Hobitti-elokuvien arvioita

Jatkoa!

Katsoin Smaugin desolaation joskus kuukausi sitten, mutta halusin kirjoittaa epäselvien ja todella hupaisten muistiinpanojeni perusteella jotain.

Valitetaan ensin Synkmetsästä. Se näyttää muoviselta. Se ei ole yhtään kirjan kuvailema ahdistava metsä, niin tiheä, että aurinko ei pääse oksien läpi, vaan pikemminkin jonkinlainen esiversio Stranger thingsin upside down:ista. En osta. Kääpiöt vaikuttavat vetäneen vähän jotain viiniä vahvempaa koko Synkmetsän ajan enkä ollenkaan pitänyt tästä toteutuksesta.

Videopeli numero 1: jättihämähäkit.

Haltiavaltakunnassa on paljon kivoja juttuja, Thranduil on paljon syvempi hahmo kuin kirjassa ja Lee Pace myy roolin uskottavasti. Jes! Taurielinkin ostaisin ideana edelleen ja pidän hahmosta sinänsä mutta miksi oi miksi tämä turha kolmiodraama. Miksi jokaiseen elokuvaan pitää laittaa rakkaustarina?

Videopeli numero 2: tynnyripako. Minulla on tästä kohtauksesta yksi sana: EI.

Legolas is FLYINGGG SO HIGHHH DEFYYING GRAAAVITY

Bard on hyvä, uskottava ja inhimillinen hahmo eikä ne lapsetkaan nyt niin häiritse. Järvikaupunki on loistava lookatio, mutta miksi meidän täytyy tietää niin paljon sen politiikasta ja miksi Alfrid on olemassa? Maailmassa on noin äärettömästi asioita mitä näkisin mieluummin kuin Legolasin ja Bolgin nyrkkitappelun, jossa ei ole minkäänlaista jännitettä, koska Legolas selviää kyllä. Dah. Ja miksi kaikki ovat humalassa järvikaupungissa?

Videopeli numero 3: örkit järvikaupunkissa

Smaug. Smaug on elokuvan paras osa. Loistavaa. Benedict Cumberbatchilla on niin hauskaa tässä roolissa ja sen huomaa. Arvostan mocap-teknologiaa tämän hahmon teossa. Miksi tämäkin hyvä asia pitää pilata juoksuttamalla lohikäärmettä ympäri Ereboria jälleen täysin turhan ja jännitteettömän tappelukohtauksen takia? Kääpiöiden olisi pitänyt kuolla niin monta kertaa tämän elokuvan aikana.

Videopeli numero 4: trying to kill a dragon with gold (idiots)

Tämä elokuva ei itsekkään tiedä omaa tyylilajiaan. Seikkalluelokuva? Ehkä. Komedia? Toisinaan. Lastenelokuva? Harvoin. Itsensä liian vakavasti ottava draama/saippuaooppera? Liian usein.
Allekirjoitan viimeisen repliikin. What have you done, indeed.
 
Olen tainnut jo onnellisesti unohtaa suuren osan elokuvasta, mutta muistan että minustakin moni kohtaus vaikutti tulevan videopelin mainokselta. Tällaisia pelejä ei kai kuitenkaan sentään tullut (vai?).

Muistelen, että pidin aika monesta paikasta, mutta en niinkään asioista, joita niissä tapahtui. Taisin pitää ainakin Ereborin sisäosista ja Beornin talosta (vai oliko se jo edellisessä elokuvassa).

Järvikaupunki oli omalla tavallaan hieno, mutta ei vastannut omaa mielikuvaani, koska en ollut ajatellut, että sen sisällä olisi kanavia tai muutenkaan vettä. Parhaiten siitä tosin jäi mieleen, että elokuvan nähtyäni pidin siellä olleita jäälauttoja ihan epärealistisen näköisinä... kunnes seuraavana talvena näin melkein samanlaisia Helsingin rannalla. :)
 
Jaa sitten vielä kolmonen perään!
Se pitää paikkansa suosikkinani näistä kolmesta, vaikka suosikin valitseminen näistä onkin vähän kuin pelaisi fuck, marry& kill vaihtoehtoina Dolores Pimento, Järvikaupungin isäntä ja Jabba the Hut. Pitää vain valinta pienin paha.

