Hobitti-teatteria Imatralla 2015!

Liityn näytelmän kehujiin. Lavastus oli minusta pienelle teatterille aivan tosi upea! Eikä näyttelijätyössäkään moittimista ollut. Vaikka stressasin etukäteen liian tiukkoja aikatauluja, niin kontulaisten seura on vaan niin rentouttavaa!!!
 
Kokonaisuudessaan varsin mukava reissu! Näytelmä oli suurimmilta osin aika mainio - etenkin lavastus oli todella upeaa katseltavaa. Kiitokset seuran väelle ruokailu- ja teatteriseurasta, olette huippuja!

Sunnuntai kuluikin sitten auto- & hotelliseurueemme kanssa yltäkylläisestä aamiaisesta ja kylpylän tarjonnasta nautiskellen, oli tosi kivaa! Atheonille kiitokset kyydistä sinne ja takaisin.
 
No niin. Lähdetääs avaamaan pakettia ihan kunnolla :) Teksti sisältää spoilereita niin esityksestä kuin Hobitti-kirjastakin.

Ensinnäkin Shetaille kiitos organisoinnista. Oli hauska tavata ja syöpötellä etukäteen. Oliko se Uutisvuoksen kuvaaja joka kävi hotellilla napsimassa meistä kuvia? Sama kuvaaja nappasi meidät vielä S-marketin pihasta ja otti pari kuvaa. Käytiin hakemassa seuran laskuun kukat teatterille.

Sitten itse esitys. Olen vieläkin vähän pää pilvissä. Erityisesti tykkäsin Bilbon näyttelijästä. Aivan ihana hahmo oli tämä Bilbo. Sympaattinen, vähän hassun töhelö ja silti vakavasti otettava. Minun amatöörinsilmääni todella hienosti näytelty rooli. Gandalfista tykkäsin myös. Iloinen ja nauravainen. Ehkä hetkittäin vähän liian kiukkuinen ja hyökkäävä. Minusta Gandalf on kyllä tarvittaessa hyvin jyrkkä ja päättäväinen, mutta tästä välittyi ehkä enemmän kiukku ja ärtymys. Muutenkin näytelmässä huudettiin vähän liikaa. Joskus hiljaa ja vakaasti lausutut sanat voivat olla tehokkaampia kuin pauhaaminen.
Klonkku oli hyvä. Ensin ajattelin että on ehkä aavistuksen jäykkä, mutta kun vertailukohtana on ensin Väänänen ja sitten Serkins niin minusta tämä klonkku otti ja ansaitsi paikkansa. Hyvä hyvä. Varsinkin arvoituskohtauksessa joka olisi saattanut käydä pitkäveteiseksi kun kaikki arvoitukset käytiin läpi Klonkku pääsi loistamaan. Keikkumista, heilumista, jatkuvaa liikettä, matelua, liehakointia. Toimi. Tämä lähtökohdiltaan vähän vaarallisen kirjauskolliseksi kirjoitettu kohtaus olikin lopulta yksi suosikeistani :)
Thorin pääsi loistamaan toisella puoliajalla ja loppua kohden olin jo täysin myyty. Alussa oli vähän tasapaksu, mutta kun päästiin vuoreen ja saatiin Smaug hoideltua päiväjärjestyksestä niin hahmo heräsi kunnolla eloon ja kun Thorinin tuli aika kuolla niin olin jo täysin hahmon lumoissa.
Muitakin kääpiöitä voin kiittää. Bombur oli taitavasti näytelty, mutta kävi vähän sääliksi kun hänestä oli tehty vähän turhankin hassu. Teatterissa se tosin toimi ja toi piristysruiskeensa kääpiöjoukkoon. Eli hyvä näin.
Oikeastaan yhdenkään näyttelijän suoritusta en voi käydä moittimaan. Toiset loistivat ja toiset tukivat hyvin tarinaa. Kaikki hahmot eivät voi olla tähtiä, mutta jos ne puuttuvat niin tähdetkään eivät voi loistaa. Hiidet olivat ihan mainioita ja peikot tulivat hyvin perässä.

