Hobitti-elokuvien arvioita

Varoitus: Sisältää juonipaljastuksia!

Alku oli niin hämäävä että en meinannut saada leffasta millään otetta. Sitten meno muuttui jo niin vilkkaaksi, että ilman sitä otetta ei tahtonut pysyä kärryillä.

Ihan liian vähän Beornia, Synkmetsästäkin porhallettiin niin nopeasti läpi ja pian oltiinkin jo paettu haltioiden tyrmistä. Eli ihan liian vähän kaikkea sitä mitä odotin ja ihan liikaa sitten sitä taistelua. Leffan jälkeen tuntuikin että sehän oli pelkkää taistelua ja riehumista koko homma.

Kuitenkin muutama hyvinkin riemastuttava vitsi oli saatu sujuvasti mukaan. Bilbo oli oikein mukava hahmo tässäkin leffassa. Ja Smaug ylitti odotukseni kaikin puolin, ollen sentään myös riittävästi esillä.

Gandalf oli jotenkin normaalia vaisumpi.. Hänestä puuttui sitä jotain, hän oli erilainen kuin ennen. Ja puolestaan Legolas tuntui hirmu hallitsevalle / vahvalle hahmolle, vahvemmalle mitä TSH leffoissa. Mitä nyt vähän verta tuli nenästä..

Näin jälkeen päin tuntuu epäselvälle, oliko se Bolg jonka Azog usutti Thorinin perään? Kun leffaa katsoessa olin ihan siinä uskossa.. mutta eihän se nyt samalta näytä kuin Bolg (mm. figuuri) joka löytyy googlettamalla. Mutta niin kuin sanoin, en oikein pysynyt kärryillä..

Pari tuntia sitten kotiuduin leffasta, joten kunnollista kokonais mielikuvaa ei ole vielä kehittynyt ja todennäköisesti tämä leffa vaatii muutaman katselukerran että edes kunnolla pysyn menossa mukana! Uskoakseni leffa myös paranee useamman katsomiskerran jälkeen.

Pidin toisesta elokuvasta enemmän kuin ensimmäisestä, vaikka ei kirjan mukaan mentykään kuin päälinjoissa. Nyt ei tullut sellaista tunnetta kuin ensimmäisessä hiisikuninkaan luona "kestääkö tää vielä pitkään...". Henkäisin syvään muutamien ratkaisujen kohdalla, mutta elokuvassa toimivat mielestäni yllättävän hyvin.

Nyt kun Mehtis mainitsi Gandalfin, niin naureskelin itsekseni sitä, että Gandalf näyttää saavan aina pataan. Oli sitten Saruman, Noitakuningas tai Sauron. Balroginkin selätti nipin napin.

Pidin erityisesti siitä, miten sormus alkaa vaikuttaa Bilboon ja itsekin säikähtää sitä. Me kun tiedämme, ettei ole pelkkää rihkamaa tuo sormus...

The Desolation of Smaug: yleisarvio: wau <3 ah, tätä oli odotettu niin pitkään!

-metsähaltiat <3 Legolas ja Thranduil <3 enemmänkin olisivat voineet näyttää
-Järvikaupunki <3 Bardilla yllättävän erilainen ja iso rooli (vaikka trailerit siihen suuntaan osoittivatkin)
-Beornia näytettiin liian vähän
-alussa ei oltukaan kotkanpesässä enää, kotkat sivuutettiin lähes täysin
-Bolg oli mukana, odotin kokoajan milloin joko se tai Azog tapetaan niin jäljellejäänyt kostaa (kylläpä oli ruma poika, ajattelin jo ettei isäpappaa rumempaa vois enää olla.)
-Sauron!
-Gandalf pulassa, Moria ja Rautapiha dejavu
-sormus näytti saavan jo otetta Bilbosta, jänskää
-synkmetsä ei jotenkin ollut yhtä synkkä kuin omissa kuvitelmissani, ja voi että sitä sekoilu-vaikutusta kääpiöihin
-hämähäkit oli ällöjä (eli hyvin tehty!)
-Kilin ja Taurielin romanssi, tulihan se sieltä kuitenkin...: aluksi vaikutti ihan söpöltä, mutta meni kyllä aika yli loppua kohti
-Morgulin nuoli, ideana hyvä, mutta mitä mitä että muka Kili, Fili, Oin ja Bofur ei menny muiden kanssa vuorelle vai?!
-menin jo laskuissa sekaisin kuinka monta kertaa Tauriel pelasti Kilin hengen... 3.. vai 4? Vanha juttu jo sen 2. kerran jälkeen.
-Tynnyrikyyti-kohtaus: kylläpä oli pitkitetty, kääpiöitä, haltioita ja örkkejä (päivänvalossa jälleen) vilisti sikin sokin sellaista vauhtia, ettei silmät pysyny perässä, ja aikamoista akrobatiaa nähtiin
-kääpiöt näytti aika nopsasti luovuttavan oven avaamisen suhteen
-Taurielin taidot näköjään riitti Morgulin haavan parantamiseen?
-alun flashback hieno
-Smaug!! Jotenkin vaikutti pienemmältä kuin ekassa leffassa, kyllä oli niin pahansuovan näköinen ja oloinen, että vau, ja hui niitä hampaita!
-kääpiöt härnäsi Smaugia, hauska!
-odotin leffan päättyvän vasta siihen, kun Smaug tapetaan, loppu tuli siis vähän yllättäen, etenkin niiden muiden pitkitettyjen kohtausten jälkeen

Minäkin ajattelin leffaa katsoessani että Bolg se örkki oli mutta kun nyt oli pakko Mehtiksen viestin jälkeen googlata niin onhan to figuuri ihan eri näköinen. Nyt jäi ärsyttämään.


Ja täälläkin ollaan sitä mieltä että tämä toinen osa oli parempi kuin odottamaton matka. Tosin Beorniin ei ehditty tutustua kunnolla kun seurue jo lähtikin eteenpäin ja se jäi harmittamaan hieman. Legolaskaan ei juuri tehnyt muuta kuin tappoi örkkejä (niitä kohtauksia olisi saanut lyhentää jonkin verran) mutta se häiritsi yllättävän vähän. En kai voi sille mitään että olen auttamaton Legolas-fani .

Smaug oli hieno ja melkein ylitti odotukset!

Yöensi-illassa olin, mutta ei vieläkään ole ajatukset oikein kasassa, enkä ole ihan varma mitä tuli nähtyä. Tuntui että siinä tapahtui välillä niin paljon, ettei meinannut silmä pysyä mukana, ja uskon, että vaatii ainakin toisen katselukerran jotta osaa muodostaa järkevän kokonaisuuden päässään. Olen illalla menossa uudestaan katsomaan, saa nähdä mitkä fiilikset sen jälkeen. Tässä nyt kuitenkin ensireaktioita.

