Hobittien rakkaustarinoista ja perhe-elämästä

Entäpä suvun päämiehet tai vanhimmat?

Tämä olisi minusta helpoimmin mieleen tuleva ratkaisu jos larppiin jotain "vihkijää" haetaan.

En siis ole mistään lukenut hobittien avioliitoista sukujen välisinä sopimuksina, tämä oli vain lähtöoletus esimodernien yhteiskuntien tapauksessa. (Käytin konditionaalia, "kyse olisi tällöin ollut...".) Voi olla, että Konnun yhteiskunta oli kolmannen ajan lopulla jo niin individualisoitunut, että (täysi-ikäiset) hobitit päättivät avioliitoistaan muodollisestikin itse. Tosin alle 33-vuotiaana avioituminen oli luultavasti yleistä, ja tällöin holhoojan suostumus oltaisiin tarvittu. (Käytäntö jossa avioitumisikä on alhaisempi kuin täysivaltaisuusikä, on ollut varsin yleinen meidän päiviimme saakka.)

Mutta vaikka sukujen päämiesten suostumusta ei oltaisi välttämättä tarvittukaan, niin sen pyytäminen ja saaminen (joidenkin arkaaisten muotojen mukaan?) kuului luultavasti hyvien tapojen mukaiseen menettelyyn. On myös mahdollista, että Konnun hobiteilla oli vahva omistusoikeus testamenttiensa laatimisessa, eli vaikka aikuisella hobitilla olisi ollut oikeus päättää naimisiinmenostaan ilman vanhempiensa tai suvun päämiehen suostumusta, niin näillä olisi vastaavasti ollut oikeus jättää tämä perinnöttömäksi.

Ainakin Tukeilla ja Rankkibukeilla oli jonkinlainen virallinen suvun päämiehen tai vanhimman asema, olettaisin että muillakin arvosuvuilla oli ainakin periaatteessa jotain vastaavaa. Muistelen, että Tolkien olisi jossain kirjoittanut, että miespuolisen suvun päämiehen kuoltua tämän auktoriteetti olisi voinut siirtyä leskelle (ainakin suvun sisäisissä asioissa). Tällöin hääseremoniassa esiintyvä "päämies" voisi olla myös nainen.
[muoks. Kirje 214: If the master died first, his place was taken by his wife, and this included (if he had held that position) the titular headship of a large family or clan.]

Oletukseni avioliiton solmimisesta olisi sellainen, että vihkijä ei "julista" osapuolia aviopuolisoiksi, siis että hänen päätöksensä "tekisi" avioliiton, vaan että (täysi-ikäiset) hobitit solmivat asiasta keskenään sinänsä jo riittävän sopimuksen, jonka "vihkijä" toteaa pätevästi solmituksi. Konnussahan ei ollut mitään vahvaa keskusvaltaa tai hengellistä auktoriteettia joka olisi ottanut itselleen vallan avioliitoista päättämiseen, eli että jos valta ei ollut (enää) suvuilla, niin se oli yksilöillä. Suvun päämiehen ohella jonkinlainen yksityinen notaari olisi voinut tulla avioliittosopimuksen virallisena varmistajana kyseeseen. (Muistettakoon kadonneeksi luullun Bilbon jäämistöä huutokauppaamaan ryhtyneet "Messrs Grubb, Grubb and Burrowes".)
Tällöin aviopuolisojen vanhemmat tai sukujen päämiehet olisivat sitten antaneet jonkinlaisen "siunauksen" tai hyvänonnentoivotuksen.
 
Last edited:
Minä pidän tästä tulkinnasta ja taidan lähteä siitä, että vihkijä on jommankumman suvun päähobitti, joka toimii virallisena todistajana kun puolisot allekirjoittavat vihkisopimuksen, jossa myös tehdään tarkka selvitys yhteiseen kotiin ja näin yhteiseen omistukseen siirtyvästä omaisuudesta, sekä puolisoiden välisestä perimisoikeudesta, jos testamenttia ei ole erikseen laadittu (tähän hobiteilla on oma peruskaavansa, joka liitetään sellaisenaan vihkisopumukseen, elleivät osapuolet halua tehdä siihen muutoksia). Vihkijän tehtävä juhlassa on lukea etukäteen laadittu sopimus ääneen, katsoa kun se allekirjoitetaan, omalla allekirjoituksellaan vahvistaa sopimus ja sen jälkeen yleisesti julistaa juhlakansalle, että sopimus on asiallisesti laadittu ja yhteisymmärryksessä allekirjoitettu ja he ovat virallisesti naimisissa.
 
Ylös