. Mutta koska se on niin työlästä, tyydyn suurimmaksi osaksi lukemaan tekstityksiä, jolloin suuri osa puheesta karkaa ohi korvien. Olen nyt jälkeen päin alkanut miettimään.. että mitä sanoja Balin käytti siinä yhteydessä kun Bilbo oli lähdössä kotiin ja Balin sanoi että heillä on illalla juhlat? Eli mikä sana oli käännetty sanaksi juhla? Se kun ei kantautunut korviini asti ja alkoi häiritsemään näin jälkeen päin elokuvaa tarkemmin mietiskellessäni.

    Ja en siis mene katsomaan tätä enää leffateatteriin, todennäköisesti jätän myös ostamatta leffaversion levyllä ja ostan sitten ainoastaan pidennetyn version. Sitä odotellessa ja toivoa ylläpitäen. :heart:
     
  2. Sillanrakentaja

    Sillanrakentaja Hobitti

    Kävin vasta eilen katsomassa, ja pidin näkemästäni yllättävän paljon, huolimatta huolestuttavista huhupuheista ja yleisestä teilausmielialasta. En itse ollut lukenut ainuttakaan arviota ennakkoon.

    3D oli upeaa. Muutama kauneusvirhe pisti silmään, täytyy kiinnittää erityishuomio niihin seuraavalla katsomisella, mutta yleisellä tasolla tämä oli teknisesti hienointa mitä olen koskaan nähnyt. HFR:ään tottui viidessä minuutissa, jonka jälkeen sen olemassaolon unohti. Sama juttu 3D:n kanssa, sen muisti vasta leffan loppupuolella kun lasit alkoivat painaa nenää. Olikohan koko leffassa ainoastaan yksi kohtaus, jossa 3D:tä käytettiin "perinteisellä" singotaan-tavaraa-yleisöön-metodilla, muuten sen käyttö oli erittäin hyvin kohtauksia tukevaa. Immersio oli huikea. Ällistyttävän upeat kamera-ajot ja pyöritykset olivat Jacksonille tyypilliseen tapaan isossa osassa.

    Smaugin nousu ja tuho oli näyttävä, joskin tässä vaiheessa HFR vasta teki totuttautumista katsojan silmään. Järvikaupunki liekeissä oli upeaa katsottavaa.

    Alfridia oli hieman liikaa, etenkin kun hahmo saattoi Smaug-leffasta vain teatteriversion nähneille olla jäänyt vain pieneksi sivuhuomautukseksi. Mainio Stephen Fry taas poistui näyttämöltä liian nopeasti.

    Bard ei oikein herättänyt minussa mitään erityisiä tunteita Smaugin nitistämisen jälkeen, mutta onneksi hahmosta sentään tehtiin yksi trilogian päätähdistä. Kirjan versio kun oli suorastaan naurettavan pieni sivuhuomio.

    Dol Guldur -kohtaus tuntui harmillisen irralliselta, toivottavasti pidennetty versio mehevöittää sitä hieman.

    Gandalf oli yllättävän pienessä osassa.

    Armitage veti roolinsa riivattuna kääpiökuninkaana todella makeasti, fantastinen suoritus kerrassaan. En nimittäin vielä Odottamattoman matkan jälkeen ollut tästä vielä täysin vakuuttunut. Muut kääpiöt jäivät harmillisesti, joskin odotetusti todella vähälle käytölle.

    Freeman oli ihailtavalla tavalla jokaisessa kohtauksessaan kuin kotonaan.

    Taistelukohtaukset olivat hienoja kaikin puolin, ainakaan näin ensimmäisellä kerralla kalske ei käynyt rasittamaan. Koreografiat olivat makeita. Azog johtamassa joukkojaan siellä kielekkeellä näytti mielettömän uhkaavalta, jokainen torventörähdys tuntui luissa ja ytimissä.

    Legolas lunasti paikkansa hobittitrilogiassa minullekin vasta tämän leffan myötä, vaikka Orlando ei todellakaan ole kummoinen näyttelijä. Kaksintaistelu rotkon yli kaatuneen kivitornin päällä oli 3D-kuvan syvyysefektin riemujuhlaa, ehkä elokuvan teknisesti vaikuttavin kohtaus. Tasohyppely sortuvan tornin kivien päällä nostatti hymyn huulille.

    Karismaattinen Dain jäi kääpiöineen täysin sivuhuomautukseksi, joskin sotavasaransa heilui todella murhaavan vakuuttavasti.

    Filin kuolema ohitettiin liian nopeasti. Kilillä sen sijaan mehusteltiin jo enemmän. Syystäkin. Taurielin tuska Kilin ruumiin äärellä oli näyttelijättären upein suoritus muuten hieman epätasaisen hahmonsa parissa.

    Thorinin ja Azogin kaksintaistelu jäällä oli toinen kohtaus, jossa hieman yllättäenkin HFR ja 3D löivät kätensä yhteen todella maukkaasti. Koskaan ei ole jäätynyt vedenpinta näyttänyt elokuvissa yhtä hienolta. Jään rasahtelu tuntui sydäntäkylmäävän tehokkaasti myös katsomossa.

