Hovi: foorumiropen offtopiikki ja selitykset

Minun oli tarkoitus yrittää hieroa ystävyyttä Alxiin jo pelin alkuvaiheissa, mutta ujo hahmoni ihaili räätäliä kovasti eikä oikein tiennyt tämän vaikuttimista, joten hän tyytyi ihailemaan etäältä.

Yllätyin ja järkytyin, kun emäntäni olikin pahis, mutta olin ihan tyytyväinen, koska Lothelenin äänestäminen sai minut tuntumaan aika kiltiltä. Tosin kovin kiltti en aina ollut...

Pelissä Undolla ja sir Miccohilla oli kiihkeä rakkaussuhde, ja tornissa vietettiinkin yksi yö vällyjen välissä. Täytyy myös todeta, että hahmoni tiesi koko ajan sir Miccohin liikkeistä - tiesin esimerkiksi, että hän oli oppipoika ja tahtoi pahikseksi ja sain kuulla, että Erestor oli toinen pahis. En vain ehtinyt äänestämään toista vastaehdokasta tarpeeksi alussa hänet pelastaakseni. Suunnitelma oli, että Miccoh tappaa kaikki ja hänestä tulee kuningas, ja sitten kamarineito nai kuninkaan ja äiti on tyytyväinen.

Miccohin kuoltua Undo olikin sitten ihan tyhjän päällä, ja olin valmis kääntämään takkini totaalisesti ja ryhtymään superhyvikseksi ja nuoleskelemaan perillistä. Harmi vain, että peli sitten loppui niin nopeasti.
 
No eipä tuo mitään. Pääsitpä sentään minun luokseni. Et ehkä saanut valtakunta, mutta sait ritarisi, ja mikäs muka sen tärkeämpää? :D

Halti antoi vihjeen, että hahmoni voi ehkä olla elossa, koska Sir Telimektar oli vanha ystäväni, joten nyt voidaan elää onnellinen loppuelämä jossain muualla, ellei uusi kuningas halua minua kaartiinsa. :p
 
Pelin tapahtumat

1. Päivä: Kuningas kuolee.

1. Yö: Nousukas Lothelen tappaa Capselian.

2. Päivä: Hovin väki äänestää nousukas Lothelenin kuolemaan.

2. Yö: Kapinalliset Erestor ja Ereinion yrittävät surmata oppipoika Sir Michelotin, joka kääntyy kapinalliseksi. Osoittaakseen uskollisuutensa kapinallisille (ja edesauttaakseen pelin juonen etenemistä…) hän tappaa sir Lockholmin. Kuninkaankaartilainen Samooja suojelee itseään. Alkemisti Alx yrittää nähdä unta Sir Michelotista, mutta yökyöpeli Tix varastaa tämän kyvyn ja näkee (sekavaa) unta itsestään.

3. Päivä: Hovin väki äänestää kapinallinen Erestorin kuolemaan.

3. Yö: Kapinalliset Ereinion ja Sir Michelot yrittävät surmata perillinen Lady D:n, mutta yökyöpeli Tix varastaa Miccohin kyvyn ja kohdistaa sen itseensä tappavin seurauksin. Alkemisti Alx näkee unta kuninkaankaartilaisesta Samoojasta, joka suojelee haltiaveristä Papa Legbaa.

4. Päivä: Hovin väki äänestää kapinallinen Sir Michelotin kuolemaan.

4. Yö. Kapinalliset tappavat rakastavainen Vehkan. Kuninkaankaartilainen Samooja suojelee itseään. Alkemisti Alx näkee unta sydämenkylmettäjä Undosta.

5. Päivä: Aamulla toinen rakastavainen Juspe tappaa kostoksi perillinen Lady D:n ja itsensä. Jäljelläoleva kapinallinen nousee valtaistuimelle, sillä perilliselle ei jäänyt tilaisuutta nimittää seuraajaa itselleen.


Harmi, että kirottua ei tapettu missään vaiheessa. Olisi ollut kiva testata, miten kummittelu onnistuu ja millainen vaikutus sillä on peliin. Oppipoika oli mielestäni oikeen onnistunut hahmo, ja tosiaan oli lähellä, ettei saatu peliin alkemisti-kapinallista. :p Myös rakastavaiset osoittautuivat ihan hyviksi hahmoiksi, ainakin saatiin dramaattinen loppu...

Pelin johtaminen oli hauskaa ja kiitokset kaikille pelaajille. Tästä pelistä opimme ainakin, että pelivuorokausien täytyy olla tietyn mittaisia. :) Etenkin unien kirjoittaminen oli hauskaa, arvoimme nopalla unien selkeyden ja oikeellisuuden. Alkemistin unista yksi oli täysin sekava (mutta Tix varasti sen), yksi vähän epämääräinen ja yksi melko selkeä. Kaikki olivat kuitenkin oikeita, eli täysin valheellisia unia alkemisti ei nähnyt.

Taidan postata nuo unet seuraavaan viestiin.
 
Alkemistin näyt

Uni Tixistä (siis Tix näkee itsestään):
Keskityt ajattelemaan Alxia ja vajoat hiljalleen uneen. Ensin unessasi kaikki on usvaa, kunnes näet usvan keskellä Alxin hahmon. Lähestyt räätäliä, mutta hän kavahtaa kauemmas sinusta, ja alkaa yhtäkkiä liueta usvaan. Huudat hänen peräänsä, mutta huutosi kaikuu nyt kiviseinistä. Usvasta on uneesi aineellistunut tuttu Hyburgin linna, mutta sen mittasuhteet ovat oudosti vääristyneet. Kuninkaansali on niin pieni, että sinne mahtuu vain yksi ihminen. Käytävät ovat kilometrien pituisia, mutkittelevia, ja niin kapeita, että niitä pitkin on vaikea kulkea. Yhtäkkiä huomaat itsesi, juoksemassa ympäri linnan käytäviä silmät kiinni ja alituiseen johonkin törmäillen. On pimeää, etkä selvästikään tiedä mitä olet tekemässä. Ehkä olet tulossa jonkun luota, tai kenties menossa. Tarkkaillessasi tuota toista itseäsi huomaat hitaasti sulautuvasi häneen, hänen ajatuksensa ja tunteensa ilmestyvät ajatuksiisi kunnes hukkaat alkuperäisen itsesi kokonaan. Toinen sinäsi kertoo, että on tekemässä jotakin tärkeää, muttei tiedä mitä. Hänen pelkonsa on sinun pelkoasi. Rukoilet hädissäsi, että Archael auttaisi sinut pois tästä pinteestä. Yhtäkkiä käytävä valaistuu, ja edessäsi on kameli! Kiipeät kamelin selkään, ja se lähtee jolkottamaan kohti linnan ulko-ovea. Pian olette raikkaassa ulkoilmassa ja ahdistuksesi helpottaa hieman. ”Minne mennään?” Kameli hörähtää. ”Mennään vaikka katsomaan kuuta”, ehdotat. Kameli vie sinut kalliolle, ja alkaa yhtäkkiä juosta täyttä vauhtia kohti jyrkänteen reunaa. Olet aivan varma loppusi koittaneen, mutta juuri ennen kuin olisitte suistuneet alas reunalta, kameli saa siivet selkäänsä. Lennätte yhdessä kohti kuuta, ja maailma takananne pienenee hurjaa vauhtia. Säpsähdät, kun huomaat sen olevan pallon muotoinen! Litteähän sen piti olla! Kukaan ei takuulla uskoisi tätä, jos kertoisit siitä muille… Hienot maisemat rauhoittavat sinua niin paljon, että vaivut syvempään uneen ja nukut rauhallisesti aamuun saakka. Herätessäsi muistat kuitenkin kaiken tarkasti – kuinka omituinen ja levoton uni!

Samana yönä Alx näki vain painajaisia:
Alx menee vuoteelleen ja tarkkailee kynttilän liekin tasaista leikkiä. Vasta muutamaan tuntia myöhemmin hän sulkee silmänsä ja rentoutuu vuoteellaan.
"Sir Michelot", nainen kuiskaa hiljaa ja keskittyy. Valvetajunnan sammuessa tuntuu kuin hän painuisi syvemmälle, alaspäin yhä syvemmälle patjaan joka on nyt muuttunut pohjattomaksi. Se on tuttu tunne. Annettuaan tunteen jatkua kyllin pitkään Alx räväyttää silmänsä auki unimaailmaan. Ensi alkuun kaikki on utuista, hän erottaa erilaisia hahmoja kaukaa usvaverhon takaa muttei kykene tulkitsemaan keitä he ovat. Yksi hahmoista lipuu lähemmäs ja alkaa hitaasti saada tunnistettavia piirteitä: Sir Michelot. Hän katsoo toisaalle, mutta hänen katseensa alkaa juuri kääntyä sinua kohden ja ---
Yhtäkkiä utuverho nielaisee Sir Michelotin ja kaikki muutkin hahmot hyökäten päin sinua. Se virtaa sisään silmistäsi ja työntyy tajuntaasi sumentaen kaiken ja tukkien hengityksesi. Hädissäsi yrität rimpuilla irti, paeta kaikennielevää usvaa. Saat siitä kädelläsi otteen ja kiskaiset sen kauemmas ponkaisten epätoivoisesti ylöspäin. Samalla silmäsi aukeavat valvemaailmaan ja tajuat istuvasi sängyssäsi ja heittäneesi peiton pois. Yksi peiton kulmista on rutussa ja kuolan peitossa – olet yrittänyt niellä sitä. Hikikarpalot valuvat otsallasi. Joku, tai jokin, hyökkäsi uniisi muuttaen hyvin alkaneen ennenäyn pelkäksi painajaiseksi. Mutta kuinka?

