Hobitti-elokuvien musiikki

Tästä ainakin minulle tärkeästä aiheesta ei vielä ole keskustelua, joten se piti perustaa viimeistään nyt, kun soundtrack on netissä kuunneltavissa.

Hobitti-elokuvien musiikin on siis säveltänyt TSH:n säveltäjä Howard Shore. Moni on tässä varmaan ehtinyt ihkuttamaan trailerin musiikkia ja etenkin sitä hyytävän kaunista kääpiölaulua Misty Mountains Cold.

En tiedä, onko soundtrackia muualla kuunneltavissa kokonaan kuin täällä. Tuollakaan sitä ei siis voi kelata ja jos sen panee pauselle, niin se alkaa alusta. Varmaan Youtubestakin alkaa löytyä. Myyntiin soundtrack taitaa tulla ensi kuun puolella.
Minä olen saanut urhoollisesti kuunneltua sen läpi kahdesti. Päällimmäisenä mielessä on innostus ja ihastus.

Kokonaisuutena kuulostaa erittäin hyvältä. Paljon samantyylistä kuin TSH:ssa, paljon samoja teemoja, mutta myös uusia, omia teemoja (erottuvimpana ja tunnistettavimpana se kääpiölaulun melodia). Tunnelmaltakin musiikki muistuttaa paljon TSH:ta, varmaan elokuvan yleistunnelmakin vastaa sitä. En osaa vielä sanoa, muistuttaako musiikki jopa liikaa aiempaa trilogiaa, tällä hetkellä tuntuu sopivan ihan hyvin.

Yksi pettymys kuitenkin tässä kuunnellessa tuli. Nimittäin loppulaulusta minä en pidä. Se on tavallaan ihan mukava biisi, mutta ei kuitenkaan yhtään tolkienmainen. May it be:hen ja kumppaneihin verrattuna se ei ole minusta yhtä kaunis eikä taianomainen. Onhan Hobitti tarinana erityyppinen, eikä ensimmäisen osan tarvitsekaan olla erityisen haikea, mutta minusta se oli vähän liian popahtava ja raflaava. Lisäksi, kun on tottunut naissolisteihin, niin vieroksun vähän tätä laulajaa.

Millaisia mielipiteitä teillä? Oletteko yhtä innokkaasti kuunnelleet ja odottaneet tätä musiikkipuolta? Meneekö kylmiä väreitä? Tai tuntuuko kenties kääpiöiden laulu ihan vääränlaiselta?

En ole ihan hirveästi kuunnellut, mutta se kääpiöitten biisihän on ihan huikea. Ei ihan herkistä samalla tavalla kun Billyn Edge of Night, mutta kylmät väreet se silti saa aikaan.

Dracaena sanoi:

Yksi pettymys kuitenkin tässä kuunnellessa tuli. Nimittäin loppulaulusta minä en pidä.

Click to expand...

Ja tuon kun kuuntelin, niin olen Dracaenan kanssa hieman eri linjoilla. Mä tykkäsin tostakin. Laulajalla on jotenkin mielenkiintoinen ääni.

Hollywoodistus-biisistä pitänee (tai sitä vähintäänkin sietää? ) ehkä sitä enemmän, mitä enemmän löytää omasta elämästään yhtymäkohtia sen eksegeettisten sanojen kanssa. Niin paljon kuin se aluksi muistuttaakin enemmän Bay-toiminnan kloonivetistelyjä tai Amerikan alkuhippien "umpteenth hand" -fanitrippailua kuin mitään musiikilla kanavoitua kvasigermaanista luontomystiikan tanssia akateemisen nörttiprojektionismin kanssa... B-]