    Kaikin puolin hyvä elokuva, muutamaa pientä painotusongelmaa (etenkin Dol Guldur, Dain & kääpiöarmeija ja kotkat & Beorn) lukuunottamatta, joihin toivottavasti pidennetyssä versiossa edes jollain tavalla puututaan. Molemmat aiemmat pidennetyt versiot ovat jo olleet selvä parannus teatteriversioihin verrattuna.

    4/5 tähtöstä.
    Muistan tämän, siitä ei ole kuin ehkä vuosi, kun sarjan viimein katsoin. Kyseinen kohtaus suorastaan huusi katsojalle, että anteeksi kun meillä ei ollut varaa näyttää teille tätä taistelua. :D
     
    Arwen Undomiel Iltatähti ja Ringlad tykkäävät tästä.
  3. Mehtis

    Mehtis Kissatäti

    Pakko vielä avautua yhdestä pikkuseikasta, nyt kun sain siitä varmuuden. Siskoni kanssa ihmettelimme kun olimme näkevinämme vikassa leffassa vilauksen "alkuperäisestä Bolgista".. Mutta ajattelimme sitten tyypin vain hieman muistuttaneen sitä.
    Nooh, katselin nyt sitten näitä kuvia leffasta ja löytyihän tuo "alkuperäinen Bolg" -hahmokin vikan leffan kuvista ja ihmettelen suuresti miksi on pitänyt survoa täysin sama hahmo eri örkin rooliin??? :wtf: Kun lähes kaikkihan sen tietää että Bolg oli alunperin tuon näköinen, vaikkei asia ekassa leffassa varsinaisesti julki tullutkaan, vaan muun materiaalin myötä.

    http://www-images.theonering.org/torwp/wp-content/uploads/2015/01/HTBOTFA-FP-0020.jpg

    Tämä viimeinen leffa pursuaa niin paljon näitä pieniä ja niitä suuria epäkohtia, että kyllä minua harmittaa.. :cry: Tuntuu kuin päätösosa olisi tehty huolimattomasti kiireellä sutaisten. Mutta itseään tässä kai voi syyttää kun moneen kertaan pitää leffaa tuijottaa nähdäkseen tarkasti nämä kaikki (ei niin toivotutkin) yksityiskohdat. Ja sitten vielä koluta netistä läpi kaikki mahdolliset kuvat ja klipit. :|
     
  4. Tik

    Tik Konnavahti Vastuuhenkilö Konnavahti

    Kysymykseen Bolgin epäsäännöllisistä ilmestymisistä vastannee ainakin osittain Kontuwikin Conan Stevens -artikkeli.
     
  5. Fairy tale

    Fairy tale Lapinorava

    Kun koko "paketti" on katsottu peräperään, eli ykkönen ja kakkonen pidennettynä kotisohvalla lauantaina ja Viiden armeijan taistelu toistamiseen nähtynä sunnuntaina, niin pakettiratkaisuna tämä on ihan mukava pläjäys. Kiinnitin nyt huomiota eri kohtiin, mitä aikaisemmalla katsontakerralla. Mitään ihan suurta moitetta en löydä, enkä elokuvia lähde katsomaankaan vikoja etsien. Thorinin hahmosta pidin nyt paljon enemmän. Sauron ja Yhdeksän sen sijaan tuntuivat kököiltä. Toisaalta ne saavatkin olla kökköjä ja raakileita hologrammeja, koska ne lähtivät nyt Mordoriin jalostumaan. Sauron päätti vaihtaa olemuksensa mustasta pelottavasta savusta vähemmän pelottavaksi silmäksi tolpannokkaan. Musta savu oli oikeasti pelottavampi olomuoto.

    Auki jäi Bardin asema jatkossa ja se kuka alkoi hallita Ereboria. Näihin toivottavasti pidennetty versio vastaa syksymmällä. Myös Taurielin jatkosuunnitelma olisi kiva tietää. Legolasin tarinan annettiin tässä päättyä niin, että on looginen selitys sille miksi hän on myöhemmin mukana Elrondin neuvonpidossa ja Rivendellissä. Ehkä metsähaltian oleminen siellä ei ole aivan itsestään selvää.
     
    Last edited: 28.01.2015
    Anewielh, Mehtis ja Arwen Undomiel Iltatähti tykkäävät tästä.
  6. Mehtis

    Mehtis Kissatäti

    Olen miettinyt tuota paljon. Olisikohan mahdollista että hän lähti surun murtamana pois, meren yli..?

    Odotan todella malttamattomana pidennettyä versiota! :p
     
  7. Centaurea

    Centaurea Montana

    Muistaakseni TSH-kirjan mukaan Elrondin neuvonpidossa kävi ilmi, että Legolas oli lähtenyt Rivendeliin tuomaan tietoa, että metsähaltioiden huostaan jätetty Klonkku oli ulkoiluttamisensa yhteydessä päässyt örkkien avustamana karkuteille. En nyt muista tuliko ko. asia ilmi leffan vastaavassa kohtauksessa.

