Hovi: foorumiropen pelitopiikki

[Mikä tämä on? Jos hämmentää, lue pelin selitystopiikin aloitusviestiä. Pelin ulkopuolisia pyydetään pidättymään kirjoittamasta tähän topiikkiin.]


Kuningas Broderic on maannut tornihuoneensa sängyssä nyt seitsemäntoista päivää. Heräämättä, kuolematta. Hovin toimet eivät salli pysähtymistä, mutta joka aamu ovat linnan asukkaat tallipojista ritareihin kerääntyneet hetkeksi Kuninkaansaliin, ylhäisö päälaivaan katosta roikkuvien värikkäiden vaakunakankaiden alle ja alempi väki ahtautuneena salia kiertäville kapeille lehtereille. Siellä he ovat odottaneet, kunnes paksu tammiovi kullatun valtaistuimen takana aukeaa ja sisään astuu kaavussaan Sir Grim. Jokaisena aamuna sanat ovat olleet samat: "Kuningas elää. Kauan eläköön kuningas Broderic!"

Tänä marraskuisena aamuna taivasta peittävät lunta enteilevät, harmaat pilvet. Ne roikkuvat linnan yllä niin alhaalla, että näyttää kuin ne miltei koskettaisivat Kuninkaantornin huipun viiriä – joka tuulettomassa säässä roikkuu tangostaan rääsyn lailla. Jokin määrittelemistä kaihtava vivahde tunnelmassa enteilee muutosta, ja jännitys salissa kohoaa kohti katon pölyisiä viirejä kun tammiovi ei narahdakaan auki täsmällisesti kellon lyödessä aamuseitsemää. Äkkiä salin takaosasta ovien läheltä kuuluu hälinää myöhästyneen kamarineito Undon rynnätessä saliin. Hän on selvästi tullut pihan halki Länsisiivestä juosten, ensimmäiset kosteat lumihiutaleet valkeina täplinä hänen tummansinisellä puvullaan. Puuskuttaen hän paljastaa uutisensa: "Viiri – kuninkaan viiri! Sitä-- sitä lasketaan!" Ennen kuin tieto edes ehtii todella painua väkijoukon tajuntaan, kääntyvät katseet takaisin kohti valtaistuinta tammisen oven viimein auetessa…

Sir Grim astuu ovesta aivan kuin jokaisena aiempana päivänä viimeisten viikkojen kuluessa, ja monen mielessä epäilemättä jo häilähtää miete, josko kamarineito olikin nähnyt omiaan. Hän avaa suunsa, ja sali vaikenee.


"Kuningas on kuollut."

"Yksi teistä tässä salissa kantaa kuninkaan sinettisormusta, yksi teistä on seuraava kuningas. Onko hän rohkea, astuuko hän esiin? Onko hän viisas, odottaako hän hetkeään? Sillä hän ei ole ainoa joka haluaa kruunun kulmilleen – ja niitäkin on jotka mieluummin kaataisivat koko vuosisataisen valtaistuimen."

Tix on seurannut salin hälinää hieman syrjemmältä. Hän seisoo epävarman näköisenä muiden linnassa työskentelevien välissä ja Undon tullessa sisään uutisineen pienen naisen kasvot kalpenevat.

Ja vihdoin, kun sir Grim astahtaa sisälle saliin ja vahvistaa raskaan uutisen, kääntää Tix katseensa maahan. Pienen naisen hartiat vavahtelevat muutaman kerran, eikä hän ole koskaan ennen näyttänyt niin eksyneeltä ja liian suureen hoviunivormuunsa hukkuvalta kuin nyt.
"Hankalahan hän oli, kyllä... Mutta meidän kuninkaamme ja hieno mies", vieressä seisova Alx kuulee Tixin väpättävän äänen kuiskaavan. Salissa syntynyt kohina vaimenee Grimin nostaessa kätensä hiljaisuuden merkiksi.

Sir Grim jatkaa puhettaan perillisestä ja mahdollisista valtaistuimen perijää uhkaavista tekijöistä ja saa Tixin kohottamaan katseensa. Nainen niistää anteeksipyydellen nenäänsä ja jää odottamaan hämillisenä jotakin tapahtuvaksi.

