Hobittien rakkaustarinoista ja perhe-elämästä

Tuli tuossa puhetta runoista ja lauluista... ja kysymys, että onko hobiteista olemassa mitään rakkaustarinoita, runoja tai lauluja? Ihmisistä on, haltioista, haltia&ihminen -pareista, enteilläkin oma rakkauslaulu. Mutta miten hobitit? On mainittu Ruusan ja Samin ihastus ja avioliitto, mutta ei mitenkään erityisen romanttisessa valossa... Mistäpä löytyisi hobittiromantiikkaa?

Niin ja tämä tuli mieleen kun tuttu jonka kanssa tässä juteltiin on menossa hobitti-teemaisiin häihin. Mietittiin, että onko jotain romanttista hobitteihin liittyvää runoa tms. vai onko hobitit vaan järkeviä, tasapainoisia, ihastuvat ja avioituvat ja saavat... no vaikkapa 13 lasta.

Ehkäpä Hathaldir voisi vääntää runon "ihailen karvaisia jalkojasi" tai "kikkarapään vetovoima". Jos vaikka romantiikka luontuu suurelta runoniekalta. Ehkäpä Petteri Punakuonon nuottien tahdissa. Mutta tosissaan, ei minullakaan hobittiromantiikkaa tule mieleen.

Ilmeisesti hobittimiehet keskittyvät majatalossa tuoppien kallisteluun, hobittinaiset leipovat innolla ja hoitavat lapsikatrasta ja molemmat hoitavat puutarhaa? Ei siinä ehdi romantisoimaan turhia. :wink:

Titiuu sanoi:

Mutta miten hobitit? On mainittu Ruusan ja Samin ihastus ja avioliitto, mutta ei mitenkään erityisen romanttisessa valossa... Mistäpä löytyisi hobittiromantiikkaa?

Click to expand...

Eipä ole helppo tehtävä. Edes AoTB:n kokoelma lähinnä hobittilähtöisiä runoja ei sisällä mitään hurjan romanttista. Tom Bombadilin ja Kultamarjan häistä on tosin lyhyt maininta, mutta hehän eivät toki ole hobitteja vaikka hobittien runossa esiintyvätkin:
"Old Tom Bombadil had a merry wedding,
crowned all with buttercups, hat and feather shedding;
his bride with forgetmenots and flag-lilies for garland
was robed all in silver-green. He sang like a starling,
hummed like a honey-bee, lilted to the fiddle,
clasping his river-maid round her slender middle."

Ja sitten on toki samaisessa kokoelmassa runo Shadow-Bride, mutta jos romanttinen niin lähinnä kauhuromanttinen sekin, eikä erityisen iloluontoinen


Samin ja Ruusan väleistä hieman ehkä romanttisemman väläyksen tarjoaa TSH:n julkaisemattoman epilogin (siis Tolkien pudotti sen lopullisesta teoksesta pois, julkaistu HoME IX:ssä) loppukohtaus:

" Tähdet loistivat kirkkaalla taivaalla. Joka vuosi maaliskuun lopulla Kontuun saapui kirkas ja pilvetön jakso, ja joka vuosi sitä ihmeteltiin ja kummasteltiin vuodenaikaan sopimattomana. Nyt oli sen jakson toinen yö. Kaikki lapset olivat vuoteissaan. Oli myöhä, mutta siellä täällä yhä kimmelsi valoja Hobittilassa ja sitä ympäröivällä yön peittämällä maaseudulla.
Mestari Samvais seisoi ovella ja katseli kauas itään. Hän veti Ruusa-rouvan lähelleen ja asetti kätensä hänen ympärilleen.
'Maaliskuun kahdeskymmenesviides!' hän sanoi. 'Tänä päivänä, seitsemäntoista vuotta sitten, en uskonut enää koskaan näkeväni sinua, Ruusa-vaimoni. Mutta toivoin yhä.'
'Minä en toivonut laisinkaan, Sam,' hän vastasi, 'en ennen kuin sinä nimenomaisena päivänä; ja sitten yhtäkkiä minä toivoin. Oli suunnilleen keskipäivä ja minä tunsin itseni niin iloiseksi, että aloin laulaa. Silloin äiti sanoi: "Hiljaa, tyttö! Niitä roistoja voi olla lähistöllä." Mutta minä sanoin: "Antaa heidän tulla! Heidän aikansa on pian ohi. Sam on tulossa takaisin." Ja sinä tulit.'
'Niin tulin,' Sam sanoi. 'Kaikista maailman paikoista rakkaimpaan. Oman Ruusani ja puutarhani luo.'
He menivät sisään ja Sam sulki oven perässään. Mutta tehdessään niin hän yhtäkkiä kuuli, syvinä ja rauhattomina, Meren aaltojen kuiskeet ja huokaukset Keski-Maan rannoilla."