Uni Samoojasta:
Alx on odotellut aamuyön tunneille asti suitsukkeidensa sytyttämistä. Hänen mielessään on pyörinyt edellisyön kauhea kokemus, mutta epäröivällä kädenliikkeellä hän vihdoin sytyttää yrttisekoituksensa. Vieno savukiehkura nousee ilmaan ja huoneeseen leviää pian suitsukkeen makea tuoksu. Alx käy makaamaan sängylleen ja sulkee hitaasti silmänsä. Hiljaa mielessään hän toistelee hovilääkäri Samoojan nimeä ja hyvin pian Samoojan hahmo piirtyy hänen mieleensä terävänä ja selväpiirteisenä.
Lääkäri on juuri käymässä nukkumaan ja vetäytyy vällyjensä väliin lepäämään. Hetken makoiltuaan näet kuitenkin hänen nousevan taas ylös ja yllätykseksesi hän lähtee hiippailemaan pimeille käytäville. Epäilyksesi heräävät, sillä Samooja vilkaisee monta kertaa taakseen varmistaakseen, että kukaan ei seuraa. Lopulta Samooja seisahtuu ja asettuu erään oven viereiseen syvänteeseen piiloon. Juuri ennen kuin hän katoaa varjoihin, huomaat kuitenkin hänen vetävän kasvoilleen kultaisen naamion.
Näet ajan kuluvan nopeasti, ja hieman ennen aamun sarastusta näet taas Samoojan tulevan esiin varjoista. Lääkäri on pitänyt uskollisesti vahtia saman oven lähistöllä koko yön. Hän vetää naamion pois väsyneiltä kasvoiltaan ja suuntaa ripein askelin takaisin kohti omaa torniaan.

Uni Undosta:
Alx noukkii taas kerran hyllystään yrttejä. Hulluruohon kohdalla hänen kätensä pysähtyy, ja empien hän miettii sopivaa yrttisekoitusta. Jos ottaisikin vähemmän hulluruohoa ja enemmän humalaa? Vai pitäisikö sittenkin ottaa mukaan huurreapilaa? Empien hän kerää käteensä hieman kaikkea ja sytyttää suitsukkeensa palamaan. Sitten hän istahtaa sängylleen odottamaan ja sulkee silmänsä.

Näyt alkavat pian, liian pian. Alxille tulee luita ja ytimiä myöten kylmä, ja pian hän näkee itsensä kävelemässä lumisateessa. On pimeää ja tuulista, ja lumi piiskaa vasten hänen kasvojaan kipeästi. Alx yrittää tähyillä eteenpäin huivinsa alta, mutta ei näe muuta kuin lumituiskun ja pimeän maiseman. Hän pysähtyy hätääntyneenä ja kääntyy ympäri. Kaukana takanaan hän huomaa perässään kävelevän hahmon. Hahmo on vielä pieni ja sen tummat hiukset ovat jäätyneet piikkisuoriksi, mutta yhtäkaikki se on helppo tunnistaa: kamarineito Undo! Hahmo lähestyy hitaasti kahlaten hangessa ja tuijottaa maahan. ”Undo? Alx huutaa epävarmasti. Hahmo ei vastaa, vaan lähestyy samaa, tasaista vauhtia pää kumarassa. ”Undo, puhu minulle,” Alx pyytää vielä epävarmemmin, mutta hahmo ei edelleenkään vastaa. Alxin mieleen hiipii pelko, kun Undon hahmo lähestyy häntä tasaisen varmasti, puhumatta sanaakaan. Undon iho on sinertävä ja vaatteet lumen peitossa. Tyttö tuntuu kävelevän hangen päällä, kummallisen vaivattomasti. Alx puolestaan seisoo polviaan myöten lumessa. Alx alkaa tulla pakokauhuiseksi: Undo on jo lähellä, eikä Alx pääsisi karkuun, jos hänellä olisi pahat mielessä! ”Undo, ole kiltti ja puhu minulle. Kerro, kuka olet!” Undo pysähtyy Alxin lähelle ja nostaa hitaasti päätään. Hänen silmänsä hehkuvat sinisenä ja kasvoilla on vakava ilme. Alx ehtii panna merkille Undon kaulaa kiertävät ikävännäköiset mustelmat, jotka erottuvat tummempina läiskinä sinertävää ihoa vasten. Yhtäkkiä Undo ojentaa hitaasti jäätyneen sormensa Alxia kohti. Alx tuntee yhtäkkiä syvää inhoa, pelkoa ja pakokauhua. Hän tahtoo pois tilanteesta, ennen kuin Undo koskee häneen!

Alx säpsähtää hereille ja näky katoaa yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin. Ensi yönä hän ei takuulla polttaisi yhtään huurreapilan versoa, se oli varma!
 
Tämä nyt kuuluu siihen Highly Uninteresting -luokkaan, mutta postaan jutut kumminkin. Capselian ruumiin nähtyään pyöveli sai sydänkohtauksen, josta hän haltiaverisenä toipui yllättävän nopeasti (yksi hukkaanmennyt vinkki hyviksille). Hän tunkeutui Sir Grimin toimistoon pyytämään lupaa vaimolleen paeta linnasta. Keskustelun yksityinen osuus tässä Haltin lähettämänä:

[alkaa]

Sir Grim hymähtää. "Olkoot, ei sen väliä. Tulemme mitä todennäköisimmin tarvitsemaan pyöveliämme tulevina päivinä, joten parempi taata teille jonkinlainen mielenrauha. Tyttärenne menetys lienee jo järkyttänyt teitä aivan kylliksi. Joku kaartista saattaa vaimonne kylään saakka, siitä eteenpäin hän saa selvitä omillaan. Käsken Sir Lockholmia järjestämään asian tänä iltana.

Voitte poistua. Nopeasti, pyydän, tai pyörrän sanani. Älkääkä koskaan enää tunkeutuko tänne luvatta, tai huomaatte oman päänne päätyneen pölkylle etuajassa.


...Niin, ja olkaa vaiti tästä asiasta. En halua väen pakenevan linnasta joukolla jos murhat jatkuvat. Vaimonne ei siis saa nousta esimerkiksi."

Sir Grim heilauttaa kättään hätistäen miehen luotaan ja kääntyy takaisin pergamentin puoleen.

[loppuu]

Samana iltana koko hovin edessä paljastetaan, että Capselia olikin kuninkaan äpärätytär. Nyt pyövelin oli taas improvisoitava ja äkkiä. Hän ryntäsi vaimonsa luokse ja hetken hiljaisuus ennen riehuntaa täyttyi näin:

[alkaa]

Heti kotiinsa tultuaan pyöveli sanoo vaimolleen:

"Nyt ei ole paljoa aikaa. Minua seurattiin tänne ja he käyvät epäluuloisiksi ellen kohta ala huutaa sinulle. Äsken nimittäin kerrottiin julkisesti, että Capselia oli kuninkaan äpärätytär. Älä nyt sinä ala pyörtyä, nyt ei ole sellaiseen aikaa! Kyllä, minä olen tiennyt sen aina. Oma tyttäreni hän ei millään voinut olla, sillä en ole voinut saada lapsia sen jälkeen kun metsänvartija potki nivusiani. Älä siitä piittaa, kuulisit mitä eunukkien hurjasteluista kerrotaan. Tärkeintä on että tiedät, että rakastin Capseliaa kuin omaa lastani. Nyt minun pitää murjoa sinua vähän ja rikkoa sisustusta, jotta muut luulisivat minun jättävän sinut. Niin he eivät osaa epäillä että lähtisin perääsi sitten kun sekasorto tarpeeksi yltyy täällä. Kohta täällä on piru irti, sen takaan. Mene turvaan ja jos Jumala suo, tulen luoksesi."

Sitten pyöveli tinttaa vaimoaan pari kertaa naamaan ja alkaa riehua paikkoja särkien.

[loppuu]

Vahvistaakseen vaikutelmaa lopullisesta välirikosta vaimonsa kanssa, pyövelimme lähtee rilluttelemaan Ereinionin ja Juspen kanssa ja yrittää siinä samalla nyhtää narrista tietoja irti. Koska pyöveli on edelleen uskollinen vaimolleen, pitää ilotalokeikallakin improvisoida.

[alkaa]

Yksäri Ereinionille
Pistit kapakka- ja ilotalokierroksella merkille sen, että pyöveli joi vähemmän kuin antoi ymmärtää. Eihän hän muuten olisikaan pysynyt sinun ja Juspen, ansioituneiden ryyppääjien, kyydissä mukana. Pyöveli käytti yksinkertaisia kikkoja juomistaan mukamas salavihkaa vähentääkseen: lahjoi tarjoilijattaren tuomaan vesitettyä olutta, kaatoi osan olkien peittämälle lattialle jne. Juspe oli niin kipoissaan ettei näyttänyt huomaavan mitään. Pyöveli myös yritti kysellä sinulta salaliittolaisten henkilöllisyyttä ja teki senkin kömpelösti. Vastailit ympäripyöreitä, ymmärsit kysymyksiä tahallasi väärin ja laitoit asioita jahtaamaan toisiaan niin kimurantisti että pyöveli lopulta unohti mitä oli kysynyt. Perustaitojen käyttöä narrille, jonka täytyy olla asioista perillä paremmin kuin kukaan muu, jotta pystyisi heittämään oikean pilkan oikeaan aikaan.

Ilotalossa pyövelin varaamasta huoneesta kuului asianmukaista sängyn natinaa, mutta sinua ihmetytti porton kikatus. Niinpä kurkistit avaimenreiästä ja näit pyövelin ja porton hyppimässä sängyn päällä täysissä pukeissa. Ihmekös että se huvitti toisenlaiseen liikuntaan tottunutta porttoa. Mietit syytä pyövelin käytökseen ja arvelit, että hän on yksinkertaisesti kadottanut miehiset kykynsä ikäännyttyään ja yritti nyt peitellä sitä. Sinällään hänen toimintansa oli viisasta, että hän välttyi sinua nyt vaivaamilta oireilta: nivusiasi on syyhyttänyt ilotalokäynnistä lähtien ja viimeksi vettä heittäessäsi sinusta tuntui kuin olisit virtsannut piikkilankaa. Mietit alkoholin turruttamilla aivoillasi, miten parhaiten hyötyisit kierroksella keräämistäsi tiedonmurusista.

[loppuu]

Ereinion ei reagoinut viestiin millään lailla, koska hänellä oli kapinallisena suurempiakin murheenaiheita.

Pyövelillä oli mahdollisuutensa päästä pääjuonesta kiinni, mutta hän missasi sen koska oli niin kuohuksissaan tilanteesta. Tässä Vehkan ja Papa Legban yksityinen keskustelu kidutuskammiossa:

[alkaa]

Vehkan yksäri Papa Legballe:
Vehka silmäilee silminnähden peloissaan kidutuslaitteistoa ympärillään ja terästää sitten mielensä. Hän kohottaa katseensa ja katsoo pyöveliä suoraan silmiin.

"Minä olen nähnyt näyn sinusta. Tai ilmestyksen. Archael on sanonut, että sinulla on suuri rooli uuden ajan koittaessa, että taivaassa vaaditaan pyöveli viemään henki viimeisellä tuomiolla -Suuri Lohi saisi vatsaväänteitä niin suuresta petturien määrästä- ja jostain syystä isäni on valinnut sinut... ja siksi haluaisin varoittaa sinua."