Samooja saapuu sisään salin takaovesta. Hän on ollut kuninkaan luona tämän viimeisinä hetkinä sekä todennut tämän kuoleman vain minuutteja aiemmin. Kuninkaan viimeiset viikot ovat jättäneet syvät väsymyksen uurteet lääkärin kasvoille - kaikilla ammateilla lienee varjopuolensa ja lääkärin tehtävä on pitää huolta kuolevasta hallitsijasta.

Sir Grimin uutiset ovat aiheuttaneet salissa yleisen puheensorinan. Sanat perillinen ja pahaenteiset sanat koko valtaistuimen kaatamisesta näyttäisivät olevan kaikkien huulilla. " Uutiset kuninkaan kuolemasta tuskin tulivat yllätyksenä kenellekään. Sir Grimin puheen loppuosa taitaa nyt kiinnostaa hoviväkeä enemmän." Lääkäri hymähtää hovin henkilökunnan suuntaan.

Sir Michelot seisoi seinän vieressä lähellä valtaistuinta sinihopeisessa asustuksessaan vartioimassa istuinta, kuten joka aamu sen jälkeen kun hän oli palannut Hyburgiin tehtäviensä parista Brodericin huonon terveydentilan vuoksi. Paikalla oli myös muita ritareita, heidän joukossaan nuori tunari, Sir Lockholm, jonka tuo mokoma vanha ukko oli nimittänyt virkaan otettuaan vallan Brodricilta. Kun saliin ryntäsi linnan kaunis kamarineito kertoen suruviestiään, Michelot tiesi jo mistä oli kyse. Kohta se kelmi tulisi tammiovesta ja kertoisi, Brodericin kuolleen. Broderic oli hyvä kuningas. Ei Sir Grimin olisi häntä sentään tarvinnut tappaa... "Kuningas on kuollut", kuului sen vanhan konnan ääni tämän astuessa ovesta. Sir Michelot käänsi terävän katseensa vanhukseen eikä sanonut mitään.

Nyt Paha Noita kuollut on, kuollut on, kuollut on, nyt Paha Noita kuollut on, kuool-luuut ooon. kimittää narrin ääni jostakin yleisön keskeltä. Uhupshh. Väärä kappale hän mumisee huomatessaan muiden paheksuvat katseet ja päästää sitten omituisen naurun röhähdyksen, joka kuitenkin muuttaa äkillisesti luonnettaan, kun aamiaispuuro päättääkin palata takaisin lähtöruutuunsa.
Hetkisen aikaa oksenneltuaan narri alkaa itkeä kuin pikkulapsi. E-een minä sitä millään pa-hallaa laulanut. Tu-tu-tu-tuli vain jostain mieleeeen. Hän oo-lii minulle mukava... nyyhkyttävä narri lähtee hoipertelemaan pois valtaistuinsalista. Ilmeisesti kuninkaan kuolema on ollut melkoinen shokki hänelle, sillä aamuvarhain ei narria ole humalassa tätä ennen nähty.

Juspe oli aamutuimaan vielä nukkumassa, tapansa mukaan, koskaan ei parane krapulassa lähteä töitä tekemään heti aamusta hän ajattelee.

Hän kuitenkin herää omituiseen hälinään ja tuo itsensä hetken kuluttua sen verran lähemmäksi että kuulee ja tajuaa mitä on tapahtunut.

"Voi hyvänen aika. Minä se vain olen huppelissa hihitellyt ja Kuningas on kuollut. Ei ei ei. Voi kamala!"

Ja Juspe mäiskäyttää kätensä otsalleen.

Hyvin pienen tovin jälkeen herra nähdään viinipullo kourassa vaappuvan kohti hevostalleja.

Vehka seisoo hiljaa kauempana, tarkkaillen salia raukeasti. Sir Grimin sanat eivät saa häntä hätkähtämään; tämän kaiken Archael on ennalta valmistanut. Se ei ole mikään loppu, vaan uusi alku. Alku tielle, joka on kivetty häntä varten.

Mutta miksi Archael oli valinnut ilmoittajaksi tuon miehen, Sir Grimin? Epäkuolleen vampyyrin, jonka mieli on niljaa ja mustuutta täynnä, aikaa sitten Mätälään Suuren Lohen kidutettavaksi tuomittu? Vehka pudistaa päätään ja hieraisee poskeaan kutittavan taikinanokareen pois mietteliäänä.