(Kankea suomennos on minun aikanaan väsäämäni, kokonaisuudessaan epilogin suomennoksen löytää sivuiltani)

Kiitos, Haltiamieli, ihana tuo teksti. Hobittimaisen romanttinen... Ruusa... ja puutarha.

Romantiikkaa ja ei:

1. Hobitti, Ensimmäinen luku:

Bungo, joka oli Bilbon isä, rakensi vaimolleen * hienoimman hobitinkolon mitä Kukkulan yllä tai alla tai Virran takana oli koskaan nähty, ja siellä he asuivat päiviensä päähän.

Huom. Tähden * paikalta on jätetty pois Tolkienin sulkumerkkien sisällä lisäämä huomautus: (osittain hänen rahoillaan)


2. Taru Sormusten Herrasta, Ensimmäinen kirja, Ensimmäinen luku:

"Minä olen kuullut, että he [= Frodon vanhemmat] menivät joelle päivällisen jälkeen kuun valossa" sanoi vanha Niklas,

Jatko ei valitettavasti ole aivan yhtä romanttinen: "ja että vene upposi Drogon painosta."

Onhan näitä romanttisia (ja ei) hobittikohtaloita varmaan lisääkin, jos kaivelee.

Olen itsekin miettinyt,että oliko hobiteilla millaista romantiikkaa yms. vai menivätkö hobittimiehet vain jonkun isän työ ja pyysivät tämän tytärtä vaimokseen.Olen vähän tuumaillut että kai siinä nyt jotain rakkautta piti olla mukana.Tämä poikkeaa vähän varsinaisesta aiheesta mutta Tsh:n liitteitä lukiessani,joidenkin kuninkaiden kohdalla lukee jotain että"otti sen ja sen vaimokseen".Itselleni tulee mieleen vain että syynä ei ollut rakkaus.Mutta ainakaan tsh:ssa ei varsinaista rakkautta olla käsitelty paitsi Aragornin ja Arwenin tapauksessa.Ja nyt palataan taas tähän varsinaiseen aiheeseen.
Ja tosiaankin,millaiset mahtoivat olla hobittien häät? Paitsi tietysti siellä syötiin paljon

Vuosisadan rakkaustarina

Alph sanoi:

Olen itsekin miettinyt,että oliko hobiteilla millaista romantiikkaa yms. vai menivätkö hobittimiehet vain jonkun isän työ ja pyysivät tämän tytärtä vaimokseen.Olen vähän tuumaillut että kai siinä nyt jotain rakkautta piti olla mukana.

Click to expand...

Kyllä Samin ja Ruusan välillä kipinöi aika voimakkaasti muutamassa TSH:n kohtauksessa. Ensimmäisen kerran heidän suhteensa tulee esiin Mordorissa, kaikkein epätoivoisimpina hetkinä, kun Sam muistelee mielessään Konnun aikoja:

Mutta voi miten tekisi mieli vielä nähdä Virranvarsi ja Ruusa Tölli ja hänen veljensä ja Ukko ja Kaunokki ja kaikki muut.

Myöhemmin Orodruinin rinteillä Sam muistelee, miten hän oli kahlannut "Lammessa Virranvarren luona Vilkas Töllin ja Tomin ja Kallen kanssa." Vaikka tässä ei Ruusaa mainita, nämä kaksi kohtaa yhdessä antavat ymmärtää, että he olivat lapsuudenystäviä - ja että Ruusa oli hänen mielessään hobiteista ensimmäisenä. Ja sitten se kihelmöivä kohtaus, kun Sam ryntää Töllien taloon rautapaidassaan pörhistellen:

"Entä rouva Tölli ja Ruusa?" Sam sanoi. "Ei heitä voi vielä huoletta jättää yksin."

"Meidän Kalle on heidän kanssaan. Mutta sinä voit mennä hänen avukseen, jos mieli tekee", sanoi isäntä hymyillen tietäväisesti. Sitten hän lähti poikineen juoksemaan kylää kohti.

Huomatkaa sana tietäväisesti. Sam ei ole tietävinäänkään kiusoittelusta, vaan kiiruhtaa talolle.

Iltaa, rouva Tölli", hän sanoi. "Hei, Ruusa"

Ajatella, Sam tulee takaisin vuoden selittämättömän poissaolon jälkeen ja toteaa ykskantaan, kuin muina miehinä: "Hei, Ruusa". Uskomaton tyyppi! Voi vain kuvitella, miten hänen sisälmyksensä vaihtoivat paikkaa, kun Ruusa kehrää: "mutta minä olen odottanut sinua keväästä asti. Et ole tainnut pitää kiirettä."