Spoilerivaroitus!
Kaikenkaikkiaan pidin leffasta erittäin paljon , vaikka se poikkesikin kirjasta enemmän kuin odotin. Harmitti kuitenkin etenkin metsähaltioiden vähäinen osuus, koska heille olin toivonut pitkiäkin kohtauksia ja olisin halunnut nähdä enenmmän heidän asuinsijojaan. Samoin Beornin ruutuaika oli turhan lyhkäinen, kun eivät edes ehtineet kunnolla puhua mistään. (Täytyy sanoa että Beornin ulkonäkö ei ollutkaan niin kaamea kuin olin pelännyt, enemmän hän näytti melkeinpä kyllä susimaiselta kuin karhumaiselta.) Petyin myös siihen, ettei seikkailu jatkunut kotkanpesästä ja ettei kotkiin tutustuttu paremmin. Alun Bree-flashback sen sijaan sopi paremmin kuin hyvin.

Jotkut taistelu/toimintakohtaukset olivat vähän turhan pitkitettyjä ja ylivedettyjä, kuten tynnyrikyyti, mutta kieltämättä erittäin viihdyttävää katseltavaa, en ole nauranut niin makeasti pitkään aikaan Siinä tapahtui niin paljon, haltiat, kääpiöt ja örkit vilisti sikin sokin sellaista vauhtia, että pari lisäsilmää olisi tarvinnut, ja aikamoista akrobatia-temppuilua (Bombur ) Taurielista tykkäsin, ja olihan se Kili/Tauriel söpöily ihan mukavaa katseltavaa, mutta sitten veivät senkin vähän turhan pitkälle...

Vielä lisää:
-metsähaltiat <3 Legolas ja Thranduil <3
-Järvikaupunki <3 Bardilla yllättävän erilainen ja iso rooli (vaikka trailerit siihen suuntaan osoittivatkin), sopi kuitenkin leffaan
-Bolg oli mukana, odotin kokoajan milloin joko se tai Azog tapetaan niin jäljellejäänyt kostaa (kylläpä oli ruma poika, ajattelin jo ettei isäpappaa rumempaa vois enää olla.)
-Sauron!
-Dol Guldur ja Rhudaur! Gandalfin velhoilut! Kiipeliin joutumisesta Moria ja Rautapiha déjà-vu
-sormus näytti saavan jo otetta Bilbosta, jänskää
-synkmetsä ei jotenkin ollut yhtä synkkä kuin omissa kuvitelmissani
-voi että sitä sekoilu-vaikutusta kääpiöihin, hyvin toteutettu, vaikka odotinkin mustaa virtaa
-hämähäkit oli ällöjä (eli hyvin tehty!)
-Morgulin nuoli, ideana hyvä, mutta mitä mitä että muka Kili, Fili, Oin ja Bofur ei menny muiden kanssa vuorelle vai?!
-menin jo laskuissa sekaisin kuinka monta kertaa Tauriel pelasti Kilin hengen... 3.. vai 4? Vanha juttu jo sen 2. kerran jälkeen
-Taurielin taidot näköjään riitti Morgulin haavan parantamiseen?
-kääpiöt näytti aika nopsasti luovuttavan oven avaamisen suhteen
-Smaug!! Jotenkin vaikutti pienemmältä kuin ekassa leffassa, kyllä oli niin pahansuovan näköinen ja oloinen, että vau, ja hui niitä hampaita!
-kääpiöt härnäsi Smaugia, hauska!
-odotin leffan päättyvän vasta siihen, kun Smaug tapetaan, loppu tuli siis vähän yllättäen , etenkin niiden muiden pitkitettyjen kohtausten jälkeen
-3D-HFR näytti paljon luonnollisemmalta kuin ykkösosassa, en edes tajunnut katsovani 3Dtä


Tästä tulee kohta niin pitkä sepostus, että taidan jatkaa sitten toisen katselun jälkeen

Edit// Sitä piti vielä sanoa, että en ole ihan varma kummasta leffasta tykkään enemmän. Tässä oli tietyllä tavalla mahtipontisempi ja eeppisempi meno, mutta löytyi myös niitä ihan ihme juttuja, ja oli vähemmän kirjauskollinen kuin ykkösosa. Ykkösosa oli uskollisempi, mutta myös yllätti vähemmän, eli ehkä elokuvaelämyksenä tämä toinen osa oli onnistuneempi... äh, hankala vielä sanoa.

Jeps. Enemmän tykkäsin, kuin ekasta. Tässä ei tarvinnut enää esitellä henkilöitä, vaan päästiin heti asiaan. Brii aloituksena tuli mukavana yllärinä. Jotain hieman turhan tuttuakin siellä vilahti. Taas siellä satoi ja näimme taas PJ:n pureksimassa porkkanaa. Noh, sinne haluttiin katsojalle tuoda jotain tuttua. Olipa ainakin rauhallinen alku kaikelle sitä seuraavalle tapahtumaketjulle.

Kovin etenivät nopsaan vierailu Beornin luona ja Synkmetsässä hoipertelu. Näin varmaan ihan hyvä. Beorn jäi katsojalle näinollen tarpeeksi etäiseksi ja hämähäkkihommeli oli kertaalleen nähty. Thranduililla oli aivan omanlaisensa luonne. Ei Elrond, ei Galadriel vaan täysin muista erottuva itsekäskin olemus unohtamatta kiivautta. Siis olihan aivan selvää että örkki pääsee päänupistaan.

Legolasin annettiin tehdä turhan paljon sirkustemppuja. Ei ole kohteliasta kävellä kääpiöitten päillä, kun näillä on muutenkin tukalat oltavat jossain tynnyreissä. Entä sitten se skeittilautaa sijaistava örkki? Gloinin perheen valokuvat saivat ikävää palautetta. Legolas on kovempi, mitä myöhemmin. Aika paljon Legolas sai olla esillä. Ja Legolasista Taurieliin. Tykkäsin. Niinkuin hyvin usein, minua eivät nämä naishahmot häiritse ja tässä Taurielille oli keskitty ihan järkevää tekemistäkin. Eipä tullut pelättyä Legolas/Tauriel -romanssia. Tämä pikku säpinä haltianeidon ja nuoren kääpiön välillä on lähinnä hellyyttävää katseltavaa.

Bard saa hyvät pojot. Hänet on nyt ainakin esitelty hyvin ja pedattu tulevaa.
Smaug - olen sanaton. Aivan loistava. Smaug Kultainen - tuon lisänimen alkuperäkin taisi paljastua.

Ensin harmittelin sitä, että kääpiöt TAAS luovuttivat niin nopeasti ja hipsivät pois, kun ei onnistu eikä edes kirveellä. Sitten tulin ajatelleeksi, että siinäpä on hätäinen kansa. Olivathan nuo jo tuntitolkulla etsineet ovea ja kun ei aukea hyvällä, niin kirveellä sitten. Mutta kun ei sitten kirveelläkään. Kohdan olisi voinut toteuttaa toisin. Mikä saa koko kääpiösakin luovuttamaan samaan aikaan? Thorinilla ja hänen jääräpäisyydellään on suuri merkitys ja vaikutus toisiin kääpiöihin.