Ko.kappaleen epäsuoraksi ansioksi voidaan sentään mainita, että suhteellisen "epä-Enyamaisena" myös se näemmä edustaa Shoren jo Radagast-raidasta tuttua, ilmeisen uutta kokeilevaa linjaa — poiketen aiemmasta rump-sun-tump-sun / eteerinen hoo-hum-daa-dum -hyminä -siksakista . . . Toisin sanoen yritys kohti toimivan lumouksen polkuja siis (ainakin näin positiivisesti miellettynä) vaikuttaisi olevan kova! ... ja ehkä "eri suuntiin ampumalla" HS ja PJ:n australialais-kalifornialaisesta silmäkarkista tunnettu tiimi saattaa lopulta osuakin joihinkin oikeisiinkin halkeamiin mielen seinämissä — niihin samoihin, joiden valossa ja tuulahduksissa nukuttamalla Tolkien medioineen onnistuu saamaan lukijassa aikaan uskon paljon muuhunkin kuin vain viivasuoramaisen ylinäyteltyyn oopperaan. ... Liiallinen lujan ja melodramaattisen musiikin tunku jokaiseen kohtaan jättää fiktioon syventyvälle mielelle harvoin tilaa työskennellä ja luoda oma osansa kokemuksesta. Vaikka voihan toki olla, että nuorimmissa katsojissa tuollaiset ratkaisut saattavat kukaties saadakin aikaan samanlaisia ojentuvia aistimuksia kuin niissä, joiden mieli vaatii korrelaatiksi hillitympiä lähestymistapoja (esi)historiallisempine sointulähteineen.

(Valkokankaalla on tietysti "ihqu fantsua" päästä näkemään Radagastia ja "kaikkea sitä mitä ei näytetty" — joiden hetkellisen maininnan alkuperäinen vaikutus vakuutti lukijaa alitajuisesti kuljetun maailman aitoudesta — mutta nähtäväksi luonnollisesti jää, onnistutaanko mahtavia primordiaalisia henkiolentoja kuvaamaan ruumiillistuneina tavalla, joka saa rasus-katsojan haistamaan heissä edes "lynchiläisittäin" [á la Tom Bombadil] muutakin kuin vain pelkkää koomista kevennystä!)

Minulla ei ole vielä ollut aikaa striimata koko parin tunnin pätkää kokonaan läpi mutta alkupuolta olen muutaman kerran ehtinyt kuunnella, siitä huolimatta että yritän nyt olla ylikuuntelematta sitä ennen leffakokonaisuutta. Tämän takia mitään läheskään lopullisia mielipiteitä mulla ei ole, mutta joitakin ensivaikutelmia kuitenkin.

Suurimpana pelkonahan mulla on oikeastaan se, että musiikki olisi turhan paljon LotRia, vaikka olen ollut melko luottavainen sen suhteen ettei Shore sorru ylettömään samojen teemojen kierrättämiseen. Paikoitellen kyllä varsinkin niissä kohdissa joissa ei soi mikään erityisen mieleenpainuva teema tuntuu vähän siltä, että aikalailla suoraa kopiota on käytetty. Mutta sitten taas moni tutumpi teema on ilahduttavasti sovitettu uusiksi (erityisesti tykkään tällä hetkellä The Adventure Begins -kappaleen vauhdikkaasta hobittiteemasovituksesta), ja kiinnostavaa uutta materiaalia vaikuttaisi olevan luvassa, ja sopinee jälleen elokuvaan mainiosti. Yleistunnelmaltaanhan tuo on hyvin lotrimaista ja luulen ettei itse leffakaan ole hirveästi niiltä poluilta lähtenyt harhailemaan.

Kääpiöiden laulu on kerrassaan sykähdyttävä (ja melodia järjetön korvamato), vaikkakin veikkaan etten olisi kymmenen vuotta sitten ollut niin ihastunut mataliin kääpiöbassoihin kuin mitä olen nyt Hobitissa kyllä tuntuisi hassulta jos kaikki laulettu olisi korkeaa sopraanoääntä... Tuon loppulaulun olen kuullut nyt kahdesti, enkä osaa sanoa juuta enkä jaata. En erityisesti kaipaa naissolistia, lähinnä osaan varsin harvoin hahmottaa miten tuollaiset laulut istuvat kokonaisuuteen, toistaiseksi tuntuu vähän irralliselta melodiasta huolimatta. Mutta saapi nähdä!

(Olen luvattoman innoissani tästä Hobitista nyt, munhan piti olla kyyninen kääpä ja nyrpistellä kaikelle!)