Kohtaus loppuu myös mainiosti: Tämä oli liikaa Samille. Se vaati viikon kestävän vastauksen tai ei vastausta ollenkaan. Ja vielä ne paljon lupaavat loppusanat Ruusalta: "Minusta sinä olet upean näköinen. Mene nyt! Mutta pidä huoli itsestäsi ja tule suoraa päätä takaisin kun olette selvittäneet välinne niiden roistojen kanssa."

Etteikö olisi ollut pitkiä katseita (jotka Peter Jackson siirsi elokuvaansa) heidän välillään jo ennen Samin lähtöä. Ja niin Ruusa sitten palasikin suoraan asiaan tilanteen rauhoituttua: "No, sinä olet hukannut jo vuoden, mitä tässä odotellaan?" Vanhat Suomi-leffat kalpenevat näiden ytimekkäiden repliikkien rinnalla vitivalkoisiksi. Niin taloudellisesti kerrottu, mutta niin syvällä tunteella.

Loppukaneetti: kolmetoista lasta. Kolmetoista!!! Ja ketkä ovatkaan mukana koko Tarun viimeisissä ja kenties kaikkein lämpimimmissä lauseissa? Samin ja Ruusan rakkaus on suorastaan koko kertomuksen ydin, se akseli jonka ympärillä Arda pyörii. Vai väitättekö vastaan?

Re: Vuosisadan rakkaustarina

Tik sanoi:

Samin ja Ruusan rakkaus on suorastaan koko kertomuksen ydin, se akseli jonka ympärillä Arda pyörii. Vai väitättekö vastaan?

Click to expand...

Noiden perustelujen jälkeen ei tulisi pieneen mieleenkään

Samin ja Ruusan rakkaustarina on varmasti koko Tolkienin tuotannosta se mihin taviksen on helpoin samastua. Vertaa nyt vaikka Galadrieliin ja Celeborniin... tai edes Eowyniin ja Faramiriin. Samin ja Ruusan tarinasta myös puuttuu turha dramaattisuus. Eli hobittien rakkaustarinat on the rakkaustarinat.

fanye sanoi:

Eli hobittien rakkaustarinat on the rakkaustarinat.

Click to expand...

Totta,... MIKSEI MULLAKIN OO YHTÄ HYVÄ TUURI RUUSALLA??????? :roll: :hups:

Nytpä pääsin ehkä hieman skandaalinkäryisen rakkaustarinan jäljille.

Kuten tiedämme, hobitit tulivat täysi-ikäisiksi 33-vuotiaina. Tiedot hobittien avioliitonsolmimisiästä ovat hyvin puutteelliset, liekö Samin ja Ruusan avioliitto ainoa, joka on päivätty. Mutta jos luetaan sukutauluista puolisoiden syntymävuosia, käy ilmi, että aviopuolisoista mies oli yleensä hieman vanhempi ja että hobittinaiset saivat ensimmäisen lapsensa yleensä 35. ja 40. ikävuoden välillä, vanhimmat ensisynnyttäjät (huom. aika monen naisen syntymävuosi puuttuu, joten aineisto on puutteellinen) olivat 48-vuotiaita (heitä on kaksi, toinen heistä Frodon äiti Esikko).

Mutta nuorin ensisynnyttäjä oli Roosa Tuk (o.s. Reppuli), joka syntyi vuonna 1256 kl. Hänen puolisonsa oli Hildigrim Tuk (1240-1341 kl.), Vanhan Tukin eli Gerontius Tukin laajan lapsikatraan neljänneksi vanhin vesa. Roosa synnytti heidän esikoisensa Adalgrimin (1280-1382 kl.) vain 24-vuotiaana, siis yhdeksän vuotta ennen täysi-ikäistymistään! Mahtoiko se olla hobittien sovinnaisissa piireissä kovin hyväksyttyä? Ei siinä mitään, uskon toki, että Roosa ja Hildigrim olivat palavasti rakastuneita, joskin kuudentoista vuoden ikäero on sekin tilastojen perusteella aika suuri. (Joku voisi kenties arvella, että Tolkienin tekstissä on virhe ja Roosan syntymävuoden pitäisi olla 1246 eikä 1256, mutta miksi se olisi tarpeen?)

(Adalgrim oli muuten Pippinin isänisä ja Merrin äidinisä sekä Frodon äidin Esikon serkku; Hildigrim oli Bilbon eno, Roosa oli sekä Bilbon isän Bungon että Frodon isoisän Foscon serkku.)