    Viiden armeijan taistelu oli loppujen lopuksi paljon parempi kuin odotin ja pelkäsin, vaikka muutamasta kohdasta en oikein pitänytkään. Esimerkiksi Järvikaupungin isännän apulainen, Alfred, oli väkisin tehty koominen hahmo, jonka toilailut eivät oikein naurattaneet. Ereborin hallitsijakysymys jäi tosiaankin avoimeksi ja sitä ihmettelin myös.

    Todennäköisesti syksyllä ilmestyvä pidennetty versio on tässäkin tapauksessa se "oikea" elokuva ja teatteriversio on sitä edeltävä pitkä traileri.
     
  8. Fairy tale

    Fairy tale Lapinorava

    Postilakosta huolimatta postin mukana tuli tänään kotilaatikkoon tämä kaivattu pidennetty versio, enkä voinut odottaa sitä huomiselle vaan se piti katsoa heti tänä iltana. Näin uudelleen katsottuna koko Viiden armeijan taistelu elokuvana on kyllä jossain kohden hieman puuduttavaa taistelukohtausten seuraamista, mutta elokuva taitaa olla nimensä mukainen. Mitä muuta voi odottaa kuin sotaa ja tappeluksia?

    Ja spoilereita tiedossa:
    Pisimmät pidennetyt kohdat liittyivät Dol Guldurin kohtaukseen elokuvan alussa ja kääpiöiden harhauttamiseen ansaan elokuvan lopulla. Sitten oli koko joukko pieniä lyhyitä spotteja siellä sun täällä, jotka värittivät ja täydensivät aikaisempia kohtia. Thorin ja sisarenpoikansa saivat hautajaisensa! Mukana oli muutamia helmiä ja pari aivan älytöntä lisäystä tuomaan huumoria taistelukohtauksiin mm. kohta joka liittyy Bifurin päässä olevaan kirveenterään. Lempparikääpiöni Bofur sai hieman lisää kamera-aikaa.

    Toivatko nämä kohdat lopulta lisäarvoa elokuvalle? Kuten olen aikaisemminkin todennut, tämä kolmas osa toimii elokuvana nimenomaan silloin kun siitä puhutaan koko trilogiapaketin päätöksenä. Näin irtonaisesti katsottuna se ei toimi kunnolla ja tänään Hobittielokuvien tasoa onkin jo toisessa topikissa pohdittu. Sutaisiko PJ Hobitit vasemmalla kädellä ohimennen? Niin tai näin, ei tätä silti voi surkeaksi sanoa. Järjestyshän on kuitenkin se, että näiden jälkeen kuuluu katsoa TSH.
     
    Anewielh ja Mehtis tykkäävät tästä.
  9. Centaurea

    Centaurea Montana

    Posti toi perjantaina minullekin Viiden armeijan taistelun pidennetyn version, jonka katsoin heti tuoreeltaan. Tosin lisäosat ovat vielä katsomatta. Elokuvasta olisi tosiaankin voinut jättää pari, ilmeisesti sodan melskeen keventämiseksi ja hauskaksi tarkoitettua kohtausta pois, mutta muuten teatteriversioon verrattuna lisäykset ja pidennykset olivat minusta paikallaan ja ok, ja niiden ansiosta elokuva on kokonaisuutena teatteriversiota parempi.

    No - nyt on sitten vihdoinkin mahdollisuus katsoa putkeen kaikki pidennetyt leffaversiot lisäosineen...
     
    Last edited: 23.11.2015
    Anewielh ja Mehtis tykkäävät tästä.
  10. Mehtis

    Mehtis Kissatäti

    No niin, nyt olen sitten minäkin nähnyt tuon viimeisen leffan pidennetyn version.. :|

    Olen tässä tunnin verran vollottanut kuin pikkulapsi. Tekisi mieli vain maata sängyn pohjalla loppupäivä, mutta kohta pitäisi vääntäytyä tallille. Hevoset ovat pelastukseni, niiden vuoksi on pakko pysyä tässä todellisuudessa.
    Fiilikset ovat nyt kyllä tosi latteat, viimeiset minuutit Keski-Maassa on nähty ja kuten arvelin, suurin osa niistä oli silkkaa skeidaa! Mutta muutama ihana helmi oli joukkoon eksynyt. :heart: Taas tuli bongattua myös jotain uutta semmoistakin, mitä oli jo mukana teatteriversiossa.. Mutta kun tapahtuu liikaa ja liian nopeasti, ei kaikkea pysty näkemään, ennen kuin vasta monien katsomisien jälkeen. En kyllä tiedä milloin pystyn tuon leffan seuraavan kerran katsomaan.. Luulin jo "siedättyneeni" siihen, mutta tämänkertainen katseluelämys oli varmasti synkin, mitä koskaan ennen! :cry: Nyt tuntuu, että voi kun en olisi edes katsonut.. Mutta katsottavahan se oli. Nyt toipuminen voi viimein alkaa, kun kaikki on ohi. </3

    Tiedättekö.. Toivon, etten olisi koskaan löytänyt tietä Keski-Maahan! Se repii sydämeni hajalle..
     