Radagast The Brown on semmoinen omantyyppinen kappale, kun taas Old Friends on melkein suoraan TSH:sta. Minusta se on juuri hyvä, tutuissa ympyröissä on tutut musat, uusissa kuvioissa omia, joskin yhteen hyvin sopivia teemoja. Olisi ikävä palata Kontuun, jossa kaikki on muuttunut, ja mehän menemme vieläpä menneisyyteen, jolloin kaikki on kuten Tarun alussa. Ei minusta siis liikaa LOTRia, vaan sopivasti.

Tosiaan tuo loppulaulu pitäisi kuulla elokuvan kontekstissa, nyt se on kovin irrallinen ja ehkä siksi juuri vierastan sitä niin paljon. Tuntuu silti, etten kovin helpolla sitä niele. Se lähtee melkein lupaavasti, mutta sitten mukaan tulee komppi, joka saisi minusta olla hillitympi. Mieskuoron "haijaijaijaa" häiritsee ehkä eniten. Tavallaan minä pidän kappaleesta, mutta kun tähän se ei minusta vain sovi. En haluaisi tilalle Enyaa tai vastaavaa, se on jo kuultu, mutku ei tämäkään nyt ole kiva.

TSH: loppulauluissa ovat olleet äänessä naiset, joten tämä Hobitin loppulaulu vähän vaatii sulattelemista. Alku oli upea, siitä tykkäsin mutta tosiaan heti kun tuo Dracaenan mainitsema mieskuoro aloitti, niin se häiritsi. Mutta jotenkin minä sain sellaista Hobitti-kirjan tuntemuksia tuosta biisistä, THS:han on kirjana paljon synkempi kuten niiden loppulaulutkin. Tässä oli enemmän Bilboa.
Koko soundtrackia en pääse nyt kuuntelemaan, joten täytynee odottaa sitä versiota kauppoihin. Tai nuuskia tuota Youtubea ennen sitä.

Nyt siellä Tor:n sivuilla ei enää ole soundtrackia streamattavissa, vaan ei hätää, se on nyt kokonaisuudessaan Youtubessakin. Ehdin jo hätääntyä, että eikö sitä nyt tämän enempää pääsekään kuuntelemaan, mytta sitten löysin tämän.

EDIT: Tuo linkkaamani video on näköjään poistettu, mutta tässä olisi toinen kokonainen soundtrack.

Minuun loppulaulu upposi kyllä kertakuulemalta ja osoittautui sen verran koukuttavaksi, että tällä menolla ehdin kyllästyä siihen jo ennen leffaan menoa. Pidän laulun tunnelmasta erittäin paljon, minulle se herättää hyvinkin hobittimaisia mielikuvia. Se toistuva "haijaijaijaa" häiritsi minuakin aluksi, mutta siihenkin korva tottui.

^^ Haa, ihanaa! Kiitos Dracaena!

Ehdin kuunnella koko soundtrackin kerran läpi ja tykästyin. Kovin oli mukana uutta ja vanhaa sekoitettu kivasti keskenään. "Riddles in the Dark"-kipaleessa oli myös sitä samaa vanhaa Klonkku-teemaa, mutta kuitenkin vähän eri maustein.
Itsellenikin tuli mieleen ensimmäisiä kipaleita kuunnellessa että onko tämä nyt TSH:n soundtrackien toistoa kokonaan, mutta yllätyin positiivisesti. Minusta oli myös hyvä, että soundtrackiin oli otettu mukaan kääpiöiden laulu "Misty Mountains", kuten Kuninkaan Paluun soundtrackissa oli Pippinin laulu "The Steward of Gondor". Olisi ollut sääli, jos se olisi jätetty pois. "Dreaming of Bag End" oli tietenkin lopussa suloisen kaihoisa.
Kokonaisuudessaan soundtrack vaikuttaa hyvältä. Tietenkin on vielä mielenkiintoisempaa nähdä, että miten elokuva tukee musiikkia ja toisinpäin. Nyt sitä on vielä vähän oman mielikuvituksen varassa. Mutta tuskin tämän kuunteleminen jää yhteen kertaan, pitäähän sitä päästä makustelemaan.