Tik sanoi:

Kuten tiedämme, hobitit tulivat täysi-ikäisiksi 33-vuotiaina.

Click to expand...

Laillinen avioliiton solmimisikä on toki voinut olla varhaisempi.

Telimektar sanoi:

Laillinen avioliiton solmimisikä on toki voinut olla varhaisempi

Click to expand...

Asiaa hieman tutkittuani voin todeta että näin on. Meille on nimittäin säilynyt Samin ja Ruusan häiden lisäksi tieto myös erään toisen avioliiton solmimisvuodesta: Fortinbras II Tuk ja Lalia Savirinne menivät naimisiin vuonna 1314 kl., kun Fortinbras oli 36-vuotias ja Lalia 31-vuotias. Tolkien toteaa asian kirjeessään, jossa hän kertoo etenkin hobittien lahjanantotavoista mutta hieman myös hääperinteistä. (Kirjeet s. 317, Kirje 214). Niinpä ei ainakaan naisten avioitumista ennen 33. ikävuotta ole pidettävä kovin poikkeuksellisena.

Miesten laita on tosin niin, että tiedossamme on ainoastaan yksi alle 33-vuotiaana isäksi tullut hobitti eli Rudolph Bolger, jonka poika Fastolf syntyi vuonna 1210 kl. Rudolphin ollessa 32-vuotias.

Nuorimmat tunnetut ensisynnyttäjät ovat jo edellä mainittu 24-vuotias Roosa Tuk (o.s. Reppuli), 28-vuotias Lobelia Säkinheimo-Reppuli (o.s. Piukkapaula) ja 32-vuotias Laura Reppuli (o.s. Tonkeli), Bilbon isänäiti.

Kaikkiaan, jos laskuni pitävät paikkansa, tiedämme 25 hobittinaisen iän heidän saadessaan ensimmäisen lapsensa. Näiden kolmen jälkeen he olivat 34-48-vuotiaita. Selvästi yleisin ensimmäisen lapsen saanti-ikä on 38 vuotta. Vanhimmat ensisynnyttäjät olivat 48-vuotiaat Leinikki Piukkapaula (o.s. Boffin) ja Frodon äiti Esikko Reppuli (o.s. Rankkibuk)

Frodon isä Drogo oli Frodon syntyessä 60-vuotias, selvästi vanhin isäksi tulija. Seuraavaksi vanhin oli 50-vuotias Longo Reppuli, Otho Säkinheimo-Reppulin isä. Tunnemme kaikkiaan 80 hobittimiehen iän heidän saadessaan ensimmäisen lapsensa. 32-37-vuotiaita on 8 kappaletta, ylivoimaisesti suurimpana ryhmänä 38-44-vuotiaita 64 kappaletta (näistä eniten 40-vuotiaita, 13 kpl) ja 45-60-vuotiaita 8 kappaletta.

Ja jos mitään voi päätellä siitä, että Fortinbras ja Lalia saivat ensimmäisen lapsensa kahden avioliittovuoden jälkeen ja Sam ja Ruusa vuoden jälkeen (muitakaan tietoja ei ole), miehet menivät naimisiin ilmeisesti tavallisimmin 37-40-vuotiaina tai sinnepäin, naiset ehkä hieman nuorempina, mutta heidän osuutensa tilastoissa on niin pieni, että varmoja johtopäätöksiä ei voi vetää. Alle 38-vuotiaissa on pieni piikki 35 ikävuoden kohdalla sekä miehissä että naisissa.

Luvailin sanoi:

... Vai oliko Kontu sen verran harvaan asuttu, että kaikille suvuille riitti omaa viljelymaata? aita vai "ylimääräistä" erämaata, jonne kuka vain yritteliäs hobitti voisi raivata peltonsa?

Click to expand...

Mietin hobittiperheiden kokoa, jostain on jäänyt mielikuva, että lapsia oli paljon, jolloin lisätilan ja -viljelysmaan tarve tulisi kohtuullisen nopeasti. Ainakin hobitit olivat perhekeskeisiä, Bilbo ja Frodo olivat harvinaisia yksinasujia.

Tosin hobitithan täysi-ikäistyivät myöhään, ehkä se rajoitti lasten määrää pitkästä iästä huolimatta. Juuri Hesarista luin, että väestö lisääntyy hitaammin, vaikka 40v tekisi paljon lapsia verrattuna siihen, että 20v tekee vähemmän lapsia.

Kuka vihki Samin ja Ruusan? Millainen hobittien vihkiseremonia voisi olla ja millainen titteli vihkijällä pitäisi Konnussa olla?