Musiikkiin en ehtinyt kovin paljoa kiinnittää huomiota. Samat teemat toistuivat aika pitkälle, mitä eka leffassa. Mutta salohaltioilla ja Smaugilla varmasti on oma musiikillinen teemansa, joita on mielenkiintoista päästä kuulemaan. Tammikuussa varmaan toinen katselukerta.

Ekan kerran jälkeen on vähän vaikea sanoa mitään, mutta yritetään... Minustakin tämä oli parempi kuin ykkösosa, mutta siinä oli muutama juttu, mikä häiritsi.

- Thranduilin zombihaava. Mitä ideaa siinäkin oli..?
- Kilin ja Taurielin ihastuminen. Ei. Ei ja vielä kerran ei. Toivottavasti tuo ei mene enää yhtään pidemmälle. Tauriel on ihan hyvä muuten, mutta tuo ihastuminen vähän laimentaa hänen arvostustaan. Koko "kolmiodraama" Legolasin, Taurielin ja Kilin välillä on vähän omituinen, mutta onneksi ei niin kamala kuin kuvittelin.
- Legolasin ja Azogin kaksintaistelu. Siinä ei ole muuten mitään muuta vikaa kuin tämä: miksi Legolas ei käytä jousta? Hän on erinomainen jousiampuja, se kävi ilmi jo monestakin kohdasta. Esim. Metsävirran örkkijahtauskohdasta.
- Esgarothin korruptoituneisuus. Odotin, että siellä olisi vähän korruptiota, mutta tuollaista Isännän puolella olevat ja muut jakoa en osannut odottaa.
- Miksi kaikista "haltiaisistä" kuten Elrond, pitää tehdä tuollaisia vahtijoita?
- Sykmetsässä oli liian valoisaa.

Ok.. eiköhän tässä ollut kaikki valituksen puolelta.

+ Smaug. Ääni täydellinen. Melkein joka kerran kun Smaug sanoi jotain, tuli kylmät väreet. Aivan USKOMATON suoritus Benedict Cumberbatchilta. (vaikka tiesinkin, että hän olisi uskomaton smaugina, eli mitä yllättävää tässä nyt sitten on... ) Trailerin perusteella Smaug olisi ollut jotenkin kömpelö, ja pää vaikutti jotenkin liian isolta verrattuna Bilboon. Mutta leffassa... Smaug on täydellinen. (anteeksi että toistan tätä sanaa, mutta en osaa kuvailla sitä oikein muuten) Vaikka Smaug onkin niin s******n iso, se (tai hän) on kuitenkin melkeimpä siro.. En edes kuvitellut, että Smaug olisi noin iso, mutta leffassa se toimi minun osaltani todella hyvin.
+ Sauron. Ihanan kammottava, ja äänessä oli jotain ruumiitonta, mikä oli täydellistä. Gandalfin avuttomuus kun valokehä painui kasaan kerran toisensa jälkeen, oli selvä todiste siitä, että Sauron on paljon vahvempi kuin Gandalf. (minkä kaikki tietenkin tietävät..)
+ Bilbo. Erityisesti se "MINE!" repliikki oli hyvä, jos seuraavassa leffassa jatketaan samaa rataa, niin Bilbo on kohta ihan sekaisin. Melkein kuin Klonkku. Lisää hyvää Bilbossa oli se, että hän näytti tosissaan pelkäävän Smaugia.
+ Legolas. Hyvä (Ihana<3) muuten,mutta se Azogin kanssa kaksintaisteleminen ilman jousta oli vähän outoa.
+ Hämähäkit. Olin muutaman kerran kiljaista oikeesti, koska ne olivat vain niin hullun pelottavia. En pidä hyönteisistä muutenkaan (perhoset ja sudenkorennot eivät pelota) joten hämähäkit olivat tarpeeksi kamalia. Ei kamalia siinä mielessä, että ne eivät olisi sopineet leffaan.
+ Smaugin "kultaus". Olisi pitänyt laittaa Smaug osioon, mutta unohtui..
+ Lopun repliikki "What have we done..?" ja cliffhanger-lopetus.
+ Thranduilin valtakunnan toteutus.
+ Bilbon kaksoisolento, kääpiöiden harhailu Sykmetsässä, kävi kyllä selväksi, että metsässä on jotain kummallista tekeillä.
+ Rhudaur. (onkohan oikein kirjoitettu??)
++ Se, että kaikki tuntui johtavan Sauroniin ja hänen paluuseensa.

Jaahas.. tulipa pitkä lista. Nyt en muista enää enempää, joten kirjoitan tai lisäilen jotain toisen katselukerran jälkeen.

Käytiin Pikku-ukon kanssa tänään päivänäytöksessä toteamassa leffa ihan kivaksi. Se on onneksi niin erilainen kuin kirja, että sen voi määritellä pikemminkin löyhästi Tolkienin Hobittiin perustuvaksi toimintaelokuvaksi kuin varsinaiseksi Hobitin elokuvasovitukseksi. Katsoimme sen siis lähinnä itsenäisenä teoksena, viihdyttävänä rymistelyfantasiaseikkailuna, ja kuiskailimme vain välillä toisillemme siitä, miten asiat kirjassa menivätkään.

Tynnyrikyyti oli parhaimmillaan niin absurdi, ettei sille voinut kuin nauraa, ja jotkut kohdat kuten salohaltioiden valtakunta olivat kaunista katsottavaa. "Salaisen" oven vaatimaton merkkiveistos huvitti suuresti, ja Smaugin kulta-aarre teki koollaan vaikutuksen. Ja Bilbo oli mainio, vaikkei osannutkaan liikkua äänettömästi.

Nyt kahdesti elokuvan nähneenä katson voivani muodostaa asiasta järkevän mielipiteen. Niin, sivuraiteilla poukkoilu ja paikoittain sekopäinen meno eivät haitanneet melkein ollenkaan, koska ne oli toteutettu loppujen lopuksi yllättävän hyvin - tämä oli juurikin ennemmin Hobittiin pohjautuva toimintaseikkailuelokuva kuin varsinainen Tolkien-elokuva.