Minä hankkiudun hänestä eroon, Archael, Vehka vannoo mielessään, sormeillen hihaansa piilottamaa keittiöveistä (jonka eräs renkipojista tosin hioi tylsäksi ennen kuin suostui sen hänelle antamaan, mutta Vehka ei siitä välitä. Terä tulee uppoamaan tuon kirotun sydämeen kuin vastataottu miekka lumeen kun on oikea hetki).

Narri on ilmeisesti järkyttynyt, ja hetken Vehka harkitsee, josko yrittäisi rauhoittaa häntä taivaallisella läsnäolollaan, mutta sitten hän siristää silmiään. Humalassa?! Voi sieluparkaa, kohta otus on yhtä kehnossa kunnossa kuin Juspe... vaikka toisaalta, ehkäpä Archael vain pehmittää heitä hieman kummallisilla keinoilla hänen tarkoituksiinsa sopiviksi.

Vehka nyökkää mietteliäänä ja säpsähtää sitten hereille ajatuksistaan pääkokin kiljuessa leipää valmistamaan.

"Ja sinä, senkin lihava nilviäinen, saat maistaa aikanasi aimo annoksen Archaelin ruoskaa kun minä palaan kunniassani", tyttö mumisee hiipiessään käytävään piiloon pääkokin vihaa.

Pyöveli nousee lehterillä jaloilleen ja alkaa puhua kiivaasti painottaen sanojaan toisessa kädessään pitelemänsä piilukirveen heilahteluilla.

Kunnianarvoisa Sir Grim puhuu totta kun hän sanoo että valtaistuin on uhattuna. Sitä uhkaavat Yön Viikatteiksi itseään kutsuvat valapatot ja petturit. Minä olen valtaistuimen vankkumaton kannattaja ja kiroan nuo kupansyömät portonpennut jotka yrittävät kaivaa maata sen alta. Ne lantaa syövät aasinastujat on lähetettävä alimpaan helvettiin ja on suuri kunnia minulle jos sen saan tehdä! Piilukirves tai hirttosilmukka on niille pirunsikiöille liian armelias teloituskeino. Jos Jumala suo, piirrän heidän selkäänsä verisen kotkan!

Pyöveli istuutuu ja jättää kaikki miettimään kammolla tuota muinaista teloitustapaa, jossa mahallaan makaavan teloitettavan kylkiluut katkotaan miekalla selkärangan molemmin puolin ja keuhkot kaivetaan ammottavista haavoista esiin niin että lopputulos näyttää veriseltä kotkalta siivet levitettyinä. Sen keksijällä on totisesti ollut mielikuvitusta.

Alx oli odotellut muiden joukossa tietoja kuninkaasta. Kun sir Grim ilmoittaa uutisensa, naisen olkapäät painuvat lysyyn. Räätäli on tapansa mukaan hiljaa, kunnes on varma siitä että kykenee taas hallitsemaan itsensä ja omat tunteensa täysin. Sitten nainen kohottaa katseensa ylpeästi ja pakottaa kyyneleet takaisin. Tämä ei ole päivä niitä varten.

Hoviräätäli liikahtaa ja saa tummansinisen pukunsa kankaan kahahtamaan. Hän ottaa tukevamman asennon seisoa, kohottaa kätensä ristiin rinnalleen ja jää seuraamaan päättäväisenä sir Grimia. Papa Legba kuitenkin keskeyttää puheenvuorollaan vanhuksen puheen. Alx kuuntelee toinen kulma kohollaan vanhan pyövelin sanoja ja toteaa kuivakkaasti mielessään, ettei ihmettele lainkaan miten mies kuluttaa niin paljon synkän koruttomia vaatekertoja.

Tix vavahtaa pyövelin viimeisiä sanoja ja koettaa parhaan mukaan karistaa kammottavan mielikuvan pois päänsä sisältä. Hän kääntyy Samoojaan päin.

"Lähtihän hän.. ilman kipuja? Tarkoitan.. hänen terveydentilansa oli niin heikko, niin heikko. Viimeiset viikot vain kevyitä keittoja", nainen sopertaa ja katsoo toiveikkaasti hovilääkäriin. Kuninkaan kuolema, niin varmana ja ilmeisenä kuin se onkin viime viikot antanut odottaa itseään, näyttää saaneen Tixin hetkeksi todella tolaltaan. Naisen katse pyyhkii ympäriinsä salissa: miksi perijä ei astu esiin tai Grim hajaannuta väkijoukkoa? Mitä kaikki odottavat?