Olen törmännyt jossain facebookin Tolkien-ryhmässä väitteeseen, että Tolkien itse olisi jossain kirjoittanut hobittien avioituneen niin, että kun pari oli päättänyt lyödä hynttyyt yhteen, he vain katosivat yhdessä vähän pidemmäksi aikaa ja palattuaan olivat muiden silmissä aviopari. Tästä oli siis jonkinlaista vitsailua tyyliin "Bilbohan katosi vaikka kuinka pitkäksi aikaa kokonaisen kääpiöretkueen kanssa. Olisiko hän siis voinut tuoda jonkun kääpiöistä kotiin puolisonaan?". En ole koskaan jaksanut lähteä selvittämään, oliko Tolkienilla oikeasti tällaisia ajatuksia hobittihäistä, mutta tuntuisi kyllä aika oudolta tavalta avioitua yhteisössä, joka arvostaa tarkkaan kirjoitettuja sopimuksia, säädyllisyyttä ja paikoillaan pysymistä. Ennemmin ajattelisin, että vaikkapa Konnun pormestari vihkisi hobittiparit siviiliavioliittoon.

Pormestaria mietin itsekin.
Kyselen näitä, koska viilaan taas hobittihäihin sijoittuvaa larppia ja vihkijä olisi tässä kohtaa peliteknisesti hyvä olla mukana.

Isilmírë sanoi:

Olen törmännyt jossain facebookin Tolkien-ryhmässä väitteeseen, että Tolkien itse olisi jossain kirjoittanut hobittien avioituneen niin, että kun pari oli päättänyt lyödä hynttyyt yhteen, he vain katosivat yhdessä vähän pidemmäksi aikaa ja palattuaan olivat muiden silmissä aviopar

Click to expand...

Idea on epäilemättä saatu Sormusten herran alun ensimmäisestä luonnoksesta.
Hobbits had a curious habit in their weddings. They kept it (always officially and very often actually) a dead secret for years who they were going to marry, even when they knew. Then they suddenly went and got married and went off without an address for a week or two (or even longer). When Bilbo had disappeared this is what at first his neighbours thought...
(The Return of the Shadow, s. 16-17)

Mutta lainauksen sanamuoto ei mielestäni välttämättä tarkoita, että "vain katoaminen yhdessä vähän pidemmäksi aikaa" olisi tehnyt hobiteista avioparin. "they suddenly went and got married and went off". Paremminkin tämä tuo mieleen jonkinlaisen pikaisen käväisemisen maistraatissa.
Ja Tolkien oli myös saattanut hylätä tai unohtaa koko idean, jonka tarkoitus näyttäisi olleen selittää naapureiden suhtautumista Bilbon katoamiseen.

Jaamar sanoi:

vihkijä olisi tässä kohtaa peliteknisesti hyvä olla mukana

Click to expand...

Mitä tulee hobittiavioliiton mahdolliseen muodolliseen vahvistamiseen, niin en oikein näe sitä pormestarin tehtävänä, eikä toisaalta ketään muutakaan julkista virkamiestä näyttänyt olleen käytettävissä.

Pormestarina hänen lähes ainoa velvollisuutensa oli toimia isäntänä päivällisillä Konnun juhlapäivinä, joita sattui melko tiheään.
["to preside at banquets, given on the Shire-holidays, which occurred at frequent intervals".]
Mutta postimestarin ja pääkonnavahdin virat oli yhdistettu pormestarinvirkaan, niin että hän hoiti sekä lähettipalvelua että vartiotointa. Nämä kaksi olivat Konnun ainoat julkiset virat...
(Sormuksen ritarit, "Prologi")

Kun kuitenkin esimerkiksi testamenttien muodot oli säädelty yksityiskohtaisten oikeudellisten käytäntöjen mukaan, niin veikkaisin että ainakin rahasukujen avioliittoihin liittyi erilaisten asiakirjojen laatimista, tarkistamista ja allekirjoittamista. Kyse olisi tällöin ollut sukujen välisistä sopimuksista.

(Tosin jos arvosukujen avioliitot olisi julkistettu juuri aiemmin mainittujen Konnun juhlapäivien aikaan pidettyjen päivällisten yhteydessä, niin silloin pormestari olisi voinut lausua jonkin sanasen hääparin kunniaksi.)

Entäpä suvun päämiehet tai vanhimmat? Jos kyse on sukujen välisistä sopimuksista niin eikö tällainen hobitti olisi silloin luonteva vahvistamaan liiton jonkin hobittien keskuudessa vakiintuneen kaavan mukaan?