Oikeastaanhan tässä ekassa osassa pyöritään vielä melko tutunsorttisissa maisemissa, joten sikälikin on ymmärrettävää, että musiikki on monelta osin tuttua edellisestä trilogiasta: Konnun ja hobitit tunnemme, Rivendellin ja sikäläiset haltiat tunnemme, Sumuvuoret ja hiidet tunnemme (vaikka vähän eri sakkia taas nämä ovatkin), Klonkun ja Sormuksen tunnemme... Mielenkiinnolla odotan (ja saan vielä odottaa hyvän aikaa), minkälaisia valintoja Shore tekee kakkosleffaan, kun tulee selkeämmin uusia kulttuureja/olentoja: Beorn, Synkmetsän haltiat, Järvikaupungin ihmiset, Smaug...

Ykkösleffan olennaisin uusi teema on tietysti kääpiöretkueen mainio tunnusmelodia, joka onneksi kuullaan elokuvassa myös diegeettisesti kääpiökonkkaronkan komeasti hoilaamana (vaikka vain katkelma kirjan pitkästä runosta onkin, pidemmänkin version olisi voinut kuunnella). Jos minä olisin suunnittelemassa elokuvan mainoskampanjaa, niin koettaisin kyllä järkätä flashmobahtavia kuoroesityksiä kappaleesta julkisille paikoille.

Minun makuuni sointuu tuo lopputekstilaulukin. Eihän se älyttömän iskevä ole, aika hillitty, mutta jotensakin onnistuu yhdistämään reissunodotusta ja Bilbon sekä kääpiöiden näkökulmaa. Ja taustalla tietysti löi moukari vasten alasinta, koki taltan, piirtimen kiven pinta. Haijjaijjaattelussa on ihan kivaa työlaulun tuntua, kun on alkuhämmennyksestä päässyt yli. Joistakin kappaleen (turhan selvästi modernilta kalskahtavista) soitinvalinnoista en ehkä ole ihan yhtä mieltä, mutta se on enempi-vähempi pätenyt kaikkiin trilogiankin lopputekstilauluihin.

Olen kuunnellut ja tykästynyt kovasti. Olen kuitenkin halunnut jättää itselleni joululahjaksi nuo kappaleet kokonaan kuunneltaviksi ja olen nyt tyytynyt noihin minuutin näytteisiin, paitsi tietysti tuutulauluksi olen iltaisin kuunnellut "Old friendsiä" ja muutamia muita alusta loppuun asti. Loppukappaletta ajattelin aluksi pelleilyksi, joopa joo. Kun sitten tajusin, että kappaleen kanssa ollaan ihan tosissaan, kuuntelin sen alusta loppuun pari kertaa. Kyllä se sinne sopii, valkokankaalla pyörivät lopputekstit ja elokuvan katsoneet ovat päästä pyörällä kuunnellen tätä kappaletta.

Olen odottanut enemmän Kontu-teeman kappaleita, joissa on duurivoittoista sävelmää. Loppulaulu on ainakin sävyltään hilpeä. Radagastin kappaleeseen liitin jo sieluni silmin trailerissakin nähdyn pupuvetoisen kelkkakohtauksen ja musiikki tuntuu sopivan Radagastin olemukseen vallan mainiosti. Musiikki toivottaa katsojan tervetulleeksi Keski-Maahan tutuilla teemoilla, joissa soivat nuo eri vivahteet jotka tietysti kertovat sen, että elämme nyt eri aikaa. Varjo on vasta nousemassa, se ei ole vielä kasvanut täyteen mittaansa.

Nyt on pakko hehkuttaa, kun olen tätä jo jonkin aikaa odottanut. Elikä Igor Presnyakovin cover Misty Mountains Coldista: http://www.youtube.com/watch?v=6K8X8aom8A8
Ja toinen jonka löysin samalla kertaa samasta biisistä, jonkun poppoon aika makee a capella versio. Tosin melko lailla alkuperäisen kaltainen: http://www.youtube.com/watch?v=3ma9jjoWzQM

Tuo a cappella -versio on aika mainio. Eipä ole ennen tullut mieleen, että tottakai beatboxing sisältyy myös a cappella -määritelmään, vaikkeivät muinaiset kappelikuorot sitä keksineetkään käyttää lauluaan täydentämään. Ja kuvitus on aivan mahtava =D

A capellaa kuunnellessa tuli kylmät väreet.

