Eilen kävin katsomassa Hobitin, jota olin odottanut paljon. Se osottautui odotusteni arvoiseksi, vaikka jotkin kohdat menivätkin hieman oudolla tavalla.
Katsoin elokuvan 2D:nä, mikä oli mielestäni aivan tarpeeksi elävä, eikä mikään kuvassa vaivannut minua.
Useimmat kohtaukset olivat hyvin toteutettuja, alun Erebor-kohtaus oli vaikuttava, varsinkin kun en osannut odottaa mitään sen tapaista. Thranduil oli ulkonäöltään onnistunut, pelkäsin että hänestä tulisi samantapainen kuin Celebornista, mutta kyllä Lee Pace haltialta näytti. Alun Repunpää-kohtaus (siis se, missä on Bilbo ja Frodo) oli rauhoittava ennen seikkailun alkamista. Pidin siitä, miten kirjan lauseita oli käytetty elokuvassa. Kääpiöiden tulemisesta pidin myös paljon, ja kohtaus tuntui kestävän melko kauan, mutta ei se silti pitkästyttävä ollut, kuten ei kirjassakaan.
Peikkokohtausta oli muutettu melko paljon, odotin sen olevan samanlainen kuin kirjassa, mutta ei tämäkään ratkaisu huono ollut, sai jopa hymyn huulille. On kuitenkin hyvä, että Gandalf tuli lopulta paikalle. Sormuksen löytyminen toteutettiin hieman kömpelösti, olisi voinut mennä samalla tavalla kuin Sormuksen ritarien prologissa. Ristiriitaisuuttahan moinen on.
Taistelukohtauksia oli luonnollisesti paljon, tyypillistä Jacksonin elokuville. Useimmat niistä eivät kuitenkaan pitkästyttäneet. Haltioiden saapuminen oli ilahduttavaa, hieman yllätyin, kun Elrondkin oli mukana, mutta positiivisesti. Taistelu hiisiä vastaan kesti melko kauan, ja olin helpottunut, kun seurue lopulta pääsi pakoon. Lopun taistelua olikin mukava katsoa, ja loppu oli muutenkin mieleeni. Minun puolestani elokuva olisi kyllä voinut kestää kauemminkin.
Pidin elokuvassa niin tuttujen näkemisestä kuin uusistakin hahmoista. Jotkut olivat muuttuneet hieman vanhemman näköisiksi, mutta Gandalf näytti miltei samalta ja pidin hänestä paljon, kuten TSH:ssakin. Kääpiöt olivat monipuolista joukkoa, eniten pidin Balinista ja Thorinista, ja myös ulkonäöltään epäkääpiömäinen Kili oli onnistunut hahmo, vaikka se vähän ärsytti, että hänestä yritettiin tehdä mestariampuja. Kukaan ei ylitä Legolasta, sanon minä.
Radagast oli samaan aikaan hauska ja vakavasti otettava hahmo. Ulkonäkö saattoi olla liiottelua, mutta eiköhän hänen kaltaisessa hahmossaan saanutkin käyttää vähän mielikuvitusta. Olin iloinen, kun Sebastian-siili selvisi, enkä edes kiinnittänyt nimeen paljon huomiota. (Enemmän ajattelin, että "ai, hän nimeääkin eläimiä.") Omaperäinen velho Radagast kyllä on, odotan näkeväni hänet seuraavissa osissa.
Pidin Rivendelliin saapumisesta, ja sen maisemien näkeminen sykähdytti eniten. Lindir oli ihana, onko hän se sama haltia, kuin oli Kuninkaan paluussa? Tosin eikö hänen nimensä ollut Figwit? Pidin Hobitin Elrondista enemmän kuin Sormusten herrassa. Hänessä oli jotain iloisuuttakin, eikä hän ollut vain vakava ja ankara hahmo. Siinä kohdassa, missä nähdään Galadriel, ja yhtäkkiä myös Saruman, tulin iloiseksi. Oli ihanaa nähdä taas vanhat tutut (Sarumanin parta häiritsi vain hiukan). Sarumanista on täällä vähän valiteltu, mutta minä en kommentoi suuntaan enkä toiseen, ennen kuin näen hänet seuraavissa osissa.
Martin Freeman oli tosiaan hyvä Bilbona. Aivan erilainen kuin Sormusten herran hobitit, ja se on hyvä juttu. Jo elokuvan alussa näyttelijä osoitti lahjakkuutensa ja teki Bilbosta hienon hahmon. Minusta Bilbo on niin kirjoissa kuin elokuvissakin Frodoa parempi hahmo, mikä on kyllä aivan ymmärrettävää. Tällä kertaa Peter Jackson teki paremman valinnan, vaikka en minä ala Elijah Woodia tässä moittimaan.
Andy Serkis onnistui jälleen Klonkkuna. Hahmo oli ulkonäöllisesti vähän erilainen kuin TSH-elokuvissa, mutta ymmärrän kyllä tekniikan kehittymisen. En olisi uskonut Hobitissa olevan paljon Klonkun persoonan jakautumista, eihän sitä ollut kirjassakaan. Alkoi kuitenkin välillä naurattaa. Arvoitukset olivat hyvin toteutettuja, vaikka menivät nopeasti ohi. Myös Bilbon sääli Klonkkua kohtaan oli kuvattu hyvin, olisin varmaan itse toiminut aivan samalla tavalla, jos olisin nähnyt otuksella sellaisen ilmeen.
Pahispuoli oli aivan erilainen kuin kuvittelin. Hiisikuningas oli suurempi kuin ajatuksissani, ja koko hiisien valtakunta oli yllättävän näköinen. Azog oli hieman kummallinen, ja oli outoa, että se oli vielä elossa. Luulin aluksi sen olevan Bolg. Hyvä puoli oli se, että se puhui niin paljon omaa kieltään.
Kokonaisuutena elokuva oli toimiva, ja voisin antaa sille neljä tähteä (johon voisin lisätä vielä puoli tähteä). Loppu yllätti minut, ja nyt odotan liiankin innokkaasti toista osaa... Toivottavasti sen traileri tulee pian. En silti tiedä, käynkö katsomassa Odottamatonta matkaa uudelleen teattereissa. Taidan mielummin odottaa DVD:tä, ja sen lisämateriaaleja. Tietääkö kukaan, onko elokuvasta tulossa pidennettyä versiota? En kyllä tajua, mitä kohtauksia siihen laitettaisiin, niin hyvä se on jo nyt.