Plussaa:

+ Haltioita, jee. Lee Pace oli onnistuneen thranduilmainen ja Taurielkin oli odotettua parempi, vaikka neidin haltia kuulostikin välillä hieman kököltä.
+ Joku oli myös keksinyt tehdä Thranduilin örkinkuulusteluviitasta burgundinpunaisen, uuh. Muutenkin puvustus oli kivaa, järveläisten haarniskat sulkakypärineen olivat hienoja.
+ Musiikki. Varsinkin Inside Information -pätkä oli loistava, ja Ed Sheeranin I See Fire sopi elokuvan loppuun oikein maistuvasti.
+ Lavasteet ja CGI toimivat hyvin, jälkimmäinen huomattavasti ykkösosaa paremmin. Haltiakuninkaan salit, Erebor ja sen kulta-aarre olivat silmäkarkkia. 3D ja HFR miellyttivät myös tällä kertaa enemmän.
+ Beorn ja Gandalfin Rhudaur-seikkailut olivat paljon odottamaani parempia. Myös Radagast oli kakkososassa edustavampi, tosin näitä kolmea ei nähtykään juuri ollenkaan.
+ Herra B. Cumberbatchin suoritus vastasi kaikkia odotuksia, Sauronin ääni oli ohut ja ruumiittoman kuuloinen. Ja mitä siihen toiseen tulee...
++ Smaug, vuoden 2013 odotetuin lohikäärme. Oli kokoa ja näköä ja kuuloa, kaikille työhön osallistuneille isot plussat. Aivan loistavaa työtä.

Miinusta (suurin osa kaivamalla kaivettuja pikkuasioita):

- Beornin karhumuoto oli liian epäkarhumainen omiin mieltymyksiini.
- Thranduilin pärstä, toivon hyvää selitystä.
- Smaug näkyi laittavan Ereborin salien pilareita aika huolettomasti mäsäksi.
- Bolgin metallinen päähärpäke, hmm?
- Haltiamiekat Glamdring ja Orkrist eivät vieläkään näytä hohdon merkkejä.
- Kääpiöt luovuttivat ihmeellisen nopeasti.
- Vaikka tapahtumien kulku olikin muuten mukavan nopeaa, jäin kaipaamaan Synkmetsään tietynlaista katsomoonkin kulkeutuvaa ahdistuneisuutta. Metsä oli myös jokseenkin liian valoisa.
- Olisin vaihtanut Bilbon 'What have we done?'in ja Smaugin 'I am... death.' paikkoja.
-- Koko Tauriel ja Kili -kuvio. Leffan ainoa juttu, joka oikeasti jäi ärsyttämään.

Olen kerrankin aktiivinen ja osallistun keskusteluun Käärmeessä, jee,!
Kävin katsomassa leffan eilen illalla vähän lyhyellä varoitusajalla, joten paikat olivat kehnot ja jo se vei oman osansa hohdokkuudesta. Lähdin katsomaan leffaa melko mitäänsanomattomin odotuksin toivoen tulevani iloisesti yllätetyksi, kuten ensimmäisen osan kanssa kävi täysin päinvastoin. Valitettavasti se ei mennyt ihan niin, joten aloitan negatiivisista puolista, koska niitä oli, surullista kyllä, mielestäni enemmän kuin positiivisia, ja jää parempi mieli, kun lopettaa hyvään

- eniten häiritsi 3D ja poukkoileva kuvaustapa, joka teki kohtauksista paikoitellen mahdottomia seurata. Tähän toki saattoi vaikuttaa liian lähellä ja sivussa istuminen (sekä isot silmälasini, jotka tekevät 3D-laseista tuskalliset pitää), mutta suoritan seuraavan katselukerran ilolla ilman tätä nykyajan tekniikkaa
- Legolas täytti ruudun vähän liian usein, ja (anteeksi kaikki fanitytöt) olisin katsonut leffan mieluusti ilman Orlando Bloomia
- liikaa taistelua, tai oikeastaan liian pitkiä kohtauksia. Osan tästä ajasta olisi voinut mielestäni mieluummin käyttää hetkiin, kuten Synkmetsä, jotka miltei läpijuostiin
- vaikka Tauriel yllätti positiivisesti, mikä oli se järkyttävä kolmiodraama?
- aika paljon oli taas sitä mukahauskaa heittoa Hiisikuninkaan tyyliin

Ja näistä pidin:

- Smaug oli aivan huikea
- Lee Pace ja Luke Evans tekivät näyttelijäntyöllisesti hyvän suorituksen
- musiikki oli jälleen sitä, mitä siltä odotin ja muutenkin äänimaailma kuulosti hyvätä minun korvaani (ja lattia tärisi aina eeppisesti, kun jotakin rysähti tai Smaug ärjäisi)
- säikähdin muutaman kerran varsin näyttävästi
- kyllä minua välillä oikeasti naurattakin

Kokonaisuus tuntui todella sekavalta, mutta haluan ehdottomasti nähdä uudestaan! Tapahtui niin paljon niin nopealla temmolla, että en oikeastaan ole vielä ihan varma, mitä tapahtui Vaikka valittamista löysinkin, en halua vielä tuomita leffaa sysihuonoksi. Kuten aikaisemmin joku mainitsikin, useampi katselukerta toivon mukaan parantaa tätä.

Nähty on. Takaa-ajot ja taistelukohtaukset olivat pitkiä ja suurella hartaudella toteutettuja. Se mikä kirjassa kesti kauan, ohitettiin elokuvassa mahdollisimman nopeasti ja päinvastoin. Muutenkin ajan kulku oli elokuvassa aivan omanlaistaan. Ja tämä oli tietysti hyvä asia, sillä en ollenkaan jaksanut pahoitella sitä, mitä oli muutettu, jätetty pois tai lisätty omin päin. Kunhan oli vikkelä ja visuaalisesti näyttävää fantasiatoimintaviihdettä, johon puitteet oli noukittu eräästä lähes 80 vuotta vanhasta lastenkirjasta (jonka olen joskus sattunut lukemaan).

Siitä huolimatta minun piti yrittää aivan tosissani, että en ärsyyntyisi Kili-Tauriel-Legolas-kuviosta. Mutta onnistuinpas! Sanoin itselleni tiukasti: Tik, tämä on viihdettä. Tämä ei ole mikään Suuri Elokuva eikä edes yritä olla sellainen. Relaa nyt vähän ja ota lisää popparia. Ja niin annoin elokuvan viedä mukanaan. Laskekoot koskea, juoskoon koko konkkaronkka pitkin ja poikin Ereborin saleja, käytäviä, portaita ja teollisuusalueita. Näillä konsteilla ja vain näillä konsteilla siitä saatiin aikaan elokuvallista viihdettä. Tekijödien tehtävä ei alun alkaenkaan ollut helppo, kun ajattelee riistettävän materiaalin määrää verrattuna edelliseen trilogiaan. Vai oliko juuri päinvastoin: näistä puitteista oli helpompi lähteä revittelemään kuin kymmenisen vuotta sitten, kun tavaraa oli makusteltavana liian paljon?

Viittaukset Keski-Maan historian laajempiin yhteyksiin (Sauronin nousu, sormusaaveet) oli toteutettu omaperäisesti ja omapäisesti, mutta (Radagastia lukuun ottamatta) jokseenkin loogisesti. Mukana rymistelevien olentojen (haltiakuningas, esgarothilaiset, kääpiöjoukko itse) motiivit eri toimilleen oli tuotu alkuperäistä satua hieman realistisemmalle tasolle, mikä oli ihan kiinnostavaa. Haltiakuninkaan muuttaminen entistä kylmemmäksi reaalipoliitikoksi toimi vallan mainiosti. Järvikaupungin Isäntä oli juuri sellainen kuin kirjassakin, mutta läheltä nähtynä vielä kammottavammin kuvailtu. Apulaisensa Mr. Beanin näköinen Alfrid olisi voinut olla kirjankin kuvaamissa tapahtumissa, Bilbo vain ei sattunut merkitsemään häntä muistiin. Liekö koskaan tavannutkaan läheltä.