Tuo aiemminkin mainitsemani huutaminen ja ehkä vähän liian suuri koheltaminen oli hetkittäin vähän hermostuttavaa. Alun Gandalf ja aaveet jäi vähän hassusti irralliseksi kohtaukseksi. Tai sitten en vaan tajunnut sen jujua. Itse olisin ehkä käyttänyt ne minuutit mieluummin siihen että olisi saanut rauhassa tutustua Bilboon ja tämän puuhasteluun aamupalan ja piipun kanssa kotonaan. Vähemmän jännittävää ja vaikuttavaa, mutta olisi ehkä sytyttänyt katsojille paremmin rakkauden kontuun ja kotiin. Mutta ei se noinkaan huono ollut. Vaikuttava tapa aloittaa ja lupasi jo alusta asti hyvää esitystä.
Välillä tuli tarinan hyvin tuntevalle sellainen olo että meniköhän osa jutuista ohi sellaiselta joka ei tunne tarinaa ennestään. Täällä sitä lienee turha kysyä, mutta olisi hauska kuulla tällaisen katsojan kommentteja. Kirjauskollisuutta aina peräänkuuluttavalle tämä sopi kuin sormus sormeen.

Sitten pari juttua jotka jäivät puvustuksessa, lavasteissa tai tehosteissa vaivaamaan. Bilbon kengät! Pieni yksityiskohta jolle löytyi selitys tikkuisista silloista, mutta silti se vähän häiritsi pitkin matkaa. Hämähäkkejä olisi saanut olla enemmän kuin se yksi. Se yksi oli kyllä hieno ja positiivinen yllätys, mutta ehkäpä vain se että olisi luotu illuusio suuresta joukosta vaikka varjoilla, katosta laskeutuvilla langoissaan roikkuvilla kuvilla tai jollain olisi tehnyt kohtauksesta vielä hienomman.
Smaugin ilmalento olisi ollut hieno saada jotenkin kuvattua. Olisiko vaikka vain valoilla voitu selkeästi merkata missä Smaug menee tai jotain. Nyt Smaugin hyökkäys ja tuho olivat aikalailla yksi suuri sekamalska. Mitä se tietysti varmasti on jos lohikäärme hyökkää kaupunkiin ja hukkuu järveen, mutta jotenkin Smaugin kulku olisi voinut koota kohtausta paremmin. Paha sanoa kun en tunne rakennuksen ja budjetin asettamia rajoja. Noin yleensä Smaug oli toteutettu minusta hienosti. Suuret silmät ja savu olivat aivan tarpeeksi. Joku vähän kökkö tekolohikäärme ei varmasti olisi ollut puoliksikaan niin vaikuttava. Vähän pitää jättää tilaa mielikuvitukselle ;)
Se eniten häiristevä juttu oli että puvustuksessa ja aseissa olisin mielelläni nähnyt jotain omaleimaista enkä leffakopioita.

No joo, minulla on aina paljon ideoita ja ehdotuksia ja näen miten asioista olisi voitu tehdä enemmän juuri minulle mieluisia, mutta oikeasti esitys oli hieno ja nautin siitä. Vaikka paljon tässä tuli taas kirjoitettua kohdista joista en niin hirmuisesti pitänyt niin mikään niistä ei ollut niin suuri juttu että olisi häirinnyt teatterinautintoa. Hatunnosto ja kaikki kunnioitus ja kiitos niille jotka ovat olleet tätä näytelmää tekemässä. Jos tätä esitettäisiin lähempänä niin saattaisin tulla uudestaankin katsomaan ;)
 
Bilbon kenkiä ihmettelin minäkin, ja aulassa lähtöä tehdessä pohdittiin, eikö olisi voinut tehdä jotain Five Fingrers -tyyppistä ratkaisua ihonväriseksi maalattuna ja karvoituksella varustettuna. Viimeistään Thranduilin kohdalla alkoi myös puvustuksen leffauskollisuus huvittaa ihan tosissaan. Toisaalta käytettävissä olleista resursseista ei ole tietoa, joten ehkä nämä ratkaisut säästivät hyvinkin oleellisesti aikaa (pukujen suunnittelu) ja rahaa (geneeriset lyhytvartiset saappaantapaiset vs. erikoiskengät, joiden täytyy olla tasan oikean kokoiset).

Se, mikä minua häiritsi ehkä eniten, oli kohtaus, jossa Bilbo noin vain sai selville, mitä Sormuksessa lukee. Noinkohan herra Reppuli rauhaisasta Konnusta olisi kevyin mielin käytellyt taikasormustaan siellä ja täällä seikkailullaan ja vuosikymmenien ajan sen jälkeenkin, jos olisi alusta asti tiennyt, mikä se oikeasti on? Varsinkaan kun sen kaanonin mukaiseen tekstiin oli vielä lisätty erillinen varoitus (Valvira lienee vaatinut ;)).