    Anewielh tykkää tästä.
  11. Laichalaf

    Laichalaf ben enyd

    No nih, vihdoin näin sitten ekaa kertaa Viiden armeijan taistelun, extended versiona. Koko 'Hobitti' trilogian nimeksi olisi voinut vaihtaa 'Kääpiö', ja tällä tarkoitan totta kai Thorinia. Jaxon yritti selkeästi liittää elokuviinsa ainakin kolme eri tarinaa. Sekavasti leikattu ja sekavasti käsikirjoitettu, koko sarja tuntuu olevan tehty ilman johtavaa ajatusta. Sarjassa esiintyi liian vähän enttejä, tuntuu siltä että P, Jaxon ei ollut lainkaan kiinnostunut siitä miten helposti kääpiöt pääsivät Synkmetsän läpi. Jatkoa seuraa kenties joskus kunhan saan tämän suhteutettua omaan käsitykseeni kääpiöistä, hrnn-buh-amm-brb-nn. Kyllä sen silti ihan mielellään katsoi, ja toki hyväksyn voittajien tekojen pienen liioittelun taistelukohtauksissa, mutta tässä esim. painovoima näytti vaihtelevan kohtauksesta toiseen. No, ehkä se on modernia tarinankerrontaa.
     
  12. Aldarian

    Aldarian Kontulainen

    Jaahas, jospa minäkin avautuisin hieman enemmän näistä Hobitti -leffoista ja erittelisin hieman tarkemmin tuntojani niistä. Yleiskäsitykseni annoinkin jo tuolla "olivatko ne sittenkään niin huonoja" -ketjussa mutta täällä voisin ottaa yksitellen jokaisen käsittelyn kohteeksi. Aloitanpa siis.

    1. Odottamaton Matka

    Yleisvaikutelma:
    Elokuvan alkuosan hidas ja kiireetön tempo sopi mielestäni kuin nenä (hobitin) päähän kuvaamaan sitä tunnelmaa minkä itse olen aina kokenut lukiessani Hobitti-kirjaa. Tämä osa leffaa keskittyi kuvaamaan juuri sitä mikä kirjankin pääteema on eli kääpiöiden ja Bilbon hahmoja, vuorovaikutusta ja matkaa. Kirjan kohtaukset oli saatu sulautettua leffaan mielestäni hyvin toimivasti. Loppua kohden mukaan tuli enenevässä määrin toiminnallisia kohtauksia ja vaikka jo tässä ensimmäisessä osassa minua hieman häiritsi tuon toiminnan yletön meno, kiire ja epäuskottavuus, niin se ei kuitenkaan (vielä) pilannut yleistä katselukokemusta.

    Hahmot/näyttelijät:
    Suurimmaksi osaksi pidin hahmoja ja näyttelijöitä onnistuneina. Kuten niin monet muutkin, pidin Martin Freemanin suoritusta Bilbona erittäin hyvänä. Myös TSH:sta tutut hahmot jatkoivat suorituksiaan aivan kelvollisesti. Aivan kaikkien kääpiöiden ulkonäöstä "en pitänyt" ts. hieman niitä vierastin mutta tajuan kyllä, että heidät piti myös saada erottumaan toisistaan. Klonkku hahmona ja kohtauksena oli hyvä. Ainoa pitkä miinus hahmoista tulee Radagastista. En todellakaan sulattanut tätä "sieni/kessupilvessä ollutta hippivelhoa" enkä kyllä hänen jänörekeäänkään. Liian muka-huvittavaksi ylilyöty hahmo. Pahiksista hieman ihmettelin miksi Azog piti herättää henkiin pääpahikseksi kun mielestäni Bolgia olisi voitu käyttää kirjan mukaan aivan samaan tarkoitukseen. Hahmona Azog kyllä ajoi asiansa, ettei sen puoleen.

    Grafiikka:
    Graafisesti jatkettiin TSH linjoilla, eli hienoja näkymiä ja varsin onnistunutta Keskimaan maisemien kuvausta. Erityismainintana todella upeat ja komeat kotkat. Ainoastaan hukat (wargs) olivat minusta jotenkin "muovisen" oloisia ja vierastin niiden ulkonäköä. Ei niin, että olisin ollut TSH:n hukka-versionkaan ylin ystävä mutta tässä häiritsi enemmän se, että hukat näyttivät keinotekoisilta, kun taas TSH:ssa vierastin enemmän hukkien oudohkoa hyeenamaista olomuotoa.

    Summaus eli suurimmat plussat ja miinukset:
    + erinomaisesti kirjan henkeen soveltuva kiireetön alku
    + pääsääntöisesti hyvät hahmot, varsinkin Bilbo
    + hyvä Klonkku-kohtaus
    + Keskimaahan soveltuvat maisemat ja miliöö ts. graafinen esitys
    - Radagastin hahmo
    - epäuskottava, "sohiva" ja muka-hauska toiminta/taistelu (esim. hiisikaupunki putoamiskohtauksineen, ison hiiden kuolema)

    Kokonaisuutena pidän ensimmäistä leffaa ihan hyvänä aloituksena Hobitti-trilogialle ja antaisin sille (1-5 asteikolla) arvosanaksi ehkä 3,5.