Aika hienoa musiikkia saatu laitettua sekä Hobitti-elokuvaan, että Taruun.
Itseäni ilahdutti kuulla Taru sormusten herrasa-elokuvan 1-osan tunnusmusiikki siinä kohdassa Hobittia, jossa nuori Bilbo Reppuli löytää Valtasormuksen, ja Klonkku minuuttia myöhemmin tajuaa menettäneensä Sormuksen, ja toivottaa hobittiparan Pippurimaahan ja kauemmaskin, mikäli mahdollista.

Järjestinpä täksi illaksi itselleni pienen kotikonsertin sen kunniaksi, että posti toimitti minulle soman paketin täynnä musiikkia. Kuuntelin Hobitin sountrackin antaumuksella. Ykköslevyn ehdin kuunnella kaksi kertaa. Sain sitä mitä halusinkin, lisää Kontu-teemaa ja uusia elämyksiä. Bonuskappale "Erebor" yllätti säkkipillillään positiivisesti. Myös kääpiöiden"astianheittolaulu" oli mukana levyllä ja toi tuulahduksen suoraan elokuvasta, sillä levyllä oli mukana Bilbon lyhyt repliikki ennen laulua.

Oli mukava saada myös sanat kappaleeseen "Song of the Lonely Mountain". Ovat varmasti jossain netin uumenissa olleetkin, mutta en ole jaksanut kaivaa. Olen tykästynyt myös tähän lauluun sanoja kuunnellessani. Siinä on kääpiöiden (ainakin näiden kolmentoista) tarina ja palanen heidän luonteestaan. Kuunnellessa tulvahtaa kuvia ja kohtia elokuvasta uudelleen mieleen. On kuitenkin mukava laittaa musiikki ja sen kuuntelu etusijalle. Ei tarvitse kuunnella hiisien ja hukkien karjuntaa tai taistelun kalketta.

Onko kukaan löytänyt mistään musaa, joka soi kun Thorin kävelee puunrunkoa pitkin haastamaan Azogia?Siis sitä, joka alkaa viimapään hyökkäyskohtauksen musalla.

Sidhiel, en keksi muuta kappaletta kuin "Out of the Frying Pan" jossa 4,5 minuutin jälkeen alka tuo kuorolaulun osuus. Kirjassa luku "Ojasta allikkoon".

Sûlwen sanoi:

Se toistuva "haijaijaijaa" häiritsi minuakin aluksi, mutta siihenkin korva tottui.

Click to expand...

Minulle se "haijaijaijaa" taas karautti sellaiset väreet ja kananlihat, että junttasin takapuoleni takaisin teatterin penkkiin enkä siitä noussut ennen kuin lopputekstit olivat rullanneet, vaikka tytär ja henkilökunta kilvan huokailivat.

Ihmettelen, että ainakaan toistaiseksi ei YouTubeen tai muualle ole tainnut ilmestyä elokuvan huiman Misty Mountains -laulun sovituksen myötä cover-versiota, jossa laulettaisiin koko alkuperäinen veisu, tai ainakin pidempi pätkä alkuperäisiä lyriikoita. Suuren osan säkeistä pystyisi sovittamaan tuohon mainioon säveleen.

Erityisesti kohta
The dragon's ire more fierce than fire
Laid low their towers and houses frail

olisi ollut aika huima kääpiökuoron laulamana. Joka tapauksessa, elokuvan musiikkisovitus kääpiöiden laulusta (tai lauluista) on yksinkertaisesti nerokas ja pidempikin versio kelpaisi. Joku matalaääninen ja karvainen kauan kadoksissa ollut Durinin huoneen edustaja saisi ottaa tämän tehtäväkseen.