Vehka siristää silmiään ja kuiskaa sitten niin hiljaa, ettei lukkomestari kuule:

"Täällä harjoitetaan pimeää taikuutta. Varoitan sinua, on aikomuksesi sitten mikä tahansa, pysy valppaana. Joku on langettanut ylleen kirouksen, ja Archael on armossaan ilmoittanut minulle, että hän on Undo. Älä siis kajoa häneen kirveelläsi, mitä sitten tiellesi tuleekin, sillä sinua tullaan tarvitsemaan Herrani suunnitelmissa enkä nauttisi kaltaisesi taitoniekan menetyksestä. Se musta kirous nimittäin hajottaa sielunkin."

Vehka luo pyöveliin pitkän katseen ja väläyttää sitten hymyn, joka saa hänen silmänsä sädehtimään.

"Ja siltä varalta, ettet luottaisi minuun, voin kertoa, että tiedän yhtä ja toista sinun työstäsi. Jopa niin paljon, että sinulle saattaisi olla epämiellyttävää torjua apuni."

Tyttö vaikenee ja jää seisomaan paikoilleen odottaen pyövelin vastausta. Typeryskin näkisi, että hänellä on liian suuret luulot itsestään, mutta toisaalta... kukapa haluaisi murskata pienen tyttöparan itsetuntoa?

Papa Legban yksäri Vehkalle:
Pyövelille ei kukaan ole opettanut hienotunteisuutta.

Hän nojaa rautaneitsyttä vasten ja puhuu hiljaa:

"Minulta on kuollut tytär syntymättömän lapsenlapseni kanssa ja joudun eroon vaimostani. Sitten sinä tulet höpöttämään kaloista ja kirouksista ja lopuksi uhkailet minua. Sanon sinulle tämän: jos levität valheista minusta tai jäljellejääneestä perheestäni, niin saat katua. Pitkään ja hartaasti. Katsele tätä värkkiä ja mieti, millaista olisi jäädä sen sisään. Katsele pitkään ja hartaasti!"

Pyöveli kääntyy kannoillaan ja harppoo ulos kidutuskammiosta.

[loppuu]


Niin kuin näkyy, keskityin omiin pikku sivujuoniini ja jätin pääjuonen lähes huomiotta. Se on ollut helmasyntini näissä peleissä. Vaille roolia jääminen ja mitättömien roolien saaminen hyvis-pahis-akselilla on ollut omiaan vähentämään peli-innostusta.

Muuten olen sitä mieltä, että pelaajan pitäisi saada tietää roolinsa ennen hahmon lopullista luomista. Vaaranahan siinä on se, että pelaaja keksii "muuta tekemistä" ennen pelin alkamista jos rooli ei ole mieleinen, mutta hahmon syventämistä se auttaisi hurjasti. Ei mitään "olen oikeasti kiltti tyttö, joka nyt vain sattuu olemaan mielipuolinen murhaaja"-hahmoja enää.
 
Minulla oli muuten hervottoman hauskaa Legban vastauksen kanssa. :D En vain löydä enään muita yksärivaihtojani, douvin kanssa niitä lähinnä kävin ja Undonkin kerran.
 
Minun piti muuten alun perin laittaa Papa Legban viestiin vastaus, jossa olisin kautta rantain antanut ymmärtää olevani Nousukas, joka voi seuraavana yönä kostaa pyövelin tyttären kuoleman. Ennen kuin tein tämän, ehdittiin Lothelen teloittaa ja sen jälkeen motivaationi viestin kirjoitukseen katosi, kun Pagba olisi joka tapauksessa tiennyt minun puhuvan pötyä. Muutenkin juuri pelin ensimmäiset päivät olivat niin kiireisiä, etten ehtinyt kehittelemään mitään sivujuonia, harkitsin ehdottaa PJ:lle, että olisin kapakkakierroksella sujattanut Juspen taskuun joitakin Yön Viikatteet -fanitarroja ja seuraavana päivänä laittanut kaartin komentajalle nimettömän viestin aiheesta.
Ekana iltana piti myöskin sanoa Erestorille, että tappaa joko Papa Legban tai Vehkan (ekan käytös ilotalokierroksella huolestutti tosissaan, kun se vaikutti tietävän roolini - kyseli salaliittolaisista eikä juonut, Vehka taas oli juhlailtana viimeisessä viestissään kysellyt minusta jotakin ja kun se seuraavana päivänä puhui jotakin Legballe, ajattelin että alkemisti on saanut käyttää kykyään jo aiemmin ja kantelee tuloksista jollekulle.) Erestor valitsi kuitenkin uhrinsa minua konsultoimatta, mutta loppujen lopuksi hyvinhän tuo silti päättyi.
 
Hahmoni yksityisviestit ovat ohessa. Lainaan Legban systeemiä kun en jaksa tehdä quoteja jokaiseen. Tylsä olen.

Ensimmäinen vuorokausi Lockholmin kuoleman jälkeen. Tix on sujauttanut Alxin leivän väliin pienen lappusen, jossa ilmaisee toiveensa tavata. Alx päättää tarttua toimeen samantien:

[alkaa]
Kieputtuaan riittävän pitkään Samoojan riesoina ja tarkasteltuaan analyyttisen kiinnostuneena ruumiin käsittelyä, Alx lähtee etsiskelemään Tixia. Pitkällisen metsästyksen jälkeen nainen löytyy viinikellareiden luota.
"Ymmärsin leipäkepposestasi, että tahdoit vaihtaa sanoja kanssani. Nyt sinulla on siihen tilaisuus", hoviräätäli toteaa nojaten ovenpieleen ja saaden selin olleen Tixin hätkähtämään, "Minulla on muutakin tekemistä tälle päivälle".
[loppuu]

Tämän jälkeen käytiin vapaassa tahdissa keskustelua, mutta valitettavasti oma kappaleeni siitä on kadonnut. Korvasin sen pelinjohdolle oheisella viestillä:

[alkaa]
Sähläsin kun joudun käymään kroonisesti vierailla koneilla, eikä lokit jää minnekään. Laitoin Tixille suoraan meseen peliviestin, mutta minulla ei ole sitä enää. Voin koettaa pyytää Tixiä postaamaan sen teille, mutta jos sen mese ei tallenna lokeja, tässä pähkinänkuoressa:

Alx vastasi sangen lyhyesti vain, että epäilee Vehkaa, sit Michelotia sekä Samoojaa. Sanoi itse ottavansa illan mittaan tolkkua Samoojasta ja kehotitti Tixia valitsemaan kahden jäljelle jääneen väliltä. Alx myös mainitsi, että Vehka lähtee kohta käsistä ja tyttö pitäisi pysäyttää ennen kuin tämä tekisi jotakin pahaa.
[loppuu]

Alx päättää tarttua härkää sarvista saman päivän aikana ja ahdistella Samoojaa, jos tästä nyt sattuisi irtoamaan jotakin. Keskustelu päättyy kuitenkin lyhyeen tylyn lääkärin toimesta.

[alkaa]
Hoviräätäli työntyy sisälle Samoojan asuntoon koputtamatta ja viinipullo kainalossaan. Nainen vilkaisee hämmentyneen näköistä lääkäriä ja hymyilee vinosti.
"Ajattelin tulla pistäytymään", hän toteaa ja latoo pöydälle myös kaksi pikaria sekä nyytillisen pieniä leivoksia. Sitten nainen kaataa huolellisesti viiniä molempiin pikareihin, istuutuu lupaa pyytämättä ja tuoksuttaa viiniä huolellisesti.
"Seljaa", hän toteaa Samoojalle, "Erityisen hyvää viiniä. Sen kepeys toisaalta sopisi kenties paremmin toiseen tilanteeseen ja toiseen aikaan. Mutta mikäpä minä toisaalta olen hyvää ja lahjakasta viiniä tuomitsemaan? Annetaan sille tilaisuus".
Räätäli ottaa pienen kulauksen, sulkee silmänsä ja nauttii viinin mausta. Sitten nainen aukaisee silmänsä hitaasti ja katsoo Samoojaa ripsiensä lomasta.
"Emmeköhän me tunne toisemme sen verran hyvin, että voimme keskustella avoimesta. Mistä siis kiikastaa?"
[loppuu]

Tixin kuoltua ja Alxin saatua tietää siitä, että Samooja on kruununkaartia:

[alkaa]
Alx ilmestyy käytävältä Samoojan eteen kuin myrskytuuli. Nainen kohottaa kätensä iskeäkseen sillä lääkäriä.
"Sinä senkin paskiainen", hän ärähtää kovaa niin, että kaikki lähimmilläkin käytävillä kuulevat hoviräätälin äänen. Samoojan onnistuu väistää luisevan räätälin isku helposti.
Alx madaltaa äänensä hyvin hiljaiseksi, niin hiljaiseksi ettei kukaan muu voi hänen ääntään kuulla.
"Mikset sinä vartioinut hänen oveaan?"
Naisen silmiin tulvahtavat kyyneleet ja hän vajoaa pieneksi lattialle nyyhkyttäen.
[loppuu]

Väliin kuuluu Samoojan vastaus, mutta keskustelu jatkuu näin:

[alkaa]
Alx tyyntyy hieman. Nainen pyyhkäisee vihaisesti kädellä kasvojaan.
"Minä en ole typerä, vaikka sellaisena tunnutkin minua yhtenään pitävät. Tix sen sijaan..." Naisen ääni haipuu pois.
"Hän oli tärkeä", räätäli sanoo, kykenemättä muotoilemaan tunnekuohussaan ajatustaan toisin, "Nyt häntä ei enää ole, eikä mikään tuo häntä takaisin".
Kyyneleet alkavat taas virrata naisen kasvoilla, mutta nyt hän kykenee hillitsemään itsensä paremmin.
"Koskaan ei minulla ole ollut yhtä läheistä ystävää ja vasta viime päivinä ymmärsin, miten vähän hänestä todella tiedänkään", nainen selittää hiljaa. Hän vilkaisee Samoojaa syrjäkarein.
"Sinä olisit voinut pitää hänet turvassa", hän toteaa katkerasti, "Nyt hän on mennyt".
Nainen pudistelee päätään.
"Se typerys teki sen itseään kohti, jotta kukaan muu ei satuttaisi itseään. Se hyväntahtoinen ja epäitsekäs typerys".