    Jatkan muilla osilla myöhemmin.
     
    Kointähti, Jaamar, Sidhiel ja joku muu tykkäävät tästä.
  13. Aldarian

    Aldarian Kontulainen

    No niin, jatketaan sitten arvosteluja Hobitin kakkososalla. Tällä kertaa analysoin omia tuntojani hiukan eri tavalla kuin ensimmäisen osan kohdalla ja jaan leffan eri osiin, joita arvostelen kutakin erikseen.
    (Tästä tuli muuten varsinainen essee, joten koettakaa kestää. Samaa- tai eri mieltä saa olla vapaasti. Nämähän ovat vain henk. koht. tunnelmia.)

    2. Smaugin Autioittama Maa

    Olin lukenut leffasta muutaman arvostelun ennen kuin sen itse näin. Näissä artikkeleissa arvostelijat totesivat ja kehuivat muun muassa sitä, että leffa sisälsi paljon vähemmän tarpeetonta toimintaa (needless action) kuin aikaisempi. Olin tästä todella innoissani ja odotin tämän ja ensiosan positiivisen kokemuksen perusteella vielä parempaa leffaa. Jälkikäteen ajatellen minun on kyllä aika vaikea käsittää miten nuo ko. kriitikot sitten määrittelevät ei-toiminnan, koska käytännössähän koko leffa oli jatkuvaa toimintakohtausten virtaa. Päähenkilöt juoksivat vaarasta toiseen ja lähes kaikki kirjan rauhallisemmat ja toimintaa sisältämättömät kohtaukset oli surutta pudotettu pois.

    Alku -saapuminen Beornin talolle
    Kirjan rauhallinen ja humoristinen kohtaaminen Beornin kanssa oli muutettu puhtaaksi toimintakohtaukseksi. Ehkä haluttiin näyttää Beornin karhuhahmoa ja hänen raivokkuuttaan tässä hahmossa mutta tämä olisi minun mielestäni saatu tehtyä myös olemalla uskollisempia kirjan tekstille. Rauhallisempi alku olisi mielestäni toiminut myös leffan aloituksena paremmin kuin tämä "aloitetaan suoraan toiminnasta" -kohtaus. Lisäksi se olisi luonut paremman kontrastin seuraavaa Synkmetsäjaksoa silmälläpitäen. Kaikenkaikkiaan pidin siis jo heti alkua turhana toimintana. Beorn itse oli mielestäni hahmona varsin onnistunut.

    Synkmetsä
    Tämä oli jakso jolta odotin todella paljon. Synkmetsähän on juuri se paikka, jossa jännitystä olisi voitu kehittää muunkin kuin toiminnan ympärille. Halusin innokkaasti nähdä kuinka Jackson oli onnistunut sopeuttamaan Synkmetsän elementtejä elokuvaansa. Mutta missä olivatkaan nuo elementit? Lukuunottamatta lyhyttä kohtausta, joka näyttää sankariemme (tai tässä tapauksessa Bilbon) hämmennystä, ja joka oli kyllä hyvin tehty, kaikki muut elementit eli pelko, pimeys, yksinäisyys, epätoivo, nälkä ja jano puuttuivat. Ja juuri noista olisi voinut luoda sitä jännitystä ilman toimintaa. Vaikkapa kohtauksella, jossa sankarimme poikkeavat epätoivossaan polulta ja joutuvat lopulta toisistaan eroon pimeydessä. Olisi voinut olla aika vaikuttava kohtaus kuvata kuinka he koittavat löytää toisiaan, juosten edestakaisin ja huutaen toisiaan pimeydessä kunnes huudot vaimentuvat ja lopulta loppuvat avunhuutoihin Bilbon jäädessä täysin yksin pimeään.
    Mutta ei, Jackson turvautui yksinomaan toimintaan. Olin pettynyt vaikka hämähäkkikohtaus ei periaatteessa huono ollutkaan eikä minulla siitä muuta huomautettavaa ollut kuin se nykytrendi, että toiminta on usein niin nopeaa, ettei tahdo pysyä mukana siitä kuka tekee ja mitä.

    Haltiasalit ja tynnyrikyyti
    Haltiasalit tarjosivat pienen tervetulleen hengähdystauon toiminnan keskellä ja pidin myös Thranduilin ja Thorinin välisestä jännitteestä/vihasta. Thranduilin esittäminen kylmänä, öh... sanoisimmeko vaikkapa "pisipäänä" oli hyvä veto ja vastaa jotensakin mielikuvaani hänen luonteestaan ja käyttäytymisestään kun kyseessä ovat muut kuin (hänen omat) haltiat.