Jos nyt haluaisi märehtiä taustalla vaanivaa mytologiaa ihan huvin vuoksi, tällaista elokuvaa voisi myös pitää ikään kuin kommenttina alkutekstille: niin ja niin meille kirjassa kerrottiin (= Bilbo kertoi omista lähtökohdistaan) mutta näin ja näin siinä saattoi itse asiassa tapahtua (Bilbo ei ymmärtänyt kaikkea tai ei halunnut kertoa kaikkea). Arkkikiven aseman korostaminen oli oikeastaan nokkela temppu: kaiken kaikkiaan kirjassa esitelty tilanne, että kääpiöt uskoivat saavansa jotakin aikaan, kunhan vain lähettäisivät voron sisään vuoreen katsomaan, mitä löytyisi ja mitä sitten ehkä voisi tehdä, oli aika naurettava. Nyt heillä oli oikea Suunnitelma, hutera tosin, mutta edes hieman järkeenkäypä.

Bardin hahmon laajentaminen oli myös tavallaan kiva temppu vaikka tietysti täysin alkuteoksen vastainen. Mutta niin kuin sanottu: tehkööt mitä tykkäävät, tyyliltään täysin erilaiset kirja ja toimintapelin kaltainen elokuva pysyvät omassa mielessäni täysin omissa lokeroissaan. Nyt vain odottamaan laajennettua laitosta, jossa on toivottavasti vielä muutama toimintapläjäys lisää.

P.S. Mitä tulee elokuvan oivaltavaan huumoriin, paras oli mielestäni kohtaus, jossa Legolas (jo oli paljon pakkelia naamassa, hah) takavarikoi Glóinin lompsasta perhekuvia ja kommentoi niitä. Eipä tiennyt mihin vielä joutuisi...

Voisin minäkin oman arvioni elokuvasta antaa.

Risut

- Legolas. Pakko sanoa, että petyin hirveästi häneen. Se kuinka hänen luonnettaan oli muutettu niin aggressiiviseksi. Thranduilille sopii se kääpiöviha-asenne, mutta ei Legolasille. Muutenkin hänen temppuilunsa ja ihastuminen Taurieliin ärsytti. Lisäksi olisin toivonut Legolasin ja Thranduilin välille enemmän kohtauksia. Heidän välinsä jäi hirveän etäiseksi ja kylmäksi.
- Tauriel. Tämän naikkosen syntilista on liian pitkä. Suurimman vihan aiheutti se typerä kolmiodraama hömpötys, mikä on väkisin juoneen tungettu. Muutenkin Lillyn näyttelijän taidot eivät vakuuttaneet. Varsinkin se kohta, jossa hän parantaa Kiliä. Voi sitä silmien pyörittelyä ja suun aukomista. Meinasin revetä siinä kohtaan.
- Kilin loukkaantuminen ja hänen sekä Filin jättäminen pois vuorelta.
- Beorn ja hänen ihmissusi kompleksinsa, sekä se ulkonäkö.


Ja sitten ruusut

+ Synkmetsän läpi kahlaaminen ja hämähäkit. Erityisesti pidin kohtauksesta, jossa Bilbo käyttää sormusta ja kykenee sen avulla ymmärtämään hämähäkkejä.
+ Bard. Hänen henkilöään oli muutettu, mutta mielestäni hienolla tavalla. Eikä hän loppujen lopuksi niin paljon Will Turnerilta näyttänytkään.
+/- Thranduil. Yhtä silmänruokaa koko mies, mutten hirveästi pitänyt Pacen tavasta näytellä ja se kasvojen mikälie sulaminen oli todella outo ratkaisu. Kuitenkin Thranduil pysyy yhtenä suosikkihahmoistani. Olisin halunnut hänelle enemmän kohtauksia.
+ Smaug! Cumberbatchin ääni saa minut todella sulamaan. Bilbon ja Smaugin välinen keskustelu oli ihanaa kuunneltavaa ja kullassa uiminen oli minusta todella hienon näköistä. Se loppulause oli hieman kliseinen, mutta toimi silti.
+ Musta nuoli. Pidin siitä, ettei se ollut mikään tavallinen nuoli.
+ Lavasteet, erikoistehosteet sekä musiikki. Varmaan saavat niistä Oscar ehdokkuuden.

Sekä että
+/- Gandalfin omat seikkailut. Meni hieman oudoksi ja irralliseksi juonesta, mutta menköön.
+/- Taistelu ja toiminta kohtaukset. Hienoa katseltavaa, mutta aika-ajoin sorruttiin vahvasti liioittelun puolelle.


Loppujen lopuksi olin odottanut leffaa kauan ja varautunut huonoihinkin puoliin. Joten ihan mukavaa viihdettähän tuo oli. Kunhan saan sen DVD:lle, voin kelata kaikki Tauriel kohdat.

Olen varmaan yksikseni siinä, että minua ei kolmiodraama Tauriel-Kili-Legolas ärsyttänyt. Onhan näitä rakkaus-mustasukkaisuusteemoja ollut enemmänkin, ainakin Silmarillionin puolella. Miksei Legolaksella olisi voinut olla tällainen puppy-love (koska sitähän se selkeästi oli)? Ja onhan näitä eri rotujen välisiäkin ihastumisia ollut ! Minusta tämä molemminpuolinen kiinnostus meni itse asiassa varsin uskottavasti Taurielin ja Kilin välillä. Suorastaan tunsi, että ensin oli vähän kipinää, sitten äiti-keskustelu (sehän minutkin sulatti ), jossa mentiin jo sielujen sympatiaan. No, okei, se parantamisjuttu meni vähän yli, mutta silti... haastan teidät kyllä selittämään, miksi tämä juttu niin kovasti ärsytti!!!!!!!!! Senkin rasistit! Ku-Klux-Klaanilaiset! Etelävaltiolaiset!

Huom. Minä en ärsyyntynyt, koska pinnistelin niin kovasti ollakseni ärsyyntymättä. En, en, en ärsyynny. Tik on tuhma rotta jos ärsyyntyy, klonk, silitysrauta, klonk.