Räätäli vetäytyy kauemmas huoneessa ja koettaa hahmottaa ajatuksensa.
"Tix kuoli joko siksi, että joku hänet murhasi tai siksi, että hän kosketti sir Michelotia ajatuksillaan", hän toteaa hiljaa, "Yhtä kaikki, nyt hän on kuollut".
"Minun tietoni sinusta eivät muille kuulu, eivät vielä. Oli typerää ja varomatonta tulla luoksesi näin, mutta yhtä kaikki, tunteenpurkaukseni pitää muut todennäköisesti varpaillaan. Minä en pidä sinusta erityisemmin, eikä viime yö muuttanut käsitystäni kovinkaan paljoa. Tämänpäiväinen vain vahvistaa muiden kuvaa siitä. En aio kääntää päätäni tässä asiassa. Toivottavasti se pelastaa sinun nahkasi yhtä lailla kuin minunkin", Alx toteaa hiljaa ja tuska palaa naisen katseeseen, "Jos on liian lähellä toista ja osoittaa välittävänsä, se rikotaan. Tix on kuollut, enkä voi olla ajattelematta, että minä lähetin hänet kuolemaan".
[loppuu]
 
Ennen peliä hekumoin Haltille, että jos minä olen nousukas, niin heti ensimmäisen yön jälkeen kuiskuttelen jokaiselle pelaajalle, että alkemistina näin hämärän näyn, joka paljasti hänen olevan perillinen. Vain oikea alkemisti ymmärtäisi hämäykseni ja hänen olisi vaikea toimia minua vastaan paljastamatta omaa rooliaan muille. Toisena yönä surmaisin sitten perillisen, jos tämä liittoutuisi kanssani. Näin pelistä olisi tosiaan voinut tulla aika pikainen.

Oletteko katsoneet Painajainen Elm Streetillä -leffoja? Silmiinpistävää niissä on sivuhenkilöiden huoleton asenne. "Joo, kyllähän pari tämän koulun oppilasta on murhattu kauhealla tavalla, mut ei se muhun vaikuta. Mä vaan jatkan juttujani niinku tähänki asti." High Schooliin sijoittuva peli voisi olla hauska juttu. Pelaaja kuuluisi joko hikareihin (vain koulunkäynnillä on väliä), rikkaisiin (vain biletyksellä on väliä), nörtteihin (rtf www), urheilijoihin (koe? treenaan ensin) tai luusereihin (tehdään uusi tappolista). Ryhmilläkin olisi väliä eikä pelkillä yksilöillä, mutten ole vielä hiffannut että miten se peliteknisesti näkyisi. Ideaa voi vapaasti kehittää.
 
Ideaa voisi kehitellä. Jos peli koostuisi ryhmistä (esim. Survivors-tyyli, ensin päätetään mikä ryhmä häviää ja sitten sieltä heivataan yksi pois), mukaan voisi ottaa enemmän porukkaa (Lothe tässä yrittää vain sanoa, että toivoo että kaikki halukkaat pääsevät peliin mukaan mutta itse haluaisi olla taas mukana murhaamassa).

Pistän tähän pelinjohtoa kunnioittaen ladyni taustatarinan.

[alkaa]
Kuninkaan pitkäaikainen rakastaja Lady Lothelen onkin ehtinyt jo odotella sitä, että vanha ja sairas kuningas potkaisisi tyhjää. Kaikkien odotuksen vuosien jälkeen on kirottua, ettei mokoma hoopo valinnutkaan häntä seuraajakseen. Kunpa Lothelen vain olisi onnistunut saamaan kuninkaalle lapsen silloin kun siihen vielä oli mahdollisuus, silloin kaikki olisi niin paljon yksinkertaisempaa. Vielä muutamia kuukausia sitten hän eli siinä harhaluulossa, ettei siinä olisi onnistunut kukaan muukaan, kunnes hän kerran sattui yhyttämään pyövelin tyttären, Capselian, linnasta illan myöhäisinä tunteina. Tietäen jo entuudestaan Capselian löysät kielenkannat hän kutsui tämän luokseen nauttimaan juttutuokiosta - Lothelenin puolelta nauttiminen oli luonnollisesti teeskenneltyä. Lothelen oli jo aiemmin kuullut eräältä linnan palvelusnaiselta Capselian olevan raskaana, ja ajatteli käyttää muuten hyödyttömän tiedon lämmitelläkseen tiedonlähdettään onnitellen Capseliaa tulevasta perheenlisäyksestä. Se osoittautui oikeaksi valinnaksi, Capselia unohti kaiken varovaisuuden kertoessaan kuinka odotti lapsensa - poikansa, kuten hän oli varma - syntymää. Pian Capselia vihjasi yllättäen suuresta salaisuudesta, joka liittyi hänen lapseensa. Lothelen joutui taivuttelemaan hämmästyttävän kauan saadakseen Capselian paljastamaan tämän salaisuutensa, melkein jo luovutti kesken ajatellen ettei salaisuus lopulta olisi vaivan arvoinen. Lopulta Capselia kuitenkin suostui paljastamaan salaisuutensa, vannottaen tietysti tuhannesti Lothelenia olemaan vaiti asiasta, Archaelin nimeen ja kuningaskunnan kautta. Mutta mikä salaisuus se olikaan! "Tämä minun poikani, tiedätkös, siitä tulee isoherra! Minä nimittäin en ole mikään pyövelintytär, en oikeasti vaikka Papaa minä isänäni pidänkin... Se on sääli, en haluais satuttaa häntä mutta pojan etu pitää pistää edelle! Näet, katsos, minä olen oikeastaan kuninkaan tytär! Ihan tosi, minulla on siitä ihan ehta paperikin, kuninkaan sinetillä ja kaikki! Sain sen jo vuosia sitten, mutten uskaltanut kertoa kellekään. Isä ei olis tykännyt, siis Papa siis. Mutta poika muuttaa kaiken! Sehän on kuninkaan tyttärenpoika, sillä on oikeus kruunuun Brodericin jälkeen, kun muita ei ole! Kyllä isä sitten ymmärtää, minä annan sille kultaa ja päästän sen pyövelintyöstä ja kumoan kuolemantuomion, kun minusta tulee kuningatar! Ja sinäkin saat kultaa, olet ollut minulle niin kiltti!" Capselian hymy oli jotain sydäntä riipaisevan viatonta, mutta sisälläsi kuohui. Tiesit, että tämä vaatisi toimia. Kuninkaan veriperillisen syrjäyttäminen valtaistuimelta olisi paljon vaikeampaa! Capselian täytyisi kuolla, mutta jokin on kummallista kyllä vielä pidättänyt Lothelenia ryhtymästä toimeen. Kuninkaan kuoleman jälkeen ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, murha on tehtävä ennen kuin mokoma Capselia avaa suunsa ja kertoo totuuden kaikille. [suom. huom. pelin ensimmäisenä yönä siis surmaat Capselian, eikä sinulla ole vaihtoehtoja tämän suhteen. Murhatavan saat valita itse]

Kunhan Lothelen saa raivattua Capselian syntymättömine lapsineen tieltä, on edessä vielä kuninkaan itselleen valitsema seuraaja - Broderic ei varmastikaan ehtinyt saada selville Capselian raskautta. Vasta kun tuokin seuraaja olisi löydetty ja surmattu jossakin linnan loukossa yön pimeydessä, voisi Lothelen ottaa itselleen Kuninkaan Sinetin ja vaatia oikeutettua paikkaansa valtaistuimella. Hän ei pelkäisi mokomia kapinallisia - kruununritaristo komennossaan hän iskisi rautanyrkillä kapinoivat maajussit suohon.

Lady Lothelen rakastaa tottakai uusia vaatteita ja koruja, ja onkin räätäli Alxin vakioasiakas (ja hyvin vaativa sellainen). Lisäksi Ladylla on oma kamarineito, Undo, joka myös pukeutuu keskimääräistä kamarineitoa paremmin. Tämä on välillä kummastuttanut hiukan Lothelenia, mutta hän on hyväksynyt Undon selityksen toisaalla asuvasta äidistään, joka räätälinä saa välillä itselleen ylijääneitä kangaskaistaleita joista ompelee tyttärelleen pukuja. Loppujen lopuksi ei ole niin tarkkaa mistä Undo pukunsa saa, ei Lothelenille ole ainakaan haitaksi että hänen kamarineitonsakin päihittää pukuloistossaan useimmat hovin ylhäisönaisista. Se saa muut hovin jäsenet epäilemättä vihreiksi kateudesta! Kunhan Undo ei päihitä Lady Lothelenia itseään...

Lady Lothelen on huomannut, että hänen pahin kilpailijansa, hovineito Lady D, on ystävystynyt hovilääkäri Tuhkan kanssa. Lady Lothelen sen sijaan arvostaa enemmän Samoojaa (vaikka Samooja ei tunnukaan pitävän juuri kenestäkään). Tuhkan tavat ja tyyli ovat arveluttavan vulgaareja. Mokomat yrtit ja muut sopivat paremmin noidan kuin hovilääkärin puuhiin. Lothelen on luonnollisesti huomannut hovilääkärien välillä vallitsevan jännitteen ja kilpailuhengen. Lothelen onkin mielessään päättänyt, että noustuaan valtaistuimelle hän heittäisi Tuhkan ulos hovista ihan vain Lady D:n kiusaksikin. Saman tien voisi mennä Lady D itsekin, tosin ehkä vielä kutkuttavampaa olisi antaa hänen pysyä hovineitona kuningatar Lothelenin hovissa. Hah! Johonkuhunhan Lothelenin olisi kyettävä itseään vertaamaan, ja vuosien myötä Lady D:stä on muotoutunut omalla tavallaan tuttu ja turvallinen kilpakumppani sekä vastus.
[loppuu]

En voinut uskoa silmiäni kun näin roolini. Murhaaja ja kaiken lisäksi sooloilija. No, ainakaan minun ei tarvinnut varoa toisten varpaille tallomista ja sain jälleen kehitellä kivoja murhatapoja. Itse murhaviesti tuli menojen takia kirjoitettua kiireessä. Tadaa:

[alkaa]
Juhlien loputtua Lothelen kutsui Capselian vielä pienelle rupattelulle pullollisen ääreen. Vakuuttaen, että juomasta ei olisi vaaraa lapselle ja mukavasti puhellen hän saikin naisen varomattomaksi -ylhäisen hovinaisen huomionosoituksethan olivat Capselialle harvinaista herkkua. Terästetty juoma sai Capselian humaltumaan nopeasti. Sitten Lothelen kertoi Capselialle vanhan tarinan lady Sulwenista, joka epätoivoisen rakkauden kiduttamana ajautui itsemurhaan hirttäytymällä huoneensa ikkunasta.