    Taurielin hahmo ja hänen alkava romanssinsa Kilin kanssa jätti minut aika kylmäksi. Myönnän, että olen jonkinsorttinen puristi mitä Tolkienin teoksiin tulee mutta en sentään ratkea raivoon vain sen tähden, että jotain on muutettu. Sitä kuitenkin odotan, että muutos tai lisäys soveltuu kirjojen henkeen ja tapahtumiin ja että se tuo jotain selvästi merkityksellistä lisäarvoa juoneen. Taurielin kohdalla en kuitenkaan saanut hänestä juuri muuta irti kuin sen, että hän oli se "puuttuva" naishahmo, joka oli sen tähden lisättävä.

    Tynnyrillä ratsastelu jakoikin sitten mielipidettäni. Toisaalta siinä oli sitä itse kokemisen fiilistä kun kamera välillä vajosi veteen yms. Siitä pidin. Toisaalta samanaikainen taistelukohtaus meni överiksi ja hetken minulla oli tunne, että katson tasoloikka-peliä enkä leffaa. Uskottavuus oli siis hukkua kääpiöittemme ohessa.

    Järvikaupunki
    Bardin hahmolle annettiin paljon enemmän tilaa ja aikaa mikä oli hyvä idea. Järvikaupunki visuaalisesti vastasi hyvin omaa mielikuvaani mutta sen asukkaat jäivät jotensakin mitäänsanomattomiksi. Edes Stephen Fry ei pystynyt tuomaan isäntää esiin niillä vähillä kohtauksilla ja dialogeilla mitä hänelle oli annettu. Järvikaupungin heikoin lenkki oli kuitenkin örkkien sinne tekemä hyökkäys, jolle en pystynyt keksimään mitään järkevää juonellista syytä. Toimintaa oli vain saatava kankaalle. Hirveä meno ja tappelus kaupunkiin jääneiden kääpiöiden, Bardin perheen, Legolasin, Taurielin ja örkien välillä, eikä yksikään kaupungin asukas edes huomannut mitään. Ohhoijaa!

    Dol Guldur
    Gandalfin retki Dol Gulduriin ja hänen kohtaamisensa "Noidan" kanssa oli minusta ihan hyvä ja pidin tavasta jolla "Noita" sitten paljastettiin olevan Sauron. Tämä oli itseasiassa yksi niistä harvoista lisätyistä kohtauksista, joista tähän mennessä tosiaan pidin. Dol Gulduria itseään en tosin ole koskaan kuvitellut noin raunioituneeksi mutta se ei haittaa ko. kohtauksen onnistumista.

    Yksinäinen vuori ja Smaug
    Kuten varmasti kaikki muutkin, odotin Smaug kohtauksilta paljon ja kieltämättä Smaug oli koko leffan paras esitys. Visuaalisesti hieno ja vaikuttava sekä Benedict Cumberbatchin hyvin ääninäyttelemä. Koko Hobitti -trilogian hienoin, vaikuttavin ja paras kohtaus onkin eittämättä Bilbon ja Smaugin ensitapaaminen ja keskustelu.

    Smaug siis pelasti paljon mutta ei edes se pystynyt "tekemään" koko elokuvaa. Ehkäpä siksikin, että muutamat seuraavat toimintakohtaukset vesittivät mielestäni Smaugin hahmoa. Yritän selittää tätä näkemystäni. Toisin kuin kirjassa Jackson laittoi kääpiöt taistelemaan Smaugia vastaan. Ymmärrän ja hyväksyn sen, että hän halusi antaa heille (ja etenkin Thorinille) enemmän kuin vain sivustakatsojan osan tähän kohtaukseen. Odotin siis jo ennalta jonkinlaista taistelua/toimintaa tässä kohden. MUTTA jälleen se toiminta vietiin liiallisuuteen ja epäuskottavuuteen. Jopa niin, että välillä seistiin jo Smaugin kuonollakin. Kaikki tämä söi mielessäni Smaugin uskottavuutta hirmuisena lohikäärmeenä, jonka pelkkä nimikin luo pelkoa. Nyt tämä sama lohikäärme joka tuhosi Laakson, valtasi ja ryösti Ereborin ja surmasi samalla lukemattomia ihmisiä ja kääpiöitä ei saanut hengiltä tai edes haavoittettua 9:ää kääpiötä ja yhtä hobittia. Okei, eihän päähenkilöitä voinut tässä kohtaa mitenkään tappaa mutta toimintaa olisi pitänyt pitää "kurissa". Entäpä kohtauksen loppu? Ottamatta edes lukuun kultaista patsasta, niin se oli juonellisesti todella heikko. Tietäen vallan hyvin, että Thorin & kumppanit ovat edelleen elossa, Smaug yhtäkkiä päättää jättää heidät silleen aarrekammioonsa ja lähteä polttamaan Järvikaupunkia. Mihin se logiikka jäi? Olisi nyt edes tehty kohtaus siten, että Smaug luulee heidän kuolleen (kuten kirjassa).