Niin, siis, miksi olisin voinut ärsyyntyä? Ehkä siksi, että totesin tämän juonikuvion olevan se piste, jossa elokuva on kaikkein kauimpana teoksesta, jonka nimeä se kuitenkin kantaa. Sanotaan, että yhtä kaukana kuin Pluto auringosta, mutta ehkä kuitenkin niukkisnaukkis aurinkokunnan sisällä eikä ihan ulkoavaruudessa. Tai no, on se ulkoavaruudessa, mutta olkoon. Kirjoittihan Tolkienkin Rayner Unwinille näin saatuaan vuonna 58 tarkempaa selkoa Morton Grady Zimmermanin väsäämästä käsikirjoituksesta TSH-elokuvaa (jota ei onneksi koskaan tehty) varten:

"Olen erittäin tyytymätön Z:n äärimmäiseen typeryyteen ja asiantuntemattomuuteen sekä hänen täydelliseen kunnioituksenpuutteeseensa alkuperäistä kohtaan (lopputulos tuntuu olevan tietoisen vääristelty miltei joka kohdassa ilman mitään teknisiä syitä). Mutta minä tarvitsen rahaa, pikapuoliin kipeästi, ja minä tiedostan teidän oikeutenne ja pyrkimyksenne, joten pyrin hillitsemään itseni ja välttämään toisten loukkaamista..." (Kirjeet, kirje 207, sivu 336).

Kirjeessä esiintyi sellaisiakin adjektiiveja kuten "hätäinen", "karkea", "töykeä" ja siinä todettiin, että Radagastista tulee kotka. Hobitissa Radagast ei ole kotka ja Tolkien itse oli aikoinaan valmis hyväksymään kuvailemansa soopakattilan (ainakin tuossa kirjeessä), joten mikä minä olen valittamaan jostakusta Taurielista? Itse asiassa hän on ihan kuin Galadriel nuorena, ja lisäksi edustaa Thranduilin valtakunnassa alempiarvoisena pidettyä kansanosaa. Martin Luther Kingin ja kumppanien vanhana ihailijana sympatiani ovat täysin hänen puolellaan, ja lisäksi hän on mahdottoman taitava lähitaisteluissa. En laskenut hänen jäljiltään jääneiden örkinraatojen määrää enkä edes irrotettujen päiden lukumäärää, mutta saattoipa hyvinkin peitota Legolasin.

Muuten seuraavaa elokuvaa ajatellen tällä hetkellä jännitän eniten sitä, miten Tauriel ja hänen hoteissaan olevat Tupu, Hupu ja Lupu (vai oliko niitä neljä?) saadaan vuorelle kuolemaan sankarikuolema (tai siis vain Fili ja Kili kuolemaan, Haddock-kääpiötä suojelee taianomainen tuuri). Entä miten käy Taurielin? En uskaltaisi laittaa ropojani likoon hänenkään henkiinjäämisensä puolesta.

Tarkemmin ajateltuna Tauriel on tämän elokuvan kiinnostavin hahmo! Hän on uusi ja arvaamaton elementti, muut toteuttavat enemmän tai vähemmän vääjäämättä vuonna 1937 taottua kohtaloaan. Bilbon on selviydyttävä, Smaugin on kuoltava, Gandalfin on selviydyttävä, Thorinin on kuoltava... Tojohoo, tojohoo, mutta miten käy Taurielin? Sitä me emme tiedä. Ja sen me haluamme tietää, se on vissi. (Olin sitäpaitsi suuri Evangeline Lilly -fani jo Lostin aikoina.)

Tik: Explanation accepted
Mutta miksei kirjassakin olisi voinut olla tällainen side-kick? Ja Silmarillionissa oli montakin "epäsäätyistä" ihastusta. Ja yleensä huonosti kävi, joten ennuste ei ole kovin valoisa Taurielille...

Jospa minäkin avaisin sanaisen arkkuni.

Leffa oli näyttävä, odotettu pettymys. Tuntui kurjalta, että Tolkienin oma kirjallinen huumori oli karsittu pois ja tilalle oli laitettu halpaa pieru-ällö-ilmeily-kaatumis-huumoria. Taistelukohtaukset, eli noin 80% elokuvasta, oli todella näyttäviä ja tavallaan mukaansatempaavia, mutta ne turruttivat ja eivät kuitenkaan olleet mukaansatempaavia, kun kaikki kävi niin helponlaisesti ja hallitun näköisesti. Kukaan ei ikinä edes hengästynyt. Puuttui vain sellainen Benny Hill-musiikki.

Tauriel. Yhdyn Tikin mielipiteeseen, että Tauriel kaikessa Hobittiin kuulumattomuudessaankin on ehkä koko elokuvan kiinnostavin henkilö. Vähäisempi haltia kuin joku Galadriel, mutta ei niin mundaani kuin vaikkapa Bard. Mutta olisi ollut oikein kaikkia kohtaan, että hänen ympärilleen olisi rakennettu vaikka oma tarinansa, oma elokuvansa. Hän ei silmissäni kuulu tähän tarinaan, sen enempää kuin Legolaskaan. Heidän näyttelemistä ja taistelua on upea katsoa, kertakaikkisen. Mutta se ei riitä. Vaikka pidänkin hyvin paljon taistelu- ja sotaelokuvista, niin tässä useista kohtauksista puuttui tunnepuoli. Se oli vain turruttavaa mäiskettä, vailla todellisia pelon, uhrautumisen, rohkeuden tms suuria tunteita. Ja mitä tulee elokuvan romanttiseen arvontaan, niin teoriassa ihan kaunis ajatus, mutta oli käytännössä vähän kuin joku olisi kaatanut vuosikertaviskiini suolakurkkupurkin etikkaliemet.

Smaug oli upea, animaation, näyttelyn ja äänen puolesta. 9½/10. Ajatus hänen lisänimensä valottamisesta omavärittämällä tarinalla oli kans kiva idea, mutta toteutus ontui. Tarinankerronta ei ollut mielestäni kaksista. Tunnin ois voinut ottaa pois jo pelkistä taisteluista ja loputkin taisteut puolittaa ja siirtää niiden aika beornin taloon, synkmetsään ja kuistilla kököttelyyn. Fiilistelyyn: Bilbon nälkään, väsymykseen, rasitukseen, koti-ikävään, pelkoon ja kaikkiin niihin asioihin, jotka loivat hänen vastuksensa ja toivonsa eteenpäin kulkemiselle ja itsensä ylittämiselle..

Mutta vaikka kirjoitankin melkoisen myrkylliseen sävyyn paikoitellen, niin osa minusta piti paljonkin elokuvasta. Koitan vain hokea itselleni, että "tämä on peter jacksonin tapa kertoa jotain hobitin kaltaista tarinaa." Ja yritän repiä jotain ironista huumoria tuntemastani vastenmielisyydestä.