Suurimman luottamuksenosoituksen Lothelen soi Capselialle paljastaessaan tälle erään linnan lukuisista salakäytävistä. Käytävä oli etukäteen valaistu soihduin, ja Capselia lähtikin hyvästien jälkeen yksin kävelemään sitä pitkin. Käytävä ei kuitenkaan johtanut linnanpihalle, vaan Taivastorniin, joka oli tyhjä lukuunottamatta köyttä, joka roikkui ikkunalla. Käyteen oli tehty hirttosilmukka.

Useat palvelijat olivat jo nähneet Lady Lothelenin, kun Capselia viimein saapui tornille.
[loppuu]

Lothelenin ei todellakaan tarvinnut liata käsiään Capselian kanssa. Yksi köysi paikalleen sekä pari soihtua. Lady murhatapa oli psykologinen ja erosi suuresti saltribartslaisten raaoista tempuista, vaikka sekin oli aika kylmäverinen. Oletan olevani seuraavassakin pelissä pahis. Älkää te olettako, minä haluan elää.

Suunnitelmissa olisi ollut ainakin Undon ja Samoojan lähestyminen. Ladyni olisi mielellään lähestynyt Alxia, mutta äänestystilanne esti sen täysin. Ja vaikka tiesin kuka Capselian murhasi, melkein uskoinkin että Alx olisi tehnyt sen -loistavasti pelattu hahmo.
 
Tässä on ensin pelinjohdolta saamani hahmokuvaus:

Samooja tullessa vanhan ja sairastavan kuninkaan hoviin oli jokseenkin perusteltua, että hovissa oli kaksikin lääkäriä. Jo pitkään on Samooja kuitenkin ollut sitä mieltä, että Tuhkan olisi pikkuhiljaa aika poistua hänen tieltään. Mokoma yrttipuoskari tuskin ansaitsee lääkärin arvonimeä. Viimeistään vanhan kuninkaan kuollessa ja uuden, terveen ja nuoremman noustessa valtaistuimelle koittaa Samoojan hetki. Sillä Samoojan hetkihän se epäilemättä on, hän on hovin lääkäreistä ilmeisen paljon pätevämpi kaikin puolin. Tästä hän jaksaa myös muistutella ympärillään olevia ihmisiä aina silloin tällöin, varmuuden vuoksi.

Toinenkin henkilö Samoojan pitäisi saada sysättyä syrjään palliltaan, nimittäin räätäli Alx. Runsas viikko sitten Samooja nimittäin sai kirjeen rakkaalta äidiltään, joka toimi räätälinä - alallaan yhtä taitavana kuin tyttärensä - kaupungissa muutaman päivämatkan päässä Hyburgista. Äidin työnantajana toiminut kreivi oli kuitenkin juuri saanut surmansa kapinallisten huligaanilauman käsissä ja äiti siten jäänyt työttömäksi. Niinpä äiti kyseli nyt Samoojalta, olisiko hänen mahdollista Samoojan suosituksilla päästä hoviin töihin. Hovi on kuitenkin pärjännyt hyvin jo pitkään vain yhden täyspäiväisen räätälin voimin, joten Samoojan ainoaksi mahdollisuudeksi on jäänyt saada Alx pois virastaan. Tottahan hän äitiään sen verran rakastaa, ettei yhtä Alxia sääli voidakseen pelastaa tämän ties miltä hanttitöiltä. Aiemmin Samooja on kyllä kunnioittanut Alxia ahkerana ja pätevänä työntekijänä, mutta nyt tarkkailtuaan tätä tarkemmin on hän huomannut räätälissä monia ärsyttäviä piirteitä. Kopea ja teräväkielinen keikari, sitä Alx tosiasiassa on. Sitäpaitsi tanssii kiltisti kaikkien hovineitojen, mokomien toisiaan raatelevien hukkien, pillin mukaan. Samooja aikoo ottaa selvää kaikista mahdollisista Alxin tekemistä virheistä, mahdollisesti epäonnistuneista tilauksista ja muusta epäilyttävästä toiminnasta. Jos mitään ei löytyisi, hän voisi jokatapauksessa keskittyä mustamaalaamaan Alxin ansioita ja yrittää siten horjuttaa tämän asemaa hovissa.

Muista Samooja tuntee parhaiten linnan työväkeä kuten Juspen ja Tixin. Sellaiset henkilöt kuten Narri ja bardi Pikku Myy eivät hänessä juuri lämpimiä tunteita herätä. Paitsi että he tuhlaavat aikansa joutavaan luritteluun, on toinen kaikin puolin etova irvailija ja toinen taas kerrassaan lahjaton. Ja lahjattomuus on, tottakai, vain ahkeran opiskelun ja työnteon laistamista! Hyvin halveksuttavaa.


Tässä vielä lääkärin yksityisviestit aikajärjestyksessä:

Lääkäri on matkallaan huomannut kuinka Erestor istuu käytävällä seinän viereen lyyhistyneenä. Lääkäri polvistuu Erestorin eteen ja puhuu nopeasti matalalla äänellä.

"Tutkin juuri Capselian ruumiin. Sade ja viima olivat pesseet pois valtaosan murhaajan jättämistä merkeistä. Valtaosan mutta ei kaikkia. Tätä en kuitenkaan kertonut hoviväelle koska se aiheuttaisi vain turhaa sekasortoa.
Ruumiissa näkyi selvästi kuinka joku oli raahannut Capselian tornihuippuun. Capselia oli ilmeisesti kuitenkin taistellut vastaan, hänen hampaidensa välissä oli kankaan kuituja ja kuivunutta verta. Vaikka en kankaista paljon tiedäkään erotan kyllä sametin kun sellaisen näen. Kenenköhän puku oli eilen tehty tummasta sametista? Kuka osaa tehdä eriomaisen taidokkaita solmuja? Niin pukuihin kuin hirttoköysiinkin. Kuka vetäytyi eilisistä juhlista aikaisin?

Siinä sinulle Erestor hyvä kysymyksiä pohdittavaksi. Olen varma että haluat saada selville vaimosi murhaajan. Minä menen nyt asunnolleni tutkimaan ottamiani näytepaloja, löydät minut sieltä tarvittaessa."

Tähän ei Erestorilta herunut vastausta.

Räätälin ja lääkärin ensimmäinen kohtaaminen:
Samooja sanoi:
Alx sanoi:
Hoviräätäli työntyy sisälle Samoojan asuntoon koputtamatta ja viinipullo kainalossaan. Nainen vilkaisee hämmentyneen näköistä lääkäriä ja hymyilee vinosti.
"Ajattelin tulla pistäytymään", hän toteaa ja latoo pöydälle myös kaksi pikaria sekä nyytillisen pieniä leivoksia. Sitten nainen kaataa huolellisesti viiniä molempiin pikareihin, istuutuu lupaa pyytämättä ja tuoksuttaa viiniä huolellisesti.
"Seljaa", hän toteaa Samoojalle, "Erityisen hyvää viiniä. Sen kepeys toisaalta sopisi kenties paremmin toiseen tilanteeseen ja toiseen aikaan. Mutta mikäpä minä toisaalta olen hyvää ja lahjakasta viiniä tuomitsemaan? Annetaan sille tilaisuus".
Räätäli ottaa pienen kulauksen, sulkee silmänsä ja nauttii viinin mausta. Sitten nainen aukaisee silmänsä hitaasti ja katsoo Samoojaa ripsiensä lomasta.
"Emmeköhän me tunne toisemme sen verran hyvin, että voimme keskustella avoimesta. Mistä siis kiikastaa?"

Samooja katsoo pöyristyneenä kuinka räätäli tunkeutuu sisälle asuntoon. "Millä ihmeen oikeudella tunkeudut tänne lupaa kysymättä? En ole sinulle minkäänlaista selitystä velkaa, äänestän vain sitä henkilöä jonka arvelen olevan syyllinen."
Niine sanoineen lääkäri marssii ulos asunnosta jättäen räätälin viiniensä ja leivostensa ääreen.

Tixin murhan jälkeen räätäli ja lääkäri kohtaavat jälleen:
Samooja sanoi:
Alx sanoi:
Alx ilmestyy käytävältä Samoojan eteen kuin myrskytuuli. Nainen kohottaa kätensä iskeäkseen sillä lääkäriä.
"Sinä senkin paskiainen", hän ärähtää kovaa niin, että kaikki lähimmilläkin käytävillä kuulevat hoviräätälin äänen. Samoojan onnistuu väistää luisevan räätälin isku helposti.
Alx madaltaa äänensä hyvin hiljaiseksi, niin hiljaiseksi ettei kukaan muu voi hänen ääntään kuulla.
"Mikset sinä vartioinut hänen oveaan?"
Naisen silmiin tulvahtavat kyyneleet ja hän vajoaa pieneksi lattialle nyyhkyttäen.

Alxin sanat kuultuaan lääkäri valahtaa kalpeaksi kuin lakana. "Mitä ihmettä sinä oikein puhut? Mitä on tapahtunut? Minä olen vasta herännyt ja matkalla ulos." Tarkastettuaan että käytävällä ei näy ketään lääkäri raahaa lattialla makaavan Alxin lähimpään huoneeseen ja sulkee oven heidän perässään.
"Ja ennenkaikkea miten sinä tiedät kuka minä olen? Tietääkö joku muukin? Jos olet juossut ympäri linnan käytäviä kailottamassa ei minun auta muuta kuin suojella itseäni ensi yönä. Tiedät varsin hyvin että kuka ikina näitä murhia suorittaakin halajaa minun päätäni pölkylle mahdollisimman pian."