    Yhteenveto
    Mitäpä sanoisin siis kokonaisuudesta. Tuntui siltä, että tekijät halusivat leffassa olevien toimintakohtausten olevan vauhdikasta, ennennäkemätöntä ja uskomatonta. CGI tarjoaa tähän nykyään mahdollisuuden mutta samalla se helposti päästää "mopon käsistä" jolloin toimintaa lisätään koko ajan enemmän, sen uskottavuus kärsii tai se muuttuu kokonaan fysiikan lakien vastaiseksi. Sanalla sanoen tässä leffassa tunsin oikeastaan ensi kertaa, että toiminta oli kokenut jonkinlaisen inflaation. Sitä oli yksinkertaisesti liikaa ja se oli epäuskottavaa.
    Joku voisi ehkä sanoa, että haen liikaa realistisuutta ja loogisuutta fantasiafilmistä. Minulle Keskimaa on kuitenkin ollut aina realistista fantasiaa ja suuret poikkeamat siitä aiheuttavat minussa negatiivisia reaktioita. Leffan hyvät ja positiiviset kohtaukset jäivät siten tämän ylipursuavan toiminnan alle.

    + Smaug ja Smaugin ja Bilbon keskustelu.

    + Dol Guldur kohtaus

    + pääsääntöisesti edelleen hyvät hahmot

    - Taurielin hahmo ja romanssi Kilin kanssa

    - - aivan liikaa toimintaa

    - - käyttämättä jätetyt elementit (Synkmetsä)

    Asteikolla 1-5 antaisin kokonaisarvosanaksi 2+ tai korkeintaan 2,5.
     
    Last edited: 11.04.2017
    Kointähti ja Salmiis tykkäävät tästä.
  14. Aldarian

    Aldarian Kontulainen

    Ja vielä se viimeinenkin...

    3. Viiden Armeijan Taistelu

    Edellisen leffan tuottaman pettymyksen takia en elätellyt huikeita odotuksia mennessäni katsomaan trilogian viimeistä osaa. Silti toivoin, että Jackson olisi vähentänyt toiminnan määrää ja keskittynyt enemmän kirjan syvempiin näkökulmiin ja tunteisiin (joita siitä kyllä löytyy vaikka se kevyt lastenkirja onkin).
    Elokuva ruokkikin tätä toivettani kohtuullisesti suurin piirtein puoliväliinsä, mihin asti pidin leffaa edellistä osaa parempana. Vaikka jotkin alkuosan kohtaukset olivat heikompia kuin toiset, oli katselukokemus kuitenkin siihen saakka positiivinen. Tässä muutamia huomioita:

    Järvikaupungin tuho ja Smaugin kuolema olivat visuaalisesti komeita. Varsinkin ne pitkät tulipurskeet, joilla Smaug sytytti kaupungin palamaan. Siltikin minulle jäi kohtauksesta hiukan antikliimaksinen maku, koska Smaugista "piti päästä nopeasti eroon" jatkoa ajatellen. Samoin kummastelin miksi Bard oli ainoa, joka ampui Smaugia? Olisihan se ollut paljon loogisempaa ja vaikuttavampaa, jos kymmenet jousimiehet olisivat täyttäneet taivaan nuolillaan. Nuolilla, jotka kirjassa syttyivät tuleen ilmassa, kimpoilivat Smaugin suomuista ja jalokivipanssarista ja vain ärsyttivät Smaugia saattaen sen lopulta raivoon. Tällä tavoin uskollisempi kuvaus olisi minun mielestäni ollut paljon parempi kuin leffassa ollut, missä Bard ampui vain 3-4? nuolta ja sitten hän jo tappoikin Smaugin. Tämä ikään kuin "laimensi" Smaugin hahmoa. Kokonaisuudessaan kohtaus oli kuitenkin elokuvan parasta antia.

    Taistelu Dol Guldurissa valkoisen neuvoston ja Sauronin välillä oli hyvä lisäys. Kohtauksestahan ei ole muuta kirjallista lähdettä kuin tieto, että Sauron ajettiin pakoon. Miten se tehtiin jää arvailujen varaan (vaikka on siihenkin pienen pieni viittaus olemassa). Jackson onnistui siis mielestäni aika hyvin kokoamaan kohtauksen vaikka itse olen aina mieltänyt valkoisen neuvoston voiman ja toimenpiteet tässä asiassa enemmän "henkisiksi" kuin toimintasankaruudeksi. Ei se tässä kohdin kuitenkaan häirinnyt. Vähän kuitenkin nostin kulmakarvaani Galadrielin osan (ja voiman) kasvattamisesta suurimmaksi mm. Sarumanin kustannuksella.

    Myös Thorinin vajoaminen lohikäärmesairauteen tai kultahulluuteen oli tuotu hyvin esille, samoin kuin se leffaidea, että Bilbo oli melkein ainoa johon Thorin vielä tuossa vaiheessa luotti. Siihen liittyen arkkikiven varastaminen ja luovuttaminen vastustajille sai lisää tehoa ja teki Thorinin vihan vielä vaikuttavammaksi. Kääpiöarmeijan saapuminen sekä sen ja haltia-armeijan kohtaaminen oli myös vielä minun makuuni.