Eksyynnyinpä vaihteeksi tännekin ihan vasiten lueskelemaan kontulaisten arvioita ja antamaan omani näin tuoreeltaan. Suoraan sanottuna teillä oli yllättävänkin hyvät arvioinnit, kun odotin melko murskaavia tuomioita. Mitkään valtaisat odotukset minulla ei edes olleet ja siksi en heti ensi-iltaan kiirehtinytkään. Mutta odotin kuitenkin parempaa. Pidin ensimmäisestä leffasta enemmän

Olisin suonut, että tarina olisi pidetty yksinkertaisena. Luotettu sen vetovoimaan. Se olisi ollut kaunista. Nyt silmissä vilisi örkkejä, lentäviä kivipaaseja, hämähäkkejä, tulipyörtetä ja vaikka sun mitä. Pidin kirjassa valtavasti seurueen entréesta Beornin taloon. Ilmeisesti elokuvantekijät pitivät sitä liian tylsänä ja aikaa kuluttavana. Kyynel. Alku meni muutenkin aivan liian nopeasti. Synkmetsä oli liian kiemurainen, kun yksinkertainen polku ei olevinaan olisi riittänyt. Tynnyrillä ratsastus oli jokseenkin erikonen. Siinä oli ihan hauskojakin piirteitä, kun Bombur jyrää tynnyrillään örkit ketoon. Mutta vähän vähempikin actioni olisi riittänyt. Pahin ei kuitenkaan ole vielä ohi. Aloin suorastaan pudistamaan päätäni ja olisi tehnyt mieli vajota teatterin lattian läpi, kun kääpiöt rynnii Smaugin eteen täysvahvuudessaan ja siinäpä sitä varmaan tunti vierähtikin kissa ja hiiri -leikissä. Tämän shown takiako alku piti kiirehtiä ja jättää hyviä osioita ja hiljentymisen hetkiä pois, joita elokuva kuin elokuva tarvitsee? Retkikunta olisi kuollut miljoonaan kertaan tuona aikana. Smaugista tehtiin suuri pässinpää. Jos tämä on sitä hollywoodia, niin minä vihaan sitä. Viime hetken täpäriä pelastuksia kerta toisensa jälkeen eikä kukaan varmastikaan kuole. Ehkä joistakin se on viihdettä, mutta minä en voi sitä turhautumatta katsoa.

Ei pahaa ilman hyvääkin. Elokuvan toteutus oli kuitenkin melkoisen kiitettävä. Pidin hahmoista, Smaugin suuruudesta, haltiasaleista, Ereborista, Järvikaupungista ja muista lavasteista sekä maisemista. Pidin myös osista muutoksista, joita tarinaan tehtiin. Erityismaininnan annan Taurielille ja "kolmiodraamalle". Taurielia suorastaan rakastin, enkä pelkästään hänen kauneutensa vuoksi. Tik jo hyvin osuvasti ilmaisi, että Tauriel tuo tarinaan jotain uutta, mitä mekin saamme jännittää. Bilbon hahmo oli jo ensimmäisestä leffasta tutun taattua priimaa. Ehdottoman hyvää on myös oheistarinat Gandalfin ja Radagastin seikkailuista sekä Dol Guldurista ja pahan noususta. Kilin loukkaantuminen herätti pienoista oudoksuntaa ja suuttumustakin, mutta loppujen lopuksi se oli varsin hyväkin tapaus. Niin, ja vilahtivan kuvissa myös itse Elros, siitä plussat!

Elokuvassa oli siis paljon hyvääkin, mutta (minulle) täydellinen siitä olisi tullut, jos sitä olisi yksinkertaistettu (tyhmä kuin ilmeisesti olen) ja "lähteltä piti" kohtauksia olisi karsittu reilulla kädellä etenkin Ereborissa. Se olisi saanut mennä enempi kirjan mukaan. Mutta jääkäämme ehdottomasti kuitenkin odottamaan trilogian päätöstä. Mitä tapahtuu Järkikaupunkiin hylätyille kääpiöille? Kuinka Taurielin ja Legolaksen (ja Kilin) käy? Mitä Bilbo tekee Arkkikivellä (vai tekeekö mitään)? Ja mikä on taas Gandalfin tarina? Minkälainen on Bilbon kotiinpaluu vai sivuutetaanko se kuten Konnun puhdistus aikoinaan? Näitä ei voi kirjasta lukea, kun elokuvat ovat näköjään aivan oma maailmansa, mikä on ihan hyväkin asia.

Tik sanoi:

Jos nyt haluaisi märehtiä taustalla vaanivaa mytologiaa ihan huvin vuoksi, tällaista elokuvaa voisi myös pitää ikään kuin kommenttina alkutekstille: niin ja niin meille kirjassa kerrottiin (= Bilbo kertoi omista lähtökohdistaan) mutta näin ja näin siinä saattoi itse asiassa tapahtua (Bilbo ei ymmärtänyt kaikkea tai ei halunnut kertoa kaikkea).

Click to expand...

Tämä kuvaa aika pitkälti sitä ajatusmallia, joka minulla on ollut jo LOTRien elokuvaantumisesta asti. Että tässä on yksi "vaihtoehtoinen" historiakuvaus samoista ajoista ja tapahtumista, kirjassa on sitten toinen: kukin kertoja värittää tapahtumia omaan tapaansa ja korostaa itselleen tärkeitä asioita, jotka toinen voisi sivuuttaa epäolennaisina (ihan siinä missä joku lukijakin, "jopas se jaksaa selostaa näinkin tylsistä jutuista sivutolkulla"). Hämmentävästi saman pointin tuo nyt esille se-toinen-nettijulkkis-Kili miettiessään, josko kirjassa tosiaan käydään läpi vain niitä juttuja mitä Bilbo siinä vaiheessa vielä reissusta muistaa ja leffaan onkin mahdutettu laajempi "totuus" siitä, mitä Bilbon havaintojen ulkopuolella onkaan mahtanut tapahtua. Lähtien nyt ihan vaikka siitä, mitä #toisaalla tapahtui siinä vaiheessa kun Gandalf vain katosi maisemista.

Olen vähän huono jaksamaan näin kirjallisesti puimaan sen enempää omia fiiliksiäni (minkäänlainen järkevä analysointi saa sanamäärät karkaamaan käsistä), mutta - ehkä sitten näistä poikkeuksellisen armollisista lähtökohdista kirjauskollisuuteen (ja realisistista käsityksistä elokuvamediaan/leffateollisuuteen) johtuen - kyllä mulla oli suurimman osan ajasta sangen mukavaa Joo, olihan siellä (taas) sitä turhaa pöllöilyä vähän liikaa omaan makuuni, mutta en jotenkin jaksa nostaa niitä epäkohtia positiivisia juttuja suurempaan arvoon vain siksi, että "virheet" ehkä pistävät silmään enemmän kuin tasaisen hyvä suorittaminen. Mutta no joo, mun mielestä se parjattu Tauriel-Kili -flirttikin oli alkuun vielä yllättävän hyvin mukaan upotettu käänne - mikä nainen se on, joka ei ole joskus yllättäen ihastunut ihan kummalliseen ja odotusarvojen vastaiseen tyyppiin Vähän kuitenkin toivoin, että käänne olisi nyt mukana olleen "lähden pelastamaan uutta rakastani" -juonikuvion sijaan kuitattu nimenomaan sellaisenaan: Tauriel olisi kääpiöiden karattua tullut tolkkuihinsa, päivitellyt että olipa taas ja Synkmetsässä ois saatu tästä hyvät naurut seuraavien vuosisatojen ajaksi.