Räätälin vastaus tähän:
Alx sanoi:
Alx tyyntyy hieman. Nainen pyyhkäisee vihaisesti kädellä kasvojaan.
"Minä en ole typerä, vaikka sellaisena tunnutkin minua yhtenään pitävät. Tix sen sijaan..." Naisen ääni haipuu pois.
"Hän oli tärkeä", räätäli sanoo, kykenemättä muotoilemaan tunnekuohussaan ajatustaan toisin, "Nyt häntä ei enää ole, eikä mikään tuo häntä takaisin".
Kyyneleet alkavat taas virrata naisen kasvoilla, mutta nyt hän kykenee hillitsemään itsensä paremmin.
"Koskaan ei minulla ole ollut yhtä läheistä ystävää ja vasta viime päivinä ymmärsin, miten vähän hänestä todella tiedänkään", nainen selittää hiljaa. Hän vilkaisee Samoojaa syrjäkarein.
"Sinä olisit voinut pitää hänet turvassa", hän toteaa katkerasti, "Nyt hän on mennyt".
Nainen pudistelee päätään.
"Se typerys teki sen itseään kohti, jotta kukaan muu ei satuttaisi itseään. Se hyväntahtoinen ja epäitsekäs typerys".

Räätäli vetäytyy kauemmas huoneessa ja koettaa hahmottaa ajatuksensa.
"Tix kuoli joko siksi, että joku hänet murhasi tai siksi, että hän kosketti sir Michelotia ajatuksillaan", hän toteaa hiljaa, "Yhtä kaikki, nyt hän on kuollut".
"Minun tietoni sinusta eivät muille kuulu, eivät vielä. Oli typerää ja varomatonta tulla luoksesi näin, mutta yhtä kaikki, tunteenpurkaukseni pitää muut todennäköisesti varpaillaan. Minä en pidä sinusta erityisemmin, eikä viime yö muuttanut käsitystäni kovinkaan paljoa. Tämänpäiväinen vain vahvistaa muiden kuvaa siitä. En aio kääntää päätäni tässä asiassa. Toivottavasti se pelastaa sinun nahkasi yhtä lailla kuin minunkin", Alx toteaa hiljaa ja tuska palaa naisen katseeseen, "Jos on liian lähellä toista ja osoittaa välittävänsä, se rikotaan. Tix on kuollut, enkä voi olla ajattelematta, että minä lähetin hänet kuolemaan".
 
Samoojan äidille olisi muuten nyt työpaikka auki, kun Alx on lähdössä. Samoojaa tämä ei tosin taida lohduttaa :D

Sitten niitä viestejä: PJ:den hahmokuvailu
Ereinion on ollut Hyburgin hovinarrina kauemmin kuin viitsisi muistaa - ei sillä että hän haluaisi muistaa sitä edeltäneitäkään aikoja. Kaltoinkohtelusta ja halveksunnasta on kypsynyt katkeruus, jonka älykäs Ereinion kanavoi suunnitelmiinsa kostosta - vallankumouksesta jossa häntä halveksuneet ylimykset syrjäytetään. Broderic ei ollut mitenkään erityisen taitava valtionjohtaja, vaikka hänet onkin jo tituleerattu "Broderic Hyväksi". Kuninkaiden lisänimet kertovat heidän todellisista luonteista yhtä vähän kuin lehmänläjä sen paskoneesta lehmästä. Nousemalla johtamaan Yön Viikatteiden kapinaliikettä Ereinion vain puhalsi tulta maaseudulla jo muutenkin kyteneeseen tyytymättömyyteen. Salatakseen henkilöllisyytensä ja turvatakseen henkensä Ereinion hyödyntää ilveilijäntaitojaan ja on omaksunut kaksi peiteroolia. Kapinaliikkeen korkeimpana johtajana hän on mahtava lihaksikas ja kaapuun kääriytynyt soturi Häränniska, mutta tässä roolissa hän näyttäytyy lähinnä lähimmille alaisilleen. Toinen hänen roolinsa on puujaloin pidennetty laiha Viikatemies - taas tietysti kasvot syvän hupun varjostamina - tässä roolissa hän kiertää maaseutua yllyttäen maalaisia kapinaan. Puheidensa mukaan Viikatemies tulee niittämään mahtavalla viikatteellaan (joskin tosiasiassa melko käyttökelvottomalla) aateliston läskit päät poikki kansan tanssiessa muureilla.
Hovissa Ereinionin täytyy toimia erityisen varovaisesti, sillä hän ei voi omaksua peiteroolejaan. Siispä hän on käännyttänyt puolelleen vain pyövelin oppipojan Erestorin, jota korventaa sama kauna ylempiään kohtaan kuin Ereinionin itseäänkin. Erestor ei silti tiedä mitään "Narrin" rooleista kapinaliikkeessä, hän luulee tätä itsensä kaltaiseksi jäseneksi, vaikkakin vanhemmaksi. Ereinion väittää omaavansa salaisia kanavia joilla saa viestejä kapinajohdolta ja on siten saattanut omaksua Erestorin "pomon" roolin. Tosiasiassa Ereinionin salaiset kanavat totta kai välittävät kapinajohdon viestejä linnan ulkopuolelle eikä toisin päin... Erestorin ilmeinen innostus työhönsä pyövelinä ei liene haitaksi kun on aika aloittaa murhat. Raa'at tekotavat eivät välttämättä olisi haitaksi.
Ereinionin päätavoitteena hovissa on kylvää sekasortoa vanhan kuninkaan kuoleman yhteydessä. Jos hän voi pitää kuninkaan seuraajaa pelossa ja estää tätä nousemasta valtaistuimelle, on kapinaliikkeellä paljon paremmat mahdollisuudet kyetä kaatamaan ylimystön valta. Sekasortoa Ereinion aikoo levittää öisillä surmilla, jotka tosin kannattanee jättää paljastumisen varalta pääosin Erestorin vastuulle. Ainoa jota Ereinionin ei kannata surmata on kuninkaan seuraaja itse, sillä hovissa piilottelee myös häikäilemätön kapinaliikkeen ulkopuolinen nousukas, sen Ereinion tietää, eikä tällä liene juurikaan hävittävää - mikä tarkoittaa, että tämä tuskin pelkäisi nousta valtaistuimelle kapinaliikkeen pelossakaan. Ja surmaamalla kuninkaan valitseman perillisen kapinalliset tarjoaisivat nousukkaalle esteettömän tien uudeksi hirmuhallitsijaksi.
Rehellisiä ystävyyssuhteita Ereinionilla ei hovissa ole, hänen pisteliäät pilkkaveisunsa ovat pitäneet tehokkaasti hoviväen etäisyyden päässä. Vihamiehiä hänellä silti riittää, kuten hovin bardi Pikku Myy, joka tuskin tietää kuinka päin lyyraa pitäisi käsissä pitää. Tuskin häntä rakastavat hovin naisetkaan, joiden kammottaville kampauksille, peitellyille rypyille ja riippurinnoille Ereinion on omistanut monenmonta kipakkaa rallia. Vihamiesten kerääminen on tosin saattanut olla jonkinmoinen virhe, nyt kun Ereinion on aikeissa alkaa tosissaan nostattaa kapinaa ja sekasortoa. Kunhan murhat hovissa alkavat, turhankin monen syyttävät katseet voivat kääntyä automaattisesti Narriin... Ehkä hänen olisi syytä hellittää laulujensa ilkeintä terää, ja koettaa vaikka tutustua johonkin harmittomampaan hovilaiseen?

Ensimmäinen neuvottelu Erestorin kanssa, heti kuninkaan kuoleman jälkeen.
Väen vähitellen lähtiessä pois valtaistuinsalista päätät itsekin ryhtyä päivän töihisi. Kuljet alas kohti vankityrmiä miettien samalla mielessäsi, minkälaisia seurauksia Brodericin kuolemalla mahtaa olla.
Tyrmiin saavuttuasi huomiosi kiinnittyy nopeasti yhteen seikkaan: Verenvuototyrmään johtava ovi on auki. Se on käsittämätöntä, sillä tyrmä on aina lukossa ja tiukasti eristetty - eihän siellä säilytetä kuin sellaisia vankeja, jotka jätetään turhan ankaraksi yltyneen kidutuksen jälkeen odottamaan kuolemaansa. Kävelet itseksesi manaillen kohti tyrmää, ja sinne saavuttuasi huomaat narrin torkkumassa pahnoilla.
No jopash she keshtikin, narri mumisee. Vilkaiset häntä pahansuovasti ja ajattelet sanoa miekkoselle pari valittua sanaa ja samalla kovistella ulos, kuinka ihmeessä hän pääsi tyrmään sisälle. Samassa narri kuitenkin pomppaa ylös ja hiipii sormea suullaan pitäen viereesi.
Viikatemies. Minun huoneessani. Tänä aamuna. Narrin kasvot ovat kalpeat ja silmistä loistaa pelko. Sulje tyrmän ovi. Meidän on puhuttava. Vaikuttaa siltä, että kauhu on saanut narrin selviämään vähäksi aikaa, sillä puheessa ei enää kuulu sammallusta - vai oliko kyseessä näytelmä alun perinkin?
Kuljet nopeasti käytävää ovensuuhun ja vedät tyrmän oven kiinni samalla vilkaisten, että ketään ei ole näkemässä. Samalla mietit pelonsekaisin tuntein, mitä oikein tuleman pitää. Viikatemies, Häränniskan pahamaineinen kätyri, joka kiertää ympäri maaseutua agitoimassa talonpoikia. Olet tavannut tuon kaksimetrisen hontelon, kähisevällä äänellä puhuvan kaapuun verhoutuneen miehen vain kerran, ja häntä ei todellakaan voi pitää kovin helposti lähestyttävänä tyyppinä. Narrin kauhua on helppo ymmärtää.
Tuliko ohjeita? kysyt pikkumieheltä, joka nojaa nyt seinään väsyneen näköisenä. Narri on linnan ensimmäisenä (ja tiettävästi lisäksesi ainoana) Yön viikatteiden jäsenenä se henkilö, joka useimmiten saa maaseudun päälliköiltä tai itseltään Häränniskalta linnan Viikatteiden toimintaohjeet. Vaikka pidätkin nokkimajärjestystä nurinkurisena, on siinä hyvätkin puolensa - eipähän kukaan tule ainakaan häiritsemään Capselian kanssa viettämiäsi yöunia.
Joo. Meidän pitää ryhtyä toimeen, narri vastaa. Kuvittele, hän tiesi kuninkaan kuolemasta jo tuntia ennen kuin Sir Grim kertoi siitä. En ymmärrä, miten se on mahdollista. Pikkumies tärisee taas. Sitten hän ryhdistäytyy.
Linnaan on saatava sekasortoa, ja sen aiheuttaminen on meidän tehtävämme. Nykyisellään hovi on liian vahva, että se antautuisi kapinallisille. Siksi tehtävämme on levittää kauhua. Pyrimme tappamaan hovilaisia, jotta kauhu leviäisi ympäri linnaa. Murhien on oltava julmia, jotta kaikki täälläkin saavat tietää, että Yön Viikatteet ovat tosissaan, ja ne on tehtävä visusti salassa. Älkäämme siis ryhtykö hätiköimään, vaan suunnitelkaamme huolella tämä ja huominenkin päivä, ja vasta huomisyönä on ensimmäisen verityön vuoro.
Toteutuksessa minusta tuskin on liikoja apua, mutta yritän valita kohteen ja hoitaa järjestelyt puolestasi. Sinä saat sitten käyttää tappopuuhissa kaikkea luovuuttasi. Narri irvistää. Koettakaamme kuitenkin yhdessä miettiä, kenestä teemme ensimmäisen uhrimme. Mielestäni viisas valinta olisi joku sellainen, joka ei varmasti ole kääntymässä puolellemme, tuli sitten mitä tuli. Jos löydämme perillisen tässä vaiheessa, en suosittele tappamaan häntä vielä, sillä silloin joku muu saattaisi napata valtaistuimen itselleen ennen kuin kapinallisjoukkomme ehtivät tänne. Ehdottaisin myös, että valitsemme ensimmäiseksi uhriksemme naisen. Se herättää entistä enemmän kauhua.
Lisäksi meidän tulee pitää huolta siitä, ettemme herätä turhaa epäilystä. Pidä edelleenkin hyvät välit perheväkeesi ja muistuta varsinkin sitä pösilöä appiukkoasi vähän väliä siitä, kuinka iljettävää kapina onkaan ja keksi kapinallisille kaikenlaisia herttaisia rangaistuksia. Minä voisin alkaa kaveeraamaan vähän enemmän hovihankkijan kanssa. Kukapa sitä parasta juomakaveriaan petturiksi epäilisi. Jos hyvin käy, voimme vielä saada heistä apureita, joskin tietämättään. Hän haukkui minut pataluhaksi siitä, etten ole saanut täältä puolellemme kuin yhden jäsenen, mutta ketä tällaisesta porukasta muka uskaltaa kokeilla. Hengenlähtö on varma, jos puhuu sivu suunsa. Olisi tehnyt mieli sanoa tuo hänellekin, mutta en tietenkään uskaltanut.
Narri lähtee hiljalleen kävelemään kohti tyrmän ovea.
Siinäpä taisikin olla kaikki mainitsemisen arvoinen, hän toteaa ja avaa tyrmän oven avainnipulla. Älä huoli, hän virnistää huomatessaan sinun harovan vaistomaisesti vyötäsi, missä säilytät omia kappaleitasi, nämä ovat appesi avaimet.
Nämä sensijaan, hän huikkaa jo ovelta poispäin kiirehtiessään, ovat sinun. Ajattelin, että koska pääpyövelimme saattaa huomata avaimiensa kadonneen, kannattaa sinun ilmoittautua varkauden uhriksi myöskin. Muutoin eroavaisuus saattaisi herättää epäilystä. Viskaan nämä molemmat joutessani sisälinnan kaivoon, sieltä niitä ei löydetä. Miettikööt sitten hoviväki rauhassa, mikä voima tänne on murtautunut.
Jäät tuijottamaan sadatellen vikkelästi portaita ylöspäin kapuavan pikku varkaan perään ja mietit samalla hänen sanomisiaan partaasi haroen.