Klonkku ja Bilbo olivat minustakin loistavia, mutta ihan paras oli Gandalf - kunhan pääsi yli alun hihittelyntarpeestaan. (Toki taipumus hihittää on lievää verrattuna Kansallisoopperan balettiesityksen Gandalfiin, joka saapui lavalle, kaatui selälleen ja alkoi kouristella. Silloin piti hetki miettiä, että kuuluihan tämä nyt varmasti esitykseen =D). Loppua kohti olinkin niin Gandalfin lumoissa, että Thorinin kuolemakin meni vähän ohi, kun keskityin ihastelemaan takaa tulevan valon efektiä hämärässä seisovan Gandalfin hatulla, hiuksilla ja parralla ja miettimään, miten sen saisi parhaiten toistettua piirtämällä.

Saiko kukaan selvää, mitä Ereborin "salaovessa" luki? Yritin tihrustaa riimuja paikaltani, mutta oli sen verran hämärää, etten rikkinäisen pinnoituksen lievästi sumentamilla laseillani kyennyt niitä lukemaan.
 
Alussa Bilbo oli kyllä paljain jaloin. Muistan siitä, kun yritin tiirailla onko jaloissa karvoitusta. Oli sitäkin. Varmaan tuo silloilla juoksentelu selittää kenkien ilmaantumisen. Ehkä alussa on ollut ilman kenkiä ja muutaman kivuliaan tikun jälkeen on päädytty kenkiin?!

Itse pidin näytelmän alusta niin paljon, ettei häirinnyt sormusaaveiden kuulumattomuus Hobittiin. Todella vaikuttavaa. Etenkin, kun sauva heilui siinä silmien edessä :shock:. Isilmírë, jäin miettimään saiko Bilbo selville kirjoitusta vai oliko se vain katsojille selvityksenä (ikäänkuin Bilbo ei olisi kuullut sitä)?
 
Eikö Bilbo sormusta hiplatessaan nimenomaan sanonut jotain sellaista kuin "siinä näyttää olevan jotain merkkejä" (ARGH, ei se tengwar-teksti näy, ellei sormusta kuumenneta), hinkkasi sitä sitten vähän puhtaammaksi ja hätkähti, kun teksti paljastui/luki itse itsensä?

Juna-asemalla puhutiin siitäkin, että tässä versiossa Fili ja Kili eivät kuolletkaan. Itse kuvittelin alussa Thorinin saattueen näytelmään valittujen jäsenten palvelevan kunkin tiettyä, kirjaan pohjautuvaa tarkoitusta: Thorin tietysti retken johtajana, Balin Bilbon kaverina, Bombur joukon pellenä ja Fili ja Kili urheasti Thorinin rinnalla kaatuvina sukulaisina. Tosin kuten Micco(?) huomautti, jos viidestä kääpiöstä olisi kaatunut kolme, ei heille olisi riittänyt kantajia.
 
Pääasiasta hienosta näytelmästä voisi mainita muutaman epäkohdan. Eniten minua harmittaa taipumus sotkea Sormusten herran asioita Hobittiin. Tässä näytelmässä se näkyi juuri Sormusrunona. Sinällään halu liittää tämä tarina tunnetumpaan jatko-osaansa on ymmärrettävä, mutta turha. Kyllä Hobitti toimii ilman noin suoria viittauksia. Sitä paitsi tarinaa tuntemattomalle se jäi varmasti erittäin hämäräksi. Ehkä muutenkin (liikaa) kirjan juonen yksityiskohtia seuraava, mutta nopeatempoinen näytelmä voi olla kirjaa lukemattomille välillä hämärä.

Toisaalta tarinaa selitettiin ansiokkaasti, jotta katsoja pysyisi mukana siinä, missä mennään. Kiinteät lavasteet olivat upeita, ja vuorosanoilla korvattiin tarvittaessa puuttuvaa rekvisiittaa. Kun Smaug tuhosi järvikaupungin, oli taustalla vain järvikaupunkia kuvannut sermi. Smaugia ja tulipaloa ei esitetty millään tavoin. Toisista kohtaus voi vaikuttaa vaisulta, mutta eikö juuri tilanteen elävöittäminen hahmojen kautta ole teatterin vanhoja perinteitä? Onhan teatteria esitetty täysin vailla lavasteitakin, kunhan näyttelijöiden hahmot vain ovat tunnistettavia. Samaa minimalista linjaa olivat myös Smaugin silmät.