    Mutta siitä eteenpäin ei minulle oikein ollut leffasta mitään hyvää sanottavaa. Taistelu alkoi ja loppu olikin sitten sitä jatkuvaa, epäuskottavaa, fysiikan lait unohtavaa toimintaa. Kaiken toisiaan seuraavan toiminnan piti olla aina vain eeppisempää, uskomattomampaa ja mahdottomampaa. Jos nuo kohtaukset olisivat edes olleet harvoja poikkeuksia, ne olisivat vielä menneet siellä seassa (kuten Legolas TSH:ssa), mutta jatkuvana virtana ne alkoivat vain tympiä. Nyt toiminta oli täysin tyhjää ilman mitään jännitystä. Minusta tuntui kuin leffantekijöille olisikin jossain palaverissa annettu vapaat kädet heittää mitä tahansa "ideoita", jotka kaikki olisi sitten otettu mukaan ilman mitään kritiikkiä. Tästä lopusta minulla olisi vielä paljon muutakin "nillitettävää" mutta en viitsi vaivata teitä kaikella sillä.

    Alla vielä yhteenvetona:

    + Järvikaupungin tuho ja Smaugin kuolema kokonaisuutena

    + Dol Guldur

    + Thorinin kultahulluuden esittäminen

    - taistelun epäuskottavuus (potenssiin 2) ja vähemmän eeppiset hirviöt

    - Legolasin stuntit

    - Thorinin ja Azogin lopputaistelu "on ice" (selkälihaksillaanko Azog työnsi vettä? Ja jään läpi? Just joo...)

    - Filin ja Kilin kuolemat irrallisia, eikä Taurielin suru koskettanut, koska romanssi oli mielestäni niin päälleliimattu

    - Beornin osa koko lopputarinassa (siis ne hurjat 2 sekuntia ruutuaikaa)

    - liian monta ilmaan jäänyttä asiaa joita ei näytetty (arkkikiven kohtalo, Dainin kohtalo, Thorinin hautajaiset, Bardin ja hänen perheensä kohtalo, jne)

    Mitenkä muuten voisin enää kuvailla tuntojani? Ehkäpä näin:

    On kerrottu, että saatuaan kuulla Teutoburgin metsän taistelun katastrofaalisesta lopusta, keisari Augustus huusi näitä sanoa: "Varus, Varus, anna takaisin legioonani!"
    Kolmannen Hobitti -leffan jälkeen minäkin halusin huutaa: " Jackson, Jackson, anna takaisin tosi Hobittimme!"

    Asteikolla 1-5 antaisin kokonaisarvosanaksi max. 2-.
     
    Ankeuttaja, Sidhiel, Isilmírë ja joku muu tykkäävät tästä.
  15. Kointähti

    Kointähti Parannuksen tehnyt trolli

    Kiitokset punnitusta puheesta, nuori @Aldarian! Laitan popparit kuumenemaan veteraanin @Isilmírë vastakommenteja odottaessa. :)
     
    Aldarian ja Isilmírë tykkäävät tästä.
  16. Isilmírë

    Isilmírë Kontulainen

    En sano mitään uutta, totean vain katsovani Jacksonin Hobitti-leffoja edelleen varsin puhtaasti parodianäkökulmasta. Jackson on päästänyt splatter-taipumuksensa niin valloilleen, ettei tarinassa ole Tolkienia kuin siteeksi, enkä osaa reagoida siihen kuin nauramalla toinen toistaan tyhmemmille jutuille, jotka silmien eteen leffoja katsellessa levittäytyvät. Sinänsä siis positiivisempi kokemus kuin LotR-leffat, joiden tankeasta pateettisuudesta ja melodramaattisuudesta tulee vain vihaiseksi ;)
     
    Last edited: 20.04.2017 klo 08:08
    Aldarian ja Telimektar tykkäävät tästä.
  17. Aldarian

    Aldarian Kontulainen

    Niin, eiväthän nämä arvosteluni toki ole kuin minun henk. koht. mielipiteeni leffoista. Mitään universaaleja totuuksia ne eivät sisällä. ;) Sitä vastoin ne kyllä sisältävät suhteellisen tarkat kuvaukset omista tunnoistani heti leffojen jälkeen, sillä sekä Smaugin autioittama maa, että Viiden armeijan taistelu -kirjoitukseni perustuvat heti noiden leffojen ensikatselun jälkeen kirjoittamiini arvosteluihin (eikä aika eivätkä uusintakatselut ole mielipidettä muuttaneet). Tosin kirjoitin ne tuolloin englanniksi ja nämä ovat, uskokaa tai älkää, lyhennettyjä versioita. :grin: Mutta minä olenkin aina tykännyt "avata" aiheita useammalla kuin yhdellä virkkeellä.

    Aika hauska muuten "kuulla" itseään tituleerattavan "nuoreksi". :joy: Myönnetään, että täällä sivustoilla olen vielä alle 33-vuotias hobittiviikari.
     

Jaa somessa