On totta että noin viiden sivun mittainen taistelu on venytetty tässä elokuvassa puolitoistatuntiseksi paatokseksi, mutta siedän senkin yllättävän hyvin. Sen perusulkonäkö on muovinen ja täynnä CGI-höyryjä ja siitä tulee mieleen muovisotilailla leikkiminen. On siinä hyviäkin hetkiä. Mutta mistä ne vuohet tulivat?

Aloitus vetää hyvin mukaansa ja on visuaalisesti hieno. Smaugin kuolema ensimmäisen kymmenen minuutin aikana on toki varsin antiklimaattista ja olisi voinut tapahtua edellisessä elokuvassa. (Tai sitten olisivat vaan voineet tehdä ne kaksi elokuvaa eivätkä venyttää turhaan, murrr.) En edelleenkään voi sietää Alfridia, eikä pakollinen comical relief-hahmo vaan sovi elokuvan luonteeseen.

Teemallisesti elokuva on onnistuinein: siinä nimittäin on teema. Trilogian päätösosana Viiden armeijan taistelu onnistuu jotenkin antamaan jonkilaisen tyydytyksen katsojalle, ei kuitenkaan niin suurta, että se oikeuttaisi melkein 9 tunnin ajantuhlauksen. Kullan ja omaisuuden vaikutus ihmisiin (ja kääpiöihin ja haltioihin) tuntuu jotenkin ajankohtaiselta teemalta juuri nyt. Richard Armitage tekee parhaansa kultahulluutta näytellessään. Ja kyllä, ihmiset ovat tasan niin tyhmiä, että ajautuisivat tappamaan toisiaan rahan tähden. Ainoa ero on siinä, että ihmiset eivät näytä tajuavan yhdistää voimiaan yhteistä eksistentiaalista vihollista vastaan vaan tavoittelevat omaa etuaan kunnes on auttamatta liian myöhäistä. (Anteeksi että teen tästä allegorian, mutta maailman tila ahdistaaaa.) Elokuvalla on siis jokin sanoma. Jee.

Viiden armeijan taistelu yrittää liian kovasti olla prequel Sormusten herralle. Sauron-sivujuoni voisi tavallaan toimia, mutta on hobitti-leffojen juonen kannalta täysin merkityksetön. Random käynnit Angmarissa ja Gundabadissa eivät voisi vähempää kiinnostaa. "There is a young ranger among them, you should meet him." Yeah, a young ranger. Kuinkas nuorena se Aragorn sinne luontoon yksin lähtikään? Ja Legolas jatkaa linjallaan KISS ME GOODBYYYYEEE I'M DEFYIING GRAAVITYY (miksi en ole tajunnut tätä vitsiä aiemmin).

Aidan Turnerin esitys tässä elokuvassa onnistuu koskettamaan. En osaa sanoa miksi, mutta propsit sinne. Oikeasti jopa tunsin jotain kun nuoret kääpiöt ja Thorin menettävät henkensä. Harvinaista näissä elokuvissa. Erityisesti Bilbon suru on koskettavaa. Kun vaan tarinan fokus pysyisi koko ajan Martin Freemanissa, kaikki menisi paremmin. Samaistun Taurielin social justice warrioriin, mutta hänelle ei ole paikkaa tässä elokuvassa, hänet on vaan tungettu sinne. Huonoa kirjoittamista. Jälleen.

Mutta valehtelisin jos väittäisin, ettei tällä elokuvalla olisi jotain kummallista paikkaa sydämessäni. Olen nähnyt sen liian monta kertaa, niin monta että suurimman osan aikaa tiedän, mitä seuraavaksi sanotaan. Kaikista lukemattomista ongelmista ja epäloogisuuksistaan huolimatta se onnistuu koskettamaan. Tämä oli minulle tärkeä elokuva, silloin kun se tuli ja ensimmäinen kosketukseni kontulaisiin ollessani Tennispalatsin ensi-illassa Bilboksi pukeutuneena. My opinion is biased. Mutta olkoon niin.
 
Yeah, a young ranger. Kuinkas nuorena se Aragorn sinne luontoon yksin lähtikään?

