Väen vähitellen lähtiessä pois valtaistuinsalista päätät itsekin ryhtyä päivän töihisi. Kuljet alas kohti vankityrmiä miettien samalla mielessäsi, minkälaisia seurauksia Brodericin kuolemalla mahtaa olla.
Tyrmiin saavuttuasi huomiosi kiinnittyy nopeasti yhteen seikkaan: Verenvuototyrmään johtava ovi on auki. Se on käsittämätöntä, sillä tyrmä on aina lukossa ja tiukasti eristetty - eihän siellä säilytetä kuin sellaisia vankeja, jotka jätetään turhan ankaraksi yltyneen kidutuksen jälkeen odottamaan kuolemaansa. Kävelet itseksesi manaillen kohti tyrmää, ja sinne saavuttuasi huomaat narrin torkkumassa pahnoilla.
No jopash she keshtikin, narri mumisee. Vilkaiset häntä pahansuovasti ja ajattelet sanoa miekkoselle pari valittua sanaa ja samalla kovistella ulos, kuinka ihmeessä hän pääsi tyrmään sisälle. Samassa narri kuitenkin pomppaa ylös ja hiipii sormea suullaan pitäen viereesi.
Viikatemies. Minun huoneessani. Tänä aamuna. Narrin kasvot ovat kalpeat ja silmistä loistaa pelko. Sulje tyrmän ovi. Meidän on puhuttava. Vaikuttaa siltä, että kauhu on saanut narrin selviämään vähäksi aikaa, sillä puheessa ei enää kuulu sammallusta - vai oliko kyseessä näytelmä alun perinkin?
Kuljet nopeasti käytävää ovensuuhun ja vedät tyrmän oven kiinni samalla vilkaisten, että ketään ei ole näkemässä. Samalla mietit pelonsekaisin tuntein, mitä oikein tuleman pitää. Viikatemies, Häränniskan pahamaineinen kätyri, joka kiertää ympäri maaseutua agitoimassa talonpoikia. Olet tavannut tuon kaksimetrisen hontelon, kähisevällä äänellä puhuvan kaapuun verhoutuneen miehen vain kerran, ja häntä ei todellakaan voi pitää kovin helposti lähestyttävänä tyyppinä. Narrin kauhua on helppo ymmärtää.
Tuliko ohjeita? kysyt pikkumieheltä, joka nojaa nyt seinään väsyneen näköisenä. Narri on linnan ensimmäisenä (ja tiettävästi lisäksesi ainoana) Yön viikatteiden jäsenenä se henkilö, joka useimmiten saa maaseudun päälliköiltä tai itseltään Häränniskalta linnan Viikatteiden toimintaohjeet. Vaikka pidätkin nokkimajärjestystä nurinkurisena, on siinä hyvätkin puolensa - eipähän kukaan tule ainakaan häiritsemään Capselian kanssa viettämiäsi yöunia.
Joo. Meidän pitää ryhtyä toimeen, narri vastaa. Kuvittele, hän tiesi kuninkaan kuolemasta jo tuntia ennen kuin Sir Grim kertoi siitä. En ymmärrä, miten se on mahdollista. Pikkumies tärisee taas. Sitten hän ryhdistäytyy.
Linnaan on saatava sekasortoa, ja sen aiheuttaminen on meidän tehtävämme. Nykyisellään hovi on liian vahva, että se antautuisi kapinallisille. Siksi tehtävämme on levittää kauhua. Pyrimme tappamaan hovilaisia, jotta kauhu leviäisi ympäri linnaa. Murhien on oltava julmia, jotta kaikki täälläkin saavat tietää, että Yön Viikatteet ovat tosissaan, ja ne on tehtävä visusti salassa. Älkäämme siis ryhtykö hätiköimään, vaan suunnitelkaamme huolella tämä ja huominenkin päivä, ja vasta huomisyönä on ensimmäisen verityön vuoro.
Toteutuksessa minusta tuskin on liikoja apua, mutta yritän valita kohteen ja hoitaa järjestelyt puolestasi. Sinä saat sitten käyttää tappopuuhissa kaikkea luovuuttasi. Narri irvistää. Koettakaamme kuitenkin yhdessä miettiä, kenestä teemme ensimmäisen uhrimme. Mielestäni viisas valinta olisi joku sellainen, joka ei varmasti ole kääntymässä puolellemme, tuli sitten mitä tuli. Jos löydämme perillisen tässä vaiheessa, en suosittele tappamaan häntä vielä, sillä silloin joku muu saattaisi napata valtaistuimen itselleen ennen kuin kapinallisjoukkomme ehtivät tänne. Ehdottaisin myös, että valitsemme ensimmäiseksi uhriksemme naisen. Se herättää entistä enemmän kauhua.
Lisäksi meidän tulee pitää huolta siitä, ettemme herätä turhaa epäilystä. Pidä edelleenkin hyvät välit perheväkeesi ja muistuta varsinkin sitä pösilöä appiukkoasi vähän väliä siitä, kuinka iljettävää kapina onkaan ja keksi kapinallisille kaikenlaisia herttaisia rangaistuksia. Minä voisin alkaa kaveeraamaan vähän enemmän hovihankkijan kanssa. Kukapa sitä parasta juomakaveriaan petturiksi epäilisi. Jos hyvin käy, voimme vielä saada heistä apureita, joskin tietämättään. Hän haukkui minut pataluhaksi siitä, etten ole saanut täältä puolellemme kuin yhden jäsenen, mutta ketä tällaisesta porukasta muka uskaltaa kokeilla. Hengenlähtö on varma, jos puhuu sivu suunsa. Olisi tehnyt mieli sanoa tuo hänellekin, mutta en tietenkään uskaltanut.
Narri lähtee hiljalleen kävelemään kohti tyrmän ovea.
Siinäpä taisikin olla kaikki mainitsemisen arvoinen, hän toteaa ja avaa tyrmän oven avainnipulla. Älä huoli, hän virnistää huomatessaan sinun harovan vaistomaisesti vyötäsi, missä säilytät omia kappaleitasi, nämä ovat appesi avaimet.
Nämä sensijaan, hän huikkaa jo ovelta poispäin kiirehtiessään, ovat sinun. Ajattelin, että koska pääpyövelimme saattaa huomata avaimiensa kadonneen, kannattaa sinun ilmoittautua varkauden uhriksi myöskin. Muutoin eroavaisuus saattaisi herättää epäilystä. Viskaan nämä molemmat joutessani sisälinnan kaivoon, sieltä niitä ei löydetä. Miettikööt sitten hoviväki rauhassa, mikä voima tänne on murtautunut.
Jäät tuijottamaan sadatellen vikkelästi portaita ylöspäin kapuavan pikku varkaan perään ja mietit samalla hänen sanomisiaan partaasi haroen.
(Siinäpä se, paitsi että pelijohdolle tiedoksi, ettei Ereinion niitä avaimia mihinkään kaivoon viskaa, vaan tiputtaa ne oman huoneensa ikkunasta alas sata jalkaa alaspäin miltei luoksepääsemättömään kalliolouhikkoon. Ei Erestoriinkaan kannata turhaan luottaa. Samalla narrista tulee vähäksi aikaa ainoa, jolla on hallussaan pääsy tyrmiin - hän näet jäljensi avainten muodon paperille ja työnsi paperin narrinhatun pehmusteiden joukkoon. Lukkojen tiirikointi onnistuu kyllä, kun tarjolla on selkeät ohjeet...)