Capselia valahtaa aivan valkoiseksi kasvoiltaan kuullessaan Sir Grimin sanat. Kuollut! "Olihan se jo odotettavissa, mutta minä jotenkin ajattelin, että olisi enemmän aikaa." Capselia mumisee. Sitten hän vuorostaan punastuu, kun kuulee isänsä puhuvan. "Olisi nyt isäukko voinut käyttää vähän nätimpiä ilmaisuja, täällä on sentään hovin ylimystö paikalla! Aivan kuin meitä ei halveksittaisi muutenkin jo tarpeeksi..." Capselia sanoo hiljaa Erestorille ja kohottelee kulmiaan. "Ja miksi isukki oikeen uhkaili noin kamalasti? Ja miksi se perillinen piilottelee?"

Capselia kiehnää levottomana penkissään Erestorin vieressä kuin istuisi palavilla hiilillä. Joko perillinen kohta astuisi esiin? Mitä jos ei astuisikaan? Capselia etsii väkijoukosta eräitä kasvoja, mutta ei saa niitä näköpiiriinsä. Hän käy entistä levottomammaksi, mitä enemmän aikaa kuluu, pureskelee kynsiään ja näpertelee hiuksiaan. Jollain olisi Grimin mainitsema sormus, mutta kellä?

Pyöveli havaitsee tyttärensä levottomuuden ja kuiskaa:

Älä sinä vaivaa kaunista päätäsi näillä asioita. Nämä ovat miesten asioita, politiikkaa. Olet aivan liian herkkä kukkanen sotkeutuaksesi mihinkään likaiseen peliin.

Kuullessaan sir Grimin uutiset, jotka eivät kai yllättäneet ketään hoviväestä, purppuranpunaiseen verhoutunut lady D voihkaisee kalveten ja etsii katseellaan lähintä ritaria, jonka käsivarsille pyörtyä. Michelot on kuitenkin salin vastakkaisella laidalla, joten daami joutuu tyytymään tuoliin.

Neito leyhyttelee kasvojaan pitsireunaisella viuhkalla ja supattaa lähellä olevalle lady Lothelenille narrin kailotuksen ja rahvaan huudahdusten yli.

"Voi hyvänen aika, kuollut, mutta vanha mies sentään, toivottavasti ei kärsinyt, kapinallisia, myrkytysepäilyjä, perillinen, sinettisormus, kuinka jännittävää!"

D vilkaisee keskustelukumppaninsa kasvoja ja vaihtaa äänensävyään lievästi hymyillen.

"Tämä on varmaan raskasta sinulle. Kerrohan, kuinka läheiset välisi Herramme, levätköön hän rauhassa, kanssa oikein olivat? Olen kyllä kuullut monia huhuja, kamaripiiat ovat niin kauheita juoruilemaan tiedäthän... "

"Kuningas kuollut? Voi Pyhien nimeen.."
Myy astuu askeleen taaksepäin ja rutistaa soitintaan vasten itseään. Hikoavat kädet hän pyyhkii pikaisesti mekkoonsa ja ryhdistäytyy sitten. "Krhm... Tätä laulua on laulettu aina Kuninkaiden kuollessa..setäni opetti sen minulle...mitenkäs se menikään.." Myy pitelee lyyraansa ja näppäilee sitä epätahtisesti.
"Taistelukentiltä suojelemaan
saapui tuo urhea kansaansa
Tulinen miekka huotrastaan
ja saivat petturit ansionsa

Hmmmhmmmhmm..
valtiomiestaidot..
...ja ystävällinen oli niin..
neidot nuo kauniit..."

Laulun edetessä punastuva Myy unohtelee yhä enemmän, sekoaa sanoissaan ja laulaa säkeistöjä uudestaan.
Lopulta hän pillahtaa nikottelevaan itkuun. "Anteeksi anteeksi, tämä on vain niin kauhistuttavaa, voi hirvitys.."