Nuorena kyllä, mutta tuskin lapsena sentään. Aragornin ja Arwenin tarussa on seuraava maininta: "... Mutta kun Estel oli vasta kaksikymmenvuotias, tapahtui että hän palasi Rivendelliin tehtyään suuria urotöitä Elrondin poikien kanssa; ..." Hiukan myöhemmin kerrotaan hänen saman vuoden syksyllä lähteneen jälleen erämaihin. Viiden armeijan taistelun (2941 KA) aikaan Aragorn (syntynyt 2931 KA) oli kuitenkin vasta 10 vuotias koltiainen. Joten "a YOUNG ranger" indeed. :lol:

Pitkiä, perusteltuja arvosteluja on aina mukava lukea ja mielipiteesi käyvät aika hyvin yhteen omien tuntemuksieni (ja arvostelujeni) kanssa. Ehkä suurin ero on se, että itselleni ensimmäinen osa on se paras noista Hobitti-leffoista.
 
On siinä hyviäkin hetkiä. Mutta mistä ne vuohet tulivat?

Vuohethan olivat apuun tulleiden kääpiöiden ratsuja. Tämmöisillä kiipeilijävuohilla ja kääpiöillä voisi ihan hyvin uskoa olevan samankaltainen vuoristoinen asuinseutu. Erityisesti tästä kolmannesta elokuvasta pidennetty versio on minusta ehdottomasti perusversiota parempi, sillä vaikka siinä onkin enemmän joidenkin kammoksumia toilailuja, niin siinä myös korjaillaan tämmöisiä perusversion jättämiä logiikka-aukkoja. Ja ne kääpiöiden ilmatorjunta-aseet on hienoja. :D
 
Last edited:
Noista kääpiöiden ratsuvuohista puheenollen. Iski äkkiä mieleen, että voisiko niiden "ilmaantuminen" Hobitti leffoihin olla jollain tavoin yhteydessä LOTRO:n kanssa. LOTRO:ssahan matkataan tavallisesti pitkiä välimatkoja hevosilla mutta Moriassa "kulkuneuvona" on sitävastoin juurikin kääpiöiden (vuori)vuohi, joilla noita Morian pimeitä loukkoja sitten "sahataan" edestakaisin. Ja kun Moria lisäosa ilmestyi peliin jo vuonna 2008 niin ainakin sellainen mahdollisuus on mielestäni olemassa että joku Hobitti leffojen tekijätiimissä olisi sieltäkautta ideaa saanut/ottanut.
 
Minulle hiisikaupunki toi elokuvassa mieleen vanhan Hobitti pelin vastaavan, joka taitaa olla joku hylätty kaivos vaunuineen ja hisseineen. Yhteläistä molemmille on suuri avoin luola, jonka seinillä kulkee enemmän ja vähemmän huteran näköisiä kulkuteitä. Myöhemmistä elokuvista en tosin muista samanlaisia mielleyhtymiä.
 
Nyt kun Autioitunut Maa tulee taas televisiosta, olen edelleen sitä mieltä, että kyllä tästä saagasta n. 7-8 tunnin ihan kohtalaisen leffakokemuksen saisi, mutta rytmitys, kohtausjärjestys, elokuvan nimi (p.o. Thorin, eikä Hobitti), sivujuonten pätkien sijoittaminen leffaan vaatisivat korjausta. Lisäksi pitäisi kuvata neljä-viisi-kuusi, no ehkä kahdeksan puuttuvaa kohtausta, videopelikohtaukset lyhentää tai muuten muuttaa, pätkiä pois törkeimmät ja Keskimaan henkeä loukkaavimmat toimintakohtaukset kuten kivijätit ja Legolandin leijunta ym. Sivujuonia voisi kai jättää, näitä olisi voinut jopa laventaa hieman.
Autiotuneen Maan alussa on se kohtaus joka olisi pitänyt lykätä melkein ensimmäiseksi koko sarjaan, Gandalf tapaa Thorinin. Ennen tuota kohtausta voisi olla jopa hieman laajempaa taustaa tilanteesta jossa 3941 ollaan. En tiedä onko yksikään fanien tekemistä leikkauksista muuttanut tuota noin paljoa, mutta Thoriniin keskittyen (Azog ja miten Thorin lisänimensä sai voisi olla takautumana jossain kohtaa samoin pako Ereborilta jne.) voisi noista saada jonkinlaisen yhtenäisen kokonaisuuden.

Olenkohan jo selittänyt näitä täällä? Ei sen niin väliä. Edelleenkään en ole hankkinut tätä kotihyllyyn, mutta noiden fanileikkausten takia sen voisi tehdä.
 