Toinen harmittava kohtaus oli Rivendell. Vaikka kirjassakin se käsittää pääasiassa miekkojen ja kartan tutkimista, oli se näytelmässä turhan nopea. Jo repunpäässä ja myöhemmin Beornin talossa käytettyä penkkiä ja pöytää olisi voinut käyttää myös täällä. Retkue olisi saanut hetkeksi istahtaa ja matka olisi rauhoittunut. Nyt tuntui Elrond vain tienvarrella seisovalta oppaalta.

Jotkut miettivät Bilbon ja Klonkun pitkän kaavan mukaan esitetyn arvoituskilvan arvoituksien järjestystä. Minuahan ei haitannut lainkaan, vaikka niitä olisi muutettu ja sekoitettu. Yleisesti ottaen vain ihmettelen dramatisoijien halua muuttaa pieniä yksityiskohtia tarpettomasti: naapurin renki Matti muutetaan Pekaksi ja palanut rakennus onkin kanala eikä vaja, noin esimerkiksi. Huvittava esimerkki näytelmässä oli Vihreän lohikäärmeen korvaaminen kirkolla. Turha muutos, vaikka Tolkienilla tuskin oli mitään kirkkoja vastaan.

Sen sijaan Bilbon kenkiä en edes huomanut. Muutenkaan en rekvisiittaan kauheasti kiinnittänyt huomiota, eivätkä rooliasut nyt Jacksonin huonoimpi puolia olleet matkittaviksi.

Kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävä kokemus.
 
Kiitokset minunkin puolestani erityisesti Shetaille lippujen järkkäämisestä ja douv:lle pöydän varauksesta. Ihan jännä ja hauska ensikosketus muihin kontulaisiin, joskaan en enää teatterin puolella jaksanut suuremmin esittäytyä muulle konnun väelle. Persoonaa löytyy kyllä joka lähtöön, joten mikäs sen mukavampaa!

Itse näytelmästäkin jäi ihan hyvä fiilis! Lavastus oli hieno ja sitä käytettiin monipuolisesti, joskin toinen puoliaika oli hieman rasittavaa katseltavaa sieltä toiselta riviltä, kun päätä sai pyöritellä joka suuntaan vähän väliä. Näyttelijät onnistuivat pääosin hyvin; erityismaininta Klonkulle, Bilbolle ja Järvikaupungin Isännälle.
 
Näytelmä oli ihana, Bilbo ja Thorin ylsivät melkein Martinin ja Richardin tasolle. Klonkku: täydellinen roolisuoritus. Itse tykkäsin tästä näytelmästä enemmän kuin Hobitin viimeisestä osasta, vaikka se jatkuva HUUTAMINEN(!!!) alkoi vähitellen tuntua jotenkin häiritsevältä, varsinkin toisella puoliskolla, kun tuntui että ei ollut yhtäkään sellaista vuorosanaa, jota ei olisi huudettu. Mutta huomioimatta tätä huutamisasiaa täyden kympin (+ papukaijamerkin) arvoinen suoritus kaikilta näytelmän tekoon osallistuneilta.
 
Kiitoksia paljon seurueelle! Itse olen vieläkin menossa, joten en ole päässyt takaisin kunnolla. Ruokailu oli kiva, kiitos douv, että jaksoit hoitaa tämän ja kiitos seuralle. Oli kyllä erittäin hauskaa ;) Kiitos Shetaille lippurumbasta, valitsit minulle sopivat istumakaverit, ettei kukaan nyt ihan totaalisesti minuun hermostunut :D

Anteeksi vierellä istujille. Minun vieressäni ei ole helppoa olla katsomassa näytelmää. Repesin meinaan ihan totaalisesti Sormusaaveelle, joka jäi kepistään kiinni hämähäkinseittiin :D Ja toinen kohta oli Gandalfin epätoivoinen yritys päästä irti sauvan kanssa kaulahuivistaan. Thihhiiiii ;)

Näytelmän lavastuksesta pakko sanoa sen verran, että koko teatteria käytettiin, koska Teatteri Imatra on lähdössä remonttiin. Käyttölupa päättyy huhtikuussa, joten siksi ehkä tällainen näytelmä. Se tosin toi minulle ainakin haasteita katsella taaksepäin ja jossain vaiheessa tyydyin tuijottamaan lavaa, näkemättä mitä takanani tapahtui. Niskat jumissa meinaan. Ei kiva kokemus.