Pitäkää nyt hyvät ihmiset ainakin erillään hahmo ja hahmolle kirjoitetut juonenkäänteet Taurielista voi olla mitä mieltä tahansa mutta jos PJ et al. kirjoittaa leffaan jonkun tyhmän kolmiodraaman niin se menee kyllä heidän syntilistalleen, ei Taurielin tai Lillyn. Minä sinänsä tykkäsin Taurielista, ja Kili-ihastus oli ihan söpöä (vaikka nönnönnöö, miksi ainoalla naishahmolla pitää heti olla jotain romanssintynkää?) - Legolas/Tauriel-kuvio taas oli niin tylsä ja ohut että käänsin aivoni äkkiä näen mitä haluan -vaihteelle. Siksi tulkintani oli jokseenkin se että Legolas oli ehkä vähän salaa ihastunut (voi ei, kukaan muu ei varmaan koskaan olekaan ihastunut kaveriinsa, mahdollisesti turhaan) mutta varsinaisesti nämä kaksi olivat lähinnä brotp* ja voin hyvin kuvitella ne jahtaamaan örkkejä ja tekemään kaikkea typerää, mitä nyt parhaat kaverit tekevät, ja ajoittain hermostumaan party dad Thranduiliin.

Aika moni onkin jo ehtinyt kuvailla leffaa Hobittiin väljästi perustuvana fantsuseikkailuna, mikä myös minusta pätee varsin hyvin, ja ilmeisesti olin osannut asennoitua meneväni katsomaan jotain sellaista, koska viihdyin ja pidin kokonaisuudesta. Jos olisin mennyt teatteriin ärsyyntymään niin oman lukunsa saisi aikaan vaikka siitä miten monta kertaa surutta rikottiin fysiikan lakeja (esim. ei varmaan yhtään lämmitä surffailla sulassa metallissa ei), saati sitten eroista kirjaan.

Smaug oli ihan järisyttävän upea, tietysti suurelta osin kiitos Cumberbatchin äänen, mutta ei visualisointikaan ollut paha. Myöskään Bilboa ei voi edelleenkään kehua tarpeeksi.

Ainoa varsinainen pettymykseni liittyi musiikkiin joka jätti minut aika kylmäksi. Hoksasin aika pitkälle elokuvaa nähtyäni etten ollut kiinnittänyt musiikkiin mitään huomiota, ja jälkikäteiskuuntelunkin perusteella tuntuu siltä että suurelta osin toimivaa ja hyvää taustamusiikkia, mutta ei oikein mitään "mielenkiintoista", varsinkaan alkupuolella. Tehokuunteluun en tosin ole soundtrackia vielä saanut ja olen hitaastilämpiävää sorttia musiikillisten asioiden suhteen, joten varmasti saan tästäkin myöhemmin enemmän irti - erityisesti jos Doug Adams saa aikaan jonkun The Music of the Hobbit -kirjan. Mutta silti. Sormusten herraan vertailu on kai tässäkin vähän epäreilua, mutta kun kaipaan isoja ja mahtavia teemoja jotka jäävät päähän kertakuulemalta, möh!


*kvg

Steelsheen sanoi:

Pitäkää nyt hyvät ihmiset ainakin erillään hahmo ja hahmolle kirjoitetut juonenkäänteet Taurielista voi olla mitä mieltä tahansa mutta jos PJ et al. kirjoittaa leffaan jonkun tyhmän kolmiodraaman niin se menee kyllä heidän syntilistalleen, ei Taurielin tai Lillyn.

Click to expand...

Niin, näyttelijähän näyttelee hyvin pitkälti sitä mitä käsketään ja siten miten käsketään - "huonossa näyttelemisessäkin" voi olla kyse juuri siitä itsestään tai sitten ihan vain siitä, että ohjaajan mielestä homma on vaikuttanut just hyvältä just näin. Hahmon tai näyttelijän syyttäminen typerästä tarinasta onkin sitten toinen asia etenkin, kun ilmeisesti näitä triangelikäänteitä ei alun perin pitänyt olla mukana koko elokuvassa. (Ainakaan nähdyssä määrin, tuntuu vähän kaukaahaetulta, että lisäkuvausten aikaan olisi lähdetty ihan näin paljon täysin uusia muutoksia enää tekemään, kun ainakin tässä vaiheessa kolmiodraaman vaikutukset tuntuvat kantavan reilusti Synkmetsän tyrmiä pidemmälle...) "You have to promise me I will not be in a love triangle," Lilly recalled telling the filmmakers." ... But after shooting was done in 2011 for "The Desolation of Smaug," that promise was broken. "We came back for reshoots in 2012 … and they were like, 'Uh, the studio would really like to see…' And I was like, 'Here we go. Here we go'. And sure enough I'm in another love triangle." Olisiko kyse siis siitä, että Taurielin ja Kilin kuviot on rakennettu mukaan alusta alkaen, mutta Legolaksen haikailut/ Thranduilin saarnat lisätty mukaan maustamaan tarinaa. Aika äkkiähän se Leggy tuli sinuiksi sen kanssa, että sen suosikkimimmi lähti pelastamaan uutta poikaystäväänsä ja lyöttäytyi porukkaan mukaan muitta mutkitta - tuskin koko Taurielin keikkaa Järvikaupunkiin olisi tosiaan lähdetty enää jälkikäteen ymppäämään mukaan. Mutta pitäähän nämä harvat naishahmot nyt sentään hyödyntää koko rahan edestä!

Kuten tuolla aiemmin jo totesinkin, ne on ne valitettavat leffateollisuuden realiteetit, jotka aika monen (puristin mielestä) typerän valinnan takaa löytyy. Ts. jollain se näiden elokuvien tekeminen pitää maksaa, se ei aina auta vaikka ohjaajana olisi minkälainen fanipoika tahansa, kun rahoittavalla taholla vedellään naruja ihan muiden toimesta.

Täällä puolestaan on ihan mielenkiintoista haltioiden kuolemattomuus -mietintää, jossa sivutaan paitsi Legolasin nenäverenvuotoa, myös tässä keskustelussa muutamaan kertaan esiin noussutta Thranduilin "kummaa naamaa". Itsekin ensi-illan jälkihuuruissa jonkun kanssa tuosta juttelin ja totesin jotain elven magicista peittämässä kuninkaan reikäistä naamaa, enkä näköjään ole yksin tulkintojeni kanssa. "Thranduil leans forward and gets right up in Thorin’s face and then reveals that HALF OF HIS FACE HAS BEEN STRAIGHT-UP MELTED RIGHT OFF. He’s been hiding it under some kind of elven glamour spell. He’s experienced dragonfire, he explains, and really wasn’t keen to get another taste." Sitä, missä vaiheessa Thranduil sitten olisi päätynyt ottamaan yhteen louhikäärmeiden kanssa, voikin sitten spekuloida joku muu.