(Siinäpä se, paitsi että pelijohdolle tiedoksi, ettei Ereinion niitä avaimia mihinkään kaivoon viskaa, vaan tiputtaa ne oman huoneensa ikkunasta alas sata jalkaa alaspäin miltei luoksepääsemättömään kalliolouhikkoon. Ei Erestoriinkaan kannata turhaan luottaa. Samalla narrista tulee vähäksi aikaa ainoa, jolla on hallussaan pääsy tyrmiin - hän näet jäljensi avainten muodon paperille ja työnsi paperin narrinhatun pehmusteiden joukkoon. Lukkojen tiirikointi onnistuu kyllä, kun tarjolla on selkeät ohjeet...)
Sitten se episodi paperikukkien kanssa, Erestorin kukassa oli viesti
Saapuessasi taas valtaistuinsaliin huomaat äänestyksen jo olevan alkamassa. Huomatessaan sinut sir Lockholm tulee luoksesi paperikukkasen kanssa. Tuota, ennen lähtöään ilotalokierrokselle isänne kanssa Narri käski antaa teille tällaisen.
Ihmettelet sekä kukkaa että ritarin sanoja mutta vilkaiset kuitenkin kukan yhteyteen laitettua korttia. Siihen on kirjoitettu kömpelöllä käsialalla Osanottoni vaimonne poismenon johdosta. Ereinion Narri¨ Narri-sanan viimeinen kirjain herättää huomiosi. I:n perään on tuherrettu jotakin, ikään kuin jatkoa sen pisteelle. Pitkä pystyviiva ja vähän lyhyempi poikkiviiva - viikate! Mutta miksi?
Poistut nopeasti salista ja livahdat alas tyrmiin. Jos kortissa on sitruunamehulla kirjoitettuja ohjeita, niiden pitäisi tulla näkyviin tulen lämmössä.
Pian huomaat kuitenkin, että kortissa ei lue mitään. Juuri kun olet lopettamassa, tajuat yht'äkkiä näkeväsi jotain itse kukassa. Taittelet sen nopeasti auki ja löydät seuraavan viestin.
Siltä varalta, etten onnistu antamaan enempää neuvoja: epäilen että viimeöiseen on syypää joku hovin naisista. He ovat keskustelleet Capselian kanssa kaikkein eniten, ja kuningas on hyvin voinut nimetä jonkun heistä suosionosoituksena perillisekseen. Todennäköisimmin Lady Lothelenin, vanhan vuodekumppaninsa. En pääse mukaan murhaamaan eikä minusta mitään hyötyä olisikaan), joten saat olla niin luova kuin ikinä haluat. Jos sinusta tuntuu siltä, että vaimosi poismenon jälkeen tietyt tarpeet voivat jäädä pidemmäksi aikaa tyydyttämättä, niin ehkä L voi olla siinäkin avuksi. Kunhan pidät huolen siitä ettei hän huuda.
P.S. Loukkaan sinua tarkoituksella illan aikana. Pieni riita on vain hyväksi, jottei kukaan vaan huomaa yhteisiä puuhiamme. Toisen meistä kannattaa myös pitää toista syyllisenä, jos se ei ole vaaraksi toiselle.

Seuraavana aamuna, Erestorin jo napattua Miccohin, käytiin seuraava keskustelu
Kovasti väsyneen näköinen Narri löytää sinut jostakin syrjäisestä käytävästä.
Piru vie, olen etsinyt sinua koko yön mutta emmepä näköjään törmänneet. Olisi ollut kohteen valintaan vaikuttavia tietoja.
Appiukkosi näet käyttäytyi remuamiskierroksellamme perin oudosti, kyseli yhtä sun toista epäilyttävää. Vaikuttaa siltä kuin hän olisi jostain saanut vihiä minusta. Veikkaan tietäväni keneltä. Se kyökkipipika, Vehka näet jutteli pitkään hänen kanssaan eilen, ja toissapäivänä sama tyttö tuntui olevan kovin kiinnostunut minusta. Tyttö olisi ehkä kannattanut tappaa, sillä appesi käytös oli kyllä sellaista, että hän vaikutti asettavan itsensä tahallaan vaaralle alttiiksi. No, jos et käynyt kummankaan kimppuun, niin ainakin heidän kuvionsa lienevät nyt varsin sekaisin, kun emme käyttytyneetkään odotustensa mukaan.
Apropoo, kenen kimppuun oikein kävit?
Erestor välttelee, koska ilmeisesti haluaa pysyä ainoana yhdyslinkkinä Narrin ja Miccohin välissä näin valtaa itsellään pitääkseen.
Erestor vilkaisee ympärilleen.

"Appiukkoni on herranpelkoinen ja kunniantuntoinen. Hän tahtoo olla hyödyllinen, sillä niin kauan kuin hän pysyy pyövelinä, hän pysyy hengissä. Hänen täytyy näyttää edulliselta ihmisille. Mitä ikinä se hänen tapauksessaan onkaan." Erestor katsoo Narria hetken aikaa erittäin tarkkaan. "Minun täytyy myöntää, että hetken ajan epäilin sinua ja Viikatteita. Varsinkin kun kuulin Capselian isästä. Oikeasta isästä." Erestor vilkaisee soihdunpaikkaa seinällä merkitsevän hajamielisesti. "Onneksi se et ollut sinä." Näihin sanoihin Erestor päättää, ja kääntyy ympäri kuuntelematta äkäistyneen Narrin vastausta.

Erestorin salailun seurauksena Narri yrittää ottaa tähän samana päivänä uudemmankin kerran yhteyttä:
Olet lopettelemassa työpäivääsi ja lähdössä tyrmistä, kun kuulet suureksi kummastukseksesi rautaneitsyen sisältä yskintää. Avaat laitteen ja Narrihan se sieltä löytyy istumasta - pienen kokonsa tähden hänellä on mahdollisuus asettua edes hiukan mukavammin kidutusvälineen sisälle.
No kuljithan sinä tästä ohitse, pikkumies mutisee. Aloin jo puutua puolen tunnin odottelun jälkeen. Ennen kuin ehdit sen enempää kysellä, miten ihmeessä neitsyt saatiin kiinni sisäpuolelta, jatkaa Narri puhettaan.
Lockholmin murha oli kieltämättä melkoisen tyylikkäästi toteutettu, ja porukka on aivan ymmällään siitä, kuinka se on voitu tehdä. Suosittelisin kuitenkin, että tästä lähin poistamme kuvioista vain niitä henkilöitä, jotka ovat mukana äänestämässä. Piispa näet päätti jatkaa periaatetta myös Lockholmin murhan suhteen. Äänestys onkin jo alkanut. Harkitsen tässä, uskaltaisinko äänestää itseäni, sillä sen jälkeen olisin varmasti vaarattoman hullun kirjoissa...
Jos pystyt, niin utelepa appiukoltasi, mitä hän tietää Vehkasta, ja kannattaako sitä tyttöä valita seuraavan yön uhriksi. Nyt, un kruununtavoittelijoita tuntuu olevan enemmänkin, lienee syytä toimia joka yö. Voiko appeasi muuten käyttää hyödyksi muillakin tavoin?