Täällä oli keskustelua kääpiöiden vuohista. Hieman tarkasteltuna kuitenkin ne näyttävät olevan Uusi-Seelantilaisia kunekune-sikoja. Tässä kuva google-hausta. Paria artikkelia katsottuani ne olivatkin niitä.
Wikipediaa aiheesta ei suomeksi löydy, tässä enkuksi:)
 
  • Like
Reaktiot: Tik
Mutta eihän se sovi että kääpiöt ratsastavat possuilla. Possut ovat nazalspray-ratsuja, merinolampaat Rotaryn ratsastajien juhtia ja kääpiöt saavat tyytyä vuohiin.
 
Ilman muuta pitää olla vuohia jotka pystyvät kantamaan 130 cm pitkiä jykeviä kääpiöitä, koska Hallavaharja ja mearas muutenkin pystyivät kantamaan 230cm Numenorilaisia :joy:;)
 
Possujen ja vuohien innoittamana tuli mieleen taas Thranduilin kummallinen sarvipääratsu. Internetin ihmemaasta löysin väitteen, että sen olisi tarkoitus olla jättiläispeura (Irish elk), eläin, joka kuoli sukupuuttoon 8000 vuotta sitten ja oli valtavien sarviensa vuoksi erinomaisen huonosti yhteensopiva metsäisen maaston kanssa. Sen sukupuuton on jopa arveltu johtuneen ainakin osittain siitä, että jääkauden jälkeen entiset avoimet tundramaat kasvoivat pian umpimetsää, eivätkä jättiläispeuraurokset enää päässeet pakoon saalistajiaan, koska niiden sarvet takertuivat jatkuvasti oksiin.

Ei ehkä fiksuin ratsuvalinta haltialle, joka asuu harvinaisen tiuhassa metsässä.
 
Toisaalta sen peuran sukulinjan täytyy olla harvinaisen pätevä muilta ominaisuuksiltaan, kun kerran jättiläissarvet eivät ole aiheuttaneet sukupuuttoa
 
Hobittihan tapahtuu tuhansia vuosia sitten, joten silloin moiset peurat ehkä olivat vielä elinvoimaisia. Yksittäisen valtavasarvisen otuksen raahaaminen ratsuksi tiheään metsään ei kuitenkaan liene palvellut sen paremmin lajin säilymistä kuin myöskään otuksella ratsastavaa henkilöä. Hevosellakin on ikävä karauttaa suoraan pusikkoon, koska se ei katso oksien kohdalla kuin sitä, että mahtuu itse alta. Kuinka paljon epämukavampaa lieneekään ratsastaa otuksella, joka tämän tästä tekee äkkipysäyksen tai -käännöksen tai pahimmassa tapauksessa kaatuu, koska jompikumpi sen sarvista on tarttunut oksaan kesken laukan.
 
Last edited:
Yksittäisen valtavasarvisen otuksen raahaaminen ratsuksi tiheään metsään ei kuitenkaan liene palvellut sen paremmin lajin säilymistä kuin myöskään otuksella ratsastavaa henkilöä

Ehkä tarkoitus on osoittaa Thranduilin ylimielisyyttä ja näyttämishalua. Hän ratsastaa juuri sellaisella elukalla kuin tahtoo, olkoon se miten epäkäytännöllistä tahansa. Sorkkaeläimistä biisoni tai euraasialaisittain visentti sopisi mainitsemistasi syistä ehkä paremmin.

Mutta kuvataanko Thranduilia elokuvissa uljaan sarviratsunsa selässä muualla kuin avomaalla, kenties se odotti häntä metsän reunassa?
 
Jep, onhan nykyäänkin silmäätekevillä useita kulkupelejä: Thranduililla saattoi hyvinkin olla heppa tai pari, sarvielikko ja vaikka jonkinlaiset kapeat kiesit, jossa voisi tyylikkäästi siemailla viiniä ja tarkkailla maisemia.
 
Totta, totta. Kirjassahan mainitaan hirvet/peurat, jotka pötköttelivät Synkmetsän länsipuolisen alueen heinikoissa niin että vain sarvet näkyivät. Ehkä ne olivat nimenomaan jättiläispeuroja (metsän sisällä kääpiöitä härnäten laukkailleet olivat varmaan ihan tavallisia metsäpeuroja) ja ehkä niitä eleli myös Synkmetsän itäpuolella valmiina toimimaan tarvittaessa Thranduilin ratsuina hänen poistuessaan metsäisestä valtakunnastaan.
 
Ylös