Näytelmä oli todella elokuvamainen, mutta kieltämättä pidin siitä, että kirjalla oli enemmän painotusta näytelmän tapahtumissa. Ehkä jopa osittain minua ärsytti muutama elokuvapuoli. Alun heijastus kankaalle mietitytti. Haltialehto? Siinä kohtaa pudistin päätä. Kartta olisi pystytty toteuttamaan toisellakin tapaa, mutta ei se mitää. Pidin siitä kuitenkin.

Harrastajateatterinäyttelijänä, minua ihmetytti äänentoisto. Miksi mikit, jos tarvitsee koko ajan huutaa? Muutoinkin äänentoistoa oltaisiin voitu hyödyntää eri tavalla. Painotettu eri tyylejä, mutta olenkin ehkä hieman pikkutarkka näissä asioissa. Minun kohdallani näytelmän katsominen ei ole enää samanlaista kuin ennen harrastukseni aloittamista. Näen, jos näyttelijä tippuu, käy jotain, mitä ei pitäisi tai jos tulee jotain yllättävää. Esimerkiksi alussa kaikki kääpiöt kompastuivat samaan juureen oikeasti. Ei tahallaan. Näin silmistä, että voihan Mordor. Sama juttu, kun ensimmäisen kerran kiipesivät vasempaan rakennelmaan. Nosto tapahtui väärin ja näyttelijää ihan selvästi sattui hieman. Mutta minä nyt en enää näitä osaa katsoa normaalisti, joten en listää näitä enempää :)

Ihmettelen vieläkin, miksi toinen puoliaika tuntui minusta aika puuduttavalta katsella. Smaugin silmät oli kivat, jos ei muuten! :) Rivendellin toteutus oli aika plaah, jos näin sallitaan sanoa. Susissa oli yritetty hyödyntää samaa tekniikkaa kuin The Lion King musikaalissa.. En ensin ymmärtänyt, mikä voi kurkistaa noin korkealta luolassa, kunnes tajusin niiden olevan susia. Elin kyllä täysillä mukana näytelmässä.

Hauskaa plussaa toi ajatus, että lavalla on tuttuja näyttelijöitä ja he kaikki saivat silmissäni uusia näyttelijäpisteitä. Mitä nyt Thorin sai hottispisteitä ja näyttelijäpisteitä molempia ;) Uskomaton kehonhallinta Klonkulla! Jalan lihakset näkyivät oikein kunnolla ja mietin yhdessä kohtaa, että aika uskaliasta roikkua nilkan varassa tuolla korkeudella. Pekka Räty Gandalfina oli mukava kokemus, mitä nyt minua nauratti alun hohotus, joka oli yritetty tehdä kuin suoraan elokuvasta. Bilbo oli kyllä hyvin muutoin onnistunut, mutta kengät? Miksi ihmeessä kengät?! Thorinin kuolema oli kyyneleitä minulle. Sen ehkä ajattelee eri tavalla, kun tietää näyttelijän. Sama kuin kävin katsomassa yhden näytelmän, joka kertoi pelkästä kuolemasta ja ystäväni kuoli siinä muutaman kerran erittäin traagisesti. Itkin koko ajan ihan pois tolaltani, kun ajattelin roolihahmon ystäväkseni suoraan.

Fili ja Kili säilyivät hengissä Jee! Mutta viisi kääpiötä hymyilytti. Oikeastaan hyvä valinta näin tuumaillen, juuri nuo kääpiöt olisin itsekin valinnut, jos olisi pitänyt supistaa. Puvustus nyt oli ihan jees, näytelmä meni myös todella upeasti. En voi muuta sanoa kuin hatunnoston arvoinen suoritus teatteriporukalle. Ison työn ovat tehneet ja ehdottoman isot aplodit siitä. On ollut kova työ.

Erityisplussana kiitokset Rädylle - Gandalfille, hän halasi ja kiitti minua, kun olin lähdössä pois.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös