Hobittien rakkaustarinoista ja perhe-elämästä

Jaamar sanoi:

Entäpä suvun päämiehet tai vanhimmat?

Click to expand...

Tämä olisi minusta helpoimmin mieleen tuleva ratkaisu jos larppiin jotain "vihkijää" haetaan.

En siis ole mistään lukenut hobittien avioliitoista sukujen välisinä sopimuksina, tämä oli vain lähtöoletus esimodernien yhteiskuntien tapauksessa. (Käytin konditionaalia, "kyse olisi tällöin ollut...".) Voi olla, että Konnun yhteiskunta oli kolmannen ajan lopulla jo niin individualisoitunut, että (täysi-ikäiset) hobitit päättivät avioliitoistaan muodollisestikin itse. Tosin alle 33-vuotiaana avioituminen oli luultavasti yleistä, ja tällöin holhoojan suostumus oltaisiin tarvittu. (Käytäntö jossa avioitumisikä on alhaisempi kuin täysivaltaisuusikä, on ollut varsin yleinen meidän päiviimme saakka.)

Mutta vaikka sukujen päämiesten suostumusta ei oltaisi välttämättä tarvittukaan, niin sen pyytäminen ja saaminen (joidenkin arkaaisten muotojen mukaan?) kuului luultavasti hyvien tapojen mukaiseen menettelyyn. On myös mahdollista, että Konnun hobiteilla oli vahva omistusoikeus testamenttiensa laatimisessa, eli vaikka aikuisella hobitilla olisi ollut oikeus päättää naimisiinmenostaan ilman vanhempiensa tai suvun päämiehen suostumusta, niin näillä olisi vastaavasti ollut oikeus jättää tämä perinnöttömäksi.

Ainakin Tukeilla ja Rankkibukeilla oli jonkinlainen virallinen suvun päämiehen tai vanhimman asema, olettaisin että muillakin arvosuvuilla oli ainakin periaatteessa jotain vastaavaa. Muistelen, että Tolkien olisi jossain kirjoittanut, että miespuolisen suvun päämiehen kuoltua tämän auktoriteetti olisi voinut siirtyä leskelle (ainakin suvun sisäisissä asioissa). Tällöin hääseremoniassa esiintyvä "päämies" voisi olla myös nainen.
[muoks. Kirje 214: If the master died first, his place was taken by his wife, and this included (if he had held that position) the titular headship of a large family or clan.]

Oletukseni avioliiton solmimisesta olisi sellainen, että vihkijä ei "julista" osapuolia aviopuolisoiksi, siis että hänen päätöksensä "tekisi" avioliiton, vaan että (täysi-ikäiset) hobitit solmivat asiasta keskenään sinänsä jo riittävän sopimuksen, jonka "vihkijä" toteaa pätevästi solmituksi. Konnussahan ei ollut mitään vahvaa keskusvaltaa tai hengellistä auktoriteettia joka olisi ottanut itselleen vallan avioliitoista päättämiseen, eli että jos valta ei ollut (enää) suvuilla, niin se oli yksilöillä. Suvun päämiehen ohella jonkinlainen yksityinen notaari olisi voinut tulla avioliittosopimuksen virallisena varmistajana kyseeseen. (Muistettakoon kadonneeksi luullun Bilbon jäämistöä huutokauppaamaan ryhtyneet "Messrs Grubb, Grubb and Burrowes".)
Tällöin aviopuolisojen vanhemmat tai sukujen päämiehet olisivat sitten antaneet jonkinlaisen "siunauksen" tai hyvänonnentoivotuksen.

Minä pidän tästä tulkinnasta ja taidan lähteä siitä, että vihkijä on jommankumman suvun päähobitti, joka toimii virallisena todistajana kun puolisot allekirjoittavat vihkisopimuksen, jossa myös tehdään tarkka selvitys yhteiseen kotiin ja näin yhteiseen omistukseen siirtyvästä omaisuudesta, sekä puolisoiden välisestä perimisoikeudesta, jos testamenttia ei ole erikseen laadittu (tähän hobiteilla on oma peruskaavansa, joka liitetään sellaisenaan vihkisopumukseen, elleivät osapuolet halua tehdä siihen muutoksia). Vihkijän tehtävä juhlassa on lukea etukäteen laadittu sopimus ääneen, katsoa kun se allekirjoitetaan, omalla allekirjoituksellaan vahvistaa sopimus ja sen jälkeen yleisesti julistaa juhlakansalle, että sopimus on asiallisesti laadittu ja yhteisymmärryksessä allekirjoitettu ja he ovat virallisesti naimisissa.

Jaamar sanoi:

Minä pidän tästä tulkinnasta ja taidan lähteä siitä, että vihkijä on jommankumman suvun päähobitti, joka toimii virallisena todistajana – –.

Click to expand...

Jokos larppi on pidetty?

Minä pidän yhdessä rakentamastanne hääperinnefiktiosta paljon. Omasta puolestani ehdottaisin semmoista muutosta, että ketään yhtä vihkijää ei ole, ellei sellaiseksi jäävittömyyssyistä haluta valita Telimektarin esittämää »notaaria». Virallisiksi todistajiksi tarvitaan hyvän tavan, ei niinkään lain, mukaan kummankin suvun päämies tai ‑nainen yhtä aikaa. Kummallakin on joukko omia tehtäviään, jotka hieman poikkeavat toisistaan.

Minusta hobitit esimerkiksi ovat sen verran patriarkaalisia, että jossakin kohtaa varsinaista avioliittoseremoniaa morsiamen suvun johtaja (useimmiten mies) voisi asettaa morsiamen käden sulhasen käteen, ja samalla sulhasen suvun johtaja vain seisoisi vieressä katsoen hyväksyvästi päältä. Eivät kuitenkaan niin patriarkaalisia, ettei naispuolista päähobittia näitä asioita hoidettaessa otettaisi aivan yhtä vakavasti kuin miespuolistakin.

...Mutta mitenkäs toimitaan silloin, jos avioon ovat astumassa vaikka kolmannet serkut, joitten kohdalla suvun päämies tai ‑nainen on sama? Entäpä jommankumman suvun päähobitin vastustaessa avioliittoa niin paljon, että pidättäytyy tavan mukaisten tehtäviensä hoitamisesta, vaikka avioliiton solmiminen sinänsä onkin täysin pätevä?

Larppi pelattaneen näillä näkymin ensi elokuun The Miitissä @Sananjalka , joten vielä ehtii halutessaan mukaan pelaamaankin

Kun ottaa huomioon, että Tolkien itse ajatteli hobittipariskuntien keskenään päättävän liitoistaan, suvun päämiehen vastustus tuskin liiton solmimista estäisi. Pikemminkin se saattaisi aiheuttaa uuden sukuriidan, kun "meidän Smaragdi ei muka olisi ollut kyllin hyvä naitavaksi Tukien päähaaraan! Ajatelkaa mitä hävyttömyyttä!"

Isilmírë sanoi:

suvun päämiehen vastustus tuskin liiton solmimista estäisi

Click to expand...

Enhän minä sitä. Vaan sitä, kenen pitäisi häissä toimia päämiehen »sijaisena», jotta juhla herättäisi mahdollisimman vähän ylimääräistä juoruilua ympäri Kontua!

Se onkin mielenkiintoinen kysymys. Kuka olisi sellainen henkilö, joka katsottaisiin kyllin arvokkaaksi ja joka myös suostuisi ja uskaltaisi sillä tavalla asettua suvun päämiehen auktoriteettia kyseenalaistamaan? Vai riittäisikö suvun päämiehelle se, että kieltäytymällä saa ilmaistua oman kantansa ja jonkun muun suvun jäsenen toimiminen virallisena todistajana häissä olisi sellaisessa (todennäköisesti aika harvinaisessa) tilanteessa aivan normaalia eikä aiheuttaisi mitään kitkaa?