Capselia hymyilee isälleen valloittavasti. "Voi, enhän minä vaivaakaan. Hoitakaa te miehet vaan nämä valtakunnan asiat, mitäpä minä niistä ymmärtäisinkään."
Capselian lopettaa kynsiensä pureskelun, mutta kiehnää edelleen yhtä levottomana. Hän yrittää kurkottautua kohti salin takaosassa seisoskelevaa Samoojaa, jotta kuulisi, mitä tämä vastaisi Tixille. Huomatessaan epävireisesti lurittelevan bardin ja tämän niiskutuksen, Capselia kuitenkin nousee penkiltään ja menee lohduttamaan tätä. "No niin, älähän nyt... Sehän oli oikein kaunista ja herkkää. Kuka tahansa unohtaisi sanat tälläisellä hetkellä, onhan tämä suuri järkytys. Älä itke, kyllä kaikki vielä järjestyy..."

Sir Grimin sanat kajahtavat väkijoukon yli. Erestor säpsähtää, kuin havahtuen unesta, vaikka olikin jo aikaa sitten odottanut vanhaa kuningasta kuolevaksi. Uutinen on silti surullinen ja yllättävä.
Erestor laskee kätensä Capselian hartialle ja on juuri vastaamaisillaan jotain, kun Papa Legba lausahtaa jotain alentuvaa politiikasta. Erestor vilkaisee sivusilmällä Papaa, ja sanoo sitten Capselialle: <i>"Perillinen ei voi nyt tulla esiin, ennen kuin sir Grimm on saanut paikat valmisteltua hälle. Kapinalliset haluavat kuulemma kajauttaa häntä kerran tai pari. Isäsi on oikeassa, kapinallisia pitäisikin kohdella noin. Tosin minusta pieni sakinhivutus edellämainitun lisäksi ei olisi pahitteeksi"</i>, hän lisää häijysti virnistäen Papa Legban paheksuvalle ilmeelle. <i>"Mutta kuten isäsi sanoi, ei sinun tarvitse puuttua moisiin asioihin. Jätä se muiden huoleksi."</i>

Vehka pysähtyy puuskuttaen juostuaan aimo matkan pitkin käytävää ja odottaa hetken ennen kuin saa hengityksensä tasattua. "Se lihava kokintekele ei kyllä löydä minua täältä", tyttö huokaisee tyytyväisenä.

Tyttö vetää viittaa tiukemmin suojakseen - tässä osassa linnaa on aina kylmä - ja jatkaa sitten kävelyään eteenpäin pitkin kolkkoa käytävää.

"Hetkinen... Narri taisi lähteä tännepäin", Vehka oivaltaa ja tihentää askeliaan. Hänellä olikin pari sanaa vaihdettavana sen miekkosen kanssa, oli tosiaan.

Juspe ottaa hevosen alleen ja katoaa näköpiiristä. Näyttäisi olevan menossa kovaa kyytiä humalassa kohti maaseutua ja erityisesti yhtä pikkuista kylää kohti.

Kukaan ei tiedä miksi eikä kukaan kuule hänen puhettaankaan koska muut ovat vielä sisällä linnassa ja hän yksin pihalla.

Tuhka astuu sisään asuntonsa ovesta. Hän riisuu valkoisen esiliinansa ja asettaa sen tuolin selkämykselle.
Kuningas on nyt sitten poissa... Pitkään häntä hoidin, mutta pitemmän päälle siitä ei ollut hyötyä. Hyvä että silloin riitti töitä kahdelle lääkärille miten nyt sitten? Saa nähdä miten tässä käy.
Tuhka aukaisee pitkät hiuksensa ja lähtee alas minne kaikki ovat kerääntyneet. Käytävällä häntä vastaan juoksee taakseen vilkuileva Vehka.
"Onko kaikki kunnossa?" Tuhka kysyy ja saa vastauksekseen nopean nyökkäyksen.
Tuhka jatkaa matkaansa linnan sokkeloisilla käytävillä. Salista kuuluu kiivas hälinä. Tuhka astuu sisään saliin ja ensitöikseen suuntaa vastenmielisen katseen Samoojaan. Se tytönhupakko on kuvainnollisesti yrittänyt saapumisestaan lähtien tyrkätä Tuhkan alas muurilta.
Tuhka liittyy Capselian seuraan rauhoittelemaan itsehillintänsä menettänyttä Myytä.
"Rauhoitu. Ei tässä sinua olla syyttelemässä. Kaikki ovat tolaltaan kuninkaan kuolemasta. En ihmettele vaikka sinuakin kokeneempi bardi sekoaisi sanoissaan."
"No johan. Rauhoitu. Hengitä muutaman kerran syvään", Tuhka jatkaa lempeään sävyyn uudelleen itkuun pillahtaneelle bardille.