Tämä ei kuitenkaan vastaa mitään. Nyt Narri vaikeneekin sitten vuorokauden ajaksi kokonaan - asia, jota on varsin vaikea selittää kun se johtuu yksinomaan joululomilla olosta. Sovittakoon, että hän lähtee ottamaan selvää siitä, mitä Erestorin vaiteliaisuus merkitsee, ja palatessaan saa selville tämän olevan kuollut. Yöllä Michelotin liikkuminen käytävillä paljastaa tämän roolin. Tämän jälkeen Narri pyrkii kuumeisesti ottamaan Michelotiin yhteyttä Viikatemiehen puvussa (ja varastelee välillä viinileilejä alibikseen), mutta ritari on koko päivän ajan liikkeessä murhaajaa selvittämässä. Niinpä Narri ei pääse puhuttelemaan tätä vaan ilmestyy lopulta paikalle äänestyksen ollessa käynnissä. Hän on urkkijoiltaan saanut kuulla, että linnassa huhutaan olevan sydämenkylmettäjän lahjan omaavan henkilön, eikä siksi uskalla antaa douville ratkaisevaa ääntä (neitohan sanoi vielä olevansa pohjoisesta!). Sitäpaitsi kun näyttää siltä, että Michelot jää kuitenkin tappiolle, on viisainta hälventää epäilyksiä ja äänestää tätä.

Sitten tapetaan Vehka, koska se on alkemisti. Ohops, ei ollutkaan, mutta sen parempi.
 
Hauska kuulla, että onnistuin herättämään huolestumista aikomattani. Harmi että Ereinion päätti yrittää käyttää hahmoani hyväksi sen sijaan että olisi yrittänyt surmata tämän. Pahisten keskinäinen valtakamppailu oli riemastuttavaa luettavaa.

Olen ajatellut enemmän hahmotelmaani High School -pelistä. Se olisi sosiaalisuuteen pakottava peli poiketen olennaisesti kolmesta edellisestä pelistä, missä pystyi mainiosti pelaamaan yksinäisenä sutena. Todella suuri osa pelistä tapahtuisi yksäreillä muilta piilossa. Jäävuori kuvaisi peliä hyvin. Muut näkisivät vain sen huipun.

High School High on outo paikka. Mainittujen viiden ryhmän (pelaajia kaiken kaikkiaan 10, 15, 20 tai niin edelleen) lisäksi on kaksi salaseuraa, työnimeltä Punahilkat ja Susihukkaset. Ne ovat niin salaisia, että kukin jäsen tietää pelin alussa vain yhden toisen jäsenen henkilöllisyyden. Yksi jäsenistä lisäksi erehtyy pahan kerran ja luulee kilpailevan salaseuran jäsentä omaksi väeksi ja toinen yhtä salaseuroihin kuulumatonta. Salaseuralaisia on pelaajamäärästä puolet ja kilpailevia on yhtä paljon. Yhdessä ryhmässä (vaikkapa itsetuhoisissa Luusereissa) on siis kaksi kilpailevaa salaseuralaista ja kaksi niihin kuulumatonta jos kokonaispelaajamäärä on 20.

Peli on siitä outo, että siinä ei murhata ketään. Joka yö naamioidut salaliittolaisryhmittymät molemmat häpäisevät yhden opiskelijan niin perusteellisesti, että rehtori myöntää raukoille useamman viikon toipumisloman eli he joutuvat pois pelistä. Päivisin taas kaksi syntipukkia erotetaan koulusta ja heidät valitaan äänestyksellä. Äänestys tapahtuu ryhmittäin eli yksi ryhmä äänestää kahta syntipukkia. Ryhmien äänimäärä riippuu ryhmän koosta eli viisihenkisellä ryhmällä on viisi ääntä ja kolmihenkisellä kolme. Salaliitoillakin on puoliksi tunnustettuina opiskelijajärjestöinä kolme ääntä. Lisäksi opiskelija-asuntolan huonekunnat äänestävät ryhminä. Huonekunnissa on jäseniä kaikista ryhmistä, sillä rehtori ei halua ryhmien olevan liian tiiviisti keskenään.

Salaliittolaisten lisäksi siis on yhtä suuri määrä salaliittoihin kuulumattomia. He jakaantuvat kahteen osaan. Pössyttelijöillä on sikäli tuuria että öisin he sattuvat olemaan muualla pössyttelemässä juuri silloin kun salaliittolaiset törmäävät heidän huoneeseensa tervan ja höyhenien kanssa. Karitsoilla on rikas ja vaikutusvaltainen pässi taustalla estämässä syntipukkina erottamista.

Kahteen tai parhaimmillaan kolmeen eri ryhmittymään kuuluminen pakottaisi kommunikoimaan muiden kanssa ja harhauttamaan heitä sopivasti.

Viilatkaa sääntöjä! Näitä juttuja on kivaa kehitellä.
 
Olenko ymmärtänyt Pagban oikein: jos pelaajia on 20, niin silloin porukka jakaantuisi jotenkin näin:
Nörtti, Punahilkkojen jäsen, majailee huoneessa Korpinkynsi; Nörtti, Susihukkien jäsen, majailee huoneessa Rohkelikko; Nörtti, pössytteljiä, majailee huoneessa Luihuinen, Nörtti, karitsainen, majailee huoneessa Puuskupuh
Hikari, Punahilkkojen jäsen, majailee huoneessa Puuskupuh; Hikari, Susihukkien jäsen, majailee huoneessa Luihuinen; Hikari, pössyttelijä, majailee huoneessa Rohkelikko; Hikari, karitsainen, majailee huoneessa Korpinkynsi
Bilehile, Punahilkkojen jäsen, majailee huoneessa Korpinkynsi; Bilehile, Susihukkien jäsen, majailee huoneessa Luihuinen; Bilehile, pössyttelijä, majailee huoneessa Puuskupuh; Bilehile, karitsainen, majailee huoneessa Rohkelikko
Spörtti, Punahilkkojen jäsen, majailee huoneessa Rohkelikko; Spörtti, Susihukkien jäsen, majailee huoneessa Korpinkynsi; Spörtti, pössyttelijä, majailee huoneessa Puuskupuh; Spörtti, karitsainen, majailee huoneessa Luihuinen
Luuseri, Punahilkkojen jäsen, majailee huoneessa Luihuinen; Luuseri, Susihukkien jäsen, majailee huoneessa Puuskupuh; Luuseri, pössyttelijä, majailee huoneessa Korpinkynsi; Luuseri, karitsainen, majailee huoneessa Rohkelikko

Miten peli sitten päättyisi?
 
Joo, noin se menisi. Pelin päättymistä olen minäkin ihmetellyt. Eliminoimisvauhti olisi hurja kun enimmillään neljä tipahtaisi pois yhden pelivuorokauden aikana, joten peliä voisi jatkaa kunnes on enää kaksi jäljellä. Survivors-tyyliin tipahtaneet voisivat äänestää näistä kahdesta finalistista sen lopullisen voittajan. Niin ikään Survivors-tyyliin ensimmäisinä tipahtaneet eivät pääsisi äänestävään neuvostoon vaan vasta jostain kahdeksannesta tipahtajasta alkaen tms. Se lisäisi taktikointia äänestyksissä.
 
Paitsi jos salaseurat tippuvat pois jo aikaisemmin, niin sittenhän peli jumahtaisi siihen. Ehkä tuota tippumisvauhtia voisi vähän hidastaa sillä, että jos toinen salaseura osuu pössyttelijään, niin sitten seuraavana päivänä ei äänestettäisikään kuin yksi syyllinen? (Paitsi että jos molemmat osuisivat hamppuheppuun, niin sittenhän koko päivänä ei tapahtuisi mitään, tätä pitää ehkä vähän hioa.)
Kuinka salaseurat valitsevat uhrinsa, jos kaikki salaseuralaiset eivät edes tiedä, keitä heidän ryhmäänsä kuuluu?
 
Tuota viimeistä olen sentään ajatellut. Salaseuralaiset äänestävät lähettämällä oman äänensä pelinjohtajalle määräaikaan mennessä. Hän sitten laskee äänet ja tarvittaessa arpoo uhrin ja kertoo yksäritse salaliittolaisille yön kohteen.

Äänestämisen yhteydessä salaliittolaiset voivat kertoa, miten uhria nöyryytetään. Pelinjohtaja sitten keittää ainekset kokoon.

Totta mooses. Jos salaliittolaiset putoavat pelistä, niin pössyttelijöiden erikoiskyky ei merkitse enää mitään ja karitsoita ei voi mitenkään kammeta pois pelistä. Näillä asetelmilla he olisivat ennakkosuosikkeja. Jospa pössyttelijät näkisivät poltellessaan epämääräisiä näkyjä muista...? Salaliittolaiset eivät sinällään lisäkompensaatiota vaadi. Sen verran arvokas on heidän kykynsä äänestää nöyryytettäviä että salaliittoihin kuulumattomat ovat syystäkin kateellisia.
 
Tämähän kuulostaa hauskalta. Kaikki pääsevät pelaamaan teini-ikäisiä, mikäs sen mukavampaa. :D
Kannattaa tosin varmasti rauhassa kehitellä ideaa ja pitää tässä vähän taukoa, jotta pelaajien peli-innostus palaa ja saadaan aktiivinen peli aikaiseksi. Viime pelissä koetut pitkät tauot eivät oikein palvele ketään.
 
Mitenköhän tuon seuraavan pelin kanssa olisi? Helmikuun puolenvälin jälkeen olisi reilu kuukausi taukoa pelien välissä, onko se liian lyhyt aika, riittääkö ihmisillä innostus pelaamiseen vai pidetäänkö vielä lisää taukoa?

Yhtäkaikki, olisiko seuraava peli sitten tuo high school-suunnitelma, pelinjohtajat?
 
Minulla intoa pelaamiseen kyllä riittäisi, mutta pärjään vielä ilman vieroitusoireita. Eikä minun tietenkään ole pakko pelata, kivahan jos saataisiin uusia naamoja mukaan (kun Jarhokin mokoma oli pelkkä piilorehu).

High School on varmasti ihan mielenkiintoinen juttu, mutta nuo suunnitelmat ovat menneet tältä tytöltä ihan yli hilseen. Pitäisi varmaan käydä ajan kanssa vielä pari kertaa viestit läpi että monimutkaisuus hieman selkenisi. Pelkäänpä että kynnys lähteä peliin mukaan uusilla voi olla aika suuri.

Mutta joo... mitäs mieltä toiset?
 
Ylös